Tuulivoimaloiden väitetyt terveysvaikutukset nousevat toistuvasti esiin Suomessa. Aiheesta leviää virheellistä informaatiota myös paikallislehdissä. Faktabaari kävi läpi tuoreen saksalaistutkimuksen, jonka on väitetty osoittavan tuulivoimaloiden infraäänen vaikuttavan sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä kansainvälistä tieteellistä keskustelua aiheesta.
Tuulivoiman vastustajat ovat alkukesästä levittäneet suomenkielisessä sosiaalisessa mediassa väitettä, jonka mukaan tuulivoimaloiden infraääni olisi sydän- ja verisuoniterveydelle vaaraksi.
Infraääni on hyvin matalataajuista ääntä (alle 20 Hz), jonka ihminen kuulee korvalla vasta, kun se on riittävän kovaa, yli 90-110 desibeliä. Tuulivoimaloiden tuottama infraääni yleensä jää 100-200 metrin etäisyydellä tämän alle.
Tuulivoimaloiden ohella infraääntä tuottavat myös esimerkiksi meren aallot, tuuli ja ukkosen jyrinä, samoin pesu- ja työkoneet, junat, lentokoneet ja niin edelleen. Tutkijoiden mukaan myös käveleminen ja pään liikuttaminen ylös ja alas aiheuttavat korvissa ilmanpaineen vaihteluita, jotka vastaavat yli 75 desibelin infraääntä.
Keskustelun tekee ajankohtaiseksi Saksassa julkaistu tuore tutkimus, joka väittää, että “sydämen vajaatoiminnan ja rytmihäiriöiden ilmaantuvuus on selvästi kohonnut kunnissa, joissa tuulivoimaa on rakennettu merkittävästi lisää”. Julkaisussa väite yhdistettiin matalataajuiseen ääneen ja infraääneen.
Tuulivoiman vastustajat ovat levittäneet kyseistä väitettä myös Suomessa. Sen pohjana olevassa, edellä kuvatussa saksalaistutkimuksessa on kuitenkin useita ongelmia, joiden vuoksi sitä ei voida pitää luotettavana.
Saksalaistutkimusta ja siitä vedettyä johtopäätöstä on levittänyt muun muassa Tuulivoima Kansalaisyhdistys ry, joka kommentoi tuulivoimarakentamista aktiivisesti sosiaalisen median ohella lehdistössä, etenkin maakunta- ja paikallislehtien lukijapalstoilla.
Faktabaari tarttui väitteeseen siksi, että Suomessa rakennetaan vilkkaasti uusia tuulivoimaloita, joista käydään kiivastakin keskustelua etenkin kuntatasolla. Infraäänen ohella väitteitä terveysvaikutuksista on liitetty myös esimerkiksi tuulivoimaloiden meluun ja välkevaikutukseen eli niiden lapojen aiheuttamiin välkkyviin varjoihin, ja ne toistuvat keskusteluissa usein.
Esimerkiksi Puolangan eräästä tuulivoimahankkeesta tehdyssä asukaskyselyssä todettiin huhtikuussa, että asukkaat ovat erityisen huolissaan tuulivoimaloiden infraäänen terveysvaikutuksista. Peräti 70 % vastaajista arvioi, että tuulivoimaloiden infraääni vaikuttaa kielteisesti tai erittäin kielteisesti heidän elämäänsä.
Vuonna 2021 julkaistussa suomalaistutkimuksessa 15 prosenttia alle 2,5 kilometrin päässä tuulivoimaloista asuvista raportoi saavansa oireita tuulivoimaloiden infraäänistä. Kyseisessä tutkimuksessa keskityttiin nimenomaan sellaisiin alueisiin, joissa ihmiset olivat raportoineet haittavaikutuksista.
Koska väitteet ja kokemukset tuulivoimaloiden infraäänen haitoista ovat yleisiä, asiaa on tutkittu useassa eri tutkimuksessa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Tieteellisistä tutkimuksista ei kuitenkaan löydy tukea sille, että tuulivoimaloiden infraääni aiheuttaisi terveysongelmia.
Puutteita tutkimusasetelmassa
Saksalaistutkimuksen pääkirjoittaja on Mainzin yliopiston eläköitynyt sydänkirurgian professori Christian-Friedrich Vahl.
