Ei tarkistettavissa – Tiilikainen: Metsiä voidaan hakata 80 miljoonaa kuutiota vuodessa

Ympäristöministeri
Kimmo Tiilikainen (kesk) puolustaa Suomenmaassa(13.10.2018) hallituksen linjausta, jonka mukaan hakkuumääriä on
varaa kasvattaa 66 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutiota
vuosittain.
Ministeri esittää jutussa, että hiilinieluja
voidaan vahvistaa viisikohtaisen ohjelman avulla ja samalla kasvattaa
hakkuita. Hän myös muistuttaa, että hakkuumahdollisuudet riippuvat
metsien kasvusta.
IPCC-ilmastopaneelin
viimeisin raportti korostaa hiilinielujen merkitystä
ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tiilikaisen mukaan Suomen metsien
käyttö on tuoreen raportin valossa kestävällä tasolla.

Faktabaarin
tuomio:
Väitettä
ei voi todistaa oikeaksi, eikä vääräksi. Asiantuntijat olivat
erimielisiä hiilinielujen merkityksestä ilmastopolitiikalle,
hakkuiden vaikutuksesta hiilinieluun sekä kestävästä hakkuiden
tasosta. Tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuuksia ja metsän
kasvua on vaikea ennustaa. Uudet uhkakuvat voivat toteutuessaan
pienentää hiilinielua merkittävästi. Tällaisia ovat esimerkiksi
laajat metsäpalot ja tuholaiset.

Onko
80 miljoonan kuution hakkuutaso kestävä Suomen ilmastopolitiikan
kannalta?
Asiantuntijat
eivät kyenneet antamaan asiaan yksiselitteistä vastausta.
Vastauksissa nousivat esiin erityisesti neljä asiaa: mihin puuta
käytetään, kuinka hyvin metsä kasvaa tulevaisuudessa, EU:n
maankäyttösektoria koskevan LULUCF-asetuksen vertailutasot ja
hiilinielujen riittämättömyys globaalisti.
Metsä
sitoo kasvaessaan hiilidioksidia ilmakehästä. Yksi tonni puuta
sitoo noin 1,5 tonnia hiilidioksidia. Vuonna 2016 Suomen hiilinielu
oli 27,3 miljoonaa tonnia CO2-ekvivalenttia,
mikä vastaa 46 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä (Maa- ja metsätalousministeriö).
Mikael
Hildén Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) vertasi hakkuiden
lisäämistä velan ottamiseen, koska lisähakkuita voi verrata
suoraan päästöjen lisääntymiseen.
− Jos
saamme muunnettua nämä lisähakkuut niin, että päästöt
vähenevät muilla sektoreilla entistä voimakkaammin, on mahdollista
käyttää metsää toisella tavalla kuin jos päästöt jatkavat
kasvuaan, Hildén sanoo.
Jos
puulla korvataan tuotteita, joiden ilmastokuormitus on erityisen
raskas, voidaan saavuttaa päästövähennyksiä. Tätä kutsutaan
substituutiohyödyksi. Esimerkiksi rakennusteollisuudessa puun käyttö
on ilmaston näkökulmasta kannattavaa, jos sillä korvataan terästä,
jonka valmistaminen aiheuttaa merkittävästi päästöjä. Samalla
pitkäikäiset puutuotteet kasvattavat hiilivarastoa. Sen sijaan
esimerkiksi energiasektorilla puun käytön lisääminen aiheuttaa
ilmastolle usein enemmän taakkaa kuin hyötyjä.
− Hakkuiden
vaikutus hiilinieluun näyttäisi olevan niin voimakas, että meidän
on todella vaikea lyhyellä aikavälillä perustella hakkuita
ilmastonmuutoksen hillinnällä. Tyypillisesti nielu pienenee enemmän
kuin saamme aikaan korvaamalla sillä uusiutumattomia raaka-aineita,
Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta SYKEstä sanoo.
Kun
puulla korvataan fossiilisia polttoaineita, valmistusprosessissa voidaan menettää jopa puolet sen sisältämästä energiasta. Tämä
riippuu valmistusprosessin hyötysuhteesta. Tietyt metsäteollisuuden
sivutuotteet, kuten kuorihake, on järkevää käyttää energiaksi.
Metsäteollisuus käyttää ne tällä hetkellä pitkälti omiin
prosesseihinsa. Jos puuta halutaan käyttää energiakäyttöön
laajemmin, eivät hakkuutähteet riitä, vaan hakkuita jouduttaisiin
kasvattamaan, minkä seurauksena nielu pienisi.
Lisäksi substituutiohyödyt saattavat olla hyvin erilaisia pitkällä ja lyhyellä aikavälillä.
Muutamana lähivuosikymmenenä, jolloin suurimmat päästövähennykset
on saatava aikaan, puunkäytön lisääminen ei ole riittävän
tehokas keino ilmastopolitiikan näkökulmasta.
Suomen
metsien hiilinielujen vaikutusta voi tarkastella kahdella tapaa:
suhteessa Suomen omiin ilmastovelvoitteisiin tai osana globaalia
hiilinielujen tarvetta.
EU:n
päästövähennystavoitteet, jotka tulevat Kioton sopimuksesta,
sitovat myös Suomea. Metsien hiilinielut sisältyvät LULUCF-asetukseen,
joka määrittelee miten metsäsektorin ja maatalouden päästöt
huomioidaan EU:n ilmastotavoitteissa.
Kukin
EU-maa on ehdottanut Euroopan komissiolle oman vertailutason,
jollaisena hiilinielut tulee säilyttää. Jos hiilinielut pienenevät
vertailutasosta, joudutaan päästövähennyksiä etsimään lisää
muilta sektoreilta (päästökaupan ulkopuoliset taakanjakosektorit)
tai ostamaan LULUCF-yksiköitä muilta EU-jäsenmailta. Työ
EU-komissiossa valmistuu vuonna 2020, jonka jälkeen metsien
hiilinielun vaikutusta ilmastopolitiikkaan kyetään arvioimaan
paremmin.
Suomen
ilmastopolitiikan toteuttamisesta vastaa Suomen valtio. Valtio ei ole
luonut mekanismia, joka velvoittaisi metsänomistajia pysymään
hakkuissa vertailutason alapuolella.
Globaalisti
hiilinielujen tarve on vuoteen 2100 mennessä noin 700
miljardia tonnia hiilidioksidia. Se on keskimäärin 10 gigatonnia
vuodessa. Tämä vastaa noin 25 prosenttia nykyisistä fossiilisista
hiilidioksidipäästöistä.
− On
mahdotonta antaa vastausta siihen, millainen hiilinielujen taso on
Suomessa riittävä, kun globaalisti hiilinielujen tarve on varsin
mittava, Sampo Soimakallio (SYKE) sanoo.

