Euroopan unioni lanseeraa alkaneena vuonna Demokratiakilveksi nimetyn aloitteen. Joissakin itäisissä jäsenvaltioissa hallitukset ovat jopa tahallisesti vaikeuttaneet disinformaation torjuntaa.
Euroopan komissio julkisti marraskuussa 2025 uuden Demokratiakilpi-aloitteen, joka esiteltiin kauan odotettuna vastauksena disinformaatioon ja ulkomaiseen informaatiomanipulointiin. Niitä pidetään eurooppalaisen demokratian merkittävimpinä uhkina. Paketti lupaa etulinjan jäsenmaidensa tueksi parempaa koordinaatiota ja vihamielisten vaikutusoperaatioiden nopeampaa havaitsemista. Demokratioiden kriisinkestävyyttä on tarkoitus vahvistaa uudella keskuksella (European Centre for Democratic Resilience).
Samalla kun Bryssel pyrkii vahvistamaan unionin yhteistä puolustusta, EU:n itäisten reunamaiden omat toimet näyttävät kulkevan osin vastavirtaan. Vaikka alue on alttiina vihamieliselle vaikuttamiselle ja joutuu toistuvasti Venäjän informaatio-operaatioiden kohteeksi, useat hallitukset ovat purkaneet informaatiopuolustustaan, viivästyttäneet uudistuksia tai aktiivisesti levittäneet harhaanjohtavia narratiiveja.
Yhdeksän maan – Bulgarian, Romanian, Suomen, Unkarin, Latvian, Liettuan, Slovakian, Puolan ja Tšekin – tarkastelu piirtää kuvan alueesta, jonka valtiot ovat menossa eri suuntiin. Siinä missä EU:n itäisen sivustan kansalaiset ovat huolestuneita ja yhä tietoisempia uhista, hallitusten toimet vaihtelevat kestävän informaatiopuolustuksen rakentamisesta institutionaaliseen laiminlyöntiin ja jopa avoimeen vahingontekoon.
Luottamuksen kuilu syvenee
Kansalaiset ovat kaikissa alueen maissa huolissaan disinformaatiosta. Toukokuun 2025 Eurobarometri osoittaa, että lähes kaikissa tarkastelluissa maissa valtaosa kansalaisista pelkää, että vaaleja vääristellään tarkoituksellisesti virheellisellä tai harhaanjohtavalla informaatiolla. Keskeisiin tuloksiin voi tutustua erillisessä infografiikassamme.
Unkarissa peräti 82 % vastaajista ilmaisi huolensa siitä, että äänestäjät perustavat päätöksensä disinformaatioon. Huoli oli lähes yhtä suurta Liettuassa (75 %), Slovakiassa ja Bulgariassa (molemmissa 74 %) ja vain jossain määrin pienempää Puolassa (71 %), Suomessa (70 %) ja Latviassa (68 %). Romaniassa ja Tšekissä kansalaiset olivat tämän ryhmän maista vähiten huolestuneita disinformaation vaikutuksesta vaaleihin. Niissäkin silti lähes kaksi kolmasosaa vastaajista katsoi, että disinformaatio voi vaikuttaa vaalien tuloksiin.
Kysely osoittaa myös, etteivät disinformaatioon liittyvät huolet ole abstrakteja, vaan perustuvat toistuviin omiin havaintoihin. Unkarissa yli puolet väestöstä kohtaa disinformaatiota vähintään viikoittain ja lähes neljännes ilmoittaa altistuvansa sille päivittäin. Tilanne on samanlainen esimerkiksi Slovakiassa ja Latviassa. Myös medialukutaidostaan tunnetussa Suomessa disinformaatiota havaitaan usein. Suomalaisista vastaajista 68 % kertoi törmäävänsä disinformaatioon vähintään kerran kuussa ja 23 % päivittäin tai lähes päivittäin.
