Suomen ja Yhdysvaltojen allekirjoittaman DCA-sopimuksen rikosoikeudellista vastuuta käsittelevä kohta on herättänyt Suomessa ihmetystä ja myös harhaanjohtavia tulkintoja. Faktabaari selvitti, miten rikosoikeudellinen vastuu käytännössä jakautuu Suomen ja Yhdysvaltojen välillä DCA-sopimuksen myötä.
Suomi ja Yhdysvallat allekirjoittivat 18. joulukuuta 2023 puolustusyhteistyösopimuksen eli DCA-sopimuksen (Defence Cooperation Agreement). Se mahdollistaa Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolon ja harjoittelun sekä puolustusmateriaalin sijoittamisen ennakolta Suomen alueelle. Sopimuksella avataan Puolustusvoimien kohteita Yhdysvaltojen käyttöön. Sopimustekstin pääsee lukemaan valtioneuvoston sivuilta. Sopimus täydentää Suomen Nato-jäsenyyttä ja sen katsotaan vahvistavan Suomen turvallisuutta ja puolustuskykyä sekä helpottavan Suomen ja Yhdysvaltojen yhteistoimintaa erilaisissa turvallisuustilanteissa. Sopimus odottaa vielä eduskunnan hyväksyntää.
DCA-sopimus ja erityisesti sen rikosoikeudellista vastuuta käsittelevä artikla on herättänyt keskustelua ja myös huolta Suomessa.
Faktabaari tarkastelee tässä seuraavia sosiaalisessa mediassa ja muussa julkisessa keskustelussa esitettyjä väitteitä:
- “Sopimuksessa Yhdysvallat edellyttää sitä, että jos jenkkisotilas murhaa tai raiskaa jonkun Suomessa, suomalaiset eivät saa asettaa häntä syytteeseen.”
- “Jenkkisotilaat saa täydellisen rikosoikeudellisen immuniteetin Suomessa.”
- Yhdysvaltojen joukkoja eivät koske Suomen lait.
Faktabaarin selvityksen perusteella mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa. On kuitenkin syytä huomioida, että vaikka Nato SOFA -sopimuksesta (josta kerrotaan lisää alla) ja DCA-sopimuksista on jonkin verran oikeuskäytäntöä muualta maailmasta, nyt tehdystä Suomen ja Yhdysvaltojen välisestä sopimuksesta ei käytäntöä tietenkään vielä ole.
DCA-sopimus on puhututtanut paljon
DCA-sopimuksen myötä yhdysvaltalaisten tekemiksi epäiltyjen rikosten tuomiovalta jakautuisi Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. Tuomiovallan jakautumiseen sovellettaisiin Nato SOFA -sopimuksen ja DCA-sopimuksen määräyksiä, joista tarkemmin jäljempänä artikkelissa. Nato SOFA -sopimus koskee Naton jäsenvaltioiden joukkojen oikeudellista asemaa niiden oleskellessa virallisissa tehtävissä toisen Naton jäsenvaltion alueella.
Yhdysvaltojen joukkojen tekemät rikokset ja niiden oikeusprosessit ovat aiemmin luoneet jännitteitä Yhdysvaltojen ja sen DCA-kumppanimaiden välille eri puolilla maailmaa. Tapauksista on marraskuussa 2023 kirjoittanut esimerkiksi Yle. Yhdysvaltoja on syytetty siitä, että se suhtautuu liian leväperäisesti omien sotilaidensa muissa maissa tekemiin rikoksiin.
Julkisessa keskustelussa Suomessa on esiintynyt väitteitä, joiden mukaan DCA-sopimuksen myötä Suomen lait eivät koskisi Yhdysvaltojen sotilaita tai yhdysvaltalaissotilailla olisi täydellinen rikosoikeudellinen immuniteetti Suomessa. Rikosoikeudellinen immuniteetti tarkoittaa sitä, että henkilöä ei voida hänen asemansa vuoksi asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen rikoksentekovaltiossa. Ulkoministeriön oikeuspäällikön Kaija Suvannon ja oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksen Lauri Koskentaustan mukaan nämä väitteet eivät pidä paikkaansa.
