FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Brexitin jälkipyykki – osa 1: Britannian euroskeptisyyden historia

    26.04.2019 Faktabaari

    Kolmeosaisen Brexitin jälkipyykki -juttusarjan ensimmäisessä osassa käsittelemme Britannian euroskeptisyyden historiaa.

    Juttusarja sai kimmokkeen siitä, kun Faktabaari osallistui Eurooppalaisen Suomen Vaadi faktat -vaalipaneeliin Tampereella 5.4.2019. Voit katsoa tallenteen paneelista Uuden Suomen sivuilta. Paneelissa keskusteltiin siitä, pitäisikö Britannian EU-erolle antaa jatkoaikaa ja miltä Britannian tilanne nyt näyttää. Aihe sytytti vihreiden Iiris Suomelan ja perussuomalaisten Olli Kotron väittelemään siitä, mitkä syyt selittivät Britannian EU-kansanäänestyksen tulosta.

    Suomela sanoi, että on ollut surullista seurata, kuinka valheellista tietoa kansanäänestyksen alla levitettiin ja kuinka maa oli Venäjän informaatiovaikuttamisen kohteena. Suomelan mielestä on oikeutettua vaatia, että britit saisivat äänestää uudelleen uusin tiedoin ja totuuden pohjalta.

    Kotro puolestaan epäili, onko Venäjän sekaantumisesta Britannian vaaleihin näyttöä. Hän piti selvänä, että EU-kielteisyydellä on Britanniassa pitkä Venäjästä riippumaton historiansa.

    Keskustelun pohjalta Faktabaari päätti selvittää, millainen rooli Britannian omalla poliittisella historialla, väärin tiedoin kampanjoimisella ja Venäjän informaatiovaikuttamisella oli asiaan. Käsittelemme Venäjän vaalivaikuttamista ja brittiläisten kampanjoiden vääriä tietoja juttusarjan seuraavassa osassa.

    Juttusarjan kolmannessa osassa käsittelemme eroprosessia. Perussuomalaisten Asseri Kinnunen esitti Vaadi faktat kiertueen paneelissa Turussa, että EU yrittää pitkittää eroprosessia ja tehdä Britanniasta varoittavan esimerkin. Faktabaari tutkii, mitä asiasta tiedetään.

    Britannian euroskeptisyys näkyy yhteiskunnan kaikilla tasoilla, eikä se ole uusi asia

    Britannian euroskeptisyyden historiaa kuvaa hyvin se, että käsite syntyi 1980 luvulla nimenomaan Britanniassa. Maata onkin luonnehdittu Euroopan unioniin vain osittain kiinnittyneeksi, etäiseksi jäsenmaaksi. Britannian henkisestä etäisyydestä kertoo myös, että maa on aktiivisesti neuvotellut itselleen erivapauksia EU:n yhteisistä sopimuksista.

    Britannia ei kuulu Schengen-alueeseen tai Euroopan talous- ja rahaliittoon (EMU). Lisäksi Margaret Thatcher neuvotteli maalle tuntuvat hyvitykset jäsenmaksuihin vuonna 1985. Vuonna 2014 Britannian jäsenmaksuhyvitys oli yli 6 miljardia euroa, siis 35 prosenttia sen koko jäsenmaksusta.

    Britannialla on aina ollut vahva kansallisvaltiota painottava eetos, mikä näkyy euroskeptisyytenä myös puoluekentällä. Toinen Britannian suurista puolueista, konservatiivit, suhtautui Euroopan alueelliseen yhteistyöhön alun perin myönteisesti. Euroskeptisyyden siemenet kylvettiin puolueessa, kun Britannian liittyi Euroopan talousyhteisöön (EEC) vuonna 1973. Konservatiivien suhtautumista unioniin leimaa talousliberaali lähestymistapa: EU:n sisämarkkinoiden kehittäminen nähdään tärkeänä, mutta muu politiikka halutaan pitää kansallisen päätöksenteon piirissä.

