Helsingin Sanomat uutisoi 23.3.2015, että Pohjois-Atlantin merivirtaus on hidastunut ja että syynä on tuoreen Nature Climate Change –julkaisusarjassa julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.
Väite on totta.
HS näyttää käyttäneen lähteenään tutkimusjulkaisun lisäksi sen ensimmäisen kirjoittajan kirjoittamaa samaan tutkimukseen perustuvaa popularisoitua blogikirjoitusta Real Climate -blogissa, vaikka ei tätä mainitsekaan jutussaan.
Itse vertaisarvioidussa artikkelissa ei oteta kantaa ihmisen osuudesta merivirran hidastumiseen, mutta viittausketjuja seuraamalla päädytään siihen, että Grönlannin jäätiköistä ihmisen voimistaman ilmaston lämpenemisen myötä sulava makea vesi laimentaa Pohjois-Atlantin merivirtauksen toimimiselle välttämätöntä, suolaista ja tiheää vettä.
Atlantin viileä vesi on raskasta ja pyrkii siksi painumaan kohti pohjaa ja virtaamaan kohti eteläistä pallonpuoliskoa. Etelästä sen tilalle virtaa lämmintä vettä. Matkalla kohti pohjoista lämmin vesi jäähtyy ja muuttuu tiheämmäksi luovuttaessaan lämpöenergiaa ilmakehään.
Tarpeeksi kauas pohjoiseen matkattuaan lämmin vesi käy jäähtymisen myötä raskaammaksi, vajoaa vuorostaan kohti pohjaa ja alkaa virrata takaisin kohti etelää. Näin lämmön siirtyminen merestä ilmakehään pitää yllä termohaliinista kiertoliikettä, joka tuo lämpöä etelästä kauas pohjoiseen ja palauttaa viilenneen veden takaisin. Nasan merivirta-animaatio on täällä.
Grönlannin jäätiköiden sulamisesta mereen valuva vesi on makeaa vettä, joka vähäisen suolapitoisuutensa vuoksi on kevyempää kuin merivesi. Kevyen sulamisveden sekoittuminen meriveteen hidastaa pintaveden vajoamista syvemmälle, jolloin merivirta hidastuu. Grönlannin jäätiköiden sulamisen kiihtyminen puolestaan johtuu vallitsevan tieteellisen konsensuksen mukaan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Tämä todetaankin selvästi tutkimusta käsittelevässä blogikirjoituksessa.
HS kertoi uutisessaan Pohjois-Atlannin merivirran pysähtymisen riskin todennäköisyyden olevan kuluvalla vuosisadalla ilmastopaneeli IPCC:n arvion mukaan yksi kymmeneen eli 10 prosenttia. Todellisuudessa IPCC:n arvio riskistä on matemaattisesti ilmaistuna < 10 % (IPCC,2007).
Jaa eteenpäin
