Mitä tapahtuu, kun parikymmentä opettajaa eri puolilta Eurooppaa pääsee kehittämään yhdessä informaatiolukutaidon opetusta?
Kuinka saada oppilaat innostumaan informaatiolukutaidon oppimisesta ja hyödyntämään oppimaansa myös luokkahuoneen ulkopuolella? Entä miten erilaisia informaatiolukutaidon osa-alueita ja taitoja voisi parhaiten opettaa oppilaille eri oppiaineissa ja eri puolilla Eurooppaa? Nämä kysymykset puhututtivat syyskuussa 2025 Saksan Münchenissä, jossa Faktabaarin työntekijöitä oli mukana järjestämässä kansainvälistä opettajankoulutusviikkoa osana SciLMi-hanketta.
Miten käsitellä yhteiskunnallisia asioita, joiden ympärillä liikkuu monenlaisia väärinkäsityksiä tavalla, joka lamaannuttamisen ja turhan polarisoinnin sijaan kannustaisi oppilaita pohtimaan asioita monelta kantilta ja selvittämään eri tietolähteiden luotettavuutta ja eri väittämien taustalla olevia syitä?
Mitä koulutusviikolla tehtiin?
Viikon aikana osallistujat tutustuivat käsiteltävään teemaan eli informaatiolukutaitoon ensin Stanfordin yliopiston kasvatustieteen emeritusprofessori Jonathan Osbornin luennon kautta. Sen motivoimina opettajat alkoivat luoda tuntisuunnitelmia, joita yhteiskehitettiin koko ryhmän kanssa.
Faktabaarin kautta hankkeeseen osallistuva hanketyöntekijä ja biologian, kemian ja maantieteen opettaja Sini Virtanen piti tapaamisessa esitelmän siitä, kuinka hän opettaa luokalleen informaation arviointitaitoja. Virtasen opetuksessa oppilaiden lähteiden asianmukainen käyttö on osa oppilaiden kokonaisarviointia. Lähteiden käytön harjoittelu on hänen tunneillaan integroitu osaksi esimerkiksi maantieteen tehtäviä sekä myös sanallisesti arvioitavaksi osatekijäksi, jotta oppilaat tietäisivät, että heitä arvioidaan myös tämän taidon suhteen.
Saksalainen luonnontieteiden opettaja Birger Pistohl esitteli informaatiolukutaidon opetusta osana biologian oppituntia. Hän käytti esimerkkinä ilmastonmuutosta ja hiilidioksidipäästöjä. Pistohl kertoi muille osallistujille, miten aiheita käsiteltiin saksalaisessa yläasteen oppikirjassa, mihin muihin aiheisiin ne liittyvät ja miten niitä on mahdollista ottaa tuoda esille myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa luokkahuoneessa.
Hän vinkkasi käsittelemään aihetta esimerkiksi yleisöosastokirjoitusten avulla: oppilaat saavat tehtäväksi selvittää ja pohtia, onko esitetyillä väitteillä selkeää alkuperä ja mikä on kirjoittajan motiivi. Samalla oppilaat oppivat myös erilaisista retorisista vaikuttamisen keinoista. Vaikuttamiseen tähtäävän tekstin analysointi tuo esiin, kuinka keskustelua voi hämätä kertomalla asioista vain “puolitotuuksia”, eli jättäen tarkoituksella laajemman kontekstin kertomatta. Näin kirjoittaja voi esimerkiksi vähätellä ilmastokriisin negatiivisia vaikutuksia ympäristölle ja saada omalle kannalleen näkyvyyttä. Tällaisen keinojen tunnistaminen vaatii lukijalta kriittistä informaatiolukutaitoa.
Osallistujat tekivät ryhmissä myös harjoituksen, jossa he pohtivat kuinka he opettaisivat informaatiolukutaidon eri osa-alueita oppilaille erilaisten yhteiskunnallisten teemojen käsittelyn yhteydessä. Miten esimerkiksi pikamuodin, ikääntymisen tai nälänhädän kaltaisten oppituntiteemojen yhteydessä voidaan opettaa kriittisen ajattelun taitoja ja kriittistä informaatiolukutaitoa?
Erityisen vilkasta keskustelua ja kiinnostusta nousi ylikalastusta käsitelleen ryhmän esitys: aihe herätti keskustelua alueellisista eroista ja ylikalastuksen syistä maailmanlaajuisesti. Aihe voi olla helpommin lähestyttävä ja koskettaa oppilaita arkisella tasolla kuin esimerkiksi sodat tai laajemmin tunnetut maailmanlaajuiset geopoliittisiset konfliktit.
Mikä oli tapaamisen parasta antia?
Opettajat olivat erityisesti innostuneita keskustelemaan ja antamaan palautetta toisten opettajien oppituntisuunnitelmien käytännön sisällöstä: kuinka oppilaita voisi ohjeistaa, mitä materiaalia luokassa käytettäisiin, miten oppilaiden vastauksia/tuotoksia arvioitaisiin, kuinka kauan aktiviteetti kestäisi ja kuinka helppoa sen muokkaaminen eri maiden olosuhteisiin ja opetussuunnitelmiin sopivaksi olisi. Tällaiseen yhteiskehittämiseen eri taustoista tulevien opettajien kanssa on harvoin näin paljon aikaa ja mahdollisuuksia.
Viikon aikana opittiin, kuinka tärkeää on pitää mielessä, ettei yhden opettajan tarvitse opettaa kaikkea ja laittaa opetustaan täysin uusiksi. Riittää, että ymmärtää, miten jo olemassa olevaan materiaaliin tai opetussuunnitelmaan saa lisättyä tapoja, joilla opettaa esimerkiksi lähdekriittisyyttä tai informaation luotettavuuden arviointitaitoja.
Tätä lähestymistapaa voi soveltaa monenlaisiin tilanteisiin, esimerkiksi kun opetetaan arvioimaan, onko diagrammi tai kaavio paikkansapitävä, perustuuko väite tieteelliseen tutkimukseen tai onko viestin taustalla kaupallisia intressejä tai mainostamista.
Hae mukaan maksuttomalle koulutusviikolle
Opettaja, haluaisitko osallistua kansainväliseen täydennyskoulutukseen? Koulutusmatkat ovat maksuttomia ja kurssituksen lisäksi osallistujille tarjotaan majoitus sekä lounas- ja aamiaisruokailut. Seuraavat koulutukset järjestetään ensi keväänä:
- 20.4.-24.4. 2026 Palaio Falirossa Kreikassa
- 11.5.-15.5.2026 Budapestissa Unkarissa
Voit ilmaista kiinnostuksesi osallistumiseen täällä. Ilmoittautuminen ei ole sitova.
Lisätietoa SciLMi-hankkeesta
Meta-Scientific Literacies in the (Mis)-information Age (SciLMi) -hanketta rahoittaa Erasmus + Teacher Academy. Faktabaarin lisäksi hankkeessa ovat
mukana sitä hallinnoiva EduNet Europe sekä Eugenides Foundation, HÉTFA Research Institute, Norwegian University of Science and Technology, Oslo Metropolitan University, Palacký University of Olomouc, University of Innsbruck, University of Nicosia ja University of Santiago de Compostela.
Hanketta koordinoi Faktabaarissa Elsa Kivinen: elsa.kivinen@scilmi.eu
Jaa eteenpäin