Ennen sopimuksen allekirjoittamista lokakuussa 2023 esimerkiksi toimittaja Ivan Puopolon Viikon Viisasteluklubi -ohjelmassa yksi keskustelijoista kuvaili DCA-sopimusta näin: “Sopimuksessa Yhdysvallat edellyttää sitä, että jos jenkkisotilas murhaa tai raiskaa jonkun Suomessa, suomalaiset eivät saa asettaa häntä syytteeseen. Suomalaiset pidättää hänet, jonka jälkeen jenkkiviranomaiset tulee ja vie hänet pois. Mitä hänelle sen jälkeen tapahtuu, on täysin amerikkalaisten… Eli toisin sanoen jenkkisotilaat saa täydellisen rikosoikeudellisen immuniteetin Suomessa.” Tämän jälkeen hän referoi esimerkkejä yhdysvaltalaissotilaiden tekemistä rikoksista ja niiden oikeusprosesseista Italiassa ja Saksassa. Kyseinen lausunto on levinnyt klippinä muun muassa X:ssä.
X:ssä eräs käyttäjä on myös esimerkiksi väittänyt, että DCA-sopimuksen myötä Yhdysvaltojen joukkoja “ei koske Suomen lait.” Samaa väitettä on levitetty myös muun muassa Tiktokissa joulukuussa.
DCA-sopimusta ovat käsitelleet myös Suomen presidenttiehdokkaat useissa vaalitenteissä. Esimerkiksi presidenttiehdokas Li Andersson (vas) totesi Ylen presidenttitentissä 9.1.: “Suomi luopuu omasta tuomiovallastaan Yhdysvalloille liittyen rikoksiin, jotka tapahtuu Suomen maaperällä. Sopimuksen mukaan Suomi voi pyytää sitä takaisin itselleen tietyntyyppisissä rikoksissa, mutta tässä ei ole määritelty, minkä tyyppisissä.” (Kohdasta 0:47 eteenpäin)
Anderssonin väite siitä, ettei sopimuksessa ole määritelty, millaisissa rikoksissa tuomiovaltaa voidaan pyytää takaisin, pitää paikkansa. Tästä lisää jäljempänä jutussa.
DCA-sopimukseen liittyen on myös levinnyt videoklippi, jossa kokoomuksen presidenttiehdokas Alexander Stubb sekoilee sanoissaan ja sanoo, että “kyse on siitä, että me tehdään paljon harjoituksia ja mahdollistetaan amerikkalaisten sota-sotil-sotilaiden liikkuminen viidellätoista sota-alueel-sotilasalueella.” Videota on levitetty yhteyksissä, joissa on esitetty Stubbiin liittyviä salaliittoteorioita ja arvioitu, että kyseisellä videolla Stubb olisi vahingossa “lipsauttanut totuuden” siitä, että sopimuksella haluttaisiin mahdollistaa Yhdysvaltojen sota. Klippiin on aiemmin kiinnittänyt huomiota myös Logically Facts -faktantarkistuspalvelu.
Stubbin väite siitä, että DCA-sopimuksella mahdollistetaan yhdysvaltalaissotilaiden liikkuminen 15:llä sotilasalueella Suomessa, pitää paikkansa. Sopimuksen nojalla Yhdysvaltojen asevoimat saa Suomessa oikeuden käyttää 15 eri sotilasaluetta. Lista alueista löytyy esimerkiksi Ylen jutusta.
Miten tuomiovalta jakautuu?
Suvannon ja Koskentaustan mukaan ei pidä paikkaansa, että Yhdysvaltojen sotilailla olisi “täydellinen rikosoikeudellinen immuniteetti Suomessa” tai että “jos jenkkisotilas murhaa tai raiskaa jonkun Suomessa, suomalaiset eivät saa asettaa häntä syytteeseen”. Myös akateemikko ja kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi kertoo sähköpostitse, että vaikka lähtökohtana on Yhdysvaltain sotilaiden rikosoikeudellinen immuniteetti Suomessa, siitä voidaan kuitenkin poiketa Suomen viranomaisten sitä erikseen erityisen vakavissa tapauksessa pyytäessä.
