FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Disinformaation analysointi ja faktantarkistusprosessi

    15.01.2018 toimitus

    Liite Faktabaarin käsikirjaan 

    – Faktabaarin toimitus /Severi Hämäri

    Tässä katsauksessa määritellään disinformaatioon liittyvät käsitteet, selvennetään sen vaikutusmekanismeja ja käydään läpi keinoja vaikuttaa siihen. Katsaus nojaa Euroopan neuvoston raporttiin “Information Disorder” (Claire Wardle ja Hossein Derakhshan, 2017).  Lopuksi selvitetään, miten disinformaatioon liittyvät tarkistukset eroavat tavallisesta faktantarkistuksesta.

    Esitettyjen määritelmien tarkoitus on tehdä haitallista viestintää vähemmän mystiseksi. Määritelmät pyrkivät myös rajoittamaan liiallisen vapaamielistä “valeuutinen” ynnä muiden termien viljelyä sekä niiden merkitysten tahallista liudentamista.

    “Meidän tulee tarkastella, miten mis-, dis- ja malinformaatiota kulutetaan, tulkitaan ja miten siihen reagoidaan. Jaetaanko niitä siten, kuin niiden liikkeelle laittaja on suunnitellut? Vai jaetaanko niitä vastustavilla kommenteilla varustettuina? Leviävätkö nämä juorut vain netissä vai siirtyvätkö ne sen ulkopuolelle, yksityisiin keskusteluihin, joita on vaikeampi tarkastella?” “Kaikkein ‘menestynein’ ongelmallisesta sisällöstä on se, mikä vetoaa ihmisten tunteisiin, nostaen esiin ylemmyydentunnetta, vihaa ja pelkoa. Tämä siksi, koska nämä tekijät ohjaavat heitä, jotka haluavat tuntea yhteyttä netti-yhteisöönsä ja ‘-heimoonsa’, jakamaan uudelleen viestejä. Kun useimmat sosiaalisen median alustat on suunniteltu niin, että ihmiset julkisesti ilmaisevat itseään, “esiintyvät” tykkäysten, kommenttien ja jakojen muodossa, on erittäin ymmärrettävää, miksi tunteisiin vetoava sisältö leviää niin nopeasti ja laajasti, jopa vaikka faktantarkistus ja valheenkumoamispalveluita on perustettu räjähdysmäisesti.” – [Claire Wardle ja Hossein Derakhshan: Information Disorder (Euroopan Neuvoston raportti, 2017) ](https://firstdraftnews.com/wp-content/uploads/2017/11/PREMS-162317-GBR-2018-Report-désinformation-1.pdf?x91364) 

    Koska myös perinteinen media (erityisesti USA:ssa, esim. https://www.cjr.org/analysis/breitbart-media-trump-harvard-study.php) on osallistunut (mahdollisesti varsin tietämättömänä) viimeaikaisen haitallisen viestinnän leviämiseen, on journalismia kehitettävä siten, että sen luotettavuutta pystytään vahvistamaan. Toisaalta aikaisempi mediakasvatus on saattanut heikentää luottamusta lehdistöön ilman että se olisi aidosti vahvistanut kykyä arvioida tiedon luotettavuutta. (Kts. https://points.datasociety.net/did-media-literacy-backfire-7418c084d88d)  

    Mediakasvatusta on mahdollisesti kehitettävä ja nopeasti. Haitallinen viestintä ei käytä vain uusia netin mahdollistamia välineitä, vaan se myös hyväksikäyttää ihmisille tyypillisiä ajattelun vinoumia. Haitallinen viestintä voi olla niin tekstuaalista, kuvallista kuin grafiikkaa, tilastoja, kaavioita, ääntä tai videoita. 

    Mis-, dis- ja malinformaatio

    Misinformaatiolla _tarkoitetaan _tahattomasti virheellistä viestintää. Asian sanoja tai kirjoittaja ei tiedä sanoneensa jotain perätöntä tai harhaannuttavaa. Viestintä levittää väärää tietoa.

