Monet EU:n itäisistä reunavaltioista välttivät ottamasta selvää kantaa, kun Trump lähetti alkuvuodesta erikoisjoukot Venezuelaan ja vaati Grönlannin liittämistä Yhdysvaltoihin. Arvaamattomista liikkeistä huolimatta reunavaltiot pyrkivät yhä vaalimaan transatlanttista suhdettaan.
Useimmat EU:n itäisistä reunavaltioista ovat perinteisesti olleet vankkumattomia Yhdysvaltain liittolaisia. Kun ne vapautuivat vuosikymmeniä kestäneestä Neuvostoliiton hallinnasta, Yhdysvalloista tuli EU:n ja Naton uusille jäsenmaille demokratian, vapauden ja taloudellisen vaurauden symboli sekä puolustuksen kulmakivi.
Donald Trumpin toinen presidenttikausi on iskenyt ison loven transatlanttiseen yhteistyöhön ja saanut eurooppalaiset liittolaiset empimään, miten niiden tulisi suhtautua Yhdysvaltoihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka poliittinen linja ja näkemykset suhteessa Yhdysvaltoihin ovat muuttuneet yhdeksässä EU:n itäisen sivustan maassa: Suomessa, Liettuassa, Latviassa, Slovakiassa, Tšekissä, Puolassa, Unkarissa, Romaniassa ja Bulgariassa.
Infografiikka kokoaa yhteen näkemyksiä Trumpista eri maissa viime vuoden lopulla sekä EU:n itäisten jäsenmaiden hallitusten kannanottoja Yhdysvaltain voimannäyttöjen jälkeen:
Yllätyshyökkäys Venezuelaa vastaan
Vuoden 2026 alussa Yhdysvallat teki nopean sotilaallisen iskun Venezuelaan ja vangitsi diktaattori Nicolás Maduron ja hänen vaimonsa. Operaatio Absolute Resolve (“ehdoton päättäväisyys”) hämmensi eurooppalaisia liittolaisia. Etenkin EU:n itäisellä reunalla useiden maiden oli vaikea muodostaa tapahtumiin selkeää kantaa. Yhdessäkään näistä maista Yhdysvaltain toimintaa ei arvosteltu avoimesti, mutta reaktiot jakautuivat kolmeen erilaiseen ryhmään.
Slovakia, Latvia, Liettua ja Suomi: diplomaattista paheksuntaa
Useat maat valitsivat maltillisen kriittisen linjan, jossa vedottiin kansainväliseen oikeuteen. Slovakian pääministeri Robert Fico kuvaili Yhdysvaltojen iskua todisteeksi toisen maailmansodan jälkeisen järjestyksen rapautumisesta, vaikka hänen sävynsä pehmeni myöhemmässä tapaamisessa Trumpin kanssa.
Latvia arvosteli sekä Maduron hallinnon oikeutusta että sitä tapaa, jolla hänet syrjäytettiin, mutta vältti Trumpin suoraa tuomitsemista. Liettua katsoi, että Maduron laitonta hallintoa olisi painostettava tiukasti kansainvälisen oikeuden nojalla, hallituksen ja opposition välisellä laajalla poliittisella konsensuksella. Myös Suomi esitti varovaista kritiikkiä, kun presidentti Alexander Stubb vetosi kansainvälisen oikeuden noudattamiseen ja muistutti samalla Maduron hallinnon legitimiteetin puutteesta. Opposition vasemmistopuolueet vaativat Suomen ulkopoliittiselta johdolta tiukempia kannanottoja.
Tšekki ja Unkari hyväksyivät hyökkäyksen
Tšekin hallitus ja suuri osa oppositiota suhtautui myönteisesti Maduron vangitsemiseen, etenkin kun se johti tšekkiläisen vangin vapauttamiseen. Toisaalta presidentti Petr Pavel varoitti, että interventio rikkoi vakiintuneita kansainvälisiä normeja.
Unkarin pääministeri Viktor Orbán kehui avoimesti operaatiota. Orbán kuvaili sitä iskuksi “huumevaltakuntaa” vastaan ja merkiksi uudesta maailmanjärjestyksestä. Hän viittasi jopa mahdollisiin taloudellisiin hyötyihin, joita seuraisi öljyn hinnanlaskusta. Unkari oli ainoa EU:n jäsenvaltio, joka ei tukenut EU:n yhteistä kehotusta pidättyvyyteen. Oppositiojohtaja Péter Magyar kuitenkin korosti, että on tärkeää välttää tilanteen eskaloitumista.
