FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Käsikirja: 3.luku - Mikä on fakta ja mikä väite

    12.12.2017 toimitus

    [box]Faktabaarin Faktantarkistamisen käsikirja antaa kiinnostuneille ihmisille työkaluja oman mediakenttänsä kriittiselle tarkastelulle. Lukijan ei tarvitse olla toimittaja tai minkään alan asiantuntija: faktantarkistaminen edellyttää enimmäkseen sinnikkyyttä, rohkeutta ja halua ymmärtää ympäröivää maailmaa.[/box]

    [box]Faktantarkistusprosessin 1. vaihe: toimitus saa vihjeen tarkistettavastavasta väitteestä.[/box]

    Tarkistusta varten Faktabaarin täytyy tietää kuka väitti, missä väitti ja mitä väitti. Faktabaarin faktantarkistuslomakkeen kautta voi lähettää myös lisätietoja aiheesta. Faktabaarin toimitus tekee tarkistuksen aina itsenäisesti mutta olennaisten tietolähteiden listaaminen tarkistuslomakkeessa voi helpottaa faktantarkistusta.

    Rajallisista resursseista johtuen, hankekohtaisesti Faktabaari keskittyy tarkistamaan pääosin _yhteiskunnallisesti merkittävät _(esim. poliittiseen päätöksentekoon liittyvät) tai yhteiskunnallisesti merkittävien henkilöiden (erit. Poliitikkojen, mutta myös hankekohtaisesti poliittisten toimijoiden ja median) esittämät väitteet. (Muita väitteitä ja kysymyksiä varten on olemassa omia palveluitaan, esimerkiksi https://www2.kirjastot.fi/kysy).

    _Rajauksen perusteena _on ajatus siitä, että ensinnäkin julkisen päätöksenteon tulee perustua “faktoille”, eli niin pitkälle kuin mahdollista päätöksen lähtökohtana olevat väitteet ovat todenmukaisia. Toiseksi kansalaisilla pitää olla oikeus tietää, kuinka luotettavaan väitteisiin päätöksenteko tai päätöksentekijät nojaavat. Erotuksena tälle faktapohjalle ovat tietenkin poliittiset arvovalinnat. Näitä Faktabaari ei arvioi, vaan on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja  ja myös kaupallisista toimijoista journalistisesti ja taloudellisesti riippumaton. Totuudenmukaisuudesta piittaamattomuus on toki myös arvovalinta, mutta avoimessa demokratiassa se ei ole poliittisesti oikeutettua eikä eettisesti kestävää rakentaa/kehittää yhteiskuntaa virheellisellä tai jopa tahallisen harhaanjohtavalla tiedolla.

    Tarkistettavan väitteen tunnistaminen

    Väite _on sellainen lause tai useamman lauseen kokonaisuus, joka ilmaisee jotain selkeästi joko totta tai epätotta liittyen todellisuuteen. Väitteitä eivät ole esimerkiksi kysymykset, arvaukset, mielipiteet, toiveet, käskyt, kehotukset, lupaukset, valat jne. Kaiken kaikkiaan väitteiden ja näiden muiden erilaisten asioiden ilmaisut ovat ns. _puheakteja. Väitteet tulee aina pyrkiä tarkastella kontekstissaan. (https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:puheakti).

    Puheenvuorossa tai kirjoituksessa (joskus jopa yhdessä virkkeessä) esitetään usein monia väitteitä sekä muita puheakteja. Väitteiden erottaminen toisistaan sekä muista puheakteista vaatii usein (journalistista) tulkintaa. Faktabaari pyrkii soveltamaan Turun yliopiston politiikan tutkijoiden (2017, Faktat politiikassa) kehittämää pitkien tekstien analysointiin soveltuvaa metodologiaa ns. kvasilauseiden osalta. Tavoitteena pitää tulkinnanvaraisuus minimissä ja ennen kaikkea, tarpeen vaatiessa siirtämään vastuun tulkinnasta luotettavaksi todetulle asiantuntijalle. Faktabaari toteuttaa tämän esittämällä asiantuntijalle julkisuudessa olleen lainauksen sellaisessa muodossa, sanasta sanaan, kuin se mediassa on ollut. Esimerkiksi:

    Kun poliitikko väittää, että Euroopan unionin budjetti on valtava, kyse on tulkinnasta. Mitä tarkoitetaan valtavalla budjetilla? EU:n budjetti oli vuonna 2012 147,2 miljardia euroa, kun samaan aikaan EU:n jäsenmaiden yhteenlasketut julkisyhteisöjen budjetit olivat 6 380 miljardia euroa. Toisin sanoen 28 jäsenmaan kansalliset julkiset menot ovat yhteensä yli 40 kertaa suuremmat kuin unionitason budjetti. Vertailun vuoksi noin 5,5 miljoonan asukkaan Suomen julkiset menot olivat tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 109,1 miljardia euroa. Onko Suomen budjetti valtava? Tätä voidaan kysyä asiantuntijalta.

    Tarkistettavaksi ehdotetut väitteet voivat myös itsessään aiheuttaa rajauksia. Faktabaari ei esimerkiksi tarkista väitettä siitä, että jokin uusi lainsäädäntö tai direktiivi olisi hyväksi tai haitaksi Suomelle. Tämä on poliittinen arvoväite. Sen sijaan esimerkiksi lainsäädännön tai direktiivin työllisyys- tai talousvaikutuksista esitettyjä numeerisia arvioita ja väitteitä voidaan joissakin tapauksissa tarkistaa esimerkiksi kokoluokkanssa osalta.

    Väitteen tarkistettavuutta rajaa myös sen laatu. Hyvin epämääräisiä väitteitä ei välttämättä pysty niiden tulkinnanvaraisuuden vuoksi tarkistamaan lainkaan. Lisäksi, jotta väite voidaan liittää varmasti esittäjäänsä, sen pitää olla esitetty jossakin JSN:n journalisiin ohjeisiin sitoutuneessa julkaisussa tai mediassa, tai olla muuten autentifioitavissa eli liitettävissä lausujaan tai kirjoittajaan, esim. sosiaalinen media, nettivideot, blogitekstit.

    JSN:ään sitoutumattomien medioiden osalta väitteitä, mutta myös mediaa arvioidaan eri kriteeristöllä ettemme sekoittaisi totuuteen pyrkiviä ja sitä’ mahdollisesti tarkoituksenmukaisesti hämmentäviä julkisuushakuisia julkaisuja. Tämä ei tarkoita, etteikö JSN sitoutumaton media voi olla laadukas, mutta tällöin luotettavuuden todistustaakka on medialla.

    Esimerkkejä
 vaikeasti tulkittavista saamistamme väitteistä:

    “Sotaveteraaniliitot kylpevät rahassa.” 
“EU:n ja USA:n vapaakauppasopimus vie päätösvaltaa Suomelta.”

    (Kummastakaan aiheesta ei voi tehdä faktantarkistusta. Liittojen väitetty rahassakylpeminen on liian epämääräinen väite. Vapaakauppasopimuksen neuvottelujen sisällöstä puolestaan ei oltu tarkistushetkellä juuri annettu tarvittavia tietoja julkisuuteen.)

    Tulkitaväitteet osana julkista keskustelua **

    Tulkintaväitteeksi kutsutaan väitettä, jossa esitetty väite ei koske faktaa vaan ilmentää väitteen esittäjän omaa uskomusta tai kantaa. Tulkintaväite on tärkeä osata tunnistaa. Tulkintaväitteitä on helppo esittää eikä niiden käyttöä tarvitse paheksua. Etenkin poliittinen keskustelu tukeutuu tulkintaväitteisiin silloin kun halutaan edistää omaa asiaa. Politiikkaan kuitenkin kuuluu retorinen kamppailu, eikä faktantarkistamisen tarkoitus ole torjua poliittista keskustelua.

    Tulkintaväite ei kuitenkaan ole vastaansanomaton ja joskus siihen kannattaakin tarttua. Silloin väitteen pohjana oleva faktatieto voidaan tarkistaa ja sitä kautta rakentaa kontekstia tulkintaväitteelle.

    Esimerkki

    Kun poliitikko väittää, että Euroopan unionin budjetti on valtava, kyse on tulkinnasta. Mitä tarkoitetaan valtavalla budjetilla? EU:n budjetti oli vuonna 2012 147,2 miljardia euroa, kun samaan aikaan EU:n jäsenmaiden yhteenlasketut julkisyhteisöjen budjetit olivat 6 380 miljardia euroa. Toisin sanoen 28 jäsenmaan kansalliset julkiset menot ovat yhteensä yli 40 kertaa suuremmat kuin unionitason budjetti. Vertailun vuoksi noin 5,5 miljoonan asukkaan Suomen julkiset menot olivat tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 109,1 miljardia euroa. Onko Suomen budjetti valtava?