    Tyypilliset poliittiset faktantarkistukset koskevat juuri misinformaatiota, kuten journalistisia virheitä tai poliitikkojen erehdyksiä puheissaan. Näissä tapauksissa virheellisen tiedon korjaaminen johtaa oikaisuun. Misinformaatioksi voidaan luokitella myös useimpien satiirisivustojen sisällöt ja muu huumori, silloin kun sisältö ei ole huumoriksi naamioitua disinformaatiota.

    Disinformaatiolla tarkoitetaan tarkoituksella väärennettyä tai harhaanjohtavaa viestintää, jonka  tavoitteena on haitan tai vahingon tuottaminen jollekin henkilölle, yhteisölle, ihmisryhmälle tai valtiolle. _Disinformaation tunnetuimmat muodot ovat esimerkiksi sisältöä vastaamattomat “_clickbait” otsikot ja journalistiseksi sisällöksi naamioidut mainokset sekä esimerkiksi tahallisesti virheelliset tuoteselosteet ja muu harhaanjohtava mainonta, joka tähtää taloudelliseen hyötyyn asiakkaan kustannuksella.

    Malinformaatiosta puhutaan kun totuudenmukaista informaatiota käytetään tahallisesti vahingoittamaan yksilöä, yhteisöä tai valtiota. Erityisesti vastoin tiedon sovittuja käyttötapoja. Tällaista on esimerkiksi henkilötietojen vuotaminen julkisuuteen. (Malinformaatiota ei tyypillisesti käsitellä faktantarkistuksen menetelmin.)

    [box] Kyseessä on:

    • Misinformaatio kun väärää tietoa jaetaan ilman tahallista haitan tai vahingon tavoittelua

    • Disinformaatio kun väärä tieto on tuotettu (tai sitä jaetaan) tietoisena sen tuottamasta haitasta tai vahingosta

    • Malinformaatio kun oikeaa tietoa jaetaan tietoista haittaa tai vahinkoa aiheuttaen

    [/box]

    Näillä termeillä (mis-, dis-, ja malinformaatio) ei, valitettavasti, ole hyviä suomenkielisiä vastineita. Siksi käytämme selkeyden vuoksi näitä tarkemmin määriteltyjä termejä.

    Raha, propaganda ja informaatio-operaatiot

    Ihan vain “huumori” tai jonkun virallisen tahon harhauttaminen ja huijaaminen reagoimaan voivat olla disinformaation motiivina. Jotkut haluavat vain tuottaa hämminkiä sosiaalisen median keskusteluissa. Tällöin saatetaan hakea huomiota tai mainetta omalta sosiaaliselta viiteryhmältä tahallista vahinkoa tuottaen jollekulle muulle.

    Disinformaation tuotantoa voi motivoida raha. Esimerkiksi sensaatiomaiset, valheelliset jutut tuottavat mainostuloja sivustoille tulleiden klikkausten perusteella. Tällöin puhutaan tyypillisesti “valeuutisista” (“fake news”). “Information Disorder” -raportti suosittelee välttämään termin käyttöä, sillä sen merkitys on epämääräinen, liudentunut ja poliittisesti latautunut.

    Jos disinformaatiota puolestaan tehdään poliittisin tarkoitusperin (kansallisesti tai kansainvälisesti), kutsutaan sitä tyypillisesti “propagandaksi”. Jälkimmäinen tarkoittaa myös laajemmin poliittista mielipiteen muokkaamista voimakkaalla viestinnällä, usein epärehellisiä keinoja kaihtamatta. Tästä syystä voidaan selkeyden vuoksi käyttää termejä taloudellisesti motivoitunut disinformaatio ja poliittisesti  motivoitunut disinformaatio.

