FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Jarmo Mäkelä: Puolueiden vaaliohjelmat välttävät Venäjää

    07.04.2015 toimitus

    Toisin kuin vielä jokin aika sitten arveltiin, puolueet eivät kampanjoi eduskuntavaaleissa ulko- ja turvallisuuspoliittisilla kysymyksillä. Tämä näkyy puolueiden vaaliohjelmissa selvästi.

    Kolmen puolueen – Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n – vaaliohjelmissa ei ulkopoliittista osuutta ole lainkaan. Perussuomalaisilla on laaja puolustuspoliittinen ohjelma, jonka osana on otettu kantaa joihinkin keskeisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiin.

    Keskustan ja erityisesti SDP:n ohjelmat ovat niin lyhyitä ja yleispiirteisiä, ettei niiden perusteella voida tehdä juuri muuta johtopäätöstä kuin että mikään ei Suomea uhkaa eikä mitään muutoksen tarvetta ole.

    Kokoomuksella on ulkopoliittinen ohjelma, mutta vain kristillisdemokraattien ohjelma täyttää rakenteeltaan ja vaatimustensa yksityiskohtaisuuden osalta oikean vaaliohjelman vaatimukset.

    Venäjä on olemassa vain Kokoomuksen ja kristillisdemokraattien ohjelmissa – muilta naapuri ja sen viimeaikaiset toimet ovat vaaliohjelmien valossa tarkasteltuna jääneet kokonaan huomaamatta.

    Demokratian ihanteiden kannalta tämä on ongelmallista, sillä vaalien jälkeen joudutaan Venäjän toiminnasta aiheutuvia haasteita ja EU:n pakotepolitiikan tarkoituksenmukaisuutta käsittelemään jatkuvasti. Millaisin ajatuksin ja tavoittein puolueet tämän haasteen kohtaavat, se jää äänestäjiltä täysin pimentoon. Esimerkiksi kysymykseen EU:n Venäjän vastaisten talouspakotteiden jatkamisesta tai purkamisesta ei edes viitata yhdenkään puolueen ohjelmassa.

    KOKOOMUS

    Kokoomuksella on selkeästi arvopohjainen, perinteinen kolmen kohdan ulkopoliittinen ohjelma. Siinä vaaditaan resursseja ja yhteistyötä turvallisuuteen, aktiivista osallistumista läntiseen arvoyhteisöön sekä rohkeaa tarttumista kansainvälisen talouden mahdollisuuksiin.

    Kanta Suomen Nato-jäsenyyteen on myönteinen: ”Nato-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta ja vaikutusvaltaa. Ylläpidetään mahdollisuutta hakea jäsenyyttä ja annetaan eduskunnalle selonteko mahdollisen jäsenyyden vaikutuksista”.

    Lisäksi korostetaan valmiutta yhteistyöhön Ruotsin kanssa ja ollaan valmiita kehittämään EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Suomen on pystyttävä ennakoimaan uhkia ja varautumaan myös uudentyyppisiin uhkiin, kuten terrori-iskuihin, hybridisodankäyntiin ja tietoverkkohyökkäyksiin.

    Suomen EU-politiikasta todetaan, että ”työskennellään sen eteen, että Euroopan unionin yhtenäisyys säilyy, ja unionin toimintakyky vahvistuu. Puolustetaan euroa, suomalaisten valuuttaa.” Puolue lupaa tehdä aloitteita, jotta EU keskittyisi “talouskasvun, työllisyyden ja turvallisuuden vahvistamiseen.” Lisäksi vaikutetaan EU:n sisämarkkinoiden kehittämiseksi erityisesti digitalouden ja energiaunionin aloilla.

    Kahdenvälisistä suhteista todetaan, että niitä halutaan vahvistaa Yhdysvaltain suuntaan, koska sen merkitys poliittisena ja taloudellisena kumppanina kasvaa. EU:n ja Yhdysvaltojen välistä vapaakauppasopimusta pidetään Suomen kannalta erityisen tärkeänä.

    Venäjästä todetaan puolestaan, että se on jatkossakin Suomelle tärkeä naapuri, mutta toimia, joilla se rikkoo kansainvälistä oikeutta ja horjuttaa Euroopan turvallisuutta, ei hyväksytä. Yhteistyötä Venäjän kanssa ”jatketaan siinä määrin kuin se on vallitsevissa olosuhteissa mahdollista”.

    Kehityspolitiikan lähtökohdaksi nostetaan ihmisoikeusperusteisuus ja oikeusvaltion edistäminen.

    Kokoomuksen ulkopoliittinen ohjelma kattaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ydinkysymykset. Vaikka kannanotot ovat hyvin yleisellä tasolla, ne ovat kuitenkin selkeitä ja näyttävät suunnan. Asiavirheitä ei ohjelmassa ole.

    SDP

    SDP:n lähes 30-sivuisen vaaliohjelman lopussa on muutama ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä kannanotto. Niissä puolue lupaa vahvistaa Suomen turvallisuutta kansainvälisen yhteisön jäsenenä.

