Uutisissa raportoidaan tiuhaan erityisesti puolueiden kannatuskyselyiden ja mielipidekyselyiden tuloksia. Niiden laadun arvioiminen edellyttää jonkin verran informaatiolukutaitoa.
Kyselyiden luotettavuuteen vaikuttaa moni asia. Erittäin tärkeä osa kyselyä on otos eli miten vastaajat ovat valikoituneet. Useinkaan ei voida haastatella kaikkia tutkimuksen kohteena olevia, kuten kaikkia suomalaisia, minkä vuoksi tutkimukseen valitaan vain osa.
Otostekniikoita on monia erilaisia, eikä yhtä parasta ole. Erilaiset otostekniikat auttavat edustavan otoksen saavuttamisessa. Monissa kyselyissä otos on tehty huolella, vaikka esimerkiksi budjetti voi asettaa rajoituksia kyselyn toteutukselle.
Kyselyissä hyödynnetään usein tutkimusyritysten nettipaneeleja. Näihin paneeleihin on koottu mahdollisimman hyvin suomalaisia edustava suuri määrä kansalaisia. Aivan täydellistä edustus ei ole, joten analyysissa käytetään niin sanottuja painokertoimia, joilla voidaan oikaista esimerkiksi vino ikäjakauma.
Ongelmallisimpia ovat niin kutsutut itsevalikoituvat nettikyselyt, joihin vastaajat valikoituvat sattumanvaraisesti. Vastaajia voi olla paljon, mutta otoksen edustavuudesta ei ole mitään takeita. Esimerkiksi kiusaamiskyselyihin saattavat vastata erityisesti ne, jotka ovat kokeneet kiusaamista. Tällöin tulokset eivät edusta koko väestöä. Toisaalta tulokset saattavat myös olla hyvinkin lähellä totuutta. Olennainen ongelma on epävarmuus: itsevalikoituvien nettikyselyiden pohjalta ei voida tehdä luotettavia päätelmiä.
Kyselytutkimusten luotettavuutta voi heikentää kato eli vastaamatta jättäminen, varsinkin jos kato on systemaattista. Toisin sanoen jokin tietty vastaajajoukko jättää vastaamatta. Jos halutaan haastatella kaikkia ruokakaupassa kävijöitä, niin aamupäivällä tehdyissä haastatteluissa on suuri kato, kun suurin osa työssäkäyvistä ei ole vastaamassa. Vastaajien määrän lisääminen ei myöskään korjaa katoa. Vaikka lisättäisiin haastatteluita aamupäivisin, ei työssäkäyvien vastaajien määrä kasva.
On tärkeä huomata, että otoskoko ei suoraan vaikuta kyselyn pätevyyteen. Hyvin tehty otos voi olla paljon yleistettävämpi ja luotettavampi kuin suuri ja epämääräinen joukko vastaajia.
Mitä virhemarginaali tarkoittaa?
Kyselyn tuloksiin vaikuttaa myös se, millaisia kysymyksiä lomakkeella on. Jotkin asiat on helppo kysyä ja toiset hankalia. Ihmisillä on toisinaan taipumus vastata siten kuin on suotavaa. Lisäksi vastauksista ei voida päätellä, miten vastaajat todellisuudessa toimivat. Esimerkiksi monet pitävät kyselyissä ympäristönsuojelua tärkeänä, mutta eivät välttämättä toimi sen periaatteiden mukaisesti.
Kyselyiden luotettavuutta kuvataan uutisissa yleensä virhemarginaalilla, joka kuitenkin ymmärretään usein hieman väärin. Virhemarginaali ±3 prosenttia ei tarkoita, että todellinen tulos on mitä tahansa tuon kuuden prosentin sisällä. Todellinen tulos on nimittäin sovitun 95 % todennäköisyydellä tämän kuuden prosentin sisällä. Kaikkein todennäköisemmin se on keskellä ja epätodennäköisimmin laidoilla.
Jos esimerkiksi jonkun puolueen kannatus on 20 % ja virhemarginaali ±3, niin kannatus on kaikkein todennäköisimmin tuo 20 % ja todennäköisyys sille, että se olisi 17 % tai 23 % on melko pieni. On vain 5 % todennäköisyys sille, että todellinen kannatus on 17–23 % ulkopuolella.
On myös hyvä huomata, että kyselyitä voidaan käyttää erilaisiin tarkoituksiin, esimerkiksi edistämään jonkun organisaation tavoitteita. Vaikka kysely olisi tehty hyvin, saatetaan siitä nostaa uutisointiin vain tiettyjä asioita. Uutisia tehdään paljon tiedotteiden pohjalta, joten organisaatio voi hyvinkin saada uutisissa läpi haluamansa asian kyselyn avulla. Jos mahdollista, olisi uutisten kuluttajan hyvä tutustua alkuperäiseen kyselyraporttiin, eikä nojautua pelkästään uutiseen.
Kyselyihin liittyy siis aina epävarmuutta, eivätkä ne ole täyttä faktaa, mutta hyvin tehdyn kyselyn kohdalla hyvinkin lähellä totuutta. Erilaiset tutkimustavat ja tilastotiede auttavat siinä, että pienemmälläkin vastaajajoukolla saadaan melko luotettavia tuloksia. Toisin sanoen tutkimuksen tekijän ei tarvitse haastatella kaikkia suomalaisia, vaan riittää kun haastattelee esimerkiksi 2 000 suomalaista. Kun noudatetaan kyselytutkimuksen pelisääntöjä, kuten monissa kyselyissä tehdään, tulokset ovat luotettavia.
Uutisten kuluttajalta kyselyt vaativat kriittistä informaatiolukutaitoa. Ei kuitenkaan voi olettaa, että uutisten lukijat ovat perillä erilaisista kyselyiden luotettavuuteen liittyvistä seikoista. Uutismedia voisi olla hieman kriittisempi kyselyiden menetelmiä kohtaan ja avata uutisen yhteydessä tutkimuksen taustaa, erityisesti jos uutisoitava kysely on itsevalikoituva nettikysely. Tämä auttaisi uutisten kuluttajia arvioimaan kyselytiedon paikkansapitävyyttä.
Kuva: Andreas Breitling / Pixabay
Jaa eteenpäin
