FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Käsikirja: 2. Faktantarkistusprosessi ja väitteiden arviointiasteikko

    24.11.2017 toimitus

    Faktabaarin toimitusprosessi

    Faktabaari-verkkosivulla esitetään toimitusprosessi laveasti. Toimitusprosessin pääpiirteet voi jakaa seuraavaan viiteen vaiheeseen, jotka käsittelemme yksityiskohtaisesti tässä käsikirjassa myöhemmin.

    1) Faktabaari saa vihjeen tarkistettavasta väitteestä

    Faktabaarin toimitus saa tarkistusvihjeen joko vihjelomakkeella tai muun yhteydenoton kautta. Toimitus voi myös oma-aloitteisesti tarttua yhteiskunnallisesti merkittävien väitteiden tarkistukseen.

    2) Toimitus ottaa yhteyttä (tarvittaessa) informaatikkoon

    Toimitus saa informaatikolta linkit asiaa koskeviin lakeihin, säädöksiin yms. luotettavaan ja julkiseen tietoon. Monessa tapauksessa Faktabaarin oma journalistinen osaaminen riittää selvittämään vertailtavat lähteet. Tavoitteenamme on käyttää vähintään kahta toisistaan riippumatonta lähdettä.

    3) Yhteys mahdolliseen asiantuntijaan / asiantuntijoihin

    Faktantarkistusta varten haastatellaan asiantuntijoita. Faktantarkistus voi toimia vain sellaisessa yhteiskunnassa, jossa on saatavilla luotettavia ja julkisia asiantuntijalähteitä. Faktantarkistus onkin mahdollista vain avoimessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee lehdistönvapaus.

    4) Faktantarkistusjutun kirjoittaminen

    Kerätyt lähteet ja asiantuntijoilta saadut tiedot kootaan yhtenäiseksi faktantarkistusjutuksi. Faktabaari esittelee tarkistetun väitteen oikeassa asiayhteydessä ja journalistisesti kestävällä tavalla.

    5) Julkaisu

    Vastaava toimittaja tekee päätöksen faktantarkistusjutun julkaisemisesta. Sitä ennen sen lähteet on vielä kertaalleen tarkistettu. Sisällöllisesti faktantarkistusjuttu käydään läpi toimituskunnassa ja tarvittaessa vielä juttuun haastateltujen asiantuntijoiden kanssa. Toimitus tekee kuitenkin itsenäisen päätöksen jutun sisällöstä ja julkaisusta. Jutun yhteydessä julkaistaan myös kokonaisarvio esitetyn väitteen paikkansapitävyydestä. Tätä kuvataan kategorioilla totta, väärin, 50/50 tai disinformaatio.

    Mitä väitteitä on tarkistettu?

    Oheiseen listaan on koottu esimerkkejä toistaiseksi tarkistetuista tavanomaisista väitetyypeistä. Käsikirjassa käsitellään niitä myöhemmin laajemmin.

    • Väitteet liittyen valtion, valtioneuvoston, presidentin ja eduskunnan toimintaan tarkistushankkeen teemasta ja rajauksesta riippuen
    • Väitteet liittyen kuntien, kuntayhtymien, maakuntien sekä valtuustojen ja hallitusten toimintaan (erityisesti kunta- ja mahdollisesti maakuntavaalit)
    • Väitteet liittyen valtion ulkosuhteisiin, ulkovaltojen toimintaan sekä ennen kaikkea EU:n hallintoon ja toimintaan
    • Väitteet liittyen (omiin tai toisten) aiempiin puheisiin tai kirjoituksiin
    • Väitteet liittyen (omiin tai toisten) aiempiin saavutuksiin, tekoihin tai toimiin, biografiset väitteet
    • Erilaiset tilastolliset väitteet, yleistykset ja arviot
    • Väitteet koskien tehtyjen tulo- ja menoarvioiden lukuja
    • Väitteet toteutuneista julkisista tuloista ja menoista
    • Väitteet liittyen olemassa oleviin julkisiin sääntöihin, lainsäädäntöön tai direktiiveihin
    • Väitteet liittyen yksittäisten viranhaltijoiden toimintaan
    • Väitteet liittyen yhteiskunnallisesti merkittävien yksityisten toimijoiden toimintaan (esim. ydinvoimalat, kaivostoiminta, ympäristötoiminta ja kierrätys, biotalous, terveydenhuolto, lääkefirmat)
    • Väitteet liittyen julkisesti (esim. lainsäädännössä) käytettyyn käsitteistöön ja sen merkityksiin

    Faktantarkistuksen liikennevalot – mitä ja miksi?

    Faktabaari käyttää seuraavia kategorioita antaessaan esitetystä väitteestä kokonaisarviota:

    • **Totta **(Väite pitää paikkansa) vihreä
    • **Väärin **(Väite ei pidä paikkaansa) punainen
    • 50/50 (väitteessä on paikkansapitävyyksiä, mutta esimerkiksi otsikointi antaa väärää tietoa) keltainen
    • Disinformaatio (väite on osa vihamielistä tai jonkin organisaation etua tavoittelevaa vaikuttamisyritystä)

    Faktabaarin toimitus perustelee kategorian valinnan jutussa. Hankalissa tapauksissa Faktabaari tekee avoimuusperiaatteen mukaisesti oman toimituksellisen pohdintansa näkyväksi.

