FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Katri Kosonen: Mitä veroparatiisit maksavat Euroopan unionille?

    15.05.2014 toimitus

    Useat puolueet (SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät, Perussuomalaiset) vaativat EU-vaaliohjelmissaan veroparatiisien sulkemista ja veronkierron ja verovälttelyn vähentämistä. Nämä ovat hyviä ja perusteltuja vaatimuksia sekä moraalisista syistä että siksi, että veroparatiisit ja veronkierto aiheuttavat taloudellisia hyvinvointitappioita. Tällaisiin toimiin on perusteltua ryhtyä juuri EU-tasolla, silla yksittäisten maiden toimenpiteet jäävät helposti tehottomiksi tämän luonteeltaan globaalin ongelman ratkaisemisessa.

    Veroparatiisien aiheuttamia verotulojen menetyksiä on erittäin vaikea arvioida. Julkisuudessa esiintyy usein arvio, jonka mukaan veroparatiisien aiheuttamat verotulojen menetykset koko EU:n tasolla olisivat 1000 miljardia euroa. Tähän lukuun viitataan myös joidenkin puolueiden vaaliohjelmissa sekä ehdokkaiden puheissa ja vaalimainoksissa (esim. Thomas Wallgrenin vaalimainos HS:ssa).

    Arvio on peräisin Richard Murphyn Euroopan parlamentin sosialistisen ja demokraattien ryhmälle vuonna 2012 tekemästä selvityksestä, ja siihen viitataan myös komission nettisivulla.

    Lukuun liittyy useita ongelmia.

    Ensinnäkin, se viittaa harmaan talouden kokonaisuudessaan EU-maissa aiheuttamiin kustannuksiin. Harmaan talouden kustannukset ovat Murphyn mukaan 860 miljardia, mihin on lisätty 150 miljardia yritysten harjoittaman verovälttelyn kustannuksia olettamalla, että jälkimmäiset muodostavat noin 15% edellisistä, jolloin saadaan tuo 1000 miljardia. Harmaa talous ei kuitenkaan ole sama asia kuin veroparatiisit. Harmaassa taloudessa on paljon pieniä ja suurempiakin toimijoita, joilla ei ole mitään tekemistä veroparatiisien tai veronkierron kanssa, ja toisaalta aivan laillisesti harmaan talouden ulkopuolella toimivat yritykset saattavat harjoittaa verosuunnittelua, jossa käytetään hyväksi myös veroparatiiseja.

    Toiseksi, lukua ei voida pitää kovinkaan luotettavana arviona myöskään harmaan talouden aiheuttamista verotulojen menetyksistä. Se perustuu saksalaisen ekonomistin Friedrich Schneiderin tutkimuksiin, joissa harmaan talouden kokoa on estimoitu menetelmillä, joita monet ekonomistit pitävät kyseenalaisina.

    Kolmanneksi, ei voida olettaa että arvioitu harmaa talous, vaikka oikeinkin estimoituna, edustaisi veropohjaa, joka olisi kokonaisuudessaan saatettavissa verotuksien piiriin, mikäli harmaa talous onnistuttaisiin tavalla tai toisella kitkemään taloudesta. Tähän on syynä mm. se, että sikäli kun harmaan talouden vastaisiin toimiin ryhdyttäisiin, taloudellinen toiminta harmaalla sektorilla ja siis myös veropohja hyvin todennäköisesti vähenisivät. Lisäksi on epärealistista olettaa, että koko harmaata taloutta voitaisiin verottaa samalla, kansantalouden keskimääräisellä veroasteella. Näin ollen on todennäköistä, että Murphyn ja Schneiderin esittämät arviot harmaan talouden kustannuksista ovat huomattavasti ylimitoitettuja. Tähän viittaa myös se, että käytettäessä vaihtoehtoisia mikroaineistoihin perustuvia menetelmiä on päädytty olennaisesti pienempiin lukuihin.