Hiilinielu
– kasvaa ja pienenee?
Hiilinielun
kokoon vaikuttaa merkittävästi metsän kasvu. Metsien
kasvuennusteisiin taas liittyy väistämättä huomattavaa
epävarmuutta. Siksi ei voida etukäteen lyödä täsmällisesti
lukkoon hakkuutasoa, joka pitää yllä tietyn (vuotuisen) nielun
pitkällä aikavälillä, vaan nielujen ja hiilivarastojen muutoksia
on seurattava.
− Jos
metsän kasvu kiihtyy merkittävästi tulevaisuudessa, hiilinielu ei
välttämättä pienene nykytasosta 80 miljoonan kuution hakkuilla.
Jos metsän kasvu taas ei kiihdy, hiilinielu pienenee, Sampo
Soimakallio (SYKE) sanoo.
Pekka
Kauppi, ympäristönsuojelun professori emeritus Helsingin
yliopistosta, muistuttaa, että vuosina 1990–2017 hakkuumäärät
Suomessa kasvoivat ja siitä huolimatta nielu vahvistui. Syynä on
ollut voimakkaasti lisääntynyt kasvu.
Suomessa
ei 1970-luvulla ollut lainkaan metsien hiilinielua. Metsä kasvoi
vuodessa saman verran kuin sitä hakattiin. Syynä hiilinielun
syntyyn on metsän kasvun voimakas lisääntyminen viimeisen 30–40
vuoden aikana.
− Tilannetta
on analysoitu ja tulos on hyvin selkeä. Tämä on metsänhoidon
ansiota, Kauppi sanoo.
Metsien
kasvua kiihdyttää metsänhoidon lisäksi ympäristön muuttuneet
olosuhteet, kuten kasvukauden aikaisen lämpösumman kertyminen
suuremmaksi. Tämä selittää noin 37 prosenttia kasvun
kiihtymisestä.
Hiilinielu
on hiilivarasto, jonka koko kasvaa. Jos metsän kasvu ylittää
poistuman, puuston hiilivarasto karttuu, mikä tarkoittaa
hiilinielun olemassaoloa. Jos siis metsiin jäävä puun määrä on vuoden mittaan karttunut, puusto on toiminut
hiilen nieluna.
Poistuma
sisältää hakkuut ja puuston, joka kuolee metsistä luonnollisesti
tai tuhojen seurauksena. Lisäksi metsien hiilinieluun lasketaan
mukaan maaperän vaikutus hiilinieluun.
Tässä
jutussa oleva video esitettiin Tieteiden yössä 10.1.2019. Videolla
sanotaan, että metsämaan hiilinielu ilman puutuotteita on 34,1
miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Uusin
kasvihuonekaasuinventaario tarkensi edellisen inventaarion tietoja
videon julkaisun jälkeen. Uusimman inventaarion mukaiset luvut ovat
metsämaalle 27 miljoonaa tonnia ja koko LULUCF-sektorille 20,4
miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Vuoden 2016 luku on 34,1
miljoonan hiilidioksiditonnin sijasta 25,7 miljoonaa tonnia.
Laskentamenetelmää on muutettu, eivätkä uudet luvut ole
vertailukelpoisia videolla esitetyn kanssa.
Siinä
vaiheessa, kun videota tehtiin, Luonnonvarakeskuksen (Luke)
asiantuntija Aleksi Lehtonen arvioi, että nielu todennäköisesti
pienenee. Videon jälkeen julkaistut uudet luvut paljastivat, että
nielu kasvoi hiukan edellisestä vuodesta. Tämä johtuu siitä, että
metsien kasvu kiihtyi enemmän kuin hakkuut, jotka nekin lisääntyivät
edellisestä vuodesta.
Vuonna
2017 nielu oli pienentynyt noin 16 prosenttia vuoteen 2010
verrattuna. Hakkuista huolimatta sektorin nettonielu kasvoi vuodesta
2016, koska puutuotteiden muodostama hiilivarasto kasvoi ja muiden
maankäyttöluokkien päästöt vähenivät (Luonnonvarakeskus).
On tyypillistä, että nielun koko vaihtelee vuosittain jonkin
verran, koska myös hakkuiden ja metsätuhojen määrät vaihtelevat.

