Nato-maiden puolustusmenot ovat kääntyneet selvään nousuun Venäjän uhan ja Trumpin hallinnon painostuksen vuoksi. Periaatteessa kaikki EU:n itäisen sivustan maat ovat sitoutuneet Naton asettamiin tavoitteisiin, mutta vastuu jakautuu epätasaisesti.
Keskustelu puolustusmenoista on ollut tapetilla kesäkuussa 2025 Haagissa pidetyn Naton huippukokouksen jälkeen. Nato-maat sopivat viime vuonna kunnianhimoisesta tavoitteesta nostaa puolustusmenot peräti 5 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2035 mennessä. Menoista 3,5 prosenttia on käytettävä Naton nykyisen määritelmän mukaisiin tiukasti puolustusmenoihin ja loput 1,5 prosenttia tarkemmin määrittelemättömiin puolustusta ja turvallisuutta tukeviin menoihin.
Syyt ovat laajasti tunnustettuja. Venäjän sota Ukrainaa vastaan sekä laajempi geopoliittinen epävakaus ovat paljastaneet kriittisiä heikkouksia Euroopan turvallisuudessa. Samaan aikaan Donald Trumpin toinen presidenttikausi on lisännyt epävarmuutta Yhdysvaltojen sitoutumisesta Natoon ja kasvattanut liittolaisten painetta lisätä omia puolustusmenojaan.
Tässä tilanteessa Euroopan unioni vahvistaa rooliaan Naton sisällä, tukee jäsenvaltioita niiden valmiuksien vahvistamisessa ja pyrkii asteittain kohti suurempaa strategista itsemääräämisoikeutta. Naton ja EU:n itäisen sivustan maiden vastaus Venäjän uhkaan ei ole kuitenkaan ollut yhtenäinen. Alue on jakautumassa puolustusinvestointien osalta karkeasti kolmeen ryhmään.
Valmiuden nopeat kohottajat
Liettua erottuu alueen maista kunnianhimoisimpana puolustusmenojen korottajana. Sen suunnitellut puolustusmäärärahat ylittävät jo nyt 5 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on EU:ssa poikkeuksellisen korkea taso.
Vuoden 2026 talousarvioesityksessä Liettua on varannut puolustukseen 4,79 miljardia euroa eli 5,38 % BKT:stä. Kasvua on 43 prosenttia edellisvuodesta. Tämän kehityksen odotetaan jatkuvan, sillä vuosille 2026–2030 on suunniteltu lisärahoitusta yhteensä 12 miljardia euroa, jolloin vuotuiset menot pysyvät 5–6 prosentin tasolla.
Liettuan puolustusmenot ovat nousseet kymmenessä vuodessa dramaattisesti. Ennen kuin Venäjä miehitti Krimin niemimaan vuonna 2014 maan puolustusmenot olivat alle yhden prosentin BKT:sta, josta ne nousivat 2,5–3 prosenttiin vuoden 2022 jälkeen. Maan puolustusta on edelleen tehostettu voimakkaasti Venäjän vuonna 2022 alkaneen täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen.
Latvia on myös kasvattanut puolustuskykyään nopeasti. Sen puolustusbudjetti nousee tänä vuonna 4,91 prosenttiin BKT:stä. Latvia on sitoutunut saavuttamaan 5 prosentin taso vuoteen 2027 mennessä ja ylläpitämään sitä sen jälkeen. Myös Latvian puolustusmenot olivat alle prosentin BKT:stä ennen vuotta 2014.
Puolalla on ollut viime vuosina euromääräisesti yksi Naton suurimmista puolustusbudjeteista. Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 kiritti puolustusmenot jyrkkään kasvuun aiemmalta noin 2 prosentin tasolta.
Vuonna 2026 Puolan hallitus aikoo osoittaa puolustukseen ennätykselliset 46 miljardia euroa, mikä vastaa 4,81 prosenttia BKT:sta. Tämä jää yhä alle oppositiota edustavan presidentin Karol Nawrockin kannattaman 5 prosentin tavoitteen.
