Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jakaa EU:n itäisiä jäsenmaita kolmeen leiriin. Taustalla vaikuttavat kilpailevat näkemykset turvallisuuspolitiikasta sekä julkisessa mielipiteessä tapahtuneet poliittiset muutokset.
Tässä katsauksessa tarkastellaan, miten yhdeksän EU:n itäistä jäsenmaata - Bulgaria, Tšekki, Suomi, Unkari, Latvia, Liettua, Romania, Slovakia ja Puola - asemoituvat Ukrainan tukijoina. Valtiot jakautuvat alueella kolmeen erilaiseen ryhmään.
Toisessa ääripäässä ovat syvää strategista sitoutumista ajavat tukijat, jotka pitävät Ukrainan puolustusta olennaisena osana omaa turvallisuuttaan; toisessa päässä epäluuloiset hallitukset, jotka eivät anna sotilaallista apua Ukrainalle tai jarruttavat EU:n yhteisiä toimia. Näiden kahden leirin väliin sijoittuvat poliittisesti varovaisemmat kumppanit, jotka tarjoavat Ukrainalle vähintään logistista ja humanitaarista apua ja ovat ainakin tukeneet Ukrainaa myös sotilaallisesti.
Kaikissa alueen maissa kansalaisyhteiskunta on kuitenkin paikannut hallitusten tukeen jääneitä aukkoja. Samalla Yhdysvaltojen sotilasavun epävarmat näkymät ovat terävöittäneet keskustelua Euroopan vastuusta.
Ukrainan tuesta koottua erillistä infografiikkaa voi tarkastella täällä.
Eturivin tukijat
Puola, Liettua, Latvia ja Suomi ovat nousseet alueen sitoutuneimmiksi Ukrainan tukijoiksi yhdistämällä sotilaallisen ja humanitaarisen avun pitkäaikaisiin strategisiin sitoumuksiin.
Puolasta tuli puolustustuen logistinen keskus pian helmikuun 2022 jälkeen. Suuri osa Ukrainaan viedyistä länsimaisista aseista kulki Puolan eteläosassa sijaitsevan Rzeszów-Jasionkan lentokentän kautta. Lisäksi Puola on toimittanut Ukrainaan 318 panssarivaunua, 586 panssaroitua ajoneuvoa, 137 tykistöjärjestelmää sekä 19 500 Starlink-päätelaitetta.
Myös Puolan humanitaarisen avun laajuus on silmiinpistävä: miljoonat ukrainalaiset pakolaiset ylittivät Puolan rajan vuonna 2022, ja valtion avustusmenot ovat nousseet yli 25 miljardiin euroa. Puolalaiset vapaaehtoiset ovat täydentäneet apua keräämällä varoja esimerkiksi drooneihin ja sähkögeneraattoreihin. Monet tavalliset kansalaiset ovat avanneet ukrainalaisille kotinsa ja lompakkonsa.
Baltian maista Liettua ja Latvia ovat panostaneet huomattavasti enemmän Ukrainan tukemiseen kuin niiden koko antaisi olettaa. Liettua on osoittanut Ukrainalle yli miljardi euroa sotilaallista apua. Tuki sisältää aseita, ammuksia, panssaroituja ajoneuvoja, ilmapuolustusjärjestelmiä ja sotilaskoulutusta.
Latvia oli yksi niistä maista, jotka toimittivat viimeisinä päivinä ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä helmikuussa 2022 kipeimmin tarvittua aseistusta, kuten Stinger-ilmatorjuntaohjuksia. Satoja haavoittuneita ukrainalaisia sotilaita hoidetaan ja kuntoutetaan latvialaisissa sairaaloissa. Sekä Liettualle että Latvialle Venäjän miehityksen uhka on muistutus siitä, mistä maat ovat itse selvinneet.
Suomi on noussut Ukrainan seitsemänneksi suurimmaksi kahdenvälisen avun antajaksi maailmassa. Suomi on toimittanut maahan yli 30 puolustustarvikepakettia sekä humanitaarista apua. Kansallisen turvallisuuden vuoksi asepakettien sisällöstä ei ole juuri julkistettu tietoja. Suomi on auttanut Ukrainaa myös EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta lähettämällä esimerkiksi lääkintätarvikkeita, paloautoja, ambulansseja ja varageneraattoreita.