Kaksi
ongelmaa: maailmankauppa ohjaa kysyntää ja Lapin metsät hakataan
liian nuorina
Keskustelu
hiilinielujen riittävästä tasosta voi johtaa harhaan siinä, millä
logiikalla metsää hakataan. Meillä ei ole lainsäädäntöä, joka
hakkuita estäisi.
− Päätöksen
hakkuista tekee aina metsän omistaja, Aleksi Lehtonen (Luke) sanoo.
Pekka
Kauppi Helsingin yliopistosta muistuttaa, että elämme
kansainvälisen kaupan järjestelmässä, jossa hakkuita ohjaa
teollisuuden kysyntä. Ihmiset ostavat pahvilaatikoita, huonekaluja
ja lautoja.
− Jos
Suomen teollisuus ei niitä toimita, hollantilaiset ostavat ne
jostain muualta. Tämä on tavallaan nollasummapeli. Se voi näyttää
nätiltä Suomen hiilitaseessa, mutta tilanne ei parane globaalisti,
jos hakkuut siirtyvät Venäjälle, Kanadaan tai Etelä-Amerikkaan,
Kauppi sanoo.
Kaupin
mielestä voikin olla järkevämpää vastata kysyntään Suomesta
käsin, koska täällä on ekologisesti kestävä metsänhoito ja
materiaalitehokas teollisuus.
Hakkuiden
vaikutus hiilinieluun voidaan joissain tapauksissa minimoida sillä,
että hakataan varttuneempaa metsää, joka ei enää sido
hiilidioksidia yhtä tehokkaasti kuin hyvässä kasvussa oleva metsä.
Hyvässä kasvussa olevan metsän hakkaaminen aiheuttaa merkittäviä
kasvutappioita ja siten pienentää hiilinielua poistettuun
puumäärään nähden kaikkein voimakkaimmin.
Lapissa valtion mailla on paljon vanhaa suojeltua metsää, mutta sen
talousmetsät ovat varsin nuoria. Metsähallitus tulouttaa valtiolle
vuosittain noin 100 miljoonaa euroa.
− Jos valtio olisi valmis tinkimään tästä tuloutustavoitteesta ja
tyytymään vaikkapa 50 miljoonaan euroon, Lapin metsät saisivat
kasvaa pidempään, Kauppi sanoo.
Kysymys
hakattavan metsän iästä johtaa kuitenkin ilmastopolitiikan
näkökulmasta helposti harhaan. Nuori metsä kasvaa vanhaa
tehokkaammin, mutta kun vanhaa metsää hakataan ja siitä tehdään
lyhytikäisiä tuotteita, palautuu ilmakehään merkittävästi
enemmän hiilidioksidia. Vanhaan metsään on sitoutunut hiiltä
paljon enemmän kuin nuoreen. Sen kompensoiminen metsää
kasvattamalla kestää vuosikymmeniä.

Linkkejä
Videolla
käytetty arvio hiilinielusta perustuu Suomen maaraporttiin“>Suomen
maaraporttiin YK:n
ilmastosopimukselle (s. 281, taulukon ylin rivi).
Tiilikaisen
esittämä tavoite hakkuiden nostamisesta tasolle 80 miljoonaa
kuutiota perustuu hallituksen Energia- ja ilmastostrategiaan (s. 66) ja Kansalliseen metsästrategiaan (taulukko,
s. 41).
Luonnonvarakeskus: virheellisiä väittämiä metsänielusta
ja ilmastopolitiikasta ja LULUCF-asetuksen vaatima vertailutaso pähkinänkuoressa.

Otsikkoa muokattu 7.3.: lisätty ei tarkistettavissa