FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Ei tarkistettavissa – Tiilikainen: Metsiä voidaan hakata 80 miljoonaa kuutiota vuodessa

    06.03.2019 Toimitus

    Ympäristöministeri
    Kimmo Tiilikainen (kesk) puolustaa Suomenmaassa(13.10.2018) hallituksen linjausta, jonka mukaan hakkuumääriä on
    varaa kasvattaa 66 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutiota
    vuosittain.
    Ministeri esittää jutussa, että hiilinieluja
    voidaan vahvistaa viisikohtaisen ohjelman avulla ja samalla kasvattaa
    hakkuita. Hän myös muistuttaa, että hakkuumahdollisuudet riippuvat
    metsien kasvusta.
    IPCC-ilmastopaneelin
    viimeisin raportti korostaa hiilinielujen merkitystä
    ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tiilikaisen mukaan Suomen metsien
    käyttö on tuoreen raportin valossa kestävällä tasolla.

    Faktabaarin
    tuomio:
    Väitettä
    ei voi todistaa oikeaksi, eikä vääräksi. Asiantuntijat olivat
    erimielisiä hiilinielujen merkityksestä ilmastopolitiikalle,
    hakkuiden vaikutuksesta hiilinieluun sekä kestävästä hakkuiden
    tasosta. Tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuuksia ja metsän
    kasvua on vaikea ennustaa. Uudet uhkakuvat voivat toteutuessaan
    pienentää hiilinielua merkittävästi. Tällaisia ovat esimerkiksi
    laajat metsäpalot ja tuholaiset.

    Onko
    80 miljoonan kuution hakkuutaso kestävä Suomen ilmastopolitiikan
    kannalta?
    Asiantuntijat
    eivät kyenneet antamaan asiaan yksiselitteistä vastausta.
    Vastauksissa nousivat esiin erityisesti neljä asiaa: mihin puuta
    käytetään, kuinka hyvin metsä kasvaa tulevaisuudessa, EU:n
    maankäyttösektoria koskevan LULUCF-asetuksen vertailutasot ja
    hiilinielujen riittämättömyys globaalisti.
    Metsä
    sitoo kasvaessaan hiilidioksidia ilmakehästä. Yksi tonni puuta
    sitoo noin 1,5 tonnia hiilidioksidia. Vuonna 2016 Suomen hiilinielu
    oli 27,3 miljoonaa tonnia CO2-ekvivalenttia,
    mikä vastaa 46 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä (Maa- ja metsätalousministeriö).
    Mikael
    Hildén Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) vertasi hakkuiden
    lisäämistä velan ottamiseen, koska lisähakkuita voi verrata
    suoraan päästöjen lisääntymiseen.
    − Jos
    saamme muunnettua nämä lisähakkuut niin, että päästöt
    vähenevät muilla sektoreilla entistä voimakkaammin, on mahdollista
    käyttää metsää toisella tavalla kuin jos päästöt jatkavat
    kasvuaan, Hildén sanoo.
    Jos
    puulla korvataan tuotteita, joiden ilmastokuormitus on erityisen
    raskas, voidaan saavuttaa päästövähennyksiä. Tätä kutsutaan
    substituutiohyödyksi. Esimerkiksi rakennusteollisuudessa puun käyttö
    on ilmaston näkökulmasta kannattavaa, jos sillä korvataan terästä,
    jonka valmistaminen aiheuttaa merkittävästi päästöjä. Samalla
    pitkäikäiset puutuotteet kasvattavat hiilivarastoa. Sen sijaan
    esimerkiksi energiasektorilla puun käytön lisääminen aiheuttaa
    ilmastolle usein enemmän taakkaa kuin hyötyjä.
    − Hakkuiden
    vaikutus hiilinieluun näyttäisi olevan niin voimakas, että meidän
    on todella vaikea lyhyellä aikavälillä perustella hakkuita
    ilmastonmuutoksen hillinnällä. Tyypillisesti nielu pienenee enemmän
    kuin saamme aikaan korvaamalla sillä uusiutumattomia raaka-aineita,
    Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta SYKEstä sanoo.
    Kun
    puulla korvataan fossiilisia polttoaineita, valmistusprosessissa voidaan menettää jopa puolet sen sisältämästä energiasta. Tämä
    riippuu valmistusprosessin hyötysuhteesta. Tietyt metsäteollisuuden
    sivutuotteet, kuten kuorihake, on järkevää käyttää energiaksi.
    Metsäteollisuus käyttää ne tällä hetkellä pitkälti omiin
    prosesseihinsa. Jos puuta halutaan käyttää energiakäyttöön
    laajemmin, eivät hakkuutähteet riitä, vaan hakkuita jouduttaisiin
    kasvattamaan, minkä seurauksena nielu pienisi.
    Lisäksi substituutiohyödyt saattavat olla hyvin erilaisia pitkällä ja lyhyellä aikavälillä.
    Muutamana lähivuosikymmenenä, jolloin suurimmat päästövähennykset
    on saatava aikaan, puunkäytön lisääminen ei ole riittävän
    tehokas keino ilmastopolitiikan näkökulmasta.
    Suomen
    metsien hiilinielujen vaikutusta voi tarkastella kahdella tapaa:
    suhteessa Suomen omiin ilmastovelvoitteisiin tai osana globaalia
    hiilinielujen tarvetta.
    EU:n
    päästövähennystavoitteet, jotka tulevat Kioton sopimuksesta,
    sitovat myös Suomea. Metsien hiilinielut sisältyvät LULUCF-asetukseen,
    joka määrittelee miten metsäsektorin ja maatalouden päästöt
    huomioidaan EU:n ilmastotavoitteissa.
    Kukin
    EU-maa on ehdottanut Euroopan komissiolle oman vertailutason,
    jollaisena hiilinielut tulee säilyttää. Jos hiilinielut pienenevät
    vertailutasosta, joudutaan päästövähennyksiä etsimään lisää
    muilta sektoreilta (päästökaupan ulkopuoliset taakanjakosektorit)
    tai ostamaan LULUCF-yksiköitä muilta EU-jäsenmailta. Työ
    EU-komissiossa valmistuu vuonna 2020, jonka jälkeen metsien
    hiilinielun vaikutusta ilmastopolitiikkaan kyetään arvioimaan
    paremmin.
    Suomen
    ilmastopolitiikan toteuttamisesta vastaa Suomen valtio. Valtio ei ole
    luonut mekanismia, joka velvoittaisi metsänomistajia pysymään
    hakkuissa vertailutason alapuolella.
    Globaalisti
    hiilinielujen tarve on vuoteen 2100 mennessä noin 700
    miljardia tonnia hiilidioksidia. Se on keskimäärin 10 gigatonnia
    vuodessa. Tämä vastaa noin 25 prosenttia nykyisistä fossiilisista
    hiilidioksidipäästöistä.
    − On
    mahdotonta antaa vastausta siihen, millainen hiilinielujen taso on
    Suomessa riittävä, kun globaalisti hiilinielujen tarve on varsin
    mittava, Sampo Soimakallio (SYKE) sanoo.

