Ilmastopolitiikka on yksi vuoden 2024 eurovaalien kuumia kysymyksiä. Faktabaarin selvityksen perusteella kristillisdemokraattien eurovaaliehdokas Eija-Riitta Korhola on esittänyt virheellisiä väitteitä IPCC:n ilmastoraportista.
Eurovaaliehdokas Eija-Riitta Korhola (kd) oli vieraana Järviradion Tiedevartti-ohjelmassa 7. toukokuuta 2024. Keskustelun kääntyessä ilmastopolitiikkaan Korhola esitti hallitustenvälistä ilmastopaneelia IPCC:tä ja sen arviointiraporttia koskevia väitteitä:
“Ilmastopaneeli IPCC:n raportin tieteelliset osuudet eivät anna lainkaan yhtä negatiivista kuvaa tilanteesta kuin raporteista päättäjille tehdyt tiivistelmät, summary for policymakers. Noista aktivistien liioittelevista tiivistelmistä syntyvät lehtijutut, jotka ovat puolestaan liioittelun liioittelua. […]. Ja viimeisin tieteellinen arviointiraportti ei sitä juurikaan tee, vaan monesta asiasta todetaan, että kyseisestä seikasta vallitsee alhainen tieteellinen varmuus. Mä siteeraan IPCC:n raporttia, jossa vain äärimmäisten lämpötilojen lisääntymisestä on seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana high confidence, korkea luottamus tai varmuus. Alhainen luottamus tai varmuus, koskee isoa osaa, runsaita sateita, vesi- ja jokien tulvien esiintymistä, kuivuuden esiintymistä, tuulen nopeutta, kovia myrskyjä, trooppisia sykloneja, hiekka- ja pölymyrskyjä.”
Korhola on sittemmin linkittänyt Järviradio-haastattelunsa verkkosivuilleen sekä sosiaalisen median tileilleen.
Eija-Riitta Korhola on ympäristöpolitiikan tohtori, ja hän on väitellyt Helsingin yliopistosta EU:n ilmastopolitiikasta. Korholan väitteet eivät liity suoraan ilmastopolitiikkaan, vaan ilmastonmuutoksen luonnontieteelliseen taustaan, mutta koulutuksensa vuoksi hänen voi olettaa olevan hyvin perillä myös ilmastonmuutokseen liittyvästä luonnontieteellisestä tutkimuksesta.
Järviradiossa Korholaa haastattelee hänen kampanjapäällikkönsä Riitta Rönnqvist. Yhteyttä ei kuitenkaan tuoda jaksossa missään kohtaa ilmi, vaan Rönnqvist esittäytyy tittelillä “Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava”.
Faktabaari kävi läpi Korholan Järviradiossa esittämiä väitteitä verraten niitä IPCC:n raporttiin, jota Korhola sanoo siteeraavansa, sekä raporttia koskevaan tieteelliseen kirjallisuuteen. Faktabaari pyysi lisäksi kahta ilmastotutkijaa arvioimaan väitteitä.
Faktabaarin selvityksen mukaan Eija-Riitta Korholan esittämät väitteet ilmastotieteen tuloksista ja IPCC:n raporteista ovat harhaanjohtavia.
Ilmastoraportin ennusteiden tieteellinen varmuus on hyvä
IPCC:n viimeisimmän, kuudennen arviointiraportin fysikaalista taustaa käsittelevä ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2021. Korholan väite siitä, että “vain äärimmäisten lämpötilojen lisääntymisestä on seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana […] korkea luottamus”, kohdistuu ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sään ääri-ilmiöihin. Raportin kuvaamia varmuuksia on syytä tarkastella kuitenkin myös kokonaisuutena, koska Korhola tarkemmin määrittelemättä antoi ymmärtää, että “monesta asiasta […] vallitsee alhainen tieteellinen varmuus”.
