FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Ei tarkistettavissa – Tiilikainen: Metsiä voidaan hakata 80 miljoonaa kuutiota vuodessa

    06.03.2019 Toimitus

    Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) puolustaa Suomenmaassa(13.10.2018) hallituksen linjausta, jonka mukaan hakkuumääriä on varaa kasvattaa 66 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutiota vuosittain.
    Ministeri esittää jutussa, että hiilinieluja voidaan vahvistaa viisikohtaisen ohjelman avulla ja samalla kasvattaa hakkuita. Hän myös muistuttaa, että hakkuumahdollisuudet riippuvat metsien kasvusta.
    IPCC-ilmastopaneelin viimeisin raportti korostaa hiilinielujen merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tiilikaisen mukaan Suomen metsien käyttö on tuoreen raportin valossa kestävällä tasolla.

    Faktabaarin tuomio:
    Väitettä ei voi todistaa oikeaksi, eikä vääräksi. Asiantuntijat olivat erimielisiä hiilinielujen merkityksestä ilmastopolitiikalle, hakkuiden vaikutuksesta hiilinieluun sekä kestävästä hakkuiden tasosta. Tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuuksia ja metsän kasvua on vaikea ennustaa. Uudet uhkakuvat voivat toteutuessaan pienentää hiilinielua merkittävästi. Tällaisia ovat esimerkiksi laajat metsäpalot ja tuholaiset.

    Onko 80 miljoonan kuution hakkuutaso kestävä Suomen ilmastopolitiikan kannalta?
    Asiantuntijat eivät kyenneet antamaan asiaan yksiselitteistä vastausta. Vastauksissa nousivat esiin erityisesti neljä asiaa: mihin puuta käytetään, kuinka hyvin metsä kasvaa tulevaisuudessa, EU:n maankäyttösektoria koskevan LULUCF-asetuksen vertailutasot ja hiilinielujen riittämättömyys globaalisti.
    Metsä sitoo kasvaessaan hiilidioksidia ilmakehästä. Yksi tonni puuta sitoo noin 1,5 tonnia hiilidioksidia. Vuonna 2016 Suomen hiilinielu oli 27,3 miljoonaa tonnia CO2-ekvivalenttia, mikä vastaa 46 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä (Maa- ja metsätalousministeriö).
    Mikael Hildén Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) vertasi hakkuiden lisäämistä velan ottamiseen, koska lisähakkuita voi verrata suoraan päästöjen lisääntymiseen.
    − Jos saamme muunnettua nämä lisähakkuut niin, että päästöt vähenevät muilla sektoreilla entistä voimakkaammin, on mahdollista käyttää metsää toisella tavalla kuin jos päästöt jatkavat kasvuaan, Hildén sanoo.
    Jos puulla korvataan tuotteita, joiden ilmastokuormitus on erityisen raskas, voidaan saavuttaa päästövähennyksiä. Tätä kutsutaan substituutiohyödyksi. Esimerkiksi rakennusteollisuudessa puun käyttö on ilmaston näkökulmasta kannattavaa, jos sillä korvataan terästä, jonka valmistaminen aiheuttaa merkittävästi päästöjä. Samalla pitkäikäiset puutuotteet kasvattavat hiilivarastoa. Sen sijaan esimerkiksi energiasektorilla puun käytön lisääminen aiheuttaa ilmastolle usein enemmän taakkaa kuin hyötyjä.
    − Hakkuiden vaikutus hiilinieluun näyttäisi olevan niin voimakas, että meidän on todella vaikea lyhyellä aikavälillä perustella hakkuita ilmastonmuutoksen hillinnällä. Tyypillisesti nielu pienenee enemmän kuin saamme aikaan korvaamalla sillä uusiutumattomia raaka-aineita, Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta SYKEstä sanoo.
    Kun puulla korvataan fossiilisia polttoaineita, valmistusprosessissa voidaan menettää jopa puolet sen sisältämästä energiasta. Tämä riippuu valmistusprosessin hyötysuhteesta. Tietyt metsäteollisuuden sivutuotteet, kuten kuorihake, on järkevää käyttää energiaksi. Metsäteollisuus käyttää ne tällä hetkellä pitkälti omiin prosesseihinsa. Jos puuta halutaan käyttää energiakäyttöön laajemmin, eivät hakkuutähteet riitä, vaan hakkuita jouduttaisiin kasvattamaan, minkä seurauksena nielu pienisi.
    Lisäksi substituutiohyödyt saattavat olla hyvin erilaisia pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Muutamana lähivuosikymmenenä, jolloin suurimmat päästövähennykset on saatava aikaan, puunkäytön lisääminen ei ole riittävän tehokas keino ilmastopolitiikan näkökulmasta.
    Suomen metsien hiilinielujen vaikutusta voi tarkastella kahdella tapaa: suhteessa Suomen omiin ilmastovelvoitteisiin tai osana globaalia hiilinielujen tarvetta.
    EU:n päästövähennystavoitteet, jotka tulevat Kioton sopimuksesta, sitovat myös Suomea. Metsien hiilinielut sisältyvät LULUCF-asetukseen, joka määrittelee miten metsäsektorin ja maatalouden päästöt huomioidaan EU:n ilmastotavoitteissa.
    Kukin EU-maa on ehdottanut Euroopan komissiolle oman vertailutason, jollaisena hiilinielut tulee säilyttää. Jos hiilinielut pienenevät vertailutasosta, joudutaan päästövähennyksiä etsimään lisää muilta sektoreilta (päästökaupan ulkopuoliset taakanjakosektorit) tai ostamaan LULUCF-yksiköitä muilta EU-jäsenmailta. Työ EU-komissiossa valmistuu vuonna 2020, jonka jälkeen metsien hiilinielun vaikutusta ilmastopolitiikkaan kyetään arvioimaan paremmin. Suomen ilmastopolitiikan toteuttamisesta vastaa Suomen valtio. Valtio ei ole luonut mekanismia, joka velvoittaisi metsänomistajia pysymään hakkuissa vertailutason alapuolella.
    Globaalisti hiilinielujen tarve on vuoteen 2100 mennessä noin 700 miljardia tonnia hiilidioksidia. Se on keskimäärin 10 gigatonnia vuodessa. Tämä vastaa noin 25 prosenttia nykyisistä fossiilisista hiilidioksidipäästöistä.
    − On mahdotonta antaa vastausta siihen, millainen hiilinielujen taso on Suomessa riittävä, kun globaalisti hiilinielujen tarve on varsin mittava, Sampo Soimakallio (SYKE) sanoo.