    Informaatio-operaatiolla tarkoitetaan erityisesti ulkovallan puuttumista toisen maan asioihin (esim. kansalaisten, virkavallan ja poliitikkojen päätöksiin) epäsuoralla viestinnällä. Tällöin tyypillinen väline on esim. _astroturffaaminen _eli näennäisen “yleisen mielipiteen” luominen valetilejä, trolleja, botteja ja kyborgeja käyttäen. Ihmismielen sosiaaliset vinoumat ajavat meitä uskomaan helpommin asioita, jotka vaikuttavat olevan yleisen mielipiteen mukaisia. (_Astroturfing, _engl., merkitsee sananmukaisesti “keinonurmettamista” – ts. ruohoa ilman juuria.)

    Valetili _ on sosiaalisen median, blogin tai kommenttipalstan käyttöä jonkun muun (mahdollisesti keksityn henkilön) nimissä. _Trolli _on netissä toimiva henkilö, joka pyrkii loukkaamalla synnyttämään voimakkaan tunnereaktion kohteessaan. _Botit _ovat automatisoituja sosiaalisen median tilejä, jotka on ohjelmoitu levittämään jotain sisältöä, kommentoimaan tietyn tyyppisiä keskusteluja tai häiriköimään joitain tiettyjä tahoja. Näitä voidaan käyttää myös verkossa tapahtuvien mielipidekyselyiden kaappaamiseen. Ja jopa haku- sekä sosiaalisen median algoritmien toiminnan muuttamiseen niin, että halutut viestit nousevat esiin eli _trendaavat. _Kyborgi _on erilaisia ohjelmistoja oman viestintänsä osittaiseen automatisointiin, tehostamiseen ja levittämiseen käyttävä henkilö.

    Informaatio-operaatiossa voidaan myös levittää disinformaatiota (virallisten ja epävirallisten) uutiskanavien kautta toisesta valtiosta. Hybridivaikuttamisella tarkoitetaan sellaista toisen valtion asioihin vaikuttamista, joka yhdistää informaatio-operaatioita ja perinteisiä vaikuttamis- ja painostuskeinoja, kuten taloudellisia pakotteita, sotilaallista läsnäoloa ja jopa suoraa fyysistä hyökkäyksiä. Toimintaa voidaan kutsua myös h__ybridi__sodankäynniksi. (Käsitteistö ei ole ongelmaton, kts. Saara Jantunen (2015), Infosota, Otava s. 60-67.) 

    Hybridisodankäynti saattaa olla hyvinkin pitkäjänteistä ja siihen liittyvää mielipiteenmuokkausta jatkettu vuosia. Tällöin pyritään muokkaamaan käsitystä todellisuudesta ja muodostamaan valmiuksia mielipiteen muutokseen tai tavoiteltuihin päätöksiin. Myös muut toimijat, kuten äärijärjestöt, rikollisorganisaatiot ja taloudelliset intressitahot, saattavat käyttää informaatio-operaation kaltaisia menetelmiä, ja usein toiminnasta käytetäänkin samaa nimitystä. Disinformaation ja toden viestinnän suunnitelmallista yhdistelmää kutsutaan usein myös informaatiovaikuttamiseksi.

    [box ]

    • Valetili  on sosiaalisen median, blogin tai kommenttipalstan käyttöä jonkun muun (mahdollisesti keksityn henkilön) nimissä. (Nimimerkki ei ole valetili.)

    • **Trolli **on netissä toimiva henkilö, joka pyrkii loukkaamalla synnyttämään voimakkaan tunnereaktion kohteessaan.

    • **Botit **ovat automatisoituja sosiaalisen median tilejä.

    • **Kyborgi **on ohjelmistoja oman viestintänsä osittaiseen automatisointiin käyttävä henkilö.

    • **Informaatio-operaatiolla **tarkoitetaan erityisesti ulkovallan puuttumista toisen maan asioihin epäsuoralla viestinnällä. Myös muut toimijat saattavat käyttää informaatio-operaation kaltaisia menetelmiä.  

