FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Laatulehti ei kestä virheitä - käyttää miljoonia euroja vuodessa faktantarkistukseen

    16.05.2014 toimitus

    Kun saksalainen Der Spiegel testasi, kuinka monta virhettä yhdestä sen numerosta löytyy, toimitus hämmästyi itsekin virheiden määrää. Toimittaja Meri Valkama tutustui Der Spiegelin maailmankuuluun faktantarkistukseen, joka maksaa lehdelle 4,5 miljoonaa euroa vuodessa.

    Valkaman kirjoittama “Fakta juttu” on ilmestynyt Journalisti-lehdessä (15/2013). Voit lukea koko jutun täältä.

    “Luku oli tyrmäävä. 1153 liikaa, ilman muuta. Mutta niin monta virhettä yhdestä Der Spiegelin_ _numerosta vuonna 2008 löytyi, kun toimitus koeluonteisesti laski, kuinka monta virhettä sen faktantarkistusosasto jutuista yhteensä korjasi. Osa löydöistä oli kirjoitus- ja kielioppivirheitä, mutta myös väärien tietojen ja epätäsmällisten ilmausten määrä oli pysäyttävä: 849. Toimituksen arvion mukaan niistä 85 prosenttia oli merkittäviä tai hyvin merkittäviä.

    Miten on mahdollista, että yhdestä laatulehden numerosta löytyy niin suuri määrä korjattavaa? Vastaus on yksinkertainen: koska toimittajat tekevät virheitä.

    Paljon.

    Koko ajan.

    Suurissa ja pienissä asioissa.

    Jos jossakin, Spiegelin toimituksessa se tiedetään.

    Siellä virheiden etukäteistarkistukseen panostetaan myös taloudellisesti – ja paljon. Tarkalleen ottaen 4,5 miljoonaa euroa vuodessa. Sillä summalla lehti ylläpitää noin 80 faktantarkistajan osastoa, niin sanottua dokumentaatio-osastoa, joka on varsinainen asiantuntijoiden armeija. Sen ytimessä työskentelee niin biologeja, islamintutkijoita, fyysikkoja, juristeja, sotilasasiantuntijoita, lääketieteilijöitä, taloustieteilijöitä kuin historioitsijoitakin. Monilla heistä on tohtorin arvo. Heidän työnsä on se, mitä Columbia Journalism Review nimittää ”tiettävästi maailman suurimmaksi faktantarkistusoperaatioksi”.

    Se on ylläpitänyt_ Spiegelin _laatua ja mainetta lähes koko sen olemassaolon ajan, 1940-luvun lopulta lähtien, ja edelleen.

    Harva tiedotusväline suhtautuu julkaisemiensa tietojen oikeellisuuteen yhtä suurella kunnianhimolla ja antaumuksella. Valtaosa toki pitää täsmällisiä ja oikeellisia tietoja tärkeinä, mutta resursseja niiden varmentamiseen sijoittaa yhä harvempi. Saksalaisille uutistoimituksille vuonna 2006 tehdyssä kyselytutkimuksessa 259:sta kuusi ilmoitti ylläpitävänsä omaa itsenäistä faktantarkistusosastoa.

    Suomessa vastaavia ei ole ollenkaan.

    ”Toimittajat tekevät virheitä, ja virheet vahingoittavat laatujournalismin tärkeintä ominaisuutta, luotettavuutta. Koska ne voi ennaltaehkäistä tarkistamalla asiat etukäteen, me teemme niin”, sanoo Der Spiegelin faktantarkistusosaston johtaja Hauke Janssen.

    ”En ole koskaan nähnyt juttua, jossa ei olisi ollut vähintään yhtä virhettä”, hän sanoo, on hetken hiljaa, sitten lisää: ”Tai ehkä yhden tai kaksi. Mutta ne ovat olleet hyvin, hyvin lyhyitä.

    Der Spiegelin toimituksessa virheisiin suhtaudutaan sekä ymmärtäen että vakavasti: virheitä tekevät kaikki, mutta lukijoille niiden ei ole lupa kulkeutua. Faktantarkistus suojaa sekä lehteä että kirjoittajia.

    Pienet ikä-, titteli- tai kirjoitusvirheet saattavat vaikuttaa harmittomilta, mutta eivät ole sitä. Se tiedetään muuallakin.

    The New Yorkerissa ja The New York Timesissa faktantarkistajana työskennellyt Sarah Harrison Smith kirjoittaa teoksessaan The Fact Checker’s Bible, kuinka virheet laskevat kirjoittajan ja lehden arvostusta lukijan silmissä. Pahinta on, että toistuessaan virheet muuttavat lukijan terveen skeptisyyden kyynisyydeksi. Se on vaarallista, sillä kyynistymisen jälkeen lukija ei enää kuuntele journalistia, Harrison Smith kirjoittaa. Vuoropuhelun loppu tekee journalisteista yhdentekeviä.

    Tiedotusvälineiden kannalta dramaattisimpia ovat virheet, jotka johtavat kunnianloukkaussyytteisiin tai maineen menetykseen. Sellaisilta Spiegel on välttynyt, mutta monet sen kilpailijat eivät. Toinen tunnettu saksalainen uutisaikakauslehti,_ _Stern, julkaisi vuonna 1983 erikoisnumerossaan miljoonilla dollareilla hankkimansa päiväkirjat, joiden se uskoi olevan Adolf Hitlerin kirjoittamia. Päiväkirjat osoittautuivat pian julkaisun jälkeen väärennöksiksi. Huima skuuppi muuttui täydelliseksi fiaskoksi.

    ”Vastaavaa ei pääsisi koskaan tapahtumaan Spiegelissä”, Janssen sanoo.”

    Fakta juttu -jutussaan Valkama kertoo myös muun muassa siitä, mikä toimituksissa synnyttää virheitä sekä siitä, miten toimittajat suhtautuvat siihen, että heidän juttuihinsa kajotaan. Tämä blogi-kirjoitus on osa Faktabaarin Faktantarkastusta käsittelevää kirjoitussarjaa,  jossa ovat aiemmin ilmestyneet puheenvuorot JSN:n Risto Uimoselta,  Journalistiliiton Niemiseltä, Johanna Vehkoolta sekä kolmen talouslehden osalta (Korhonen, TaloussanomatAhosniemi, Kauppalehti; Ruokanen, Talouselämä). Kirjoitussarja huipentuu 28.5. klo 9-11 Helsingissä Eurooppasalissa (Malminkatu 16) järjestettävään Faktantarkistus Suomessa - tapaus Faktabaari - seminaariin. Moderaattorina toimii päätoimittaja Johanna Vehkoo (LongPlay), panelistei__na mukana mm. HS päätoimittaja Kaius Niemi, Euroopan parlamentin Helsingin toimiston päällikkö Pekka Nurminen ja Faktabaarilaisia summaamassa kokemuksiaan. Lisätietoja tulossa Faktabaarin verkkonavilta. Lisätietoja tulossa - liity twitter -seuraajaksi!__ 



    Jaa eteenpäin