Faktantarkistus: Naton viides artikla ei takaa automaattista aseellista apua

Naton perustamissopimuksen viides artikla on tulkinnanvarainen. Nato-maiden rauhanaikaisella puolustussuunnittelulla pyritään kuitenkin varmistamaan, että hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa saisi oikeanlaista tukea.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Pinja Vuorinen on ottanut sosiaalisessa mediassa aktiivisesti kantaa Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan. 28. huhtikuuta julkaisemassaan twiittiketjussa hän perusteli vastustustaan muun muassa sillä, että ”Naton artikla 5 määrittää mutuaalin turvan hyvin avoimesti, eikä lupaa mitään spesifiä apua.”

Väite siitä, että artikla 5 on tulkinnanvarainen, esiintyy Nato-keskusteluissa usein.

Faktabaarin tarkistuksen mukaan väite pitää paikkansa. Natossa tehdään kuitenkin rauhanaikaista puolustussuunnittelua, jolla artiklan tulkinnanvaraisuutta pyritään kompensoimaan.

Artikla 5 on sanamuodoltaan väljä

Sotilasliitto Naton kollektiivinen puolustus tarkoittaa sitä, että hyökkäys yhtä liittolaista vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia liittolaisia vastaan. Kollektiivisen puolustuksen periaate on kirjattu Washingtonin sopimuksen 5. artiklaan.

Washingtonin sopimuksessa lukee suomennettuna, että ”kukin osapuoli – avustaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai hyökkäyksen kohteeksi joutuneita sopimuspuolia ryhtymällä välittömästi yksin ja yhdessä muiden sopimuspuolten kanssa tarpeellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin, mukaan lukien aseellisten voimakeinojen käyttö, Pohjois-Atlantin turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.”

Toisin sanoen, jos Nato-maahan hyökätään, muut jäsenmaat harkitsevat osaltaan tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet.

Asianomaisella maalla itsellään on päätösvalta siitä, millaista apua se ottaa vastaan, kertoo Maanpuolustuskorkeakoulun professori Tommi Koivula.

”Jokainen jäsenmaa omistaa omat asevoimansa, ja sotatilanteessa Naton jäsenmaana Suomella olisi velvollisuutena oman maan puolustaminen, aivan kuten nytkin. Muiden maiden vastuulla on tulkita, mitä Washingtonin sopimuksen artikla 5 tarkoittaisi ja miten ne tarjoaisivat apua. Artikla 5 on sanamuodoltaan hieman epämääräinen”, Tommi Koivula sanoo.

Tutkimusjohtaja Hanna Ojanen Tampereen yliopistosta vahvistaa Koivulan sanoman. Hän toteaa, että tässä mielessä Pinja Vuorisen tulkinta on oikea.

Rauhanaikainen puolustussuunnittelu kompensoi

Faktabaari tarkisti aiemmin väitteen siitä, voitaisiinko Suomi pakottaa Naton jäsenmaana ottamaan alueelleen muiden Nato-maiden asevoimia tai ydinaseita. Väite todettiin pääosin epätodeksi.

Aiempaan tarkistukseen viitaten Koivula toteaa, että todennäköisempi uhkakuva kuin se, että Suomi joutuisi ottamaan alueelleen ydinaseita vasten tahtoaan, on se, että kriisitilanteessa Suomi pyytäisi apua enemmän kuin sitä olisi tarjolla. Tämä liittyy juuri 5. artiklan tulkinnanvaraisuuteen.

”Voi olla, että emme saisi niin paljon apua kuin haluaisimme, tai saisimme jotain muuta kuin toivoisimme”, Koivula näkee.

Mikäli esimerkiksi Venäjä hyökkäisi Suomeen, artiklan soveltaminen ei automaattisesti tarkoittaisi sitä, että Suomi saisi sotilaallista apua.

Riskiä vääränlaisesta tai vajavaisesta avusta pyritään Natossa kuitenkin ennaltaehkäisemään. Se tapahtuu rauhanaikaisella yhteisellä puolustussuunnittelulla. Puolustussuunnittelun tarkoituksena on luoda yhdessä sovittuja toimintatapoja siitä, miten sotatilanteessa toimittaisiin.

”Ajattelisin niin, että puolustussuunnittelu on kuitenkin sen verran pätevää ja tehty yhdessä, että siinä ennakoidaan sitä, millaisia tilanteita voisi tulla ja ennen kaikkea sitä, mikä on sellaista apua, jota kukin maa tarvitsee”, Hanna Ojanen arvioi.

”Mielestäni rauhanaikainen puolustussuunnittelu ikään kuin kompensoi käytännössä 5. artiklan pyöreyttä – se lisää todennäköisyyttä sille, että Natolla on valmiutta ja nopeutta, ja että [hyökkäyksen kohteena olevaan maahan] saadaan sentyyppistä apua kuin tarvitaan.”

Silloin, kun Washingtonin sopimusta tehtiin, Naton eurooppalaiset jäsenmaat olisivat halunneet viidennestä artiklasta velvoittavamman kuin se nyt on, mutta Yhdysvalloille se ei sopinut.

”Yksi syy pyöreään muotoiluun oli se, että Yhdysvalloissa katsottiin, että on aikamoinen riski sitoutua kirjaimellisesti johonkin Euroopassa”, Ojanen sanoo.

Vaikka Naton perustamissopimuksen 5. artiklan muotoilu ei automaattisesti takaakaan aseellista apua, sillä ajatellaan olevan myös ennaltaehkäisevä pelotevaikutus.

Viidettä artiklaa sovellettu ainoastaan kerran

Nato perustettiin 4. huhtikuuta 1949. Koko sotilasliiton historian aikana viidettä artiklaa on sovellettu ainoastaan kerran. Kyse oli syyskuun 2001 terrori-iskuista Yhdysvalloissa. Naton muut jäsenmaat päättivät tuolloin solidaarisuuden eleenä, että iskuja pidettiin viidennen artiklan soveltamisalaan kuuluvana toimintana ja sopivat kahdeksan toimenpiteen paketista Yhdysvaltojen tueksi. Näihin sisältyi esimerkiksi tiedustelutietojen vaihtoa ja liittolaismaiden tukikohtien suojausta.

Viidennen artiklan nojalla Nato-maat osallistuivat Afganistanin sotaan, ja Eagle Assist -nimisellä operaatiolla Naton lentokoneet tukivat Yhdysvaltojen ilmatilan valvontaa seitsemän kuukauden ajan 2001–2002. Viidennen artiklan nojalla myös esimerkiksi itäiselle Välimerelle lähetettiin Nato-voimia terrorisminvastaiseen operaatioon Active Endeavouriin. Operaatio päättyi vasta vuonna 2016.

Kuva: Yhdysvaltain merijalkaväen kuljetushelikopterista laskeutunut norjalaissotilas osallistui maaliskuussa Cold Response -harjoitukseen Pohjois-Norjassa. Kuva: APFootage / Alamy / All Over Press

Oletko törmännyt julkisessa keskustelussa tai somessa epäilyttävään väitteeseen? Pyydä faktantarkistusta tällä lomakkeella.