Verrattuna viidennen arviointiraportin ensimmäiseen osaan mallinnusten laatu, tutkimuksen kattavuus ja tulosten varmuus on kohonnut huomattavasti kuudennessa raportissa. Viidennen raportin päättäjille tehdyssä tiivistelmässä sanapari ”high confidence” esiintyi seitsemän kertaa, kuudennen raportin vastaavassa yli sata kertaa. Quartz-lehden tekemän vertailun mukaan korkean varmuuden määrä nousi 36 prosentista 56 prosenttiin kaikista raportissa esitetyistä arvioista. Yhtä lailla alhaisella varmuudella arvioitujen väitteiden määrä laski 26 prosentista 6 prosenttiin.
IPCC:n raportissa arvioidaan ilmaston nykytilaa, ilmastonmuutoksen mekanismeja ja suuri määrä ilmastonmuutoksen mahdollisia seurauksia eri lämpenemisskenaarioissa. Näitä väittämiä arvioidaan kahdella eri mittarilla: todennäköisyys (likelihood) ja varmuus (confidence).
Todennäköisyys perustuu mallinnusten ja havaintojen tilastolliseen analyysiin ja asiantuntija-arvioihin. Nämä arvot annetaan silloin, kun tarkan arvion antaminen on mahdollista. Varmuudella viitataan laadulliseen arvioon siitä, kuinka vankat fysikaaliset todisteet ilmastonmuutoksen ennakoiduista seurauksista on saatavilla, sekä tutkijayhteisön yhteisymmärrykseen kyseisestä asiasta. IPCC:n raportteja lukiessa tulee huomata, että sellaiset seikat, joista ei vallitse tieteellistä epävarmuutta, voidaan todeta vain faktoina raporttien tekstissä ilman arviota varmuudesta tai todennäköisyydestä.
Korholan väite kuului seuraavasti: ”[M]onesta asiasta todetaan, että kyseisestä seikasta vallitsee alhainen tieteellinen varmuus. Mä siteeraan IPCC:n raporttia, jossa vain äärimmäisten lämpötilojen lisääntymisestä on seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana high confidence”.
Väite on raportin kokonaisuuden huomioon ottaen virheellinen – eritoten koska IPCC toteaa ihmistoiminnan lämmittävän ilmakehää, meriä ja maata kiistämättömästi (unequivocal). IPCC:n mukaan on esimerkiksi lähes varmaa, että Grönlannin jääpeite jatkaa sulamistaan ja merten pinnat nousuaan. Samoin on lähes varmaa, että rankkasateet lisääntyvät maailmanlaajuisesti. Kuivuus lisääntyy korkealla varmuudella ilmaston lämmetessä viime vuosituhatta nopeammin Välimeren alueella ja Amerikan mantereilla. Meriluonnolle tuhoisa happamoituminen on hyvin todennäköisesti jo ylittänyt luonnollisen vaihtelun 95 prosentissa valtamerialueista ja jatkuu edelleen.
Tukholman yliopiston ilmakehätieteen professori Ilona Riipinen arvioi, että IPCC on asiantuntijaryhmänä poikkeuksellisen avoin ja huolellinen kaikkien epävarmuuksien suhteen: ”Epävarmuudet dokumentoidaan systemaattisesti ja tässä mielessä IPCC:tä voi pitää jopa konservatiivisena. Tarkkuuden epävarmuuksien suhteen pitäisi lisätä luottamusta”, Riipinen sanoo.
Korhola väitti edelleen Järviradion haastattelussa, että ”[a]lhainen luottamus tai varmuus, koskee isoa osaa, runsaita sateita, vesi- ja jokien tulvien esiintymistä, kuivuuden esiintymistä, tuulen nopeutta, kovia myrskyjä, trooppisia sykloneja, hiekka- ja pölymyrskyjä.”
Näiden ääri-ilmiöiden tarkasteluun on varattu kuudennessa arviointiraportissa oma lukunsa, ilmastonmuutoksen fysikaalista perustaa käsittelevän osan luku 11, vaikka hiekka- ja pölymyrskyjä ei suoraan raportissa tarkastella.