Ukrainan tukeminen on osa Suomen hallituksen ohjelmaa ja valtion talousarviota. Suomi ja Ukraina allekirjoittivat huhtikuussa 2024 kahdenvälisen turvallisuus- ja yhteistyösopimuksen Ukrainan pitkän aikavälin puolustusvalmiuksien ja yhteiskunnan tukemiseksi.
Näissä neljässä valtiossa poliittinen konsensus on ollut laajaa, ja julkisessa viestinnässä Ukrainan kohtalo liitetään johdonmukaisesti alueelliseen vakauteen.
Varovaiset kumppanit
Toinen ryhmä koostuu Romaniasta, Tšekistä ja Bulgariasta. Sen avussa on korostunut poliittinen varovaisuus, kun maat ovat tukeneet Ukrainaa etenkin logistisesti ja humanitaarisesti.
Romania on esimerkki pragmaattisesta lähestymistavasta. Vaikka sillä on EU:n pisin raja Ukrainan kanssa, noin 613 kilometriä, se reagoi hyökkäykseen aluksi joitain naapurimaitaan hitaammin. Sen jälkeen Romaniasta on tullut Ukrainalle tärkeä logistinen kumppani, joka tukee Ukrainan ulkomaankauppaa ja toimii kauttakulkukäytävänä sotilaallisille ja humanitaarisille tarvikkeille.
Constanțan satama on ollut erityisen tärkeä viljakuljetuksille sen jälkeen, kun Venäjä sulki osan Mustanmeren alueesta. Romania on toimittanut Ukrainaan myös sotilastarvikkeita, mukaan lukien Patriot-ilmapuolustusjärjestelmän, pitäen kuitenkin monet avun yksityiskohdat salaisina. Viimeaikaiset kahdenväliset sopimukset viittaavat syveneviin suhteisiin energia- ja puolustusalalla. Niihin kuuluvat suunnitelmat ukrainalaista teknologiaa hyödyntävän droonituotannon aloittamisesta.
Pääministeri Petr Fialan hallituksen (2021-2025) aikana Tšekki tuki voimakkaasti Ukrainaa ja käynnisti esimerkiksi ammusaloitteen tykistöammusten toimittamiseksi Ukrainan armeijalle. Vuoden 2025 vaalien jälkeen Andrej Babišin johtama uusi hallitus on kuitenkin jarrutellut sotilasapua, vaikka sitä ei olekaan lopetettu kokonaan.
Bulgaria on pysynyt EU:n ja Naton linjalla, mutta maan poliittinen epävakaus - toistuvat vaalit ja hallitusten vaihtuminen - on vaikeuttanut päätöksentekoa ja hidastanut avustuspakettien hyväksymistä.
Kaikissa kolmessa tämän ryhmän maassa tuki on ollut aitoa, mutta sitä on soviteltu kotimaan poliittisiin rajoituksiin ja julkisen mielipiteen muutoksiin.
Epäilijät ja leikkaajat
Avun kriitikkoja ovat Unkari ja Slovakia, joissa hallitukset ovat toistuvasti asettuneet vastateloin EU:n ja Naton Ukraina-tuen kanssa. Unkari on ottanut erityisen kielteisen kannan Ukrainan tukemiseen. Viktor Orbánin hallitus on kieltänyt asekuljetukset alueensa kautta ja rajoittanut tuen pienimuotoiseen humanitaariseen apuun. Hallitus kuvaa konfliktia usein Unkarin etujen vastaisena geopoliittisena vastakkainasetteluna ja sodan pitkittämisenä, josta se syyttää pikemminkin Euroopan unionia ja Ukrainaa kuin Venäjää.
Ennen vuoden 2024 Euroopan parlamentin vaaleja Ukrainan valtapuolue Fidesz kampanjoi “sota vai rauha” -vastakkainasettelulla. Teema on toistunut puolueen viestinnässä huhtikuun 2026 parlamenttivaalien alla. Samalla hallitus on asemoinut Ukrainan Unkarin pääviholliseksi.