Varovaisten leiri: Romania, Puola ja Bulgaria
Perinteisesti vahvasti amerikkalaismielinen Romania asettui suurelta osin EU:n linjoille, mutta maan johtavat poliitikot välttivät voimakkaita lausuntoja. Ulkoministeri suhtautui varovaisen myönteisesti Maduron pidätykseen ja korosti kansainvälisten sääntöjen tärkeyttä.
Myös Puola noudatti varovaista linjaa, ja pääministeri Donald Tusk pidättäytyi arvostelemasta Yhdysvaltojen toimia suoraan. Ulkoministeri Radosław Sikorski sen sijaan moitti oikeiston oppositiopoliitikoita, jotka ilmaisivat avoimesti kannattavansa Trumpin päättäväisyyttä. Samanlaisia äänenpainoja kuultiin Bulgariassa.
Vain varovaista vastustusta Grönlanti-suunnitelmiin
Maduron pidättämisen jälkeen Trump elvytti ajatuksen Grönlannin hankkimisesta Yhdysvalloille. Tällä kertaa hän tukeutui laajasti uhkaavaksi koettuun retoriikkaan, joka herätti huolta Tanskan suvereniteetista ja Naton yhtenäisyydestä.
Vaikka EU:n itäisillä reunavaltioilla on omakohtaista kokemusta suurvaltojen alueellisesta laajentumisesta, yksikään niistä ei tuominnut avoimesti Trumpin lausuntoja. Vain muutama esitti varovaista kritiikkiä, kun taas useimmat välttivät ottamasta selkeää kantaa tilanteeseen.
Slovakia ilmaisi tukensa Tanskalle ja Grönlannille ulkoministeriön hillityllä lausunnolla, mutta pääministeri Fico vältti ottamasta asiaa suoraan esiin Trumpin kanssa ja arvosteli sen sijaan EU:n ulkopolitiikan heikkoutta. Maan oppositio oli suorasukaisempi.
Suomi pyrki lievittämään jännitteitä diplomaattisin keinoin, mutta tapaus on vaikuttanut Suomessa strategiseen ajatteluun nostamalla pohjoismaisen yhteistyön merkitystä entisestään esiin. Lisäksi Grönlannin konflikti käynnisti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon uudelleenarvioinnin.
Puola liittyi EU:n suurten valtioiden yhteiseen lausuntoon, mutta pysyi yleisesti ottaen varovaisena. Pääministeri Tusk varoitti, että Grönlannin liittämisellä väkivalloin Yhdysvaltoihin olisi dramaattisia seurauksia, kun taas presidentti ja pääoppositiopuolue välttivät Trumpin arvostelua.
Epäselviä kantoja useissa alueen maissa
Peräti kuudessa alueen maassa kannanotot jäivät epämääräisiksi tai mitäänsanomattomiksi. Unkari määritteli Grönlannin kahdenväliseksi tai “Naton sisäiseksi” kysymykseksi ja esti EU:n voimakkaamman reagoinnin tilanteeseen. Tšekin johto omaksui odottavan kannan ja toisti toisinaan Yhdysvaltojen turvallisuushuolia arktisella alueella, mikä kirvoitti oppositiossa arvostelua.
Bulgarian hallitus omaksui strategisesti epäselvän linjan, mikä herätti kotimaassa syytöksiä passiivisuudesta. Romanian johtajat välttivät aluksi kommentointia. Myöhemmissä lausunnoissa korostettiin suvereniteettia ja vuoropuhelua mutta välteltiin edelleen suoraa tukea Tanskalle.
Latvia kuvasi kiistaa ensisijaisesti Tanskan asiaksi. Liettua kehotti noudattamaan kansainvälistä oikeutta mutta korosti samalla sekä EU:n että Naton yhtenäisyyttä välttäen suoraa vastakkainasettelua Yhdysvaltojen kanssa.
Vakaat suhteet Yhdysvaltoihin arvossaan
Vaikka Trumpin toinen presidenttikausi on sujunut arvaamattomissa merkeissä, useimmat itäisen sivustan maat pyrkivät ylläpitämään vakaita suhteita Yhdysvaltoihin. Etenkin alueen euroskeptisimmät maat, Unkari ja Slovakia, ovat jopa vahvistaneet suhteitaan Yhdysvaltoihin sen jälkeen kun Trump nousi uudelleen presidentiksi. Edeltävä Joseph Bidenin hallinto arvosteli Unkaria säännöllisesti, mikä johti jännittyneisiin suhteisiin. Pääministeri Orbán ja Trump ovat sen sijaan tukeneet toinen toistaan.