Vahlin johtamassa tutkimuksessa verrattiin keskenään neljää samassa piirikunnassa sijaitsevaa saksalaista kuntaa: kahta sellaista kuntaa, joissa tuulivoimaloita on vähän, ja kahta sellaista, joissa niitä on paljon. Tuulivoimaloiden määrän lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin uusien sydän- ja verenkiertoelimistön sairaustapausten määriä kyseisissä kunnissa.
Aineiston pohjalta tutkijat päättelivät, että kunnissa, joissa on paljon tuulivoimaloita, esiintyy enemmän uusia sydänsairauksia kuin niissä kunnissa, joissa tuulivoimaa on rakennettu vähemmän. Tutkimusasetelma ei kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua.
Yksi tutkimuksen keskeinen ongelma on se, ettei siinä analysoitu sitä, miten kaukana henkilö asuu tuulivoimaloista tai millaiselle infraäänitasolle tämä altistuu. Tutkimus tarkasteli ainoastaan sitä, onko kunnassa paljon vai vähän tuulivoimaloita. Asiasta huomautti aiemmin saksalaisen Essenin yliopistollisen sairaalan tutkija Bernd Kowall, joka kommentoi tutkimusta saksalaiselle Tagesschau-medialle. On eri asia asua 500 metrin päässä tuulivoimalasta kuin viiden kilometrin päässä.
Kowallin mukaan tällaiset tutkimukset voivat antaa viitteitä mahdollisista yhteyksistä, mutta niiden perusteella ei voi tehdä varmoja päätelmiä syy-seuraussuhteista.
Vahl on käsitellyt aihepiiriä aiemminkin. Hänen ja tutkimusryhmänsä aiempien tutkimusten väitteitä tuulivoiman infraäänten vaarallisuudesta sisäelimille ja etenkin sydämelle käytiin läpi jo vuonna 2022 Noise & Health -tiedelehdessä julkaistussa kommentaarissa.
Vahlin tutkimusryhmä oli tuolloin mitannut testikammiossa 100-120 desibelin infraäänen vaikutuksia leikkauksissa sydänlihaksista otettuihin näytteisiin. Todellisuudessa 200 metrin etäisyydellä oleva tuulivoimala aiheuttaa infraääntä tyypillisesti noin 65 desibelin tasolla, millä edes Vahlin ryhmän tutkijat eivät todenneet vaikutuksia.
Tuloksia arvostelleet tutkijat totesivat myös, että esimerkiksi lääketieteellisissä ultraäänikuvauksessa äänitehot ovat yli 300 miljoonaa kertaa voimakkaampia kuin tuulivoimaloilla, eikä niiden ole silti todettu vahingoittavan sydäntä. Kun Vahlin ryhmän tutkijat ehdottivat tuulivoiman infraäänelle 80 desibelin altistusrajaa, heidän tutkimustaan kommentoineet tutkijat huomauttivat, että sen nojalla suuri osa työkoneista sekä maa-, vesi- ja lentoliikenteestä pitäisi myös kieltää.
Nyt uudessa tutkimuksessaan Vahl viittaa tähän aiempaan tutkimukseensa. Uuden tutkimuksen posterissa mainitaan aiempi tutkimus ja kerrotaan, että nyt tavoitteena oli selvittää, voidaanko “todellisissa olosuhteissa” havaita sydänlihaksen terveydentilan muutoksia matalataajuisen äänen (mukaan lukien infraäänen) vaikutuksesta.
Tutkimuksessa on muitakin ongelmia. Sen tilastollinen analyysi on kuvattu vain yleisellä tasolla eikä riittävän läpinäkyvästi. Tällöin muut tutkijat eivät pysty tarkistamaan menetelmien pätevyyttä. Tutkimus ei avaa, miten se huomioi muita sydänsairauksien seurantaan vaikuttavia tekijöitä, kuten kuntien välisiä eroja diagnoosien kirjaamisessa, lääkärien määrää tai sosioekonomisia eroja. Sekään ei käy ilmi, ovatko havaitut erot syntyneet tuulivoimaloiden seurauksena, vai olivatko ne olemassa jo ennen tuulivoimaloita.
Siksi kyseisen tutkimuksen pohjalta ei voida luotettavasti arvioida, esiintyykö kunnissa, joissa on enemmän tuulivoimaloita, todella enemmän uusia sydänsairauksia.