    Ohjelman mukaan Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on myös keskeinen turvallisuuspoliittinen valinta. ”Jäsenenä olemme eurooppalaisten arvojen, demokratian ja tasa-arvon, ytimessä. Näemme EU:n suvereenien valtioiden liittona. Yhteisellä valuutalla ja vapaalla liikkuvuudella on keskeinen merkitys maiden yhdentymisessä”.

    Ohjelmassa todetaan, että Suomi toimii ”kasvavan keskinäisriippuvuuden maailmassa aktiivisesti turvallisuutta vahvistavassa yhteistyössä YK:ssa, EU:ssa, ETYJ:ssä ja muissa monenkeskisen yhteistyön foorumeissa”.

    SDP:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinja on selkeä: ”Suomen turvallisuutta palvelee parhaiten pitäytyminen nykyisessä turvallisuuspoliittisessa linjassa. Suomen päätökset jäsenyydestä EU:ssa, kumppanuudesta Naton kanssa, lisääntyvästä puolustusyhteistyöstä sotilaallisesti liittoutumattoman Ruotsin kanssa ja oman puolustuksemme kunnossa pitämisestä ovat kestävä linja”.

    Ulkopolitiikan osuus vaaliohjelmassa on erittäin vähäinen, mutta riittävä sen toteamiseen, ettei mitään muutoksia ole tarpeen tehdä. Tämä käy ohjelmasta hyvin ilmi. Mitään asiavirheitä ei ohjelmassa ole.

    PERUSSUOMALAISET

    Perussuomalaisilla ei ole varsinaista ulko- ja turvallisuuspoliittista vaaliohjelmaa. Sen sijaan puolueella on seitsemän liuskan mittainen, yksityiskohtainen ja perusteellinen puolustuspoliittinen ohjelma, jonka osana käsitellään myös eräitä keskeisiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiä.

    Tästä voi päätellä, että puolueen ajattelussa Suomen turvallisuuspolitiikassa puolustus kulkee ulkopolitiikan edellä. Ajatus kiteytyy kriisinhallintaoperaatioita koskevassa kohdassa, jossa sanotaan suoraan, että niihin ”lähtemisen liittyvän poliittisen päätöksen jälkeinen operatiivinen vastuu on oltava välittömästi puolustushallinnolla eikä ulkoasiainhallinnolla, kuten nyt on tilanne.”

    Ohjelman mukaan ”Suomen turvallisuusympäristö on tällä hetkellä verraten vakaa, mutta tilanne voi kärjistyä nopeastikin, kuten esimerkiksi Ukrainan kriisi on osoittanut”.

    Puolue osallistuu ohjelmallaan Suomen Nato-jäsenyydestä käytävään keskusteluun. Puolueen kanta jäsenyyteen on kriittinen: ”Natojäsenyydelle ei ole esitetty mitään konkreettisia perusteluja, jotka antaisivat varmuudella olettaa, että maamme puolustaminen olisi paremmalla tolalla sen myötä”.

    Yllä esitetty perustelu on rakentuu olettamukselle, että tulevaisuudesta ei voida sanoa mitään varmaa – mikä on luonnollisesti totta.

    Silti ohjelmassa esitetään muutama tulevaisuutta koskeva uskomus: Nato-jäsenyys todennäköisesti johtaisi ennen pitkää asevelvollisuudesta luopumiseen, sen myötä maanpuolustustahto heikkenisi ja jäsenyyden taloudellinen hinta olisi kova – vuositasolla arviolta sata miljoonaa euroa.

    Ohjelmassa jäsenyyden hakemista pidetään kuitenkin mahdollisena: ”Tällöin todennäköisin vauhdittaja olisi Ruotsin hakemus. Perussuomalaisten mielestä tässäkin tapauksessa asiasta on järjestettävä neuvoa antava kansanäänestys”.

    Puolue ei luota EU-jäsenyyden kautta kautta saatavaan turvaan: ”Lissabonin sopimuksesta huolimatta saisimme tosipaikan tullen EU:sta lähinnä sympatiaa, ei kättä pidempää. Teoriassa EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteena on yhteinen puolustus. Käytännössä unionia ei ole kehitetty puolustusliiton suuntaan”.

    Ohjelma on puolustuspolitiikan osalta kiitettävän laaja ja yksityiskohtainen, kannanotot ovat selkeästi perusteltuja eikä ohjelma sisällä asiavirheitä.

    KESKUSTA

    Keskustan ulkopoliittinen ohjelma on lyhyt. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan ykköstavoitteeksi asetetaan vakauden säilyttäminen Pohjolassa ja Itämeren alueella.

    Tämä tapahtuu niin, että Suomi jatkaa aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka kulmakivinä ovat hyvät suhteet naapureihin, kansainvälinen yhteistyö, sotilaallinen liittoutumattomuus sekä oma vahvistettu puolustus perustana yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen.

    Kumppanuutta Naton kanssa kehitetään, mutta päätös Suomen mahdollisesta jäsenyydestä jää tulevaisuuteen: ”Suomi kehittää Naton rauhankumppanuutta ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, mikäli valtionjohto ja suomalaiset kansanäänestyksen kautta päätyisivät joskus uuteen perusratkaisuun”.