EU:n itäisten reunamaiden kansalaiset ovat melko yksimielisiä tarvittavista ratkaisuista. Eurobarometrin vastaajat pitävät koulutusta, medialukutaitoa ja riippumatonta faktantarkistusta tehokkaimpina keinoina disinformaation torjumiseksi. Ne tarjoaisivat kansalaisille kriisinkestävyyttä – kykyä tunnistaa, tarkistaa ja kontekstualisoida verkossa levitettyä informaatiota.
Vaikka kansalaisten tietoisuus ongelmista on selvästi vahvistunut, luottamus kansallisiin viranomaisiin ei ole seurannut samaa kehitystä. Useissa maissa kansalaiset suhtautuvat hyvin epäluuloisesti viranomaisten kykyyn torjua disinformaatiota tehokkaasti.
Luottamuspula on akuutein Bulgariassa, jossa vain 38 % vastaajista uskoo, että kansalliset viranomaiset pystyvät käsittelemään ongelmaa. Myös Tšekissä ja Slovakiassa on enemmän niitä, jotka epäilevät valtion kykyä torjua disinformaatiota kuin niitä, jotka luottavat sen kykyyn reagoida. Romaniassa ja Unkarissa näkemykset jakautuvat selkeästi vastaajien kesken.
Suomi poikkeaa tässä joukossa edukseen. Vastaajista peräti 74 % luottaa viranomaisten kykyyn torjua disinformaatiota. Tulos heijastaa suomalaisten korkeaa luottamusta instituutioihin.
Eurobarometri kertoo myös, että monissa itäisissä EU:n jäsenvaltioissa kansalaiset luottavat enemmän unionin kuin oman hallituksensa toimintaan. Bulgariassa, Latviassa, Slovakiassa, Tšekissä ja jopa Unkarissa usko EU:n kykyyn torjua disinformaatiota on suurempi kuin luottamus kansallisiin viranomaisiin.
Disinformaatiota suosivia hallituksia
Heikoin tilanne on niissä maissa, joissa hallitus on aktiivisesti kumonnut tai purkanut disinformaation vastaisia toimia.
Slovakiassa tällä saralla edistyttiin vuoden 2018 jälkeen, kun EU tuki hankerahoituksellaan muun muassa hallinnon strategisen viestinnän yksikön perustamista. Suunta kääntyi nopeasti vuoden 2023 vaalien jälkeen, kun Robert Ficon hallitus purki tai rajoitti hybridiuhkien torjunnasta vastaavien laitosten toimintaa. Ylimmät virkamiehet leimasivat disinformaatioon erikoistuneet asiantuntijat “poliittisiksi aktivisteiksi”, jotka väitetysti kertovat ihmisille, mitä heidän pitäisi ajatella. Samalla poliittiset johtajat alkoivat avoimesti levittää Venäjä-myönteisiä narratiiveja.
Venäläiset propagandasivustot ovat saaneet jatkaa toimintaansa Slovakiassa, mikä on ristiriidassa EU:n asettamien pakotteiden kanssa. Hallituksen edustajat ovat syyttäneet tiedonvälitykseen puuttumisesta pikemminkin läntisiä liittolaisia kuin Venäjää, mikä on osaltaan vääristänyt väestön kuvaa ulkoisista uhkista.
Unkari on omalla tavallaan yhtä huolestuttava esimerkki. Sen lisäksi että Unkarin hallitus on laiminlyönyt disinformaation torjunnan, se on valjastanut sen aseekseen. Viktor Orbánin Fidesz-puolue on pyrkinyt määrittelemään “valeuutiset” uudelleen tavalla, joka hämärtää rajaa disinformaation ja riippumattoman journalismin välillä. Julkisen palvelun mediayhtiöt ja hallitusta kannattavat tiedotusvälineet levittävät aktiivisesti venäläisiä näkemyksiä Ukrainasta ja EU:sta, kun taas riippumattomia tiedotusvälineitä syytetään ulkomaisten etujen ajamisesta.