Ei vertaisarviointia
Yksi suomalaisissakin somekeskusteluissa siteeratun tuoreen saksalaistutkimuksen ongelma on se, ettei sitä ole vertaisarvioitu, eli ulkopuoliset tutkijat eivät ole tarkastaneet sen tieteellistä laatua ennen julkaisemista. Alla olevassa laatikossa kuvataan, mitä ongelmia tähän liittyy.
Saksalaistutkimuksen posteri on ollut esillä tieteellisessä German Society for Internal Medicinen järjestämässä konferenssissa. Tämä ei kuitenkaan vastaa vertaisarviointia. Posteri on tapa jakaa alustavia, keskeneräisiä tai äskettäin valmistuneita tutkimustuloksia konferenssin muille osallistujille.
Entisen työnantajan logo ilman lupaa
Saksalaisen Tagesschau-median mukaan Vahl ei ole eläköitymisensä jälkeen vuonna 2020 ollut mukana Mainzin yliopiston tieteellisessä työssä.
Tutkimuksesta julkaistussa posterissa on silti mukana Mainzin yliopistollisen sairaalan logo, joka luo vaikutelmaa siitä, että sairaala olisi jollain tapaa ollut tutkimuksessa mukana. Entinen työnantaja on kommentoinut Tagesschaulle olevansa asiasta yhteydessä Vahliin.
Posterissa myös mainitaan “Working Group infrasound”, eli infraäänityöryhmä, ja sen alapuolella Johannes Gutenbergin yliopiston yliopistosairaala Mainzissa. Yliopistolla ei kuitenkaan ole yhteyttä Vahlin johtamaan työryhmään.
Tuulivoimaloiden melu voi häiritä unta
Tietämys tuulivoimaloiden infraäänistä on lisääntynyt selvästi viime vuosina. Tuoreissa tutkimuksissa on ennen kaikkea vahvistunut käsitys siitä, ettei tuulivoimaloiden infraäänillä ole vaikutuksia terveyteen, summaa Terveyden ja hyvinvoinnin (THL) laitoksen tutkija Timo Lanki. Hän on ollut mukana useissa suomalaisissa tutkimuksissa, joissa on eri tavoilla selvitetty sitä, aiheuttavatko tuulivoimaloiden infraäänet terveyshaittoja.
Yksi asia on silti selvä: tuulivoimaloiden aiheuttama, korvilla kuultava melu häiritsee monia ihmisiä, ja riittävän voimakkaana se voi vaikuttaa esimerkiksi uneen. Vuonna 2023 julkaistussa 15 tutkimusta käsittäneessä meta-analyysissä todettiin, että keskimäärin noin joka kolmas tuulivoimaloiden turbiinien lähellä asuvista vastaajista ilmoitti kokevansa unihäiriöitä. Osuus nousi 79 prosenttiin niiden vastaajien keskuudessa, jotka asuivat alle 500 metrin päässä tuulivoimaloista. Meta-analyysissa oli mukana myös suomalaistutkimuksia.
Lanki sanoo, että edelleen on epäselvää, millaisilla äänenpainetasoilla tuulivoimaloiden melu alkaa aiheuttaa unihäiriöitä. Asiasta tarvittaisiin lisää tutkimusta. Jos ihminen ei nuku kunnolla, se voi aiheuttaa monenlaista terveyshaittaa, myös sydän- ja verenkiertoelimistöön.
Korvilla kuultava melu on kuitenkin eri asia kuin infraääni.
Tuulivoimaloiden infraääni on yleensä selvästi kuulokynnyksen alapuolella. Suomessa vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa mitattiin kahden, 1,5 kilometrin ja 1,6 kilometrin päässä tuulivoimaloista sijaitsevan talon infraäänitasoja yli 300 päivää. Tutkimukseen valittujen talojen asukkaat olivat raportoineet saavansa oireita tuulivoimaloiden infraäänestä. Mittausten perusteella talojen infraäänitasot olivat samaa luokkaa kaupunkiympäristön infraäänitasojen kanssa.
Ei näyttöä suomalaistutkimuksissa
Mikäli tuulivoiman infraääni aiheuttaisi sydän- ja verisuonisairauksia, asia luultavasti näkyisi myös sydän- ja verisuonitautilääkkeiden käytön määrässä. Tätä on Suomessa tutkittu.