Tasaisesta rakentamisesta uuteen vauhtiin
Suomi liittyi virallisesti Natoon 4. huhtikuuta 2023, mikä merkitsi vuosikymmeniä kestäneen sotilaallisen liittoutumattomuuden jälkeen historiallista muutosta maan turvallisuuspolitiikassa. Suomen puolustusbudjetin lähtötaso on matalampi kuin Puolalla ja Baltian mailla, mutta näkemys puolustuksen merkityksestä yhtäläinen.
Suomen puolustusmenot olivat lähes 8 miljardia euroa vuonna 2025 (2,5 prosenttia BKT:stä), ja niiden ennustetaan nousevan 10 miljardiin euroon (3 prosenttiin) vuoteen 2029 mennessä. Kasvua vauhdittavat suuret hankinnat, kuten F-35-hävittäjien osto ja laivaston uudistaminen.
Ennen Naton viime kesän huippukokousta puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) kertoi, että Suomi on sitoutunut Naton pääsihteerin Mark Rutten esittämään vaatimukseen nostaa puolustusmenot 3,5 prosenttiin BKT:sta. Pääministeri Petteri Orpon (kok) mukaan Suomen tavoitteena on nostaa puolustusmenot 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2032 mennessä. Menojen kasvua hillitsee kuitenkin nopeasti kasvava julkisen valtionvelka, jonka ennustetaan nousevan tänä vuonna 91,6 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Suomen vahvuuksia ovat asevelvollisuusjärjestelmä ja suuri koulutettu reservi, joista maa piti kiinni kylmän sodan päättymisen jälkeen.
Ukrainan sodan sytyttyä vuonna 2014 Suomi vahvisti nopean toiminnan joukkojaan ja investoi pitkän kantaman aseistukseen hankkimalla panssarihaupitseja, raketinheittimiä ja ilmasta maahan ammuttavia JASSM-ohjuksia. Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alettua Suomi on kasvattanut sodanajan joukkojaan 230 000:sta 280 000 sotilaaseen ja päättänyt vahvistaa reserviä miljoonaan sotilaaseen 2030-luvun alkuun mennessä.
Romania on toinen esimerkki tasaisesta mutta rajoitetusta puolustusmenojen kasvusta. Maan puolustusmenot nousivat 8 miljardiin euroon vuonna 2025 (2,28 prosenttia BKT:stä), ja niiden on määrä nousta edelleen 2,45 prosenttiin vuonna 2026. Myös Romania on virallisesti sitoutunut 5 prosentin tavoitteeseen vuoteen 2035 mennessä. Maan budjettivaje, joka on EU:n suurin, rajoittaa kuitenkin puolustusmäärärahojen kasvua.
“Katsotaan, miten saamme talouden tasapainoon seuraavan puolentoista vuoden aikana, sen jälkeen voimme puhua tavoitteista. Vuosi 2035 on pöydällä”, toukokuussa 2025 presidentiksi valittu Nicușor Dan totesi.
Romanian puolustusmenojen kasvun taustalla on Mustanmeren rannalla sijaitsevan Krimin liittäminen Venäjään vuonna 2014, Ukrainan sota sekä maan strategisen kumppanin Yhdysvaltain painostus. Vastauksena alueen uhkiin Romania on keskittynyt vanhentuneen, pääosin kylmän sodan aikaisen kaluston modernisointiin
Bulgarian puolustusbudjetti on vasta äskettäin ylittänyt Naton aiemman tavoitteen saavuttaen 2,06 % BKT:sta vuonna 2025. Yli 29 prosenttia budjetista on kohdistettu suuriin puolustushankintoihin, kun maa pyrkii modernisoimaan asevoimiaan. Poliittinen epävakaus ja hallinnolliset haasteet kuitenkin vaikeuttavat pitkän aikavälin suunnittelua ja menojen lisäämistä.
Unkarin puolustusmenot lähtivät laskuun sen jälkeen kun maa liittyi Naton jäseneksi vuonna 1999. Ne alkoivat nousta sen jälkeiseltä prosentin tasolta vasta vuonna 2016 käynnistetyn asevoimien modernisointiohjelman myötä. Maan puolustusmenot ovat nyt 2 prosenttia BKT:sta, johon ne nousivat vuonna 2023.
