Julkaisimme lokakuussa opettajille suunnatun materiaalin siitä, kuinka faktantarkistusprosessia voi käyttää tukemaan opetusta kouluissa. Materiaali on ensisijaisesti suunnattu 8.-9.-luokka-asteita opettaville, mutta soveltuu hyvin myös muille.
Materiaali koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa käydään läpi tapaa, jolla faktantarkistus tukee Opetussuunnitelman perusteiden mukaista opetusta, sekä lyhyesti esitellään kriittisen ajattelun pedagogiikkaa. Materiaalin toinen osa sisältää puolestaan esimerkkejä tavoista, joilla oppitunteja voidaan suunnitella faktantarkistusprosessin ja siihen liittyvien näkökulmien ympärille yksittäisten oppiaineiden opetuksessa.
Kolmannessa osassa materiaalissa esitellään Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun kokeilujen perusteella laadittu malli monialaiselle oppimiskokonaisuudelle, joka rakentuu vaalien ja faktantarkistuksen varaan. Materiaalin tarkoitus on esitellä tapoja opettaa monilukutaitoa ja kriittistä ajattelua, ja sen liitteenä on esimerkkeinä tosikertomuksia siitä, miten faktantarkistus on toiminut.
Kriittisen ajattelun opettaminen teoriassa vs. käytännössä
Kriittisen, objektiivisen ajattelun oppiminen on välttämätön kansalaistaito äänestäjille demokratian tulevaisuudessa. Eräs ongelma, johon materiaali pyrkii puuttumaan on se, miten hankalaa tällaista itsenäistä, huolelliseen arviointiin pyrkivää ajattelua on kuitenkin opettaa käytännössä.
Huomattavan yleinen kokemus opettajien keskuudessa on, miten helppoa oppilaat on saada ymmärtämään kriittisen, omilla aivoilla ajattelun tärkeys. Viesti menee perille helposti. Sen sijaan huomattavasti vaikeampaa on saada tätä ajattelua todella tapahtumaan. Tyypillinen kokemus käytännössä oppimisen suhteen on, että oppilaat oppivat olemaan kriittisiä tavallaan paikallisesti. Kriittinen ajattelu niin sanotustikapseloituueli erikoistuu johonkin tiettyyn alueeseen tai tilanteeseen, eli niin kutsuttuopitun siirtovaikutustuntuu olevan sen suhteen toisinaan heikkoa.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi tilanteita, jossa oppilas oppii olemaan kriittinen lehdistä lukemiaan poliitikkojen sanomisia kohtaan, mutta samaan aikaan voi olla täysin kritiikitön suhteessa YouTube-videoissa törmäämiinsä väitteisiin. Huolellisen ajattelun oppiminen tavalla, joka yleistyy koskemaan kaikkia elämän piirejä tuntuukin olevan hankalampi prosessi saada aikaan.
Faktantarkistusprosessi on luonteeltaanheuristinen,eli se on yksinkertainen peukalosäännöstö, joka pätee tilanteesta tai sisällöstä riippumatta suurin piirtein samanlaisena aina. Tästä syystä se soveltuu poikkeuksellisen hyvin opetusvälineeksi, kun yritetään opettaa kriittistä, huolellista ajattelua. Kokemustemme perusteella faktantarkistusprosessin avulla opettaminen tosiaan auttaa oppilaita oppimaan tällaisia yleisiä hyvän ajattelun kaikkialle soveltuvia peukalosääntöjä.
Ajattelutaidoista huolehtiminen on perustehtävä
Mediaympäristö, jossa elämme on muuttunut hämmentävällä nopeudella. Ylipäänsä viestinnän määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, ja esimerkiksi media ei ole samalla tavalla keskitettyä kuin ennen. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa puuttuvat kokonaan sellaiset portinvartijamekanismit, jotka edes hieman valvovat journalististen sisältöjen paikkansa pitävyyttä; ja vastaavasti kilpailu klikkauseuroista on kiihdyttänyt mediatalojen kilpailun veriseksi.
Nyt varttuvat lapset ja nuoret joutuvat kasvamaan laajuudeltaan ennennäkemättömässä viestintäpommituksessa, jossa varsin harva taho valvoo informaation laatua. Koulun, kodin ja kavereiden lisäksi on ilmaantunut neljäs k:lla alkava kasvatuskumppani,kusetus –mis-, dis- ja malinformaatiota tuottavat tahot eivät joko ymmärrä tai välitä, että myös lapset ja nuoret altistuvat väitteille kolloidisen hopeaveden ihmevaikutuksista ja siitä, että leppäpirkoilta voi saada sukupuolitauteja.
Faktantarkistusprosessi ei pyri eikä edes voi pyrkiä ”lopulliseen totuuteen”, mutta se tarjoaa ainakin pienen mahdollisuuden rokottaa lapsia ja nuoria tämän hajonneen todellisuuden pahimpia sivuvaikutuksia vastaan. Se antaa hyvän keinon harjoittaa kognitiivisia perustaitoja: selventämistä, jäsentelyä, todistusaineiston etsimistä ja arviointia, sekä faktoihin pohjautuvaa argumentaatiota.
Tätä me Faktabaari EDU:ssa pyrimme edistämään. Ajattelemme, että jokaisella ihmisellä on oikeus riittävän totuudenmukaiseen informaatioon. Kyky ajatteluun, joka pyrkii objektiivisuuteen, puolueettomuuteen ja kriittiseen arviointiin ainakin auttaa vaatimaan tämän oikeuden toteutumista.
Markus Neuvonen
Kirjoittaja on Faktabaarin EDU hankkeen kantavia voimia. Hän oli toimittamassa Faktabaari EDU: vaalit tulee, oletko valmis? -käsikirjaa Faktabaarilaisista ja HRSK opettajista koostuvan työryhmän kanssa. Yhdessä Faktabaarin perustajan Mikko Salon ja Helsingin- Ranskalais-suomalaisen koulun rehtorin Kari Kivisen kanssa kolmikko muokkasi materiaalista myös kansainvälisen FactBar EDU - Fact-checking for educators and Future Voters - julkaisun (ks. kuva).
Lisää:
www.faktabaari.fi/edu
toimitus@faktabaari.fi
Jaa eteenpäin