Joidenkin ilmaston lämpenemisen aiheuttamien ääri-ilmiöiden kohdalla varmuus on arvioitu keskisuureksi tai alhaiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimustietoa ei ole riittävästi tai tutkijayhteisön kesken ei vallitse yhteisymmärrystä. Faktabaarin haastattelemien asiantuntijoiden, professori Riipisen ja Ilmatieteen laitoksen ilmastojärjestelmätutkimuksen yksikönpäällikkö Annalea Lohilan mukaan yksittäiset ilmiöt voivat olla niin monimutkaisia, että suuren varmuuden saavuttaminen esimerkiksi jollekin alueelle annettavassa ennusteessa on vaikeata. Korholan listaamista ääri-ilmiöistä juuri kuivuudesta, tuulisuudesta, myrskyistä ja sykloneista ei ole riittävästi tutkimusta, jotta IPCC voisi arvioida varmuudella niihin liittyviä muutoksia globaalilla tasolla.
Monet Korholan mainitsemista seurauksista liittyvät veden kiertoon. IPCC toteaa raportissaan, että sadanta ja pintavesien kierrot muuttuvat ilmaston lämmetessä yhä enemmän vaihtelevaksi korkealla varmuudella. Vaikka joissakin tarkemmissa kysymyksissä varmuus on keskisuuri tai alhainen, pääväite siitä, että veden kiertoon tulee muutoksia, on uskottava.
”Voimme sanoa suurella varmuudella, että lisääntynyt energia ilmastojärjestelmässä kiihdyttää veden kiertoa. On vaikeampaa ennustaa, miten esimerkiksi muutokset sadannassa jakautuvat tai miten lisääntyneen sadannan ja voimistuneen haihdunnan yhteisvaikutukset vaikuttavat alueellisesti”, Annalea Lohila sanoo.
Ilona Riipinen vahvistaa Lohilan arvion: ”Kun lämpötila nousee, ja siitä on hyvin vahva tieteellinen konsensus, hydrologiset kierrot muuttuvat. Toistaiseksi puuttuu kuitenkin tutkimusta, jotta voisimme ymmärtää kaikkia näiden muutosten seurauksia tarkasti. Lämpötilojen tutkimuksessa metodologia on kehittyneempää, ja mittaussarjat pidempiä sekä kattavampia. Siksi varmuus on niiden suhteen korkea.”
Korholan valitsemat esimerkit ovat juuri niitä, joissa osassa väitteitä varmuus on arvioitu alhaiseksi, osin koska niitä koskevia mittauksia on tehty sekä vähemmän että lyhyemmän aikaa kuin lämpötilojen mittauksia. Silti esimerkiksi rankkasateiden suhteen 1,5 asteen sekä kahden ja neljän asteen lämpenemisskenaarioissa tutkijat antavat alueellisiinkin kehityskulkuihin korkean varmuuden ennusteita ja todennäköisyysarvioita.
Toisin kuin Korhola väittää, rankkasateiden lisääntymiselle ja voimistumiselle globaalisti IPCC antaa todennäköisyyden käytännössä varmaa (virtually certain), ja eri mantereille ja skenaarioille myös korkeat todennäköisyydet. Mitä suurempaa lämpeneminen on, sitä useammin ja rankemmin äärimmäisen voimakkaita sateita sattuu, ja tälle annetaan korkea varmuus. Rankkasateiden osalta Korholan väite ei siis pidä paikkaansa, vaikka alueellisille tuloksille olisikin annettu alhaisempi tieteellinen varmuus.
Kuivuuksia IPCC arvioi jaotellen niitä useaan erityyppiseen kuivuuteen. IPCC kuvaa avoimesti, miksi niiden arviointi suhteessa ilmastojärjestelmään on hankalaa. Silti raportti voi määritellä korkealla varmuudella, että 2 asteen globaalin lämpötilan nousu merkitsee ”merkittävästi suurempaa kuivuusriskiä” verrattuna 1,5 asteen lämpötilan nousuun. Esimerkiksi Euroopan, erityisesti Välimeren alueen meteorologisen kuivuuden arvioidaan lisääntyvän merkittävästi jo kun lämpötila nousee globaalisti 1,5 astetta. Samoin raportti antaa korkean varmuuden kuivuuden lisääntymiselle ilmaston lämmetessä viime vuosituhatta nopeammin Välimeren alueella ja Amerikan mantereilla. Kuivuuksien osalta Eija-Riitta Korholan väitettä voidaan pitää kokonaisuutta tarkastellen harhaanjohtavana.