Orbánin väitteissä Ukraina haluaa vetää unkarilaiset sotaan, uhkaa maan energiaturvallisuutta ja pyrkii yhteistyössä opposition ja “Brysselin” kanssa syrjäyttämään Orbánin hallituksen, jotta unkarilaisten varoja voitaisiin käyttää sotaan. Maan suurinta oppositiopuoluetta, Tiszaa, hallitus syyttää salaisesta yhteistyöstä ukrainalaisten kanssa.
Slovakia toimitti Ukrainalle aluksi merkittävää sotilasapua, mukaan lukien S-300-ilmapuolustusjärjestelmän ja MiG-29-hävittäjiä, mutta muutti linjaansa hallituksen vaihduttua. Palattuaan valtaan vuonna 2023 pääministeri Robert Fico vannoi, että “yhtään luotia ei mene Ukrainaan”.
Jonkin verran Slovakian aseita kulkee edelleen rajan yli yksityisten välittäjien myyminä, mutta valtiollinen tuki on loppunut. Hallituksen retoriikka heijastaa pyrkimystä vedota radikaalimpiin äänestäjiin ja historialliseen Venäjä-yhteyteen, jolla on yhä kannatusta osassa väestöä.
Kansalaisyhteiskunta mobilisoitui Ukrainan tueksi
EU:n itäisten reunavaltioiden kansalaisjärjestöt, vapaaehtoisverkostot ja yksityiset varainkerääjät ovat paikanneet hallitusten jättämiä aukkoja toimittamalla Ukrainaan valtavia määriä ajoneuvoja, sähkögeneraattoreita ja muita varusteita sekä lääkinnällistä ja humanitaarista apua.
Kyselytutkimusten mukaan yli kolme neljäsosaa puolalaisista auttoi ukrainalaisia pakolaisia esimerkiksi lahjoittamalla rahaa, tekemällä vapaaehtoistyötä tai majoittamalla kotinsa menettäneitä perheitä. Sodan alussa yksi näkyvimmistä aloitteista oli valtakunnallinen kampanja, jolla kerättiin miljoonia euroja Bayraktar-droonin hankkimiseksi Ukrainalle. Droonista tuli kansan solidaarisuuden symboli Ukrainaa kohtaan.
Liettuan ja Latvian aktivistit ovat keränneet rahoitusta tutkajärjestelmiin ja droonien torjuntateknologiaan. Latvian pääkaupunki Riika lahjoitti ukrainalaisille kaupungeille 31 kaupunkibussia. Lahjoituksia koordinoiva yhdistys “Twitter Konvojs” on toistaiseksi toimittanut Ukrainaan yli 3 400 ajoneuvoa, pääasiassa maastoautoja, evakuointiajoneuvoja ja busseja.
Myös Suomessa toimii useita Ukrainaa tukevia vapaaehtoisorganisaatioita, jotka ovat jatkaneet lähestysten toimittamista, vaikka kansalaisten avustusinto on Punaisen Ristin kaltaisten vakiintuneiden organisaatioiden mukaan alkuvaiheen jälkeen laantunut. Yksi avustusjärjestöistä on Vuonna 1997 perustettu Ukrainalaisten yhdistys Suomessa, joka on paitsi järjestänyt apua Ukrainaan, auttanut myös sotaa Suomeen paenneita ukrainalaisia.
Jopa Unkarissa ja Slovakiassa, joissa hallitukset ovat vetäytyneet toiminnasta, paikalliset hyväntekeväisyysjärjestöt ja vapaaehtoisryhmät ovat jatkaneet lääkintätarvikkeiden, vaatteiden ja siviilikäyttöön tarkoitettujen lennokkien lähettämistä Ukrainaan.
Avun ja puolustusmateriaalin viennin ohella kansalaisaktivismi on ylläpitänyt poliittista solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan. Sen merkitys on korostunut, kun julkinen mielipide on alkanut sotavuosina jakautua Ukrainan suhteen EU:n itäisissä reunavaltioissa.
Julkinen mielipide jakautuu
Baltian maissa, Suomessa sekä osin myös Puolassa ja Tšekissä poliittinen johto on johdonmukaisesti liittänyt Ukrainan selviytymisen kansalliseen turvallisuuteen ja pyrkinyt muuttamaan Ukrainan tukemisen pitkäaikaiseksi strategiseksi sitoumuksesi.
