FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

SKAL: Kunnallisten jätelaitosten toimitussopimukset polttolaitoksille haitallisia uusiokäytön edistämiselle

SKAL: Kunnallisten jätelaitosten toimitussopimukset polttolaitoksille haitallisia uusiokäytön edistämiselle

Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry. totesi eduskunnan talousvaliokunnan kuulemisessa 1.4.2016 (U 27/2015 vp ”Jätedirektiivien muuttaminen”, lausunto), että arinapoltto on heikentänyt myös etusijajärjestyksen toteutumista, sillä jätemateriaalin uusiokäytön luvut ovat Suomessa viime vuosina laskeneet. ”Kunnallisten jätelaitosten tiettyyn jätemäärään sidotut 25 vuoden toimitussopimukset polttolaitoksille ovat myös haitallisia uusiokäytön edistämiselle.”

Väite on väärin.

Uusiokäyttö ei ole virallinen lakitermi. Wikipedian mukaan uusiokäyttö tarkoittaa käytöstä poistetun esineen tai muun hyötyjätteen käyttämistä uudelleen. Useimmiten tämä tapahtuu raaka-ainemuodossa. Uusiokäytöllä kirjoittaja tarkoittanee jätteen kierrätystä eli hyödyntämistä materiaalina. Lakisääteisiä tavoitteita Suomessa on asetettu vain yhdyskuntajätteen kierrätykselle.

Jätehuoltovastuu on jaettu elinkeinoelämän jätteentuottajien, kuntien ja tuottajayhteisöjen välillä, joten myös etusijajärjestyksen mukainen tavoite kohdistuu yhteisesti kaikkiin tahoihin. Siten etusijajärjestyksen ja myös kierrätyksen edistymisestä ovat vastuussa muutkin tahot kuin kunnat, joiden vastuulla on noin 56 prosenttia yhdyskuntajätteistä.

Etusijajärjestys lyhyesti: jätteen 1. synnyn ehkäisy 2. uudelleenkäyttö 3. kierrätys 4. energiahyödyntäminen 5. loppusijoitus (esimerkiksi kaatopaikkaus).

Kierrätyksen luvut eivät ole laskeneet, vaan pysyneet noin kymmenen vuotta samalla tasolla.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana jätteen energiahyödyntäminen on lisääntynyt korvaten lähinnä kaatopaikkasijoitusta, eli etusijajärjestyksessä on noustu porras ylöspäin.

Kunnallisilla jätelaitoksilla on pitkiä toimitussopimuksia jätevoimaloihin, mutta sopimusten pituudet vaihtelevat noin 5-20 vuoteen alueittain ja paikoittain, kuten myös toimitusvelvoitteet ja niiden sisältö.

Jätevoimaloihin toimitetaan kierrätyskelvottomia sekalaisia jätteitä tai lajittelemattomia jätteitä. Kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä on viime aikoina lisätty velvoitteita kiinteistökohtaiseen erilliskeräykseen eli siten lisätty lajittelumahdollisuuksia.

Myös jäteneuvontaa on tehostettu, ja sitä toteuttavat jo lakisääteisestikin kuntien jätelaitokset (56 prosentille). Yritysten neuvontaa ei ole vastuutettu millekään taholle, ei myöskään kunnille.

Väite, että arinapoltto on energiatehotonta on myös osittain väärin, koska Suomen jätevoimalat ovat Euroopan mittakaavassa moderneja, uusia ja tehokkaita, yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotantoon erikoistuneita voimaloita. Muun muassa Vantaan Energian laskennallinen hyötysuhde on 95 prosenttia.

EU-maiden jätetilastojen perusteella voidaan todeta, että maat, joissa yhdyskuntajätteen hyödyntäminen energiana on yleistä, ovat usein myös kierrätysasteiltaan EU:n edistyneimpien maiden joukossa (esimerkiksi Saksa ja Ruotsi). Suomi eroaa jätehuoltojärjestelmältään muista maista, joten vertailua EU-valtioiden kanssa on vaikeaa tehdä.

Nykyisten tilastotietojen mukaan Suomessa ei ole ylikapasiteettia jätteenpoltossa vaan polttokapasiteetille on vuoden 2016 alussa voimaan tulleen orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon vuoksi enemmän kysyntää (sekalaisen yhdyskuntajätteen lisäksi muun muassa erilaiselle elinkeinotoiminnan jätteelle) kuin on tarjontaa.

Kierrätys ja energiana hyödyntäminen eivät välttämättä ole toisiansa poissulkevia. Näyttöä asiasta on vielä vaikeaa saada, mutta oikein kohdistettuina täydentävät ja tarvitsevat toisiaan innovatiivisten kierrätysratkaisujen kehittyessä, jolloin ainoastaan hankalasti kierrätettävä jäännösjäte poltettaisiin energiaksi.

Tilastojen mukaan jätteen energiana hyödyntäminen on tärkeä osa asianmukaista nykyaikaista jätehuoltoa. Erilliskeräyksen ja kierrätyksen tehostumisesta huolimatta kierrätyskelvotonta jäännösjätettä (sekajätettä) tulee väistämättä syntymään vastakin. Ympäristön kannalta on tärkeää, että tällainen orgaaninen jäte voidaan hyödyntää energiana. Käytännössä tällaisen jäännösjätteen energiana hyödyntämiseksi tarvitaan korkeatasoisia jätteenpolttoon erikoistuneita laitoksia, niin sanottuja jätevoimaloita. Suomeen on viime vuosina rakennettu yhdeksän jätevoimalaa, jotka yhtä lukuun ottamatta on perustettu kuntien jätelaitosten aloitteesta tai niiden solmimien hankintasopimusten turvin.

Lähteet:

Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0- 29702-X.

Jätelaki (6464/2011) 8 §: Yleinen velvollisuus noudattaa etusijajärjestystä: Ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se. Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä.

Lisätietoa:

Energiateollisuus ry:n Katja Kurki-Suonion esitys.