Epävarmuudet tuodaan esiin myös luvussa, jossa käsitellään tulvia. Raportti mainitsee, että globaaleilla ilmastojärjestelmämalleilla on vaikeuksia luotettavasti ennakoida tulevia tulvia. Skenaarioennusteet antavat joidenkin alueiden tulvimisennusteille alhaisen (esimerkiksi osat Pohjois- tai Etelä-Amerikkaa) tai keskisuuren varmuuden, mutta esimerkiksi Etelä- ja Kaakkois-Aasian tulvien lisääntymiselle tai Euroopan tulvien vähenemiselle annetaan korkea varmuus.
Korhola mainitsee myös myrskyt. Trooppisten ja ei-trooppisten myrskyjen kehitykselle ilmaston lämmetessä vallitsee useita epävarmuuksia, jotka IPCC raportissaan käy läpi. Esimerkiksi trooppisten myrskyjen intensiteetin ja koon luonnollinen vaihtelu on hyvin suurta, eikä tutkijayhteisöllä ole yksimielistä teoriaa siitä, mikä näitä määreitä luonnossa sääntelee. Raportissa sanotaan kuitenkin, että on hyvin todennäköistä, että kategorioiden 4 ja 5 (eli voimakkaiden) trooppisten myrskyjen huipputuulennopeudet ja mittasuhteet kasvavat ilmaston lämmetessä. Todennäköisenä pidetään, että trooppisten myrskyjen määrä voi kuitenkin vähentyä. Ei-trooppisten myrskyjen muutoksissa vallitsee epävarmuuksia, mutta korkealla varmuudella sanotaan, että niiden sademäärä kasvaa ilmaston lämmitessä.
Äärimmäisiä tuulennopeuksia arvioidaan ensimmäistä kertaa IPCC:n kuudennessa arviointiraportissa. Raportti toteaa, että koska mittauksia on tehty niin vähän, ja maan pinnalta tehtyihin tuulimittauksiin liittyy epävarmuuksia, arvioihin liittyy alhainen varmuus.
IPCC:n raportti antaa samanlaisen kuvan ilmastotieteen epävarmuuksista kuin Faktabaarin haastattelemat asiantuntijat. Se on monin osin erilainen kuin Eija-Riitta Korhola Järviradion haastattelussa väitti.
Professori Ilona Riipisen mukaan se, että joistakin ilmastonmuutoksesta seuraavista ääri-ilmiöistä ei ole vankkaa tieteellistä luottamusta, ei anna sellaista viestiä, ettei ilmaston lämpenemistä tulisi ottaa vakavasti.
”Luonnontieteilijänä peräänkuulutan varovaisuusperiaatetta. Jo pelkästään äärilämpötilojen lisääntyminen on jo nyt vaarallista jopa Euroopassa, eikä muita ääri-ilmiöitä pitäisi vähätellä sillä perusteella, että niistä ei ole vastaavaa määrää todistusaineistoa kuin lämpötiloista”, Riipinen sanoo.
Korhola on oikeassa siinä, että äärilämpötilojen lisääntymistä koskeva tutkimustieto on vankkaa, ja siinä vallitsee korkea varmuus käytännöllisesti ottaen kautta linjan, toisin kuin eräissä muissa ääri-ilmiöissä. Harhaanjohtavaksi Korholan väite muuttuu kontekstissaan, koska IPCC:n raportti antaa suurimmalle osalle arvioimistaan ilmastonmuutoksen osa-alueista korkean varmuuden. Korhola on valikoinut väitteeseensä joitakin sellaisia ääri-ilmiöitä, joista vallitsee ainakin toistaiseksi keskisuuri tai alhainen varmuus.