DCA-sopimuksen mukaan jos yhdysvaltalaissotilas suorittaa virkatehtävissä rikosepäilyn Suomessa, asia kuuluu Yhdysvaltojen tuomiovallan piiriin. Rikoksen tutkinnan hoitavat Yhdysvaltojen sotilasviranomaiset ja tekijä tuomitaan Yhdysvaltojen lakien ja prosessien mukaisesti Yhdysvaltojen sotilastuomioistuimessa.
Suomi voi halutessaan esittää Yhdysvalloille näkemyksensä siitä, että kyse ei ole virkatehtävissä tapahtuneesta teosta ja tarvittaessa saattaa asian Yhdysvalloissa ylemmän tason ratkaistavaksi. Suomen Kuvalehti selvensi joulukuun lopulla, että Suomen lähtökohtana on, “että esimerkiksi seksuaalirikos ei koskaan voi tapahtua virantoimituksessa ja epäilty seksuaalirikos pitäisi käsitellä aina suomalaisessa käräjäoikeudessa.” Kuten sanottua, viimeinen sana asiassa on kuitenkin Yhdysvalloilla.
Jos päädytään siihen johtopäätökseen, että yhdysvaltalaissotilas on tehnyt Suomessa rikoksen vapaa-ajalla, Suomi voi pyytää tuomiovallan palauttamista itselleen “erittäin tärkeinä pitämissään yksittäistapauksissa”. Jos Suomi pyytää tuomiovallan palauttamista, Yhdysvaltojen pitää suostua pyyntöön.
Ulkoministeriön sivuilla kerrotaan, että Suomi voisi päättää palauttaa tuomiovallan itselleen esimerkiksi yhteiskunnallisesti merkittävissä rikoksissa, seksuaalirikoksissa sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa. Kansainvälisen julkisoikeuden apulaisprofessori Aurel Sari on todennut Suomen Kuvalehdessä, että “on täysin Suomen päätettävissä, mikä on merkittävä poikkeustapaus”.
“DCA-sopimus ei vapauta ketään rangaistusvastuusta, vaan se sääntelee tuomiovallan jakoa kahden valtion välillä”, Suvanto ja Koskentausta huomauttavat.
Myös Koskenniemi painottaa, että sopimus ei vapauta ketään rangaistusvastuusta, mutta jatkaa, että on mahdollista, että syntyisi tilanne, jossa Yhdysvaltojen sotilas vapautetaan Yhdysvalloissa syytteestä. “Tällaisessa tilanteessa voi Suomessa teosta vahinkoa kärsinyt kokea, että on syntynyt epäoikeudenmukaisuus”, Koskenniemi viestittää.
Koskenniemi kuitenkin korostaa, että vaikka Naton SOFA-sopimuksesta (josta kerrotaan lisää alla) ja sitä muuttavista DCA-sopimuksista on kyllä jonkin verran oikeuskäytäntöä muualta maailmasta, nyt tehdystä sopimuksesta ei tietenkään ole vielä mitään käytäntöä. Siksi soveltamiskäytäntöä on hänen mukaansa vaikeaa kommentoida vakuuttavasti. “Yleensä abstraktit sopimusmääräykset täsmentyvät tuomioistunratkaisuista ja hallintopäätöksistä muodostuvan käytännön kautta – ja nythän mitään käytäntöä ei vielä ole.”
Yhdysvalloilla on Suomen sopimuksen kaltainen kahdenvälinen DCA-sopimus Nato-maista Bulgarian, Latvian, Liettuan, Norjan, Puolan, Slovakian, Tšekin, Unkarin ja Viron kanssa. Lisäksi Ruotsi allekirjoitti DCA-sopimuksensa 5.12.2023, ja Tanska on hiljattain päättänyt sopimusneuvottelut.
Kuka päättää, milloin tuomiovalta palautetaan Suomelle?
Kun DCA-sopimus saatetaan voimaan, kansallisessa laissa tullaan säätämään siitä, mikä viranomainen päättää tuomiovallan palauttamisesta. DCA-sopimus astuu voimaan vasta sitten, kun Suomi ja Yhdysvallat ovat molemmat hyväksyneet sopimuksen. Suomessa sopimuksen hyväksyy eduskunta ja tasavallan presidentti. Hallitus vie sopimuksen eduskunnan käsiteltäväksi tänä keväänä.