Unkarin hallitus esitteli loppuvuodesta 2023 uuden Suvereenisuuden suojeluviraston perustamista sekä viime vuonna ehdotuksen “läpinäkyvyyslaista” toimenpiteinä ulkomaista vaikuttamista vastaan. Käytännössä ne kohdistuvat kuitenkin kansalaisyhteiskuntaan ja tiedotusvälineisiin, jotka ovat riippuvaisia ulkomaisesta ja monissa tapauksissa Euroopan unionin rahoituksesta. Tilanne on johtanut paradoksiin: Eurobarometrin mukaan unkarilaiset ovat niiden joukossa, jotka kaipaavat itäisissä jäsenmaissa eniten faktantarkistuksia, mutta valtio vaikeuttaa aktiivisesti faktantarkistajien työtä.
Disinformaatio leviää institutionaalisessa tyhjiössä
Muutamissa muissa alueen maissa disinformaation vastaisia toimenpiteitä ei ole romutettu yhtä näkyvästi mutta vaikutukset ovat samankaltaisia.
Romania on esimerkki siitä, miten disinformaatio kukoistaa institutionaalisessa tyhjiössä. Virheellisen informaation määrä kasvoi koronapandemian aikana ja nousi uusiin ennätyksiin vuoden 2024 peruutetuissa presidentinvaaleissa. Valtion vastaus on jäänyt kuitenkin vähäiseksi. Vuosien 2025–2030 kansallisessa puolustusstrategiassa ei enää sitouduta disinformaation torjuntaan, vaan viitataan sen sijaan vastuiden hajanaisuuteen ja käytettävissä olevien välineiden puutteisiin. Ministeriöiden reaktiot tilanteeseen ovat satunnaisia, ja disinformaatiota levittävät tahot saavat melko vapaasti levittää koordinoituja kampanjoita.
Tšekissä tilanne on yhtä lailla kaksijakoinen. Vaikka väestö on huolissaan disinformaation leviämisestä, maan uusi johto lakkautti ulkoministeriön strategisen viestinnän yksikön. Toisaalta tilanne on sikäli entisellään, että disinformaation vastainen toiminta kärsi rahoitusvajeesta myös edellisen hallituksen aikana, mistä sitä arvosteltiin.
Bulgariassa taas ei ole erityistä kansallista strategiaa tai disinformaation torjuntaan erikoistunutta yksikköä. Ministeriöillä on omia aloitteita, kuten puolustusministeriön “disinformaatiotutka”, joka seuraa maan puolustuspolitiikkaan ja asevoimiin kohdistuvaa disinformaatiota ja hybridivaikuttamista. Muilta osin Bulgaria nojaa vahvasti EU:n yhteisiin toimenpiteisiin. Kansalaisten heikko luottamus vahvistaa institutionaalisen haurauden tunnetta.
Vaikeuksia pysyä tilanteen tasalla
Puola ja Latvia sijoittuvat tässä katsannossa keskivaiheille. Poliittista tahtoa on, mutta rakenteelliset heikkoudet ovat sitkeitä.
Puola on niiden EU-maiden joukossa, joihin kohdistuu eniten ulkomaista informaatiovaikuttamista, ja se on joutunut viime vuosina satojen manipuloivien kampanjoiden kohteeksi. Siitä huolimatta maalta puuttuu johdonmukainen kansallinen strategia. Puola ei ole myöskään toimeenpannut EU:n digipalvelusäädöstä määräaikaan mennessä, mikä on johtanut Euroopan komission varoituksiin.
Puolan toimenpiteet hajautuvat nykyisellään eri ministeriöihin, vaikka hallitus on luvannut asettaa disinformaation torjunnan ja kyberturvallisuuden etusijalle vuodesta 2026 lähtien. Puolalaisten luottamus on kuitenkin edelleen suhteellisen korkealla verrattuna muihin maihin, mikä kertoo varovaisesta optimismista.