    Hiilinielu – kasvaa ja pienenee?
    Hiilinielun kokoon vaikuttaa merkittävästi metsän kasvu. Metsien kasvuennusteisiin taas liittyy väistämättä huomattavaa epävarmuutta. Siksi ei voida etukäteen lyödä täsmällisesti lukkoon hakkuutasoa, joka pitää yllä tietyn (vuotuisen) nielun pitkällä aikavälillä, vaan nielujen ja hiilivarastojen muutoksia on seurattava.
    − Jos metsän kasvu kiihtyy merkittävästi tulevaisuudessa, hiilinielu ei välttämättä pienene nykytasosta 80 miljoonan kuution hakkuilla. Jos metsän kasvu taas ei kiihdy, hiilinielu pienenee, Sampo Soimakallio (SYKE) sanoo.
    Pekka Kauppi, ympäristönsuojelun professori emeritus Helsingin yliopistosta, muistuttaa, että vuosina 1990–2017 hakkuumäärät Suomessa kasvoivat ja siitä huolimatta nielu vahvistui. Syynä on ollut voimakkaasti lisääntynyt kasvu.
    Suomessa ei 1970-luvulla ollut lainkaan metsien hiilinielua. Metsä kasvoi vuodessa saman verran kuin sitä hakattiin. Syynä hiilinielun syntyyn on metsän kasvun voimakas lisääntyminen viimeisen 30–40 vuoden aikana.
    − Tilannetta on analysoitu ja tulos on hyvin selkeä. Tämä on metsänhoidon ansiota, Kauppi sanoo.
    Metsien kasvua kiihdyttää metsänhoidon lisäksi ympäristön muuttuneet olosuhteet, kuten kasvukauden aikaisen lämpösumman kertyminen suuremmaksi. Tämä selittää noin 37 prosenttia kasvun kiihtymisestä.
    Hiilinielu on hiilivarasto, jonka koko kasvaa. Jos metsän kasvu ylittää poistuman, puuston hiilivarasto karttuu, mikä tarkoittaa hiilinielun olemassaoloa. Jos siis metsiin jäävä puun määrä on vuoden mittaan karttunut, puusto on toiminut hiilen nieluna.
    Poistuma sisältää hakkuut ja puuston, joka kuolee metsistä luonnollisesti tai tuhojen seurauksena. Lisäksi metsien hiilinieluun lasketaan mukaan maaperän vaikutus hiilinieluun.
    Tässä jutussa oleva video esitettiin Tieteiden yössä 10.1.2019. Videolla sanotaan, että metsämaan hiilinielu ilman puutuotteita on 34,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Uusin kasvihuonekaasuinventaario tarkensi edellisen inventaarion tietoja videon julkaisun jälkeen. Uusimman inventaarion mukaiset luvut ovat metsämaalle 27 miljoonaa tonnia ja koko LULUCF-sektorille 20,4 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Vuoden 2016 luku on 34,1 miljoonan hiilidioksiditonnin sijasta 25,7 miljoonaa tonnia. Laskentamenetelmää on muutettu, eivätkä uudet luvut ole vertailukelpoisia videolla esitetyn kanssa.
    Siinä vaiheessa, kun videota tehtiin, Luonnonvarakeskuksen (Luke) asiantuntija Aleksi Lehtonen arvioi, että nielu todennäköisesti pienenee. Videon jälkeen julkaistut uudet luvut paljastivat, että nielu kasvoi hiukan edellisestä vuodesta. Tämä johtuu siitä, että metsien kasvu kiihtyi enemmän kuin hakkuut, jotka nekin lisääntyivät edellisestä vuodesta.
    Vuonna 2017 nielu oli pienentynyt noin 16 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna. Hakkuista huolimatta sektorin nettonielu kasvoi vuodesta 2016, koska puutuotteiden muodostama hiilivarasto kasvoi ja muiden maankäyttöluokkien päästöt vähenivät (Luonnonvarakeskus). On tyypillistä, että nielun koko vaihtelee vuosittain jonkin verran, koska myös hakkuiden ja metsätuhojen määrät vaihtelevat.

