FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Tarkastelussa Suomen päästövähennystavoitteet – ”kokonaiskuvaa ei ole kellään”

    20.02.2019 Toimitus

    Faktabaari tarkasteli elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) väitettä, jonka mukaan hallituksen biotaloutta painottavan energiastrategian suunta on oikea ja kestävällä pohjalla (Yle 9.10.2018).

    Video on osa sarjaa, jotka esitettiin Tutkitusti. -hankkeen ja Allegra Lab Helsinki ry:n 10.1.2019 järjestämässä tapahtumassa “Ilmastonmuutos: sanoista teoiksi”. Tapahtumaa varten Versus ja Faktabaari olivat yhteistyössä valmistelleet videoita lehdistössä esiintyneistä ympäristöväittämistä. “Ilmastonmuutos: sanoista teoiksi” -tapahtuma järjestettiin osana Tieteiden yön ohjelmaa.


    Faktabaaria pyydettiin tarkistamaan elinkeinoministeri Mika Lintilän väite. Hänen mukaansa hallituksen biotaloutta painottava energia- ja ilmastostrategia  on kestävällä pohjalla. Ministeri sanoi Ylen jutussa, että biotalouden painotuksella strategiassa on tarkoitus ohjata Suomea pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

    Samaan aikaan kansainvälisen ilmastopaneelin,  IPCC:n raportti  korostaa metsien hiilinielujen merkitystä. Koska energia- ja ilmastostrategia on monialainen ja monimutkainen kokonaisuus, ei siihen liittyvää yleisluontoista väitettä voi tarkistaa faktantarkistuksen metodeilla.

    Kysyimme kuitenkin asiantuntijoilta, päästäänkö Suomen energia- ja ilmastostrategian toimenpiteillä Suomen päästövähennystavoitteisiin.

    Kaikki asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että Suomen pitää kiristää ilmastopolitiikkaansa ja sitoutua entistä tiukempiin päästövähennystavoitteisiin. Vaikka Suomen energia- ja ilmastostrategia on tehty niin, että se vastaa Suomen EU:lle antamia sitoumuksia, sen jälkeen solmittu Pariisin ilmastosopimus  vaatii kovempia päästövähennyksiä.

    Koko keskustelu päästövähennyksien saavuttamisesta on vielä kesken ja strategian eri sektoreihin liittyy vielä epävarmuuksia. Kokonaisuutta aletaan vasta hahmottaa.

    Rauno Sairinen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että uusiutuvien teknologioiden saamiseksi liikkeelle, tarvitsemme toimivan infrastruktuurin. Esimerkiksi sähköautojen lisäämisestä puhutaan paljon, mutta infran rakentaminen on lapsen kengissä. Tilanne on sama joka alalla, uusiin tekniikoihin siirtyminen tapahtuu hitaasti.

    Yleisen tason strategiat eivät riitä. Valtion pitäisi tehdä paljon määrätietoisempia suunnitelmia siitä, minkälaisia prosesseja vaaditaan ja minkälaisia tavoitteita voidaan askel askeleelta saavuttaa.

    Kaikki tukijärjestelmät eivät huomioi sitä, käyttääkö jokin teollisuudenala fossiilisia polttoaineita. Verotusta ja tukia muuttamalla fossiilisia voidaan tehdä kannattamattomiksi. Esimerkiksi päästökauppaa tulisi muuttaa niin, että fossiilisten käytöstä tulisi kannattamatonta. Silloin investoinnit nopeutuvat. EU:ssa hyväksyttiin juuri  uudet säännöt päästökaupalle ja päästöoikeuksien hinta onkin kivunnut ylöspäin.

    EU:n maankäyttöpolitiikka tarkentuu  vuonna 2020  kun komissio vahvistaa kunkin maan vertailutasot. Silloin myös hiilinielujen merkitystä ilmastopolitiikalle on helpompi arvioida.

    “Strategioissa on aina kyse jonkinlaisista kompromisseista. Suomen vahva vientivetoisuus ja eri intressiryhmien, esimerkiksi metsäteollisuuden, merkitys painaa siinä, että mihin kohdennetaan taloudellisia panostuksia ja mitä asioita muutetaan nopeimmin. Kokonaiskuvaa ei ole kellään.”

    Rauno Sairinen, Itä-Suomen yliopisto, ympäristöpolitiikka


    Lähteet:

    Mikael Hildén, SYKE
    Markku Ollikainen, Ilmastopaneeli, HY
    Sampo Soimakallio, SYKE
    Rauno Sairinen, Itä-Suomen yliopisto



    Jaa eteenpäin