    Myös vasemmalla laidalla, työväenpuolue Labourissa, suhtauduttiin 1970-luvulla talousyhteisöön epäillen, joskin eri syistä. Puolue näki, että EEC lujittaa uusliberalistista politiikkaa ja uhkaa maan teollisuutta. Sittemmin puolue on kulkenut EU-myönteiseen suuntaan. Kansanäänestyksessä se asettui Remain-kannan taakse.

    Kun nykymuotoinen Euroopan unioni syntyi vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksella, Britannian puoluekenttä otti taas askeleen euroskeptisempään suuntaan. Äänenpainot kovenivat kansallista suvereniteettia korostavien konservatiivien keskuudessa. Tämän euroskeptisen siiven lepyttelystä oli luultavasti kyse myös silloin, kun David Cameron lupasi maalle kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä, jos puolue voittaa vaalit. Vaikka euroskeptinen siipi on konservatiiveissa vähemmistö, sillä on vaikutusvaltaa puolueen sisällä.

    Samassa 1990-luvun aallossa syntyi myös kovan linjan EU-vastaisuudesta tunnettu puolue UKIP, United Kingdom Independence Party. Puolueen vaalimenestys on jäänyt kansallisissa vaaleissa heikoksi, eikä se ole onnistunut saamaan edustajia parlamentin alahuoneeseen. Poikkeuksellisesti vuonna 2015 se oli kolmanneksi suurin puolue ja sai yhden edustajan parlamenttiin. Britanniassa suurikaan äänisaalis ei välttämättä takaa paikkaa parlamentissa, koska jokaiselta äänestysalueelta valitaan vain yksi suurimman puolueen edustaja.

    Eurovaaleissa UKIP on sen sijaan menestynyt koko ajan paremmin. Vuoden 2014 eurovaaleissa puolue sai kolmanneksen Britannian paikoista. UKIP:n merkitys korostuukin juuri Euroopan tasolla. Vaikka monissa Euroopan maissa on syntynyt euroskeptistä liikehdintää itsenäisesti, UKIP on kyennyt rakentamaan näiden liikkeiden välille yhteistyötä Euroopan parlamentissa.

    Myös kansalaisten mielipiteet EU:sta ovat Britanniassa jakaantuneet. Vuoden 2018 Eurobarometri-kyselyn mukaan 30 prosenttia briteistä ajatteli, että maa ei ole hyötynyt EU-jäsenyydestä. Brittejä enemmän tyytymättömiä kansalaisia oli vain Itävallassa, Italiassa, Tšekissä ja Kreikassa. Toisaalta kansanäänestyksen tulosta ajatellen on hieman yllättävää, että kaksi vuotta kansanäänestyksen jälkeen 60 prosenttia briteistä uskoi maansa hyötyneen EU-jäsenyydestä.

    Brittejä kenties eniten hankaava tekijä on maahanmuutto. Vaikka maan työllisyysyystilanne on ollut hyvä, maahanmuutto on asettanut nousupaineita asumisen kustannuksille. Kun EU laajeni itään, maahan tuli työntekijöitä muista EU-maista enemmän kuin arveltiin. Vaikka Britanniaan tulee ihmisiä enemmän EU:n ulkopuolelta kuin toisista EU-maista, puolalaiset ovat suurin yksittäinen maahanmuuttajaryhmä. EU ja maahanmuutto ovat helpommin käsitettäviä uhkia kuin monimutkaiset talouden ja politiikan prosessit.

    Merkittävä osa briteistä suhtautuu siis kielteisesti Euroopan unioniin. Tämä johtuu osittain siitä, että maassa on suhteellisen paljon ihmisiä, jotka saavat tietonsa unionin toiminnasta iltapäivälehdistä. Britanniassa on vahva keltainen lehdistö, joka suhtautuu unioniin kielteisesti.