    • Informaatiovaikuttaminen on suunnitelmallista viestintää, usein disinformaation ja tosien väitteiten yhdistelmä

    • Hybridivaikuttamisella tai hybridisodankäynnillä tarkoitetaan sellaista toisen valtion asioihin vaikuttamista, joka yhdistää informaatio-operaatioita ja perinteisiä sotilaallisia sekä taloudellisia vaikuttamis- ja painostuskeinoja.

    [/box]

    ###

    Miksi vastaanottaja uskoo disinformaatiota

    Ihmiset eivät ole kovin hyviä erottamaan totuutta väärästä informaatiosta vain sitä katsomalla. Nettitiedon luotettavuuden arviointiin käytetään nopeita heuristiikkoja, eli mielen peukalosääntöjä: Mainetta (onko lähde tuttu ja aiemmin koettu luotettavaksi), toisten hyväksyntää (pitääkö joku tuttu sitä uskottavana), ristiriidattomuutta (onko se yhdenmukainen muun saatavilla olevan tiedon kanssa), odotuksia verkkosivun toiminnasta (käyttäytyykö sivusto siten, kuin luotettavan sivuston olettaisi käyttäytyvän), vastaavuutta omiin aikaisempiin uskomuksiin ja vaikutelmaa siitä, onko taustalla jonkinlainen yritys vaikuttaa. (Metzger, M. and A. J. Flanagin (2013) Credibility and trust of information in online environments: The use of cognitive heuristics, Journal of Pragmatics.)

    Nämä heuristiikat eivät ole läheskään luotettavia nykyisessä mediaympäristössä. Lisäksi disinformaation luoja, toimittaja tai levittäjä voi käyttää niitä tietoisesti hyväkseen luodakseen vaikutelman uskottavasta viestinnästä. Heuristiikat tuottavat ennustetettavia vinoumia käyttäytymiseemme. Tällöin, vaikka osa tunnistaa disinformaation, sen alullepanija (tai levittäjä) voi luottaa siihen, että riittävän moni jää ansaan.

    [box ] Näin mielemme yrittää epäluotettavasti ottaa selkoa netissä tiedon luotettavuudesta:

    • Vastaavuus - sopiiko viesti yhteen aiempien uskomusten kanssa?

    • Hyväksyntä - ovatko minulle tutut jakaneet ja hyväksyneet viestin?

    • Maine - onko lähde sellainen, että olen luottanut siihen aiemmin?

    • Odotukset - käyttäytyykö sivusto sellaisella tavalla, kuin luotettavan sivuston olettaisi?

    • Ristiriidattomuus - sopiiko viesti yhteen muun saatavilla olevan tiedon kanssa?

    • Vaikuttaminen - antaako sivusto tai viesti vaikutelman yrityksestä vaikuttaa mielipiteisiin?

    [/box]

    Näiden mielen ohituskaistojen ymmärrys auttaa hahmottamaan, miksi tietoa on vaikea erottaa disinformaatiosta. Esimerkiksi astroturffauksella voidaan tehokkaasti hukuttaa viestin kanssa ristiriitainen informaatio näkyviltä. Valetileillä voidaan luoda vaikutelmaa luotettavasta lähteestä. Huolellisella tausta työllä voidaan tehdä täysin aidon uutissivuston näköisiä sivuja.

    Täysin väärennettyjä sisältöjä harvoin tulee vastaan, sillä ne eivät tyypillisesti vakuuta juuri ketään. Sen sijaan tunnettuja tosiasioita vääristeleviä sisältöjä _löytyy runsaammin._ Tällöin voi tulla kyseeseen esimerkiksi virheellinen attribuutio, eli esitetään jonkun henkilön tai tahon nimissä asioita, joita hän ei ole sanonut, harhaanjohtava otsikointi tai suoranainen sisällön vääristäminen kuten väärennetyt tai väärään yhteyteen laitetut kuvat, tilastot tai muut sisällöt, kuten videot tai äänet. Totuuden yhdistäminen disinformaatioon heikentää vastaanottajan kykyä arvioida sen luotettavuutta.

