Vaikutukset voivat tuntua taloudessa, maineessa, jopa luottoluokituksessa.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) ja valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) mukaan Suomi uhkaa joutua EU:n “tarkkailuluokalle”, jos julkisen talouden alijäämää ei saada kuriin. Väitteen taustalla oli valtiovarainministeriön tekemä ennuste, jonka mukaan hallituksen tulisi tehdä kolmen miljardin euron lisäsäästöt välttääkseen Suomen päätymisen liiallisen alijäämän menettelyyn.
Euroopan komission liiallisen alijäämän menettelyllä pyritään puuttumaan tilanteisiin, joissa yksittäisen jäsenvaltion julkisen talouden alijäämä tai velkaisuus ylittävät yhteisesti EU:ssa sovitut rajat. Jos rajat ylitetään, Euroopan komissio ja jäsenvaltioista koostuva Euroopan unionin neuvosto voivat puuttua peliin ja vaatia jäsenvaltiolta korjaavaa taloudenpitoa.
Kevään kehysriihessä hallitus perusteli lisäsopeutuksia EU:n liiallisen alijäämän menettelyn välttämisellä. Oppositiossa olevien vasemmistoliiton ja vihreiden edustajien piirissä on nähty, että säästöjen perusteeksi ei riitä “tarkkailuluokalle” joutumisen uhka. He ovat kevään mittaan useita kertoja kyseenalaistaneet alijäämämenettelyn merkityksen (esim. täällä, täällä ja täällä) sekä kommentoineet, että “tarkkailuluokkaa” ei ole olemassa tai että sinne joutumisesta ei koidu seurauksia.
Esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuutettu Mia Haglund (vas.) kirjoittaa Instagram-julkaisussaan, että “Suuri osa EU-maista rikkoo tälläkin hetkellä finanssipoliittisia sääntöjä, eikä alijäämämenettelyyn joutumisesta ole jäsenmaille mitään konkreettisia seurauksia.”
Faktabaari ei tässä faktantarkistuksessa tarkastele sitä, miten todennäköistä alijäämämenettelyyn joutuminen Suomelle olisi, millainen patistelu- ja neuvotteluketju siitä voisi seurata tai millä todennäköisyydellä erilaisia konkreettisia seurauksia tulisi, vaan ainoastaan sitä, pitääkö paikkansa, ettei alijäämämenettelyllä ole sinne joutuville jäsenmaille “mitään konkreettisia seurauksia”.
Faktabaarin selvityksen mukaan Haglundin väite ei pidä paikkaansa, sillä alijäämämenettelyyn joutumisesta voi koitua sekä taloudellisia että maineeseen liittyviä seurauksia. Alijäämämenettelyyn joutuminen voi johtaa ainakin sakkoihin, rakennerahastojen ja elpymis- ja palautumistukivälineen maksatusten pidättämiseen, mainehaittoihin ja poliittisen vaikutusvallan heikkenemiseen, sanovat Faktabaarin haastattelemat asiantuntijat.
Sähköpostivastauksessaan Faktabaarille Mia Haglund myöntää, että hänen käyttämänsä ilmaus oli kärjistys “ja täsmällisempää olisi sanoa, että alijäämämenettelyyn joutumisesta ei ole ollut jäsenmaille juuri mitään konkreettisia seurauksia.” Hän täsmentää viittaavansa tällä siihen, että toistaiseksi ainoat alijäämämenettelystä seuranneet sakot ovat olleet nimellisiä nollasakkoja, kuten tässäkin artikkelissa kerrotaan. Hänen mielestään mainehaitta on tulkinnanvarainen seuraus. “Esimerkiksi poliittisen vaikutusvallan suhteen on syytä huomioida, että lähes kaikki jäsenmaat ovat olleet alijäämämenettelyssä jossain vaiheessa, ja tähän joukkoon kuuluu myös tiukkaa finanssipolitiista linjaa ajaneita EU-maita. Myös mahdollisen mainehaitan taloudellinen merkitys on pitkälti spekulatiivista”, Haglund kirjoittaa.
Alijäämämenettelyllä voi olla useita konkreettisia seurauksia
Euroopan komissio valvoo EU-jäsenvaltioiden talousarviotilannetta ja julkisen velan määrää. Liiallisia alijäämiä koskeva menettely on yksi EU:n talouspolitiikan välineistä. Sillä pyritään ohjaamaan EU-maita harjoittamaan kestävää finanssipolitiikkaa, eli käytännössä pitämään alijäämä alle kolmessa prosentissa bruttokansantuotteesta ja velka alle 60 prosentissa bruttokansantuotteesta. Suurin osa EU-maista on jossain kohtaa ollut liiallisen alijäämän menettelyssä, myös Suomi vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Menettelyn säännöt on määritelty Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja asetuksessa 1467/97.
Faktabaarin haastattelemat asiantuntijat kertovat, että alijäämämenettelyyn joutumisella voi olla jäsenvaltioille hyvinkin konkreettisia seurauksia. Suomen Pankin neuvonantaja Jarkko Kivistö sanoo, että alijäämämenettelyyn joutumisen ensimmäinen konkreettinen seuraus olisi se, että Suomi saisi Euroopan komissiolta ja neuvostolta suosituksen liiallisen alijäämän korjaamiseksi. “Yleensä suositus on se, että pitää sopeuttaa julkista taloutta niin, että tilanne korjaantuu”, Kivistö sanoo ja lisää, että minimisopeutus on yleensä ollut 0,5 prosenttia vuodessa suhteessa bruttokansantuotteeseen. Suomelle se tarkoittaisi tällöin noin 1,3–1,4 miljardin euron sopeutusta. Finanssipolitiikan sääntöjä tosin uudistettiin hiljattain, ja nyt minimisopeutus voi olla enemmänkin.
