FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Informaatioyhteiskunta tarvitsee faktantarkistusta

    28.09.2015 toimitus

    Faktantarkistuksella (fact-checking) tarkoitetaan julkisesti esitetyn väitteen paikkansapitävyyden tarkistamista. Pitääkö väite paikkansa vai ei? Vastaako väite totuutta vai ei?

    Faktantarkastuksessa analysoidaan valittua informaatiota vertaamalla sitä eri lähteistä saatavaan tietoon, minkä pohjalta arvioidaan väitteen paikkansapitävyyttä.

    Kun faktantarkistus julkaistaan, kerrotaan väitteen esittäjä, itse väite, tarkistuksessa käytetyt lähteet, arvio väitteen paikkansapitävyydestä sekä perustelut, miksi arvioon on päädytty. Tarkistuksen päätulos on loppuarvio siitä, onko väite tosi vai ei.

    Faktantarkistus on keskittynyt poliittisten väitteiden analysointiin ja arviointiin. Faktantarkistus on vakiintunut ilmiö esimerkiksi Yhdysvalloissa. Ilmiöön keskittyviä organisaatioita on useita. Nimekkäimmät niistä ovat PolitiFact.com ja FactCheck.org.

    Järjestäytynyt faktantarkistus on kasvava toimiala, jolla on valtaisa tarve informaatioyhteiskunnan laajetessa kattamaan kaikki elämänalat.

    Suomessa toimii talvesta 2014 vapaaehtoistyöhön perustuva ja poliittisesti sitoutumaton sekä kaikille avoin kansalaispalvelu Faktabaari, jonka kustannusosakeyhtiö Bonnier palkitsi vuoden 2014 journalistisena tekona. Faktabaari myös voitti lokakuussa 2014 European Public Communication -palkinnon.

    Kaikkia faktantarkastajia elähdyttää tarve valvoa poliitikkojen puheiden totuudenmukaisuutta sekä paljastaa mediassa esitettyjä puolitotuuksia, myyttejä ja urbaanilegendoja. Tavoitteena on, että yhteiskunnallisia keskusteluja käytäisiin paikkansa pitävin tiedoin.

    Kaikkien julkisuudessa esitettyjen väitteiden totuudenmukaisuuden tarkastaminen on käytännössä mahdotonta. Valikointi on siten välttämätöntä. Esimerkiksi PolitiFact käyttää valintakriteereinään muun muassa väitteiden todennettavuutta, merkittävyyttä ja mahdollista harhaanjohtavuutta.

    Miksi faktantarkistusta tarvitaan? Ensinnäkin, äänestäjien on helpompi arvioida vaaliehdokkaita tietäessään missä määrin ne ehdokkaat ovat pysyneet totuudessa.

    Kansalaisten on helppo arvioida ehdokkaiden luotettavuutta, jos on vankkaa dataa siitä, ovatko nämä puhuneet totta, syyllistyneet puolitotuuksiin vai levittäneet perättömiä väitteitä. Faktantarkastuksen ensisijainen tehtävä on kansalaisten informointi.

    Faktantarkistus voi lisätä poliittisten toimijoitten rehellisyyttä. Mikäli toimijat ovat tietoisia uhasta joutua faktantarkistuksen kohteeksi, tämä vaikuttaa myönteisesti poliitikkojen käytökseen. Poliittisen viestinnän laatu paranee, jos kaikki pyrkivät pysymään totuudessa – tai ainakin yrittävät välttää epätodeksi tietämiensä väitteiden levittämistä. Viisas poliitikko pyrkii välttämään valheesta kiinni jäämistä.

    Faktantarkistus voi myös parantaa poliittista osallistumista: se voi parantaa ehdokasrekrytointia. Kun politiikka perustuu aiempaa paremmin totuuden huomioimiseen, ehdokkaiksi voi hakeutua entistä pätevämpiä ihmisiä.Faktantarkistuksesta on hyötyä myös tarkistuksen kohteille itselleen. Voihan olla, että poliitikko nojaa väärään informaatioon tietämättä sitä itse. Saatuaan tietää asioiden todellisen laidan, hän ei ehkä enää jatka päättömyyksien monistamista.Faktantarkistuksella saavutetaan myös laatuisaa päätöksentekoa, kun varmistutaan, että tehdyt päätökset pohjaavat pätevään informaatioon eikä paikkansa pitämättömiin ennakkoluuloihin ja toiveajatteluun.

    Faktantarkistusta voi perustella myös normatiivisesti. Valehtelu on arveluttavaa toimintaa, ja jos ihmisellä on mahdollisuus oikaista toisen ihmisen valehtelu, hänen kuuluu tehdä se.

    Sakari Nieminen on valtiotieteiden kandidaatti Turun yliopistossa. Matti Wiberg on valtio-opin professori Turun yliopistossa.

    Artikkeli on alun perin julkaistu Turun Sanomissa 22.9.2015.



    Jaa eteenpäin