    Tax Justice Networkin (TJN) piirissä tehdyt arviot veroparatiisien kustannuksista tuottavat myös olennaisesti erilaisen tuloksen. TJN:n laskelma perustuu yksityishenkilöiden veroparatiiseissa sijaitsevan finanssivarallisuuden määrään, mikä eri lähteitä hyväksikäyttäen on arvioitu 21000-32000 miljardiksi dollariksi (Henry 2012). Ottamalla lähtökodaksi 21000 miljardia ja olettamalla, että tämän pääoman keskimääräinen tuottoaste on 3 prosenttia ja veroaste 30 prosenttia, saataisiin verotulojen menetykseksi 189 miljardia dollaria.

    Tämä luku edustaisi siis veroparatiisien aiheuttamaa verotulojen menetystä koko maailmassa. Sekin on suuri luku, mutta silti olennaisesti pienempi kuin Murphyn ja Schneiderin arviot. Tässäkin menettelyssä ongelmana on kuitenkin se, että ei voida olettaa, että veropohja olisi kokonaan verotettavissa, vaikka veroparatiisit onnistuttaisiin jollain tavalla lakkauttamaan. Syyt ovat samanlaiset kuin edellä. Kaikki veroparatiiseissa olevat sijoitukset eivät liity veronkiertoon, niillä voi olla muita, laillisia syitä, ja toisaalta ne voivat olla peräisin rikollisesta toiminnasta, jolloin ne taas periaatteessa eivät ole verotettavissa. Lisäksi osa veropohjasta saattaa olla verosopimusten nojalla verovapaata tai pienemmällä veroasteella verotettua.

    Kaiken kaikkiaan veroparatiisien, veronkierron tai harmaan talouden kustannuksista ei ole olemassa luotettavia arvioita. Siitä huolimatta niitä kannattaa mielestäni vastustaa siten kuin esimerkiksi Euroopan komission ja OECD:n toimintaohjelmissa on esitetty.

    Katri Kosonen

    Kirjoittaja on VTL ja entinen Euroopan komission vero ja tullasioiden pääosaston virkamies, joka perehtyi veroparatiiseja ja verovälttelyä koskeviin aineistoihin, kun komissio valmisteli EU:n toimintasuunnitelmaa koskevaa vaikutusarviointia.

    Lisätietoja veroparatiisien kustannuksista:

    Buehn, A. Ja Schneider, F. (2012): ”Size ans Development of Tax Evasion in 38 OECD Countries. What do we (not) know?” , CESifo Wrking Paper no. 4004.

    European Commission (2012): An Action Plan to fight against tax fraud and tax evasion (COM(2012) 722 final).

    Feld, L.P. ja Schneider, F. (2010b): ”Survey on the Shadow Economy and Undeclared Earnings in OECD countries”, German Economic Review, 11(2).

    Henry, J.S. (2012): ”The Price of Offshore Revisited”, Tax Justicve Network, July 2012.

    Kosonen, K. (2013): Veroparatiisit, verosuunnittelu ja veronkierto. Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2013.

    Murphy, R. (2012). ”Closing the European Tax Gap”, A report for Group of the Porgressive Alliance of Socialists & Democrats in the Europan Parilament, Tax Research LLP.

    OECD (2013b): ”Action Plan on Base Erosian and Profit Shifting”, OECD Publsihing.

    Schneider, F., Buehn, A. Ja Montenegro, C.E. (2010a): ”Shadow Economies All over the World, New Estimates for 162 Countries from 1999 to 2007”, Policy Research Working Paper 5356, The World Bank.

    Tax Justice Network (2005): ”The Price of Offshore”, Briefing Paper, TJN.

    Kritiikkiä Schneiderin harmaan talouden estimaatteja kohtaan on eritelty tarkemmin artikkelissani Kansantaloudellinen Aikakauskirjassa 3/2013.

    Muita linkkejä:

    COM(2012) 722 final COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL An Action Plan to strengthen the fight against tax fraud and tax evasion

    IPEX COM(2012/722)

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. toukokuuta 2013 veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta (2013/2060(INI))

    European Commission - Fight against tax fraud and tax evasion

    Brussels, 23 February 2014, Commissioner Šemeta welcomes G20 Finance Ministers’ agreement on global tax transparency standard

    Brussels, 5 December 2013, Fighting Tax Evasion and Avoidance: A year of progress



    Jaa eteenpäin