    Hiilinielu
    – kasvaa ja pienenee?
    Hiilinielun
    kokoon vaikuttaa merkittävästi metsän kasvu. Metsien
    kasvuennusteisiin taas liittyy väistämättä huomattavaa
    epävarmuutta. Siksi ei voida etukäteen lyödä täsmällisesti
    lukkoon hakkuutasoa, joka pitää yllä tietyn (vuotuisen) nielun
    pitkällä aikavälillä, vaan nielujen ja hiilivarastojen muutoksia
    on seurattava.
    − Jos
    metsän kasvu kiihtyy merkittävästi tulevaisuudessa, hiilinielu ei
    välttämättä pienene nykytasosta 80 miljoonan kuution hakkuilla.
    Jos metsän kasvu taas ei kiihdy, hiilinielu pienenee, Sampo
    Soimakallio (SYKE) sanoo.
    Pekka
    Kauppi, ympäristönsuojelun professori emeritus Helsingin
    yliopistosta, muistuttaa, että vuosina 1990–2017 hakkuumäärät
    Suomessa kasvoivat ja siitä huolimatta nielu vahvistui. Syynä on
    ollut voimakkaasti lisääntynyt kasvu.
    Suomessa
    ei 1970-luvulla ollut lainkaan metsien hiilinielua. Metsä kasvoi
    vuodessa saman verran kuin sitä hakattiin. Syynä hiilinielun
    syntyyn on metsän kasvun voimakas lisääntyminen viimeisen 30–40
    vuoden aikana.
    − Tilannetta
    on analysoitu ja tulos on hyvin selkeä. Tämä on metsänhoidon
    ansiota, Kauppi sanoo.
    Metsien
    kasvua kiihdyttää metsänhoidon lisäksi ympäristön muuttuneet
    olosuhteet, kuten kasvukauden aikaisen lämpösumman kertyminen
    suuremmaksi. Tämä selittää noin 37 prosenttia kasvun
    kiihtymisestä.
    Hiilinielu
    on hiilivarasto, jonka koko kasvaa. Jos metsän kasvu ylittää
    poistuman, puuston hiilivarasto karttuu, mikä tarkoittaa
    hiilinielun olemassaoloa. Jos siis metsiin jäävä puun määrä on vuoden mittaan karttunut, puusto on toiminut
    hiilen nieluna.
    Poistuma
    sisältää hakkuut ja puuston, joka kuolee metsistä luonnollisesti
    tai tuhojen seurauksena. Lisäksi metsien hiilinieluun lasketaan
    mukaan maaperän vaikutus hiilinieluun.
    Tässä
    jutussa oleva video esitettiin Tieteiden yössä 10.1.2019. Videolla
    sanotaan, että metsämaan hiilinielu ilman puutuotteita on 34,1
    miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Uusin
    kasvihuonekaasuinventaario tarkensi edellisen inventaarion tietoja
    videon julkaisun jälkeen. Uusimman inventaarion mukaiset luvut ovat
    metsämaalle 27 miljoonaa tonnia ja koko LULUCF-sektorille 20,4
    miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Vuoden 2016 luku on 34,1
    miljoonan hiilidioksiditonnin sijasta 25,7 miljoonaa tonnia.
    Laskentamenetelmää on muutettu, eivätkä uudet luvut ole
    vertailukelpoisia videolla esitetyn kanssa.
    Siinä
    vaiheessa, kun videota tehtiin, Luonnonvarakeskuksen (Luke)
    asiantuntija Aleksi Lehtonen arvioi, että nielu todennäköisesti
    pienenee. Videon jälkeen julkaistut uudet luvut paljastivat, että
    nielu kasvoi hiukan edellisestä vuodesta. Tämä johtuu siitä, että
    metsien kasvu kiihtyi enemmän kuin hakkuut, jotka nekin lisääntyivät
    edellisestä vuodesta.
    Vuonna
    2017 nielu oli pienentynyt noin 16 prosenttia vuoteen 2010
    verrattuna. Hakkuista huolimatta sektorin nettonielu kasvoi vuodesta
    2016, koska puutuotteiden muodostama hiilivarasto kasvoi ja muiden
    maankäyttöluokkien päästöt vähenivät (Luonnonvarakeskus).
    On tyypillistä, että nielun koko vaihtelee vuosittain jonkin
    verran, koska myös hakkuiden ja metsätuhojen määrät vaihtelevat.