    Esimerkiksi_ Salaliittoteorialla_ tarkoitetaan sellaista epätotta väitettä, jonka kannattajan uskomus siihen vahvistuu kaikista yrityksistä osoittaa se paikkansapitämättömyydeksi. Väite istuu johonkin totuutta ja epätotuutta yhdistävään tarinaan niin hyvin, että siitä ei enää sen kannattaja osaa päästää irti. Se vastaa liian hyvin hänen aiempia uskomuksia. Näennäistiede on hyvin samankaltainen ilmiö, mutta eroaa siinä, että se esittää olevansa tiedettä.

    (Salaliittoteorioita ja näennäistiedettä on vaikea sijoittaa mis- tai disinformaation alle, sillä usein on hankala sanoa, missä määrin väitteiden levittäjä tai alullepanija uskoo niihin. Salaliittoteorioita saatetaan laskea myös liikkeelle osana hybridisodankäyntiä, jolloin niillä esimerkiksi pyritään aikaansaamaan vastapuolen päättäjien toiminnan oikeutuksen kyseenalaistaminen kansalaisten mielissä.)

    Dis- ja misinformaation kertaantuminen sosiaalisen median kaikukammioissa ja suodatinkuplissa on ilmiö, jonka takia väärän tiedon korjaaminen saattaa olla hyvin vaikeaa. _Kaikukammio _on tilanne, jossa samanmieliset henkilöt ovat ajautuneet (netissä tai sen ulkopuolella) keskustelemaan vain keskenään. Tällöin vääristyneet käsitykset saavat vahvistusta, koska niiden korjaamiseen ei tule sosiaalista painetta. Hyväksymme viestin, koska tuttumme ovat sen hyväksyneet. Ja he hyväksyvät sen, koska itse olemme sen hyväksyneet.

    Suodatinkupla syntyy siitä, että sosiaalisen median ja hakukoneiden algoritmit nostavat käyttäjälle esiin vain tietyn tyyppisiä julkaisuja ja kommentteja, jotka vahvistavat ja (pahimmassa tapauksessa) vääristävät hänen käsitystään todellisuudesta. Äärimmillään seurauksena todellisuuden vääristymisestä on_ luottamuksen menettäminen _asiantuntemukseen, faktoihin ja muuhun (tieteelliseen tai journalistiseen) todistusaineistoon ja argumentaatioon. Suodatinkuplassa ja kaikukammioissa näihin nähden saattaa nousta esiin kohtuuttomasti ristiriitaista viestintää.

    [box ]

    • **Salaliittoteorialla **tarkoitetaan sellaista epätotta väitettä, jonka kannattajan uskomus siihen vahvistuu kaikista yrityksistä osoittaa se paikkansapitämättömyydeksi.

    • **Näennäistiede **on hyvin samankaltainen ilmiö kuin salaliittoteoria, mutta eroaa siinä, että se esittää olevansa tiedettä.

    • Virheellinen attribuutio: esitetään jonkun henkilön tai tahon nimissä asioita, joita hän ei ole sanonut.  

    • Harhaanjohtava otsikointi **on sitä, että otsikko ei vastaa sisältöä. Pelkkä tehokas otsikointi saattaa saada sosiaalisessa mediassa aikaan tehokasta leviämistä, eli trendaamista.  Kyseessä on ns.  “clickbait” **kun tavoitteena on saada käyttäjä klikkaamaan sisältöä vastaamatonta linkkiä.

    • **Sisällön vääristämistä **on mm. väärennetyt tai väärään yhteyteen laitetut kuvat, tilastot, videot, nauhoitteet jne.