    Väitteet tarvitsevat tuekseen lähteitä

    Faktantarkistuksessa analysoidaan esitettyä väitettä vertaamalla sitä eri lähteistä saatavaan tietoon. Väitteen paikkansapitävyys vahvistuu kun luotettavista lähteistä kerätty tieto tukee esitettyä väitettä. Vastaavasti väite voidaan kumota tai asettaa kyseenalaiseksi. Mikäli esitetylle väitteelle löytyy perusteita puolesta ja vastaan, väitettä tulee tarkastella eri mahdollisten seurausten kannalta. Faktabaari ei kuitenkaan ota kantaa tällaisten väitteiden seurausten paremmuudesta.

    Faktabaari ei ota kantaa esimerkiksi lakiesityksiin tai siihen, miksi virheellisiä väitteitä esitetään. Se ei hae väitteen esittäjän motiiveja puhua palturia. Palvelu kertoo faktan, ja yleisö saa itse sen perusteella päättää, mitä mieltä asiasta on. Tutkiville journalisteille väittäjän motiivien tutkiminen voi tarjota juttuaiheita. Väärä tieto lähtee tyypillisesti leviämään, kun esimerkiksi poliitikko esittää haastattelussa väitteen, jonka toimittaja kirjoittaa sitaattina tarkistamatta sen todenperäisyyttä. Faktabaari kannattaa vahvasti ennalta ehkäisevää lähestymistapaa, jossa toimittaja pyrkii tarkistamaan väitteen ennen sen jakamista.

    Faktantarkistusjutussa kerrotaan aina väitteen esittäjä ja itse väite oikeassa asiayhteydessä. Faktabaari esittelee aina omat lähteensä ja perustelee huolellisesti millä tavalla väitteestä esitettyyn loppuarvioon on päädytty. Loppuarviolla tarkoitetaan väitteen asettamista asteikolle totta, väärin, 50/50 tai disinformaatio.

    [gallery ids=”8684,8685,8686”]

    Faktantarkistaminen on mahdollista vain, jos luotettavia julkisia lähteitä on ylipäätänsä saatavilla. Suomi on tässä mielessä hyvässä asemassa, sillä tutkittua tietoa ja luotettavaa aineistoa on usein riittävästi vaikkakaan ei aina helposti saatavilla. Julkisten lähteiden osalta voi kuka tahansa tehdä tietopyynnön viranomaiselle (www.tietopyynto.fi). Suomessa on viranomaisen toimitettava pyydetyt tiedot, ellei niitä erityisestä syystä ole salattu. Julkisuuslakiperinteemme  on vahva.

    Luotettavia tiedonlähteitä ovat esimerkiksi:

    • viranomaisilta: raporteista, selvityksistä, tutkimuksista yms. Suomessa ja muissakin länsimaissa suuri osa tällaisesta tiedosta on julkisissa tietokannoissa.

    • oikeuslähteistä: säädöksistä ja niiden valmisteluaineistosta, oikeustapauksista.

    • tilastoista: lähes kaikesta numeroilla ilmaistavasta informaatiosta on olemassa tilastoja.

    • tutkimuksesta: alan tutkimusjulkaisuista, tutkimuslaitoksista, tutkijoilta (Huom. myös Etsi expertti -palvelu https://www.etsixpertti.fi/ sekä Kuka https://www.kukahaku.fi/ )

    Kuinka tunnistan asiantuntijan?

    Faktabaari luottaa arvioissaan ensisijaisesti avoimesti saatavilla oleviin primäärilähteisiin ja niiden tulkinnassa tarvittaessa akateemiseen asiantuntijuuteen ja tiedonhaun ammattilaisiin,  informaatikoihin.

    Matti Wiberg (toim.) teoksessa Faktat ja politiikka esitellään tuore analyysi suomalaisen faktantarkistuksen tilasta ja mahdollisuuksista.