Faktabaarille lähettämässään kommentissa Eija-Riitta Korhola puolustaa väitettään sillä, että hän on “yksiselitteisesti siteerannut IPCC:n AR6-raporttia sään ääri-ilmiöiden osalta ja maininnut selvästi myös kontekstin”. Lisäksi hän kertoo viitanneensa Järviradion haastattelussa raportin lukuun 12 ja sen taulukkoon 12.12.
Korholan mainitsemassa luvussa 12 tarkastellaan ilmastollisia vaikutusilmiöitä (climatic impact-drivers, CID), eli raportin aiemmissa luvuissa arvioitujen ilmastonmuutoksen seurausten muutosvaikutusta yhteiskuntaan tai elolliseen luontoon. Korholan esiinnostama kaavio 12.12 kuvaa sitä, millä varmuudella voidaan sanoa, että jostakin ilmastollisesta vaikutusilmiöstä nähtävä fysikaalinen signaali ilmaantuu jonain tiettynä aikana. Raportti mainitsee, että näihin ajankohdan arvioihin on suhtauduttava varauksella, koska monien ilmiöiden luonnollinen vaihtelu on tuntematonta.
Jos signaalia jostakin vaikutusilmiöstä ei ole havaittu, sen ilmaantumisajankohdalle on annettu alhainen varmuus. Taulukon heijastelemat tutkimuksen epävarmuudet liittyvät muun muassa ei-kattaviin mittauksiin, lyhyisiin mittaussarjoihin tai metodologisiin aukkoihin erityisesti kuivuutta ja tuulisuutta koskevien globaalien ennusteiden tutkimustiedossa. Tämä ei estä raporttia toteamasta korkealla varmuudella, että ”kaikki maailman alueet kokevat muutoksia useissa ilmastollisissa vaikutusilmiöissä vuosisadan puoleenväliin mennessä”.
Korholan valitsema taulukko 12.12 antaa vaikutelman, että hyvin monen ääri-ilmiön kohdalla ennusteesta vallitsee alhainen varmuus, vaikka varsinaiset tätä kuvaavat kaaviot löytyvät toisaalta raportista. Ilmastollisten vaikutusilmiöiden ilmaantumisaikoja kuvaava taulukko 12.12 ei ole hyvä esimerkki siitä tiedosta, mitä IPCC:n raportti sanoo eri ääri-ilmiöiden esiintymisestä ilmaston lämmetessä. Säiden ääri-ilmiöitä koskeva tutkimus ja ilmastomallinnus käydään varsinaisesti läpi luvussa 11. Esimerkiksi äärimmäisen kuumuuden, rankkasateiden ja kuivuuden osalta niistä saa kattavan kuvan luvun 11 taulukoista 11.4-11.21.
Faktabaarin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan myös epävarmempiin ääri-ilmiöihin liittyviin riskeihin koskeville yhteiskunnallisille keskusteluille on syytä. Ilona Riipinen toteaa: ”Pitää muistaa, ettei äärilämpötilojenkaan kehitystä koskeva tieteellinen konsensus ole aina ollut niin vahva kuin nyt. Silti käsitys ilmastonmuutoksen seurauksista sen suhteen ei ole dramaattisesti muuttunut. Se, että äärilämpötiloja koskee erittäin suuri varmuus, ei ole argumentti sen puolesta, että muut ääri-ilmiöt voisi ohittaa.”
Kuva: IPCC:n raportin ilmastollisia vaikutusilmiöitä (climate impact-driver, CID) alueittain kuvaavassa kartassa esitetään muutoksia, jotka tapahtuvat korkealla varmuudella vuoteen 2050 mennessä (2041-2060). Sininen ympyrä kuvaa ilmiön kasvua, oranssi pienentymistä. Lähde: IPCC, Climate Change 2021: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Sixth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge: Cambridge University Press, s. 1852.
IPCC-raporttien tiivistelmät eivät liioittele
Eija-Riitta Korhola vertaa toisessa Faktabaarin arvioimassa väitteessään keskenään IPCC:n varsinaista tieteellistä raporttia ja niistä päättäjien käyttöön tehtyjä tiivistelmiä (Summary for Policymakers, SPM). Korholan mukaan tieteelliset raportit antavat erilaisen kuvan ilmastonmuutoksen vakavuudesta kuin SPM-tiivistelmät. Hän myös antaa ymmärtää, että tiivistelmät olisivat ”aktivistien” laatimia.