    • **Kaikukammiosta **on kyse, kun samanmieliset henkilöt ovat ajautuneet (netissä tai sen ulkopuolella) keskustelemaan vain keskenään.

    • **Suodatinkupla **syntyy, kun algoritmit nostavat käyttäjälle esiin vain tietyn tyyppisiä julkaisuja ja kommentteja.

    [/box]

    ###

    Tieto-oireyhtymän analysointi

    “Information Disorder” -raportin mukaan mis-, dis- ja malinformaatioilmiöiden huolellinen analysointi edellyttää ymmärrystä toimijoiden (alullepanijat ja levittäjät) motiiveista (taloudellinen, poliittinen, muu), tyypeistä (esim. virallinen/epävirallinen, yhteisö/yksilö, ihminen/automatisoitu) ja tavoitteista (haitta, hyöty, hämmentäminen). Analysointi edellyttää myös ymmärrystä viestien tyypeistä (esim. kesto, muoto, totuudenmukaisuus/vastaisuus, laillisuus, attribuutio, kohdentaminen) ja miten viestin vastaanottaja reagoi siihen. 

     [box ]Haitallisen viestinnän osat

    • Alullepanija / levittäjä

    • Viesti

    • Vastaanottaja

    [/box]

    Raportti myös erottelee eri viestin jakamisen vaiheet toisistaan, koska näin pystymme paremmin ymmärtämään eri toimijoiden motiiveja. Ensimmäisessä vaiheessa disinformaatiolla on joku (yksityishenkilö, yhteisö, yritys tai valtio), joka on luonut sen. Hänellä on tarkoitus tuottaa viestillä vahinkoa jollekulle. Toisessa vaiheessa siitä muodostetaan jaettavaa mediasisältöä.

    Kolmannessa vaiheessa viestiä jaetaan ja levitetään. Tässä vaiheessa toimijat voivat olla tietoisia informaation luonteesta, mutta he eivät välttämättä ole sitä. Lisäksi viestejä saatetaan jakaa vaikka ne tiedettäisiin virheelliseksi, joko siksi, että ne tukevat esim. poliittista näkökantaa, tai vain koska viesti huvitti.  Disinformaation luoja on myös saattanut automatisoida sen levittämisen tai tukee sitä bottien, valetilien ja sosiaalisen median mainosten avulla. Levittämistä saattaa tehostaa myös ne jaot, joilla yritetään osoittaa viesti paikkansapitämättömäksi (esim. faktantarkistukset). Lisäksi informaatiosta tehdään tyypillisesti uudelleen julkaisuja ja uutisointeja, jolloin toinen ja kolmas vaihe toistuvat kehämäisesti.

    [box ] Disinformaation vaiheet

    • Ensimmäisessä vaiheessa joku keksii disinformaation, eli tuottaa väärän tiedon tarkoituksenaan vahingoittaa jotakuta tai hyötyä jonkun toisen kustannuksella.

    • Toisessa vaiheessa disinformaatiosta toimitetaan sellaisia sisältöjä, joita voidaan levittää.

    • Kolmannessa vaiheessa disinformaatiota levitetään (kommentoiden tai kommentoimatta) lehdistössä, sosiaalisessa mediassa, suullisesti jne.

    • Samasta disinformaatiosta voidaan toimittaa myös uusia sisältöjä, jolloin toinen ja kolmas vaihe uusiutuvat.

    [/box]

    Raportin mukaan disinformaation lähteiden tarkistus (missä viesti on aiemmin julkaistu, metadata, erilaiset käänteiset kuvahaut) ja niiden paljastaminen suurelle yleisölle **on tehokkain tapa tarttua ongelmaan. Lisäksi on **valistettava ihmisiä olemaan luottamatta omaan intuitiiviseen reaktioon netissä (kts. heuristiikat yllä). Ne voivat johtaa harhaan ihmisen luonnollisten psykologisten ja sosiaalisten vinoumien takia. Erityisesti voimakkaisiin tunnereaktioihin ja omaa näkemystä tukeviin sisältöihin tulisi oppia suhtautumaan varoitusmerkkeinä.