    Muuttuvaa asiantuntijakenttääkin luokitelleessa Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisemasssa Vastatieto- raportissa (Jakonen 2017) mainittuihin muihin ”asiantuntijatyyppeihin” kuten ns. näköalapaikan asiantuntijuuteen,  kokemusasiantuntijuuteen ja näkemysasiantuntijuuteen.

    Erilaisia asiantuntijuuksiakin voi arvioida keskenään ja esimerkiksi mainittuihin kolmeen jälkimmäiseen asiantuntijatyyppiin Faktabaarissa suhtaudutaan varovaisemmin.  Väheksymättä niiden yhteiskunnallista merkitystä niiltä saatu tieto on kuitenkin tulkittumpaan ja kauempana primäärilähteiden käyttämisen tavoitteesta. Faktabaarin näkemys faktasta noudattaa vallalla olevaa käsitystä tieteellisestä faktasta.

    _“Akateeminen tieto on hitaasti muuttuvaa, _**_sillä siinä pyritään mahdollisimman suureen objektiivisuuteen, neutraaliuteen ja totuuteen._**_ Akateeminen tutkimus on aina luonteeltaan kriittistä, ja se suhtautuu, tosin yleensä hyväntahtoisesti, epäillen uusiin avauksiin. Todistustaakka on yleensä uusien avausten esittelijällä. Tämän seurauksena akateeminen asiantuntija pohtii tarkasti omaa toimintaansa: niin tutkimusta, kuin myös kommentointia, lausuntojen antamista ja uusien ajatusten esittämistä. Tämä lisää akateemisen asiantuntijuuden luotettavuutta mutta samalla hidastaa akateemisen tiedon hyväksikäyttöä yhteiskunnallisissa muutosprosesseissa.” (_Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tilaama YTT [Jakosen Vastatieto -raportti ](https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/suosittelemme/Sivut/vastatieto.aspx)(2017 Jakonen, s. 104-106) kuvaa ”**nykyaikainen akateeminen asiantuntijuutta**”.)

    Mikä on fakta Faktabaarissa?

    Kuten edellä mainittiin, Faktabaari ottaa selvää julkisuudessa esitetyistä (dokumentoiduista) väitteistä ensisijaisesti verkkolomakkeen kautta tulleiden vihjeiden pohjalta. Tavoitteena on selvittää, niin pitkälle kuin rajallisessa ajassa on mahdollista, “vastaako väittämä faktoja eli tosiseikkoja”, eli onko se tosi vai ei. Esimerkiksi:

    Yle kertoi nettisivuillaan 22.5.2014, että EU:ssa on valmisteilla säädös, jossa on esitetty raja-arvoja uusille tehdastekoisille takoille, kamiinoille ja puuliesille. Säädös tulisi voimaan 2018 tai 2022, ja se vaikuttaisi sen jälkeen markkinoille tuleviin tehdasvalmisteisiin takkoihin ja muihin puulämmittimiin – ei saunankiukaisiin. **Väite pitää paikkansa. **(Lue perusteet:)

    Helsingin Sanomat kertoi 2.4.2017, että Itsenäisyyspuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja Timo Sotikoff oli sanonut: _”EU:n myötä suuri osa Suomen omasta päätösvallasta on viety kauas täältä. Direktiivien kautta jopa 70-80 prosenttia laeista tulee annettuina Brysselistä.” _**Väite on väärin. **(Lue perusteet)

    Kiteytettynä väite on Faktabaarille riittävän vahvasti varmistettu, kun sitä vastaava tieto voidaan journalistin tai informaatikon menetelmin (haastattelut, lausunto- ja tietopyynnöt sekä aineistohaut) hakea ja _verifioida _perustuen kovan lähdekriitikin jälkeen avoimesti linkitettyihin asiantuntija- ja muihin yleisesti luotettaviksi todettuihin lähteisiin. Tällöin väitettä usein kutsutaan lehdistökielessä _“faktaksi”. _Vastaavasti väite on riittävällä varmuudella kumottu, kun jokin sille vastakkainen väite (esim. “asia ei ole niin, että…”)  on “fakta”, eli vastakkainen väite on voitu riittävän vahvasti varmistaa.