Muutokset poliittisissa voimasuhteissa ja julkisessa mielipiteessä ovat kuitenkin alkaneet vaikuttaa siihen, miten kumppanimaissa suhtaudutaan Ukrainan tukemiseen.
Puolassa laitaoikeisto korosti vuoden 2023 vaaleissa taloudellista itsemääräämisoikeutta ja “puolalaiset ensin” -agendaa, mikä on vaikuttanut myös keskustalaisten poliitikkojen kantoihin. Siinä missä 90 prosenttia puolalaisista kannatti vuonna 2022 ukrainalaisten pakolaisten vastaanottamista, joulukuussa 2025 osuus oli laskenut 48 prosenttiin. Tammikuussa 2025 tehdyn Opinia-tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan jo 53 % puolalaisista vastusti uusia asetoimituksia Ukrainaan.
Tšekissä jakolinja kulkee hallituksen sisällä. Venäjän suurhyökkäyksen vuosipäivänä jotkut ministeriöt nostivat salkoon Ukrainan lippuja solidaarisuuden merkkinä, kun taas ne ministeriöt, joita johtaa pääministeri Andrej Babišin SPD-puolue, eivät tehneet niin. SPD on avoimen kriittinen Ukrainan tukemista kohtaan.
Samalla kun Trumpin hallinto on leikannut Yhdysvaltain apua Ukrainalle tai uhannut vetäytyä siitä kokonaan, monet EU:n itäisen reunan hallituksista ovat pyrkineet lujittamaan Puolalle annettavia turvallisuustakuita. Esimerkiksi Puolan pääministeri Donald Tusk on toistuvasti korostanut, että tällaiset turvallisuustakuut ovat elintärkeitä paitsi Ukrainalle myös Puolan oman kansallisen turvallisuuden kannalta.
Liettua ja Latvia ovat vastaavasti todenneet, että Euroopan on oltava valmis laajentamaan rooliaan, jos Yhdysvaltojen tuki vähenee, vaikka ne arvostavatkin edelleen transatlanttista kumppanuutta.
Suomalaisista 71 prosenttia katsoi lokakuussa 2025 Iro Researchin MTV Uutisille tekemän kyselyn mukaan, että Suomen tulisi osallistua jollain tavalla Ukrainan turvallisuustakuisiin. Samaan aikaan kansalaisten luottamus Yhdysvaltoihin on romahtanut.
EU:n itäisissä reunamaissa etenkin Unkarin ja Slovakian hallitukset ovat tulkinneet Yhdysvaltain tuen vähenemisen mahdollisuudeksi korostaa diplomatiaa sodan rauhoittamiseksi. Tämä erimielisyys on vaikeuttanut EU:n pyrkimyksiä vastata yhtenäisesti Venäjän hyökkäyssotaan.
Näkemykset Ukrainan tulevaisuudesta jakautuvat kuitenkin laajemminkin. Unkaria lukuun ottamatta alueen valtiot pääsääntöisesti kannattavat Ukrainan EU-jäsenyyttä. Lisäksi Puola, Liettua, Latvia, Suomi ja Romania tukevat myös Ukrainan Nato-jäsenyyttä, vaikka eivät välttämättä edistä sitä aktiivisesti.
Esimerkiksi Puolassa pääministeri Donald Tusk on tukenut Ukrainan Nato-pyrkimyksiä, mutta varoittanut samalla, että tie olisi pitkä. Sen sijaan konservatiivisen Laki ja oikeus -puolueen ehdokkaana vuonna 2025 presidentiksi noussut Karol Nawrocki on suhtautunut epäillen Ukrainan jäsenyyteen sekä EU:ssa että Natossa.
Puolan julkinen mielipide heijastaa näitä näkemyseroja: syksyllä 2025 tehdyn kyselyn mukaan 68,9 % puolalaisista tukee Ukrainan EU-jäsenyyttä, jos jäsenyysehdot täyttyvät, kun taas 52,7 % eli enemmistö vastustaa Ukrainan Nato-jäsenyyttä.
Kuva: Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky tapasi liettualaisen kollegansa Gitanas Nausėdan kesäkuussa 2025 Vilnassa “Bukarestin yhdeksikön” eli EU:n itäisten reunavaltioiden ja Pohjoismaiden yhteisessä konferenssissa. Ukrainan presidentinkanslia
Jaa eteenpäin