    Luokittelu tuo mukanaan rajoitteita, sillä joskus voi olla vaikea arvioida mihin ryhmään esitetty väite kuuluu. Toisaalta tunnetut kategoriat helpottavat viestintää, mikä on ensiarvoisen tärkeää silloin kun Faktabaari torjuu väärää mutta nopeasti leviävää tietoa.

    Disinformaation käsittelemistä faktantarkistuksissa käsitellään käsikirjassa myöhemmin.

    Kansainvälisiä asteikoita ja esikuvia

    Brittiläinen FullFact ei käytä faktantarkistusten luokitusta. He perustelevat valintaa muun muassa sillä, että luokitus yksinkertaistaa väitteitä, jolloin lukijan voi olla hankala hahmottaa jutun kokonaisuutta. Luokituksen asteikko voi yksittäistapauksissa myös provosoida, jolloin faktantarkistus ei toimi rakentavasti julkisessa keskustelussa.

    Arviointijärjestelmä tarjoaa toisaalta hyötyjä. Se selkeyttää ja nopeuttaa viestintää, jolloin esimerkiksi vääriin tietoihin tai tahalliseen harhauttamiseen pyrkiville jutuille saadaan helposti levitettävä ja tunnistettava vastine.

    Esimerkiksi Snopes.com käyttää kymmenportaista asteikkoa ja tunnetun amerikkalaisen Politifactin Truth-O-Meter”-mittarissa on kuusi kategoriaa. Niistä kenties tunnetuin on täydellistä valhetta kuvaava ”Pants-on-Fire”-luokitus.

    Journalismiin erikoistunut kansainvälisen faktantarkistusverkoston ylläpitäjä Poynter-instituutti on vertaillut erilaisia arviointijärjestelmiä. Niiden käyttämisen etuja Poynter tiivistää seuraavasti: Arviointijärjestelmä voi tehdä jutun pääviestistä selkeän. Koska jutussa on päädyttävä johonkin ”tulokseen”, faktantarkistajilla on motivaatio selvittää asiat perinpohjin. Arviointiasteikko lisää myös julkisuutta ja sitä kautta auttaa markkinoinnissa.

    Arviointiasteikoilla voi myös rajoittaa. Osa faktantarkistuksista ei sovi selvästi mihinkään kategoriaan, jolloin rajanveto voi olla vaikeaa ja johtaa jopa harhaan. Puolitotuuksien ja totuuksien erottaminen toisistaan on niin ikään hankalaa. Arviointiasteikon jokin kategoria voi myös tarpeettomasti provosoida ja siten hankaloittaa itse asian tarkastelua.

    Faktabaarin 4-portainen arviointimalli on niukka ja siksi joustava. Väitteiden luokittelu ei ole mekaanista vaan jokainen faktantarkistusjuttu perustuu toimituksen arvioon. Mikäli jokin tarkistusjuttu ei ole selkeästi ”totta” tai ”väärin”, Faktabaari voi julkaista eri näkökohtia esittelevän 50/50-tarkistusjutun. Faktabaarin varsinainen tavoite on luoda perustaa faktapohjaiselle julkiselle keskustelulle. Itse arviointijärjestelmä on tässä työssä vain työkalu.

    Väitettä ei aina voi tarkistaa

    Faktabaari ei pysty loihtimaan totuutta esiin vaan ainoastaan vertailemaan esitettyä väitettä luotettaviin lähteisiin. On olemassa väitteitä, joilla on jokin totuusarvo, mutta sitä ei voida käytössä olevilla resursseilla selvittää.

    Näin voi käydä jos esimerkiksi:

    • Kyseessä ei ole tarkistettavissa oleva väite (myöhemmin käsikirjassa lisää aiheesta)
    • Väitteen aihepiiristä ei ole asiantuntijoita, tai heitä ei pystytä tavoittamaan
    • Väitteen tarkistaminen edellyttäisi salaiseksi luokitellun tiedon tarkastelua
    • Asiantuntijat eivät ole riippumattomia tai heidän lausuntoihinsa ei voi luottaa (väite esimerkiksi koskee asiantuntijan ajamaa asiaa)
    • Luotettavat asiantuntijat ovat väitteestä keskenään erimielisiä, eikä konsensusta synny

    Mikäli ilmiö on yhteiskunnallisesti merkittävä, Faktabaari voi laatia tai tilata aiheesta asiantuntijatietoon perustuvan muun taustoittavan kirjoituksen.

    On tärkeä huomata faktantarkistuksen ja journalismin ero: faktantarkistus koskee julkisista lähteistä saatavilla olevan tiedon esittelyä ja vertailua esitettyyn väitteeseen. Faktantarkistus on saatavilla olevan tiedon soveltamista. Journalismi on tiedon synnyttämistä ja vertailua. Jälkimmäisessä tapauksessa puhutaan usein tutkivasta journalismista, mikä on ilmiönä faktantarkistusta paljon laajempi.

    Päivitetty 19.3.2019.



    Jaa eteenpäin