    On syytä muistaa, että “fakta” -sanaa saatetaan toisinaan käytetään arkikielessä varsin löyhästi korostamaan esitettyä väitettä (“on fakta, että …”). Pelkästään jonkin sanominen “faktaksi” ei ole totuuden tae. Virkakielessä puolestaan puhutaan usein “tosiseikoista”, kun halutaan erottaa henkilön subjektiivinen kokemus siitä, mikä on virkailijan ja asiantuntijoiden tulkinta asioiden todellisesta, objektiivisesta tilasta. (Esim. “Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana kertomuksesi kansalaisuudestasi ja kotipaikastasi. …. Maahanmuuttovirasto ei ole … hyväksynyt tosiseikkana, että kotimaahan palatessasi olisit armeijan vainoama tai uhkaama.”  https://www.aamulehti.fi/kotimaa/talta-nayttaa-irakilaismiehen-saama-kielteinen-turvapaikkapaatos-23814272/ )

    _Tiede _(eri muodoissaan) on nykykäsityksen mukaan ihmisen harjoittamista totuuden etsimisen prosesseista luotettavin. Muita yleisesti tunnettuja totuuteen pyrkiviä menetelmiä on esimerkiksi filosofinen tutkimus. Tästä syystä myös _faktan, totuuden ja tiedon _käsitteitä ovat sekä filosofit että tieteentekijät miettineet ja teoretisoineet pitkällisesti. Esimerkiksi aihetta tutkivassa tieto-opissa _“faktalla” eli “tosiseikalla” _usein tarkoitetaan sitä, miten asiat todella ovat, erityisesti kunkin ihmisen mielipiteistä ja näkemyksistä riippumatta. (https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:fakta).

    Faktantarkistuksen määrittely Faktabaarissa

    Faktabaarin luotettavuus perustuu tässä käsikirjassa kuvattuun faktantarkistamisen prosessiin ja sen taustalla olevaan arvolupaukseen. Faktantarkistaminen on mekaanista ja läpinäkyvää.

    Faktan, totuuden ja tiedon määrittelystä pitää toki käydä akateemista keskustelua, mutta itse faktantarkistustyö on konkreettista, käsityötä, johon kuka tahansa kansalainen pystyy.  Prosessi tähtää riittävän luotettavaan faktantarkistukseen, kohtuullisessa ajassa ja rajallisin resurssein. Koska mikään tiedonhankinnan menetelmä ei ole täydellinen, faktantarkistus on (esim. tieteen tavoin) jatkuvasti itseään kehittävä, ja virheitään tarvittaessa oikaiseva, prosessi.

    Faktantarkistus on siis tavallista, laadukasta journalismia tarkempi väitteiden tarkistuksen suhteen. Se ennen kaikkea pyrkii olemaan vastavoima mutu-väitteille sekä yleiselle välinpitämättömyydelle totuuden suhteen. Journalismissa ja faktantarkistuksessa onkin yleensä syytä pitäytyä käytäntöä palvelevaan ja kuvaavaan “faktan” määritelmään. Sellainen on pääteltävissä Julkisen sanan neuvoston ylläpitämistä _Journalistin ohjeista _(2011), joihin jokainen journalistista sisältöä tuottava taho (Faktabaari mukaan lukien) on sitoutunut.

    Journalistin ohjeiden ensimmäisessä kohdassa sanotaan, että “[vastaanottajalla] on oikeus tietää mitä yhteiskunnassa tapahtuu”. Journalismi ja faktantarkistaminen koskee siis käsillä olevaa, arkista ja kaikille yhteistä todellisuutta. Kahdeksas kohta viittaa journalistiseen vastuuseen: “Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen”. Näkökulma asemoi toiminnan koskemaan tiedonvälitystä, eikä esimerkiksi mainontaa.

    Faktantarkistuksessa kohteena olevat väitteet ovat yhteiskunnallisia, yhteisiä ja periaatteessa kaikkia koskettavia. Niiden luotettava välittäminen ja selkeä esittäminen on journalistinen velvollisuus ja faktantarkistamisen varsinainen tavoite. Toisinaan faktantarkistus ei pysty löytämään riittävän luotettavia, väitettä tukevia tai kumoavia, lähteitä. _Epämääräisyyden ja todisteiden puuttumisen _osoittaminen voi kuitenkin olla usein hyödyllistä. Tällöin pystytään erottelemaan mitä tiedetään ja mikä on vain väitetty mielipide.