Hallituksen esityksen valmistelussa todennäköistä on, että toimivaltaa päättää tuomiovallan palauttamisesta Suomeen esitettäisiin valtakunnansyyttäjän toimistolle. Vastaavasti Nato SOFA -sopimukseen liittyvää tuomiovallasta luopumista koskevaa toimivaltaa on ehdotettu valtakunnansyyttäjälle. Kyseinen viranomainen määrittelisi tapauskohtaisesti, onko kyseessä rikosepäily, jonka suhteen Suomen tulisi pyytää tuomiovallan palauttamista.
Kun hallitus valmistelee DCA:n hyväksymistä koskevaa esitystään, samalla otetaan kantaa siihen, onko näistä edellytyksistä, jolloin tuomiovallan palauttamista pyydetään, tarpeen säätää tarkemmin kansallisesti, vai avataanko asiaa esityksen perusteluissa. Esimerkiksi Norja ei ole säätänyt kansallisesti tarkemmin, millaisissa tapauksissa se pyytäisi tuomiovaltaa Yhdysvalloilta takaisin itselleen.
Mitä käytännössä tapahtuu, jos yhdysvaltalaissotilasta epäillään Suomessa rikoksesta?
Jos Suomessa poliisi pidättää yhdysvaltalaissotilaan epäiltynä rikoksesta, sääntelee asiaa DCA-sopimuksen 13. artikla. Siinä lukee seuraavaa: “Jos Suomen viranomaiset ottavat kiinni tai pidättävät USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan, ne ilmoittavat asiasta viipymättä USA:n joukkojen viranomaisille. USA:n joukkojen viranomaiset saavat pyydettäessä, sovittaen toimensa yhteen Suomen viranomaisten kanssa, viipymättä vierailla tällaisen USA:n joukon jäsenen tai huollettavan luona ja saavat olla läsnä kaikissa menettelyissä, myös silloin, kun Suomen viranomaiset kuulustelevat kyseistä henkilöä.”
Kiinnioton tai pidätyksen yhteydessä selvitetään, käyttääkö asiassa tuomiovaltaa Suomi vai Yhdysvallat. Tätä prosessia avattiin ylempänä.
Jos Yhdysvaltain joukkojen viranomaiset pyytävät, sotilas asetetaan esitutkinnan tai oikeudenkäynnin ajaksi USA:n viranomaisten määräysvaltaan. “Siltä osin kuin sovellettavat USA:n säädökset ja määräykset sen sallivat, USA:n joukkojen viranomaiset ottavat täysimääräisesti huomioon Suomen viranomaisten kirjallisesti toimittamat ehdot päätettäessä kyseiseen henkilöön kohdistettavista ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä ja häneen kohdistuvista rajoituksista”, DCA-sopimuksessa lukee.
Siltä osin, kun DCA:ssa ei ole menettelyä koskevia erityismääräyksiä, Suomen viranomaiset tutkivat Suomessa tapahtuneeksi epäiltyä rikosta Suomen lainsäädännön mukaan.
Mitä tarkoittaa lainsäädännön “kunnioittaminen”?
Väite siitä, että “Suomen lait eivät koske Yhdysvaltojen joukkoja”, ei myöskään pidä paikkaansa, Suvanto ja Koskentausta sanovat.
DCA-sopimuksen yhteydessä puhutaan usein Naton SOFA-sopimuksesta eli Naton joukkojen asemasta tehdystä sopimuksesta. SOFA-sopimuksen puitteissa tapahtuvassa toiminnassa lähettäjävaltion joukot noudattavat omaa lainsäädäntöään. Samalla niiden pitää kuitenkin kunnioittaa vastaanottajavaltion, eli esimerkiksi Suomen, lakia. Tämä lainsäädännön kunnioittamisvelvollisuus vahvistetaan erikseen myös DCA-sopimuksessa.
Kyseessä on tavanomainen määräys joukkojen asemaa koskevissa sopimuksissa. Sen tarkoitus on mahdollistaa lähettäjävaltion joukkojen toiminta toisessa valtiossa ottaen samalla huomioon vastaanottajavaltion suvereniteetti. Vastaanottajavaltion lainsäädännön kunnioittaminen ei voi kuitenkaan johtaa siihen, että yhdessä sovitun toiminnan toteuttaminen estyisi tai siitä tulisi käytännöllisesti hyvin hankalaa.