    EU-kielteisiä juttuja on nähty Britannian lehdistössä vuosikymmeniä, mutta vuoden 2010 jälkeen ilmapiiri muuttui merkittävästi, kun maahanmuutto liitettiin voimakkaammin EU-keskusteluun. Tästä hyötyi etenkin UKIP, joka voitti eniten paikkoja Euroopan parlamenttiin vuoden 2014 vaaleissa.

    Kansanäänestyksen alla maan päivä- ja iltapäivälehdistössä eniten tilaa saivat jäsenyyttä vastustavat äänet. Reuters-instituutin mukaan 41 prosentissa jutuista suhtauduttiin kielteisesti unioniin. EU-myönteisiä juttuja oli vähemmän, 27 prosenttia. Eniten mediatilaa saivat Britannian omat poliitikot ja kampanjoiden edustajat. Leave-kampanja sai palstatilaa kolme kertaa Remain-puolta enemmän. Asiantuntijoita haastateltiin brexitin kokoisessa kysymyksessä vain 11 prosentissa jutuista.

    Lehdistön merkitystä euroskeptisen mielialan leviämiselle pohdittaessa on hyvä ottaa huomioon myös se, kuinka laajan yleisön lehdet tavoittavat. Levikillä ja lehtien puolueellisuudella painotettuna yli 80 prosenttia jutuista oli EU-eron kannalla, selviää Loughboroughin yliopiston tutkimuksesta.

    Britannian myös elinkeinoelämän keskuudessa, rikkaassa eliitissä, suhtaudutaan usein kielteisesti EU:hun. Tilanne on erilainen kuin esimerkiksi Suomessa, jossa Elinkeinoelämän keskusliiton kaltaiset instituutiot ovat pääosin EU-myönteisiä. Britannian liike-elämässä on ihmisiä, jotka ajattelevat saavansa tavoitteitaan helpommin läpi, jos EU:lla ei ole valtaa puuttua maan lainsäädäntöön.

    Ei ole mahdollista saada täyttä varmuutta siitä, mitkä tekijät sysäsivät lopulta yli puolet äänestäneistä briteistä rastimaan äänestyslappuunsa vaihtoehdon ”leave”, mutta varmaa on, että kansa on marinoitunut unioniin kielteisesti suhtautuvassa ilmapiirissä vuosikymmeniä. Unionista puhutaan harvoin silloin, kun se tuo ihmisten elämään jotain myönteistä. Silloin kun unionin toiminnassa jokin ottaa päähän, se saa kuulla kunniansa niin lehdistössä kuin poliittisella kentälläkin.

    Kun soppaan lisätään leave-puolen harhaanjohtava kampanjointi, on helpompi ymmärtää, miksi Britannian historiallinen identiteettikriisi suhteessaan Euroopan unioniin purkautui lopulta brexitinä.

    Brexitin jälkipyykki -juttusarjan seuraavassa osassa puramme tarkemmin leave- ja remain-kampanjoiden levittämiä vääriä tietoja, sosiaalisen median roolia vaalivaikuttamisessa ja kysymystä Venäjän sekaantumisesta kansanäänestykseen.

    Lähteet:

    Timo Miettinen, yliopistotutkija, Eurooppa-tutkimuksen keskus, Helsingin yliopisto

    Brittien vaalitulokset ja parlamentin historiaa 1918–2018 (pdf)

    European Parliament: Results of the 2014 European elections

    Loughborough University: 82% circulation advantage in favour of Brexit as The Sun declares

    Reuters Institute: UK Press Coverage of the EU Referendum

    Vasilopoulou, S. 2013, Journal of Open Market Studies: Continuity and Change in the Study of Eurosceptism

    Oliver, T. 2015, International Affairs 91:1 To be or not to be in Europe: is that the question? Britain’s European question and an in/out referendum

    Full Fact: EU immigration to UK

    Office for National Statistics: Population of the UK by country of birth and nationality



    Jaa eteenpäin