Vuonna 2022 julkaistussa suomalaisessa rekisteritutkimuksessa todettiin, ettei diabeteslääkkeiden, sydän- ja verisuonitautilääkkeiden, hermostoon vaikuttavien lääkkeiden tai tulehduskipu- ja reumalääkkeiden käyttö tuulivoimatuotantoalueiden läheisyydessä ennen ja jälkeen tuulivoimatuotannon käynnistymisen ole sen yleisempää kuin vertailualueilla samana ajanjaksona.
Työterveyslaitoksen, Helsingin yliopiston, Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n ja THL:n tutkijat arvioivat vuonna 2020 julkaistussa, valtioneuvoston rahoittamassa hankkeessa, ettei infraäänialtistus selitä tuulivoimaan liitettyä oireilua. Monitieteellisessä hankkeessa tehtiin sekä pitkäaikaismittauksia infraäänen tasosta, kyselytutkimuksia että kokeita, joissa osallistujia altistettiin tuulivoimaloiden infraäänelle.
Kyseisen tutkimuksen altistuskokeessa käytettiin sekä tuulivoimaloiden ääntä, jossa infraääni oli mukana, että sellaista ääntä, josta infraääni oli poistettu. Infraääni ei vaikuttanut kokemukseen tuulivoimaloiden äänen häiritsevyydestä. Ne koehenkilöt, jotka olivat ennen koetta kertoneet saavansa oireita tai sairaudentunnetta tuulivoimaloiden infraäänestä, eivät havainneet tutkimuksessa tuulivoimaloiden infraääntä eivätkä kokeneet sitä häiritsevämpänä kuin ne henkilöt, jotka olivat kertoneet, etteivät he koe saavansa oireita tuulivoimaloista.
Kokeessa tehtiin myös fysiologisia mittauksia. Niiden mukaan tahdosta riippumattoman hermoston stressiä ilmentävissä vasteissa ei havaittu eroa sen suhteen, oliko esitetyssä ääninäytteessä infraääntä vai ei.
Suomalaistutkimusta on kritisoitu siitä, että koehenkilöitä altistettiin infraäänelle vain noin kymmenen minuuttia kerrallaan. Myöhemmin Australiassa on tehty kokeellinen tutkimus, jossa infraäänialtistus kesti kolme päivää, eikä siinäkään havaittu fysiologisia tai psykologisia muutoksia verrokkiryhmiin verrattuna.
Australialaistutkijat totesivatkin, että on epätodennäköistä, että tuulivoimaloiden infraääni aiheuttaa terveysongelmia tai unihäiriöitä. Tutkijat lisäsivät kuitenkin, että havainto tulisi vahvistaa riippumattomasti toistamalla vastaava tutkimus.
Naapurimaiden tutkimukset eivät tue väitettä
Myös monessa muussa maassa on tutkittu tuulivoimaloiden infraäänen väitettyjä terveysvaikutuksia. Myöskään niistä ei löydy tukea jutussa käsitellylle saksalaistutkimukselle.
Virossa Tarton yliopiston tutkijat analysoivat vuonna 2025 julkaistussa tutkimuksessaan kuluneen 15 vuoden ajalta 32 laadukkaaksi luokiteltua tutkimusta, joissa oli tutkittu tuulivoimaloiden infraäänen mahdollisia vaikutuksia terveyteen. Johtopäätös oli se, että tuulivoimaloiden tuottamalla infraäänellä ei nykyisen parhaan tieteellisen näytön perusteella ole havaittu haitallisia terveysvaikutuksia.
Tarkastelluista tieteellisistä artikkeleista kävi kuitenkin ilmi, että tuulivoimalat häiritsevät joitain ihmisiä. Tuulivoimaloissa ihmisiä voi häiritä esimerkiksi niistä tuleva melu, uskomukset voimaloiden infraäänen haitallisista terveysvaikutuksista, voimaloiden näkyminen kodin ikkunasta, yleinen suhtautuminen tuulienergiaan, taloudelliset näkökulmat sekä kokemus voimaloihin liittyvien poliittisten prosessien epäoikeudenmukaisuudesta.
Häiriintyminen voi aiheuttaa stressiä, joka saattaa vaikuttaa terveyteen esimerkiksi aiheuttamalla tai pahentamalla unihäiriöitä tai sydän- ja verisuonisairauksia. Vastaavia vaikutuksia on havaittu esimerkiksi liikennemelun yhteydessä. Virolaistutkijat korostavat, että tuulivoimaloiden osalta yhteys kuultavan melun ja sydän- ja verisuonitautien välillä on vain oletettu, ja tarvitaan lisää tutkimuksia, jotta asiasta voitaisiin esittää varmoja väitteitä.