Latvia ryhtyi varhain päättäväisiin toimiin Venäjän propagandaa vastaan. Se rajoitti venäläisten televisiokanavien lähetyksiä jo ennen täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan vuonna 2022 ja esti pääsyn venäläisille propagandasivustoille. Disinformaation torjunta on kuitenkin sittemmin jäänyt pääosin riippuvaiseksi lyhytaikaisesta rahoituksesta.
Maassa on myös edelleen ratkaisematta, miten tavoitetaan venäjänkielinen yleisö, joka on vastaanottavaisin Kremlin narratiiveille. Suurin osa valtion rahoittamasta disinformaation vastaisesta työstä julkaistaan latviaksi.
Rajoituksia ja yhteistyötä
Suomea pidetään monissa vertailuissa kriisinkestävyyden mallimaana, mutta myös sillä on sisäisiä rajoitteita esteenään. Vaikka maassa sijaitsee EU- ja Nato-maiden yhteinen Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus ja suomalaiset ovat kansainvälisessä vertailussa medialukutaitoisia, maalla ei ole koordinoitua informaatiopuolustuksen strategiaa. Budjettileikkaukset ovat kohdistuneet myös valtion rahoittamaan tutkimus- ja analyysitoimintaan, ja erityisesti perussuomalaisten poliitikoiden johtamia ministeriöitä leimaa passiivisuus disinformaation torjunnassa. Vastuu on siirtynyt yhä enemmän riippumattomille organisaatioille ja julkisen palvelun yleisradioyhtiölle Ylelle samalla kun niiden rahoitusta on leikattu.
Tässä kartoituksessa Liettua nousee omaan luokkaansa. Siellä hallitus on käsitellyt disinformaatiota pitkän aikavälin geopoliittisena uhkana ja investoinut voimakkaasti kansainväliseen yhteistyöhön. OECD:n kanssa solmittu korkean tason sopimus tähtää “institutionaalisen ja yhteiskunnallisen resilienssin” vahvistamiseen. Hallituksen korkea-arvoinen kansleri Giedrė Balčytytė korostaa, että demokratioiden on toimittava yhdessä torjuakseen Venäjän sotapropagandan vaikutuksia.
Liettua korostaa ennaltaehkäisyn merkitystä disinformaation torjunnassa. Medialukutaito on sisällytetty koulujen opetussuunnitelmiin ja yliopisto-ohjelmiin, ja sitä täydentävät riippumattomat aloitteet, kuten verkkomedia Delfin faktantarkistusyksikkö Melo detektorius (“valheenpaljastaja”). Alkaneena vuonna Liettua isännöi kahta suurta kansainvälistä konferenssia, maailman faktantarkistajia kokoavaa Global Factia ja disinformaation seurannan ammattilaisia kokoavaa Disinfo 2026 -konferenssia.
Onko Demokratiakilvessä jo halkeamia?
Nämä havainnot EU:n itäisistä jäsenmaista viittaavat perustavanlaatuiseen ristiriitaan kansalaisten ja heidän hallitustensa välillä. Alueen väestö kohtaa disinformaatiota usein arjessaan ja näkee sen uhkaavan demokratian toimintaa, kuten vapaita ja rehellisiä vaaleja. Sen torjumiseksi kansalaiset suosivat koulutusta, parempaa medialukutaitoa sekä riippumatonta tiedon verifiointia.
Liian monissa alueen pääkaupungeissa disinformaation torjunnasta on kuitenkin tullut poliittisesti hankalaa tai se on jätetty budjettirahoituksen ulkopuolelle. Joissain niistä disinformaation vastaisista toimista on tehty keppihevonen kriitikoiden vaientamiseksi sen sijaan, että torjuttaisiin vihamielistä vaikuttamista. Jos kuilu kansalaisten kokeman huolen ja poliittisten toimien välillä jatkaa kasvuaan, Demokratiakilveksi nimettyyn EU:n yhteiseen suojaukseen syntyy vaarallisia halkeamia.
Kuva: Pixabay
Jaa eteenpäin