    Kaksi
    ongelmaa: maailmankauppa ohjaa kysyntää ja Lapin metsät hakataan
    liian nuorina
    Keskustelu
    hiilinielujen riittävästä tasosta voi johtaa harhaan siinä, millä
    logiikalla metsää hakataan. Meillä ei ole lainsäädäntöä, joka
    hakkuita estäisi.
    − Päätöksen
    hakkuista tekee aina metsän omistaja, Aleksi Lehtonen (Luke) sanoo.
    Pekka
    Kauppi Helsingin yliopistosta muistuttaa, että elämme
    kansainvälisen kaupan järjestelmässä, jossa hakkuita ohjaa
    teollisuuden kysyntä. Ihmiset ostavat pahvilaatikoita, huonekaluja
    ja lautoja.
    − Jos
    Suomen teollisuus ei niitä toimita, hollantilaiset ostavat ne
    jostain muualta. Tämä on tavallaan nollasummapeli. Se voi näyttää
    nätiltä Suomen hiilitaseessa, mutta tilanne ei parane globaalisti,
    jos hakkuut siirtyvät Venäjälle, Kanadaan tai Etelä-Amerikkaan,
    Kauppi sanoo.
    Kaupin
    mielestä voikin olla järkevämpää vastata kysyntään Suomesta
    käsin, koska täällä on ekologisesti kestävä metsänhoito ja
    materiaalitehokas teollisuus.
    Hakkuiden
    vaikutus hiilinieluun voidaan joissain tapauksissa minimoida sillä,
    että hakataan varttuneempaa metsää, joka ei enää sido
    hiilidioksidia yhtä tehokkaasti kuin hyvässä kasvussa oleva metsä.
    Hyvässä kasvussa olevan metsän hakkaaminen aiheuttaa merkittäviä
    kasvutappioita ja siten pienentää hiilinielua poistettuun
    puumäärään nähden kaikkein voimakkaimmin.
    Lapissa valtion mailla on paljon vanhaa suojeltua metsää, mutta sen
    talousmetsät ovat varsin nuoria. Metsähallitus tulouttaa valtiolle
    vuosittain noin 100 miljoonaa euroa.
    − Jos valtio olisi valmis tinkimään tästä tuloutustavoitteesta ja
    tyytymään vaikkapa 50 miljoonaan euroon, Lapin metsät saisivat
    kasvaa pidempään, Kauppi sanoo.
    Kysymys
    hakattavan metsän iästä johtaa kuitenkin ilmastopolitiikan
    näkökulmasta helposti harhaan. Nuori metsä kasvaa vanhaa
    tehokkaammin, mutta kun vanhaa metsää hakataan ja siitä tehdään
    lyhytikäisiä tuotteita, palautuu ilmakehään merkittävästi
    enemmän hiilidioksidia. Vanhaan metsään on sitoutunut hiiltä
    paljon enemmän kuin nuoreen. Sen kompensoiminen metsää
    kasvattamalla kestää vuosikymmeniä.

    Linkkejä
    Videolla
    käytetty arvio hiilinielusta perustuu Suomen maaraporttiin“>Suomen
    maaraporttiin YK:n
    ilmastosopimukselle (s. 281, taulukon ylin rivi).
    Tiilikaisen
    esittämä tavoite hakkuiden nostamisesta tasolle 80 miljoonaa
    kuutiota perustuu hallituksen Energia- ja ilmastostrategiaan (s. 66) ja Kansalliseen metsästrategiaan (taulukko,
    s. 41).
    Luonnonvarakeskus: virheellisiä väittämiä metsänielusta
    ja ilmastopolitiikasta ja LULUCF-asetuksen vaatima vertailutaso pähkinänkuoressa.

    Otsikkoa muokattu 7.3.: lisätty ei tarkistettavissa



    Jaa eteenpäin