Suvanto ja Koskentausta kertovat, että sääntö vastaanottajamaan lain kunnioittamisesta on kirjattu myös YK:n rauhanturvajoukkojen asemaa koskevaan mallisopimukseen (A/45/594) ja YK:n rauhanturvaoperaatioiden isäntävaltioiden kanssa tekemiin sopimuksiin YK:n joukkojen asemasta niissä tapauksissa, joissa sopimus on olemassa. Myös diplomaattisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 4/1970) 41 artikla edellyttää, että ”kaikkien erioikeuksia ja vapauksia nauttivien henkilöiden tulee noudattaa vastaanottajavaltion lakeja ja määräyksiä, sikäli kuin nämä eivät ole ristiriidassa heidän erioikeuksiensa ja vapauksiensa kanssa”.
Suvanto ja Koskentausta kertovat, että siitä, miten laaja velvollisuus lainsäädännön “kunnioittaminen” on, ei ole yksiselitteistä käsitystä. “Kunnioittamisvelvoitteen on tulkittu tarkoittavan esimerkiksi sitä, että Nato SOFA ei muuta kansainvälisen oikeuden periaatetta, jonka mukaan isäntävaltion lainsäädäntöä ja määräyksiä sovelletaan kaikkiin sen alueella oleviin, ottaen kuitenkin huomioon rajoitukset, jotka koskevat lähettäjävaltion koskemattomuutta. Vieraan valtion joukkojen tulee siten kunnioittaa vastaanottajavaltion lainsäädäntöä, vaikka vastaanottajavaltiolla on rajalliset mahdollisuudet toimeenpanna lainsäädäntöään vieraan valtion joukkoihin nähden.”
Lisäksi Nato SOFA:n sanamuotoa tulkitaan asiantuntijoiden mukaan siten, että lähettäjävaltiolla on itsenäinen velvollisuus varmistaa, että sen oma henkilöstö kunnioittaa toiminnassaan vastaanottajavaltion lainsäädäntöä ja määräyksiä.
Sillä, että lähettäjämaan joukoilla on erityisasema vastaanottajamaassa, halutaan turvata se, että joukoilla on mahdollisuus suorittaa sille annettu tehtävä. Tarkoituksena on, että se, että vastaanottajamaan lainsäädäntöä kunnioitetaan, ei saa johtaa siihen, että yhdessä sovitun toiminnan toteuttaminen ei onnistuisi tai siitä tulisi hyvin hankalaa.
Velvoite kunnioittaa vastaanottajamaan lakia vahvistuu kuitenkin sen myötä, että toiminta, joka muuten olisi vain vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaisten velvoitteiden rikkomista, johon vastaanottajavaltiolla ei ole toimivaltaa tai täytäntöönpanovaltuuksia, voidaan katsoa SOFA-sopimuksen II artiklan mukaisen sopimusvelvoitteen rikkomiseksi. “Tällöin vastaanottajavaltio voi vedota tähän sopimusrikkomukseen käydessään keskusteluja joukkojen viranomaisten kanssa, ja jos sopimuspuolet eivät pääse sovintoon, voidaan vedota Nato SOFA:n riitojenratkaisumenettelyihin (XVI artikla)”.
DCA:n ja SOFA:n raamittama lainsäädäntökokonaisuus rikosoikeudellisesta vastuusta liittyy Suomen lainsäädännön sopeuttamiseen uudessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, ja kokonaisuus on erityisesti maallikkojen osalta altis virheelliselle ja myös vääristellylle informaatiolle. Siksi on syytä pysähtyä, harkita ja tarkistaa, jos näihin liittyvä väite herättää voimakkaan tunnereaktion.
Tämä faktantarkistus on tehty osana Faktabaarin Digivaalivahti-projektia. Oletko törmännyt julkisessa keskustelussa tai somessa epäilyttävään väitteeseen? Pyydä faktantarkistusta tällä lomakkeella.
Pääkuva: Yhdysvaltojen sotilaat harjoittelivat Puolan kanssa Nowa Debassa Puolassa huhtikuussa 2023. Artur Widak / Anadolu Agency/ABACAPRESS/ddp images ↑ collapse
Jaa eteenpäin