Slovakian pääministerin Robert Ficon retoriikka oli aluksi amerikkalaisvastaista ja venäläismielistä. Donald Trumpin uudelleenvalinnan jälkeen Slovakia alkoi syventää yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa monilla tasoilla. Yhdysvaltain ulkoministerin Marco Rubion äskettäinen vierailu Bratislavassa ja Budapestissa korostaa tätä suuntausta.
Myös Suomen presidentti Alexander Stubb on rakentanut läheiset suhteet Trumpiin, mikä näkyi yhteisessä pelissä Mar-a-Lagon golfkentällä maaliskuussa 2025. Jäänmurtajakauppojen ohella Stubbin golfdiplomatia on saattanut tuottaa joitakin väliaikaisia voittoja myös Ukrainan rauhanponnisteluissa. Suomen ulkopoliittisen johdon “arvopohjainen realismi” nojaa kuitenkin ensisijaisesti EU:hun ja pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Helmikuun alussa valtiopäivien avajaisissa Stubb myönsi, että “Yhdysvaltain nykyhallinnon ulkopolitiikan taustalla on ideologia, joka on ristiriidassa omien arvojemme kanssa esimerkiksi siinä, että se murentaa nykyistä kansainvälistä järjestelmää”.
Hyvät suhteet riippumatta hallituksen kokoonpanosta
Alueen maista Tšekki, Romania, Puola, Liettua, Latvia ja Bulgaria keskittyvät pääasiassa suhteidensa ylläpitämiseen Yhdysvaltojen kanssa riippumatta siitä, mikä hallitus on vallassa.
Esimerkiksi Bulgarian suhtautumista Yhdysvaltoihin kuvataan joskus “strategiseksi epämääräisyydeksi”, jossa yksi tai kaksi poliittista toimijaa tekee keskeiset hallinnolliset päätökset kulissien takana ja instituutiot pysyvät sivuosassa. Samalla vältetään refleksinomaisesti ottamasta sellaista kantaa, joka saattaisi ärsyttää joko Moskovaa tai Washingtonia.
Puolalla on historiallisesti läheiset suhteet Yhdysvaltoihin. Maa pyrkii varmistamaan, että suhteet pysyvät vahvoina ja luotettavina, vaikka poliittisen vallan tasapaino Yhdysvalloissa muuttuisi. Ja vaikka Puolan hallitus painostaa Eurooppaa ottamaan suurempaa vastuuta turvallisuudestaan, transatlanttisen liittouman tulisi sen mielestä samalla vahvistua, ei heiketä.
Kasvavaa strategista riippuvuutta Yhdysvalloista
EU:n ja Naton itäinen sivusta on viime vuosina tullut yhä riippuvaisemmiksi Yhdysvalloista, vaikka jäsenmaat ovat pyrkineet vahvistamaan Euroopan strategista autonomiaa. Erityisesti tämä näkyy puolustusasioissa ja energia-alalla, kuten nesteytetyn maakaasun tuonnissa ja ydinenergiayhteistyössä.
Puolasta on tullut viime vuosina yksi suurimpia yhdysvaltalaisten aseiden ostajia Euroopassa. Se on tilannut esimerkiksi 32 kappaletta F-35-hävittäjiä, 96 Apache-helikopteria, 250 Abrams-panssarivaunua sekä ilmapuolustus- ja tykistöjärjestelmiä.
Suomi teki historiansa suurimmat asekaupat tilaamalla Yhdysvalloista 64 kappaletta F-35-hävittäjiä. Romania on allekirjoittanut sopimuksia yli 15 miljardin dollarin arvoista, mukaan lukien Patriot-ilmapuolustusjärjestelmistä, Abrams-panssarivaunuista ja F-35-hävittäjistä. Myös Slovakia ja Tšekki ovat on ostaneet Yhdysvalloista hävittäjiä.
Yhdysvalloista laivattu nesteytetty maakaasu on puolestaan keskeisessä asemassa, kun EU pyrkii luopumaan venäläisistä fossiilisista polttoaineista. Erityisen suuri merkitys LNG:llä on Puolalle. Samalla yhdysvaltalaisen energiayhtiön Westinghousen merkitys on kasvanut ydinpolttoaineen tuottajana ja uusien reaktorien toimittajana. Reaktorihankkeita on käynnissä kaikissa Visegrad-maissa.
Kuva: Puolan pääministeri Donald Tusk tapasi Trumpin lämpimissä merkeissä vuonna 2019 Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana. Kuva: Euroopan unioni
Jaa eteenpäin