    Faktantarkistuksen periaatteiden tuntemus auttaa olemaan aidosti kriittinen netissä. Näin itse voi tarkistaa väitteiden lähteet ja tunnistaa luotettava, laadukas journalismi ja asiantuntijasisältö. Ja löytää luottamus lehdistöön uudelleen. Tämä edellyttää myös journalismin kehittymistä kohtaamaan nykyisyyden ja tulevaisuuden haasteet. Mitä tulee sosiaalisen median jälkeen ja kuinka siihen varaudutaan?

    “Information Disorder” -raportti kehottaa journalisteja, it-teollisuutta, rahoittajia  ja valtiollisia toimijoita tarttumaan tilanteeseen. Raportin toimenpidelista on pitkä ja hyödyllinen. Nostan tässä esiin journalismin ja faktantarkistuksen kannalta olennaisimmat huomiot:

    • Mediatalojen tulisi tehdä yhteistyötä disinformaatio-ongelman ratkaisemiseksi

    • Erityisesti faktantarkistustoiminnassa pitäisi tehdä yhteistyötä organisaatioiden välillä

    • Journalistista toimintaa tulisi kehittää niin, että haittatiedon luojat ja levittäjät eivät pystyisi manipuloimaan lehdistöä (median ei tule osallistua haittatiedon levittämiseen)

    • Journalistista etiikkaa tulisi vahvistaa

    • Journalismin laatua, erityisesti otsikoinnin suhteen, tulisi vahvistaa

    • Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tiedon lähteisiin ja virheellisten lähteiden kumoamiseen

    • Mediatalojen tulisi valistaa ja osallistua mediakasvatukseen toimittamalla juttuja disinformaatiosta ja siltä suojautumisesta

    • Mediakasvatusta tulisi kehittää

    • Pitäisi tutkia, miten haittatiedolta ja sen leviämiseltä pystyttäisiin paremmin suojatumaan

    • Rahoitusta pitäisi kohdentaa koulutukseen, tutkimukseen, kokeiluihin ja teknologisiin ratkaisuihin, joilla yritetään ratkaista disinformaation tuottamia ongelmia

    Disinformaation käsittely faktantarkistusprosessissa

    Mahdolliseen disinformaatioon liittyvä faktantarkistus tapahtuu teknisesti lähes samoin kuin mikä tahansa muukin faktantarkistusprosessi (viittaus käsikirja). Erona kuitenkin on erityinen riskiarvio. Kun Faktabaari joko saa vihjeen tai löytää itse omassa nettiseurannassaan epäilyttävän väitteen, toimituskunta tekee arvion, että onko syytä epäillä disinformaatiota.

    Disinformaation symbolina käytämme kaikille tuttua **muu vaara **-varoituskolmiota.

    [box ]On syytä epäillä disinformaatiota, jos:

    • Viestiä toistetaan erittäin tiheään

    • Viestin yhteydessä on huomiota herättäviä kuvia

    • Viesti pyrkii nostattamaan voimakkaan tunnereaktion

    • Siihen liittyy vahvoja tarinallisia elementtejä

    • Viestin lähteet ovat oudot, poikkeukselliset, esim. sivun metatiedot johtavat eri maahan kuin viestin sisältö antaisi ymmärtää

    • Hakukoneet löytävät saman tai lähes saman viestin mutta tuntuvasti vanhemmalla päiväyksellä

    • Viestiin liittyvät kuvat löytyvät netistä muista yhteyksistä käänteisellä kuvahaulla

    • Viestiä levittävä taho levittää muuta epäilyttävää sisältöä

    (Huom: lista on suuntaa antava. Sen avulla ei pysty tyhjentävästi tunnistamaan kaikkea disinformaatiota.) [/box]