    Kaksi ongelmaa: maailmankauppa ohjaa kysyntää ja Lapin metsät hakataan liian nuorina
    Keskustelu hiilinielujen riittävästä tasosta voi johtaa harhaan siinä, millä logiikalla metsää hakataan. Meillä ei ole lainsäädäntöä, joka hakkuita estäisi.
    − Päätöksen hakkuista tekee aina metsän omistaja, Aleksi Lehtonen (Luke) sanoo.
    Pekka Kauppi Helsingin yliopistosta muistuttaa, että elämme kansainvälisen kaupan järjestelmässä, jossa hakkuita ohjaa teollisuuden kysyntä. Ihmiset ostavat pahvilaatikoita, huonekaluja ja lautoja.
    − Jos Suomen teollisuus ei niitä toimita, hollantilaiset ostavat ne jostain muualta. Tämä on tavallaan nollasummapeli. Se voi näyttää nätiltä Suomen hiilitaseessa, mutta tilanne ei parane globaalisti, jos hakkuut siirtyvät Venäjälle, Kanadaan tai Etelä-Amerikkaan, Kauppi sanoo.
    Kaupin mielestä voikin olla järkevämpää vastata kysyntään Suomesta käsin, koska täällä on ekologisesti kestävä metsänhoito ja materiaalitehokas teollisuus.
    Hakkuiden vaikutus hiilinieluun voidaan joissain tapauksissa minimoida sillä, että hakataan varttuneempaa metsää, joka ei enää sido hiilidioksidia yhtä tehokkaasti kuin hyvässä kasvussa oleva metsä. Hyvässä kasvussa olevan metsän hakkaaminen aiheuttaa merkittäviä kasvutappioita ja siten pienentää hiilinielua poistettuun puumäärään nähden kaikkein voimakkaimmin.
    Lapissa valtion mailla on paljon vanhaa suojeltua metsää, mutta sen talousmetsät ovat varsin nuoria. Metsähallitus tulouttaa valtiolle vuosittain noin 100 miljoonaa euroa.
    − Jos valtio olisi valmis tinkimään tästä tuloutustavoitteesta ja tyytymään vaikkapa 50 miljoonaan euroon, Lapin metsät saisivat kasvaa pidempään, Kauppi sanoo.
    Kysymys hakattavan metsän iästä johtaa kuitenkin ilmastopolitiikan näkökulmasta helposti harhaan. Nuori metsä kasvaa vanhaa tehokkaammin, mutta kun vanhaa metsää hakataan ja siitä tehdään lyhytikäisiä tuotteita, palautuu ilmakehään merkittävästi enemmän hiilidioksidia. Vanhaan metsään on sitoutunut hiiltä paljon enemmän kuin nuoreen. Sen kompensoiminen metsää kasvattamalla kestää vuosikymmeniä.

    Linkkejä
    Videolla käytetty arvio hiilinielusta perustuu Suomen maaraporttiin“>Suomen maaraporttiin YK:n ilmastosopimukselle (s. 281, taulukon ylin rivi).
    Tiilikaisen esittämä tavoite hakkuiden nostamisesta tasolle 80 miljoonaa kuutiota perustuu hallituksen Energia- ja ilmastostrategiaan (s. 66) ja Kansalliseen metsästrategiaan (taulukko, s. 41).
    Luonnonvarakeskus: virheellisiä väittämiä metsänielusta ja ilmastopolitiikasta ja LULUCF-asetuksen vaatima vertailutaso pähkinänkuoressa.

    Otsikkoa muokattu 7.3.: lisätty ei tarkistettavissa



    Jaa eteenpäin