Väistyvän Viktor Orbánin hallituksen kaudella Unkarin politiikassa ovat yhdistyneet puolustuksen vahvistaminen läheisiin Venäjä-suhteisiin. Oppositio voitti 12. huhtikuuta pidetyt parlamenttivaalit, ja hallituksen vaihdoksen odotetaan nyt uudistavan maan ulko- ja puolustuspolitiikkaa.
Itäisen Keski-Euroopan jarruttelijat
Tšekki on vasta äskettäin saavuttanut aiemman Nato-tavoitteen, kun sen puolustusmenot nousivat 2,01 prosenttiin BKT:stä vuonna 2025. Pitkän aikavälin kehitys on edelleen epävarmaa.
Pääministeri Andrej Babiš on avoimesti kyseenalaistanut lisäkorotukset, kun taas puolustusministeri Jaromír Zůna vakuuttaa, että maa täyttää sitoumuksensa, vaikkakin ilman selkeää suunnitelmaa, mikä on herättänyt kritiikkiä sekä kotimaassa että kansainvälisiltä kumppaneilta.
Tämä heijastaa Tšekin laajempaa poliittista suunnanmuutosta. Pääministeri Petr Fialan hallituksen aikana (2021-2025) puolustusmenot olivat etusijalla. ja suunnitelmissa oli saavuttaa 3 prosentin taso vuoteen 2030 mennessä.
Sen jälkeen kun Babiš palasi valtaan vuoden 2025 lopulla, varovaisuus on voittanut julkisen talouden pidossa. Oppositio ja presidentti Petr Pavel, eläkkeellä oleva armeijan kenraali ja entinen Naton sotilaskomitean puheenjohtaja, ovat arvostelleet hallituksen politiikkaa lyhytnäköiseksi.
Slovakian linja on samalla tavoin varovainen. Puolustusmenot ovat noin 2,04 prosenttia BKT:stä, ja vaikka hallitus on hyväksynyt 5 prosentin tavoitteen, se ei ole esittänyt selkeää etenemissuunnitelmaa vaan asettaa julkisen talouden vakauttamisen etusijalle.
Slovakian asevoimat kärsivät pitkään alirahoituksesta, kun puolustusmenot pysyivät alle yhdessä prosentissa BKT:stä vuoteen 2014 saakka. Krimin kriisin jälkeen alkoi asteittainen modernisointi, ja 2 prosentin tavoitetaso taso saavutettiin vasta Eduard Hegerin hallituksen aikana vuosina 2021–2023.
Robert Ficon palattua valtaan vuonna 2023 Slovakia on keskeyttänyt avun Ukrainalle eikä ole toistaiseksi korottamassa puolustusmenojaan nimellisistä lupauksista huolimatta.
SAFE lisää EU-rahoitusta puolustussektorille
Euroopan unioni perusti vuonna 2025 uuden 150 miljardin euron suuruisen rahoitusvälineen SAFEn (Security Action for Europe), joka tarjoaa jäsenmaille pitkäaikaisia ja matalakorkoisia lainoja puolustusvalmiuden nopeaan kohottamiseen.
Instrumentin on tarkoitus tukea myös Euroopan puolustusteollisuutta, sillä korkeintaan 35 prosenttia instrumentin avulla rahoitetuista asehankinnoista voi olla peräisin muualta kuin EU-alueelta, Euroopan talousalueen muista maista (Norja, Islanti, Liechtenstein) tai Ukrainasta.
Kaikki EU:n itäisen sivustan maat ovat hakeneet SAFE-rahoitusta, mutta niiden kyky hyödyntää lainoja vaihtelee merkittävästi. Suurimman potin on hakenut Puola, jolle on varattu ohjelmasta 43,7 miljardia euroa.
SAFE-instrumentti kehitettiin Puolan EU-puheenjohtajakaudella, ja hallitus aikoo käyttää noin 90 prosenttia varoista kotimaassa. Yksityiskohtia ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta suunnitelma sisältää 129 hankkeen listan, jonka ovat laatineet puolustusvoimien esikunta ja asevarusteluvirasto.