    Jos epäilyyn on syytä, niin toimituskunta vastaavan toimittajan johdolla tekee huolellisen riskiarvioin tarkistusartikkelin julkaisun vaikutuksesta. Jos epäilyttävä väite näyttää olevan jo laajalle levinnyttä tai se on leviämässä tehokkaasti, faktantarkistukselle voi olla tarve. Mikäli väite ei ole vielä levinnyt, jätetään tarkistus odottamaan. Näin Faktabaari ei osallistu tahattomasti virheellisen väitteen leviämiseen.

    Vasta riskinarvioinnin jälkeen tarkistetaan väitteen todenperäisyys tai valheellisuus luotettavista lähteistä. Mikäli disinformaatioksi epäilty väite paljastuu epätodeksi, pyydämme vielä asiantuntija-arvioita siitä, että voidaanko se luokitella disinformaatioksi. Jos asiantuntijat toteavat ettei se ole disinformaatiota, voidaan siitä julkaista tavallinen faktantarkistusartikkeli.

    Mikäli väite arvioidaan disinformaatioksi, Faktabaarin toimitus palaa riskiarviointiin ja tekee päätöksen julkaisusta yhdessä käytettyjen asiantuntijoiden avustuksella.  

    “_Faktabaarin on oltava vakuuttunut, että puuttuminen asiaan edistää faktapohjaista julkista keskustelua eikä ainakaan lisää hämmennystä, joka usein informaatio-operaatioita yhdistävä päämäärä.”  _ _– [Jarmo Mäkinen: Disinformaatio hybridivaikuttamisen osana](https://faktabaari.fi/hybridivaikuttaminen/) _

    Erityistä huomiota kiinnitetään disinformaation lähteisiin, kuten sivustojen metadataan, kuvamateriaalien alkuperään sekä aineiston levittäjän yleiseen luotettavuuteen.

    Useimmissa disinformaatioon liityvissä määritelmissä viitataan viestin levittäjän tai alullepanijan motiiveihin. Vaikka kuinka olemme ihmisinä loistavia kuvittelemaan näitä motiiveja (jopa elottomille olennoille), niin emme voi olettaa olevamme ajatustenlukijoita. Useimmissa tapauksissa viestin alullepanija saattaa jäädä tuntemattomaksi ja hänen tavoitteensa tietämättä. Ja viestin levittäjien motiivit voivat olla moninaiset ja epäselvät jopa heille itselleen. He voivat jopa kokea tekevänsä palveluksen toisille kertomalla omasta “kriittisestä” näkökannastaan.

    Tästä syystä, jos Faktabaari kirjoittaa faktantarkistusartikkelin väitteestä, jonka asiantuntijat toteavat disinformaatioksi, Faktabaari tyypillisesti vain varoittaa kansalaisia disinformaatiosta sen tarkemmin spekuloimatta taustamotivaatiosta. Vain tapauksissa, joissa asiantuntijat voivat tarkasti tunnistaa disinformaation luokan, se mainitaan tarkistusartikkelissa. Disinformaatiota käsittelevissä faktantarkistuksissa ei aina voida nimetä myöskään väitteen alullepanijaa. Viestin levittäjä saatetaan puolestaan jättää mainitsematta, mikäli sen mainitsemisen katsotaan hyödyttävän disinformaation taloudellisia tai poliittisia tarkoitusperiä. Näissä tapauksissa **Faktabaari perustelee päätöksensä avoimesti. **

    Faktabaari pyrkii disinformaation suhteen valistukseen, mediakasvatukseen ja ennaltaehkäisyyn. Erityisesti tuemme journalisteja ja heidän osaamistaan muuttuvassa mediamaailmassa. Olemme avoimia yhteistyölle.

    //

    Lue lisää:



    Jaa eteenpäin