    Faktan, viisauden, tiedon, informaation, datan, totuuden ja mm. valheen välisistä suhteista faktantantarkistuksen osalta on tuoreeltaan julkaistu ansiokasta kotimaistakin politiikan tutkimusta, jota Faktabaari suosittelee asiakkailleen: Faktat politiikassa.

    Faktantarkistus suomalaisessa journalismin perinteessä’

    Faktantarkistaminen nojaa oletukseen yhdestä jaetusta todellisuudesta. Journalistiset tekstit voivat kertoa erilaisia tarinoita. Niissä esitetyt väittämät täytyy kuitenkin voida joko palauttaa lukijan ymmärtämiin tosiseikkoihin, tai niille pitää olla riittävä asiantuntijuuteen tai tieteeseen perustuva oikeutus.

    Faktantarkistusjutulle ei sinänsä ole muotovaatimuksia mutta Faktabaarin tarkistuksissa siinä esitellään aina väite, väitteestä tiedetyt tosiseikat lähteineen sekä asiantuntijatietoon perustuvan arvion väitteen faktapohjaisuudesta. Faktantarkistusjuttu ei ole puolueellinen ja sen tarkoitus on aina lisätä julkisen keskustelun faktapohjaisuutta ja tukea journalismin toteutumista Suomessa.’

    Julkisen Sanan Neuvoston jäsenmediat ovat sitoutuneet hyvään journalistiseen tapaan, jotka on koottu JSN:n sivuille journalistin ohjeiksi. Ennen julkaisemista tapahtuva faktantarkistaminen - ns. sisäinen faktantarkistaminen - on jokaisen journalistin velvollisuus. Faktabaarin tarkistustoiminta kohdistuu sen sijaan jo julkaistussa aineistossa esitettyihin väitteisiin ja toiminta eroaa näin joltain osin sisäisestä faktantarkistuksesta.

    Suomalaisessa journalistisessa perinteessä totuttu tapa korjata faktavirheitä on oikaisumenettely. Faktabaari liikkuu tavallaan harmaalla alueella tarkistellessaan väitteitä, joista ei (yleensä) ole tehty oikaisupyyntöä. Tätä ei pidä tulkita kuitenkaan niin, että Faktabaari toimisi journalismin “kyttääjänä” Suomessa, vaikka journalistisessa mielessä tehdyt virheet tätä kautta saattavat nousta esille. Faktantarkistus koskee julkisuudessa esitettyä väitettä ja parhaimmillaan Faktabaari voi tuoda lisävalaisua alkuperäiseen juttuun. Lisävalaistus voi hyvinkin olla tarpeen tilanteessa, jossa alkuperäinen juttu nojaa (joskus pelkästään) nimettömiin lähteisiin. Tällöin jälkikäteen tehty faktantarkistus lisää julkisuudessa käydyn keskustelun laatua.

    Faktabaari itse noudattaa JSN:n periaatteita ja on siten sitoutunut korjaamaan faktantarkistusjutuissa olevat virheet ja noudattaa tavallisia oikaisuun liittyviä velvoitteita.

    Faktantarkistusta tekevän kannattaakin jo ennakkoon tutustua Faktabaarissa havaittuihin Faktantarkistuksen sudenkuoppiin (linkki lisätään).

    [box]Tämä kirjoitus on 3. luku presidentinvaalien alla julkaistavassa Faktantarkistamisen käsikirja -artikkelisarjassa. Sarjassa saatetaan julki Faktabaarin tuore käsikirja pala palalta kaikkien käyttöön ja se jatkuu lähiaikoina. Lisätietoa saat myös tutustumalla verkkosivuumme. Toivotamme sinut tervetulleeksi mukaan toimintaan. #tueFaktabaaria.

    Lopullinen käsikirja kootaan tästä sarjasta ja sitä muokataan mm. yleisöpalautteen avulla. Palauteen voit laittaa esim.: toimitus@faktabaari.fi, Twitter:@faktabaari tai facebook.com/faktabaari/. Voit myös antaa palautteen henkilökohtaisesti 14.12. 2017 Helsingin yliopiston Tiedekulmassa klo 20-23, YLE:n vaalitentin reaaliaikaisen seurannan yhteydessä. Paikalla Faktabaarin pop-up toimitus. [/box]



    Jaa eteenpäin