Myös esimerkiksi Norjan kansanterveyslaitoksen sivuilla todetaan, ettei viime vuosina tehdyissä useissa tieteellisissä tutkimuksissa ole pystytty osoittamaan, että tuulivoimaloiden infraäänillä olisi terveysvaikutuksia.
Nosebo-efekti voi aiheuttaa oireita
Osa ihmisistä, jotka kokevat saavansa tuulivoimaloiden infraäänistä oireita, saavat oireita myös muusta rakennetusta ympäristöstä. Esimerkiksi aiemmin mainitussa, vuonna 2021 julkaistussa suomalaisessa kyselytutkimuksessa moni vastaaja koki saavansa tuulivoiman infraäänen lisäksi oireita myös muun muassa sähkömagneettisesta kentästä.
“Erityyppisten vaikutusten kasaantuminen on tyypillistä ympäristöherkkyydelle”, Timo Lanki sanoo.
Ympäristöherkät ihmiset saavat oireita sellaisissa ympäristöissä, joissa valtaosa ei koe oireita ja joissa altiste itsessään - esimerkiksi sähkömagneettinen kenttä tai tuulivoimalan infraääni - ei tieteellisten tutkimusten perusteella voi suoraan aiheuttaa oireita.
Useiden tutkimusten mukaan tuulivoimaloiden infraäänestä koetut oireet voivat selittyä myös nosebovaikutuksella. Nosebovaikutukset tarkoittavat tilannetta, jossa ihmisen kielteiset ennakkokäsitykset lisäävät koettujen oireiden ja haittojen määrää ja jopa aiheuttavat niitä.
Arjessa nosebo voi näkyä vaikkapa siinä, että kun ihminen lukee lääkkeen pakkausselosteesta sen mahdollisista sivuoireista, hän alkaa tarkkailla pieniäkin tuntemuksia kehossaan ja onkin pian vakuuttunut siitä, että lääke on aiheuttanut jotakin mainituista sivuoireista.
Jos siis ihminen liittää tuulivoimaan kielteisiä oireita ja tuntemuksia, niiden seurauksena voi syntyä sen mukaisia kielteisiä fysiologisia vasteita - siis ihan aitoja oireita. “Oireilun muututtua pitkäaikaiseksi, keskushermosto on herkistynyt haittaan viittaaville ulkoisille viesteille ja sisäisille tuntemuksille, mikä aiheuttaa elimistössä epätarkoituksenmukaisen voimakkaita reaktioita”, suomalaisessa tutkimuksessa todettiin vuonna 2020.
Nämä nosebovaikutukset ovat näkyneet useissa tutkimuksissa. Esimerkiksi vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa koehenkilöille kerrottiin tuulivoimaloiden infraäänen väitetyistä haitoista, minkä jälkeen heidät laitettiin kuuntelemaan tuulivoimaloiden kuultavan melun ja infraäänen yhdistelmää. Osallistujat raportoivat yleisesti häiritsevyyttä.
Tämän jälkeen tutkijat antoivat toiselle osallistujaryhmälle lisätietoa oireista, kun taas toiselle ryhmälle kerrottiin nosebovaikutuksesta. Kun molemmat ryhmät altistettiin uudelleen infraäänelle ja melulle, nosebovaikutuksesta tietoa saaneen ryhmän olo tuntui taas normaalilta.
Sosiaalisen median keskusteluissa osa katsoo, että nosebo-efektistä puhuminen leimaa tuulivoiman infraäänestä oireita kokevat “mielisairaiksi”. THL:n tutkija Timo Lanki kuitenkin huomauttaa, että nosebo on täysin luonnollinen elimistön reaktio, joka voi tulla kenelle tahansa eri asioista.
Tässä artikkelissa on käytetty tekoälytyökaluja tieteellisten lähteiden etsimiseen sekä vieraskielisen tekstin (mm. viron ja saksan kielen) kääntämiseen.
Pääkuva: Tuulivoimaloita asuintalojen lähellä Saksassa Rheinland-Pfalzin osavaltiossa. / imago sport / All Over Press
Jaa eteenpäin