Samaan aikaan SAFE on aiheuttanut Puolassa suuren mittaluokan poliittisen konfliktin. Hankkeen vastustajien mukaan lainaohjelma rajoittaa kansallista suvereniteettia, kun päätökset määrärahojen käytöstä tulevat riippuvaisiksi EU:n toimielimistä ja edellyttävät yhteistyötä muiden valtioiden kanssa.
Presidentti Karol Nawrocki käytti veto-oikeuttaan, kun ohjelman täytäntöönpanosta säädettiin laki. SAFE-rahoituksen sijaan hän ehdotti vaihtoehtoista rahoitusmallia, jossa Puolan keskuspankki on keskiössä. Hallitus yrittää kiertää presidentin vetoa.
Myös Romania on ottanut SAFE-ohjelman avainvälineeksi, kun se pyrkii edistämään laajaa asevoimien modernisointiohjelmaansa lähes 17 miljardin euron SAFE-lainoilla. Maa käyttää varoja muun muassa infrastruktuurin rakentamiseen (4,2 miljardia euroa), rajaturvallisuuteen (2,8 miljardia euroa), pelastuspalveluun (900 miljoonaa euroa) ja droonituotantoon (200 miljoonaa euroa).
Myös Liettua on saamassa SAFE-ohjelmasta huomattavan summan, noin 6,38 miljardia euroa, enemmän kuin alun perin pyytämänsä 5 miljardia euroa. Rahoituksella pyritään varustamaan vuoteen 2030 mennessä kokonainen maavoimien divisioona. Lisäksi sillä tuetaan laajempia aloitteita, kuten Baltian puolustuslinjaa, sekä yleistä sotilaallista valmiutta.
Myös Bulgaria on hakenut SAFE-mekanismista merkittävän rahoituksen, 3,2 miljardia euroa. Rahoituksen avulla maa poistaa käytöstä Neuvostoliiton aikaista kalustoa ja parantaa yhteistoimintakykyä Nato-joukkojen kanssa. Hankintoja suunnataan ampumatarvikkeisiin, ilmapuolustukseen, tutkajärjestelmiin ja ohjuksiin.
Unkari haki ohjelmasta yli 16 miljardin euron enimmäisrahoitusta, jota se perusteli puolustuskyvyn vahvistamisella ja lainakustannustensa alentamisella. Unkarin EU-rahoitusta on kuitenkin jäädytettynä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen liittyvien ongelmien vuoksi, eikä myöskään maan SAFE-anomusta ole vielä hyväksytty.
Suomen osuus SAFE-rahoituksesta on miljardi euroa. Lainoilla vahvistetaan maataistelukykykyä ja kehitetään drooniteknologiaa yhteistyössä Ukrainan ja Nato-liittolaisten kanssa. Yksityiskohdat eivät ole kuitenkaan julkisia.
Droonipuolustuksen kiireellisyys korostui huhtikuun alussa, kun ukrainalaisia taistelukärjillä varustettuja drooneja kulkeutui Venäjältä Suomen ilmatilaan, todennäköisesti Venäjän sähköisen häirinnän vuoksi.
Suomessa SAFE-hakemus hyväksyttiin hallitustasolla. Siitä myös tiedotettiin valmisteluvaiheessa eduskunnalle, jossa instrumentin käyttö hyväksyttiin laajapohjaisesti.
EU:n merkitys puolustuksessa kasvaa
Yhteenvetona voidaan todeta, että puolustuksesta on tullut politiikan prioriteetti EU:n itäisellä sivustalla. Alueen maiden panostukset puolustukseen eivät kuitenkaan ole yhtenäisiä. Baltian maat, Suomi ja Puola pitävät Venäjää uhkana olemassaololleen, mikä näkyy niiden puolustusmenojen nopeana kasvuna.
Muista maista etenkin Tšekki ja Slovakia tunnustavat yleisemmällä tasolla samat strategiset realiteetit mutta ovat silti varovaisempia puolustusmenojen kasvattamisessa.
Puolustusliitto Nato säilyy joka tapauksessa yhä Euroopan turvallisuuden kulmakivenä. SAFEn kaltaisten välineiden kasvava merkitys kuitenkin osoittaa, että EU:sta on tulossa täydentävä pilari, joka tukee jäsenvaltioita niiden puolustusvalmiuden vahvistamisessa.
Jaa eteenpäin