Komissio ei kuitenkaan antaisi yksityiskohtaista ohjelmaa, jota sopeutuksessa tulisi noudattaa, eli on liioittelua sanoa, että komissio “sanelisi”, mitä pitää tehdä, kuten hallitus on useaan kertaan väittänyt (esim. täällä). Valtiovarainministeriön EU-sihteeristön päällikkö Marketta Henriksson katsoo, että alijäämämenettelyyn joutuneen maan päätösvalta finanssipolitiikassa kapenee menettelyn takia kuitenkin jossain määrin. “Neuvostosta tulee sopeutuksen määrä, korjausvuosi, voi tulla jotain toimiakin. Mutta ei yksityiskohtaisella tasolla”, hän sanoo.
Suomen Kuvalehden haastattelema akatemiatutkija Timo Miettinen totesi lehdelle huhtikuussa, että ”[m]onesti kuulee sanottavan, että ei näillä (budjettialijäämiä koskevilla) säännöillä ole merkitystä, koska niiden rikkomisesta ei lopulta ole seurannut mitään. Tutkimuksesta kuitenkin tiedetään, että niillä on ollut paljonkin ohjaavaa merkitystä, mutta huonossa mielessä.” SK kertoo, että Miettisen mukaan alijäämäsäännöt ovat “johtaneet tilanteisiin, jossa jäsenmaa leikkaa julkisia menojaan taantumassa. Silloin leikkaukset vauhdittavat talouden alamäkeä entisestään.”
Mikäli jäsenvaltio ei ryhdy toimenpiteisiin, ja tilanne ei komission suosituksesta huolimatta kohene, voidaan alijäämämenettelyyn asetetulle jäsenvaltiolle määrätä sanktioita. Komissio voi määrätä tekemään korottoman talletuksen, joka voidaan myöhemmin muuttaa sakoksi. Alijäämämenettelyyn joutuneille Espanjalle ja Portugalille annettiin sakkoja vuonna 2016. Sakkojen summa oli tosin nolla euroa, sillä maiden katsottiin olevan niin huonossa taloudellisessa tilanteessa. Hiljattain uudistetuissa finanssipolitiikan säänöissä sakkojen enimmäismäärää laskettiin, jotta sakkoja olisi aikaisempaa helpompi antaa.
Pääasia ei valtiovarainministeriön Henrikssonin mukaan ole sakottaminen mahdollisimman ankarasti, vaan jäsenvaltioiden patistaminen toimiin. “Jos menettely etenee näin pitkälle, on mahdollista myös pidättää rakennerahastojen ja elpymis- ja palautumistukivälineen maksatuksia kyseiselle jäsenmaalle. Se olisi aika merkittävä seuraus”, Henriksson sanoo.
Esimerkiksi Portugali korjasi tilanteensa vuonna 2016 ja liiallisen alijäämän päätös poistettiin keväällä 2017.
Mainehaitta voi heikentää poliittista vaikutusvaltaa
Käytännössä alijäämämenettelyyn joutumisella voisi olla välillinen vaikutus myös kansainvälisten luottoluokittajien näkemykseen Suomesta, asiantuntijat sanovat. Historiasta löytyy esimerkkitapaus, jossa alijäämämenettelyllä oli suora yhteys luottoluokittelijan päätökseen. “Pienen kanadalaisen DBRS:n päätös Portugalin luottoluokituksesta linkitettiin komission arvioihin liiallisen alijäämän menettelyssä. Tämä on hyvin konkreettinen historiassa oleva esimerkki, että sillä on merkitystä”, Henriksson sanoo.
Luottoluokittajat tekevät arviota maan tilanteesta ja luottoluokittelijoiden arvioilla voi olla merkitystä siihen, miten helposti ja millä hinnalla lainaa saa. Se, että luottoluokitus alenisi alijäämämenettelyyn joutumisesta, ei tapahdu vääjäämättä.
Kivistö ja Henriksson katsovat, että alijäämämenettelyyn joutumisella olisi vaikutusta myös Suomen maineeseen ja poliittiseen vaikutusvaltaan EU:ssa.
“Suomi on kovasti kannattanut tätä talouskuria ja vastuullista julkisen talouden pitoa ja halunnut sääntöjen noudattamista ja sitä, että säännöt ovat sen verran tiukat, että niitä pitää oikeasti noudattaa. Siinä mielessä Suomella on maine tässä pelissä”, Kivistö arvioi. Euroopan unionin neuvostossa annetut vastuullista finanssipolitiikkaa vaativat lausunnot menettävät painoarvoaan, jos Suomi ei pysty itse noudattamaan omia suosituksiaan, hän uskoo.
Lue lisää:
Liiallisen alijäämän menettely Euroopan komission verkkosivuilla
Pääkuva: Euroopan komission päärakennus Belgian pääkaupungissa Brysselissä. EPA-EFE/OLIVIER HOSLET
Tämä julkaisu on osa European Media and Information Fundin (EMIF) rahoittamaa Faktabaarin faktantarkistushanketta.
Jaa eteenpäin