    Sitä odoteltaessa ”puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa tiivistetään. Uusiin uhkiin, kuten kyberhyökkäyksien torjuntaan, panostetaan”. Ohjelmassa todetaan, että ”Suomi voi korkean teknologian maana kehittää kyberturvallisuudesta ja yksityisyyden suojan turvaamisesta itselleen uuden kasvualan”.

    Suomen antama kehityspu on ohjelman mukaan perusteellisen remontin tarpeessa: ”Ruokaturva – riittävän ravinnon turvaaminen kaikille – on nostettava Suomen kehityspolitiikan kärkitavoitteeksi”.

    Ohjelman pisin yksittäinen kohta liittyy EU-politiikkaan, missä lähtökohta on tämä: ”Euroopan unionin tärkein tehtävä on yhä rauhan ja vakauden vahvistaminen maanosassamme ja maailmalla. Suomen pitää jatkaa EU:ssa rakentavaa, määrätietoista ja ajoissa tapahtuvaa vaikuttamista ja huolehtia erityisolosuhteistamme lähtevistä kansallisista eduistamme”.

    Keskustan ulkopoliittinen ohjelma on lyhyt, mutta sivuaa useimpia perusasioita. Muutoksia vaaditaan vain oman puolustuksen vahvistamisen ja kehitysavun uudelleen suuntaamisen osalta. Mitään asiavirheitä ei ohjelmassa ole.

    KRISTILLISDEMOKRAATIT

    Kristillisdemokraateilla on oikea ja konkreettinen ulkopoliittinen vaaliohjelma, joka on koottu vaaliohjelman lukuun ”Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä EU-asiat”.

    Eduskuntapuolueiden vaaliohjelmista kristillisten on ainoa, jossa arvellaan Suomeen voivan kohdistua jotain uhkaa: ”Mahdollisia turvallisuusuhkia aiheuttavat Venäjän kansainvälistä oikeutta loukanneet toimenpiteet, kauppasodat, kiistat logistista reiteistä, luonnonvaroista, energiasta ja väestöryhmien asemasta ja ääri-islamiin perustuva terrorismi sekä hyökkäykset tietoverkkoja vastaan”.

    Näihin uhkiin vastataan ulkopolitiikalla, jonka ”perustana ovat hyvät kahdenväliset ja kansainväliset suhteet, Pohjoismainen yhteistyö, vahva vaikuttaminen EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, NATO-kumppanuus ja uskottava maanpuolustus”.

    Ohjelmassa konkreettiset toimenpiteet ja vaatimukset on jaettu kolmeen ryhmään: ulkopolitiikkaan, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan sekä EU-asioihin.

    Ulkopolitiikan osalta vaatimuksia on numeroitu seitsemän. Ne koskevat suhteita Venäjään, uusien markkinoiden avaamista ja investointien huokuttelemista Suomeen, kehitysyhteistyötä, Suomen suhteita Israeliin ja Palestiinan valtion tunnustamiseen sekä sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa.

    Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osalta vaatimuksia on listattu neljä, joista kolme ensimmäistä koskee oman puolustuksemme vahvistamista ns. Kanervan työryhmän esitysten mukaisesti. Neljäs kohta kuuluu: ”Suomi panostaa yhteistyöhön Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa sekä NATO-kumppanuuteen. NATO:oon liittymisen kustannukset, hyödyt ja haitat tulee käydä läpi myös kansalaiskeskustelussa. NATO:a koskeva päätöksenteko ei ole mahdollista ilman kansanäänestystä”.

    EU-asioita käsittelevä osa on ulkopoliittisen ohjelman yksityiskohtaisin. Se sisältää kaikkiaan 12 vaatimusta tai tavoitetta. Niiden lähtökohtana on toteamus, jonka mukaan ”EU:ta ei tule kehittää liittovaltioksi eikä jäsenmaiden yhteisvastuuta toistensa veloista pidä lisätä. Jokaisen jäsenmaan on tehtävät tarvittavat rakenteelliset uudistukset ja vastattava itse omista veloistaan”. Puolet tavoitteista sisältää asioita, joita Suomen tulee EU:ssa vastustaa ja toiset puolet niitä, joita sen tulisi edistää.

    Kristillidemokraattien ulkopolitiinen vaaliohjelma on eduskuntapuolueiden ohjelmista selkeimmin ulkopoliittinen ja muita selvästi laajempi ja konkreettisempi. Mitään asiavirheitä ei ohjelmassa ole.

    Kirjoittanut: Jarmo Mäkelä

    Vaaliohjelmat, eduskuntavaalit 2015:

    Kokoomuksen vaaliohjelma.

    SDP:n vaaliohjelma.

    Perussuomalaisten vaaliohjelma.

    Perussuomalaisten puolustuspoliittinen ohjelma.

    Keskustan vaaliohjelma.

    Kristillisdemokraattien vaaliohjelma.

    Vihreiden vaaliohjelma.

    Vasemmistoliiton vaaliohjelma.

    RKP:n vaaliohjelma.



    Jaa eteenpäin