Varsinainen tieteellinen raportti ilmastonmuutoksen fysikaalisesta perustasta, ”Climate Change 2021: The Physical Science Basis”, on 2409-sivuinen kattava kooste viimeisimmästä ilmastoa koskevasta tutkimustiedosta sekä eri yliopistojen ja tutkimuslaitosten riippumattomasti tuottamista tietokonemallinnuksista.
Yksikönpäällikkö Annalea Lohila Ilmatieteen laitokselta oli yksi tämän raportin kirjoittajista. Hän sanoo, että varsinainen raportti on yksinomaan tutkijoiden huolellisesti koostama.
”Varsinainen raportti on perusteellinen, ja siitä raportin kirjoittajat tekevät Technical summary -nimellä tieteellisen tiivistelmän. Sen jälkeen eri maiden nimittämät tutkijat, pääkirjoittajat, koostavat päättäjille suunnatun tiivistelmän, Summary for Policymakers, joka viedään IPCC:n yleiskokoukseen, joka hyväksyy tämän SPM-tiivistelmän yksimielisesti keskustelun jälkeen. Eli on totta, että ei-ilmastotieteilijät voivat vaikuttaa SPM-raportin sanamuotoihin”, Lohila sanoo.
Päättäjille tehty tiivistelmä on alle 50-sivuinen, helposti omaksuttavaksi tarkoitettu kooste varsinaisen raportin tärkeimmistä kohdista. SPM-tiivistelmän jokaisessa väitteessä viitataan varsinaiseen raporttiin, eikä esimerkiksi Korholan esiin nostamien esimerkkien – äärilämpötilojen, sadannan, kuivuuksien, tulvien tai myrskyjen kohdalla ole ristiriitaa varsinaisen raportin ja tiivistelmän tietojen välillä.
”Yleiskokouksessa voidaan keskustella sanamuodoista tai pyytää poistamaan sanoja tai lauseita. Täytyy muistaa, että IPCC:n raportit eivät ole politiikkarelevantteja, eli niissä ei ehdoteta mahdollisia ilmastotoimia. Tiivistelmään ei lisätä mitään, mitä raportissa ei ole, mutta esimerkiksi jotkut valtiot, joiden talous riippuu vahvasti fossiilisista polttoaineista voivat haluta vaikka, että tiettyjä mainintoja fossiilisista lievennetään”, Lohila selventää.
Professori Ilona Riipinen sanoo, että ”SPM-tiivistelmät ovat kieliasultaan erilaisia kuin varsinaiset tieteelliset raportit, koska niissä tulokset esitetään päättäjille hyödyllisessä muodossa.”
Ei siis ole perusteltua sanoa, että tiivistelmä olisi ”aktivistien kirjoittama”. Tiivistelmä on tutkijoiden kirjoittama, mutta maallikot ovat hyväksyntävaiheessa voineet ehdottaa siihen muokkauksia. Vaikka on mahdollista, että jonkun muokkauksen taustalla voi olla poliittisia pyrkimyksiä, tiivistelmiä ei voi pitää liioittelevina suhteessa varsinaisiin raportteihin, joiden pätevyyden Eija-Riitta Korhola itsekin tunnustaa.
Pääkuva: IPCC:n ilmastoraportin kansikuva. Taustalla kevättulva Kokemäenjoella. / Elmeri Elo
Oletko törmännyt väitteeseen, jonka todenperäisyys Faktabaarin olisi syytä selvittää? Lähetä vinkki lomakkeella!
Artikkelia muokattu 30.5. klo 13:04. Lisätty tieto siitä, että Järviradiossa Korholaa haastattelee hänen kampanjapäällikkönsä.
Tämä julkaisu on osa European Media and Information Fundin (EMIF) rahoittamaa Faktabaarin faktantarkistushanketta.
Jaa eteenpäin
