Hannu Oskala (vihr) kirjoitti blogissaan, että ”tuulivoima laskee sähkön markkinahintaa enemmän kuin mitä syöttötariffeihin on käytetty”.
Lähteeksi väitteelle hän linkitti Energiakolmion nettisivuilla olevaan uutiseen, jossa kyseinen korrelaatio on löytynyt ainakin viikolta 50 vuonna 2014. Myös muut, kuten Oras Tynkkynen (vihr) ja Satu Hassi (vihr), ovat viitanneet samaan.
Mekanismi perustuu siihen, että koska tuulivoimalla ei ole merkittäviä muuttuvia kustannuksia (kuten polttoaine) mutta se saa kuitenkin takuuhinnan syötetystä sähköstä, se kannattaa käytännössä tarjota markkinoille vaikka ilmaiseksi. Tällöin markkinoilta poistuu samalla tuotantoa aina ensin kalleimmasta päästä muuttuvien kustannuksien suhteen (kuten lauhdevoima). Tuulivoima vaikuttaa näin ollen siihen, minkä hinnan kaikki toimijat saavat myymästään sähköstään. Tuulivoiman tuottajat, kuten kaikki muutkin sähköntuottajat saavat korkeimman markkinoilla hyväksytyn tarjouksen mukaisen hinnan sähköstään. Tämän lisäksi takuuhinnan piirissä olevat tuottajat siis saavat takuuhinnan ja kvartaalin keskimääräisen sähkön markkinahinnan välisen erotuksen.
Periaatteessa väite siis voi pitää paikkansa, mutta siihen liittyy muutama ongelma, jotka vaikuttavat varsinkin silloin, kun tätä käytetään perusteena tuulivoiman lisätukemiseen.
-
Yhden viikon ajalta löytyneen korrelaation todistusvoima on varsin rajallinen, joten sen käyttäminen laajempana perusteena on kyseenalaista. Suomen Tuulivoimayhdistys on tehnyt seurannan 2 kk ajanjaksolta päiväkohtaisella tiedolla, mutta aineisto on kooltaan pieni ja näin altis satunnaistekijöiden vaikutukselle. Analyysissä ei otettu huomioon kysynnän vaihtelua tai muiden mahdollisten tekijöiden vaikutusta. Tuulivoiman osuuden hintaa alentava vaikutus on saatettu näin arvioida todellista suuremmaksi. Suomen kohdalla tuulivoiman kapasiteetti on vasta viimeaikoina noussut sellaiseksi, että tämä on ylipäätään havaittavissa, joten laajempaa aineistoa Suomesta ei yksinkertaisesti ole.
-
Liittyen yllämainittuun aineiston suppeuteen tarkkailtu aineisto oli talviajalta, jolloin sähkön markkinahinta on keskimääräistä korkeampi – mikä puolestaan pienentää takuuhinnan ja keskimääräisen markkinahinnan välistä erotusta ja siten maksetun takuuhinnan kokonaismäärää. Tämän lisäksi talvella on käytössä enemmän kallista huipputuotantoa, jolloin myös hintaa leikkaava vaikutus on todennäköisesti suurempi per tuotettu energia kuin muina vuodenaikoina.
-
Ilmiö toteutuu lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa uusi tuotanto – kuten tuulivoima – korvaa markkinoilla lähinnä kallista energiantuotantoa eli huippuvoimaa ja lauhdetuotantoa, koska tällöin sen vaikutus sähkön markkinahintaan voi olla merkittävä, vaikka itse tuulivoiman tuotanto ei olisi kovin merkittävää (ja siten takuuhintojen kokonaissumma jää pienehköksi). Mitä enemmän tuulivoimaa markkinoille tulee, sitä vähemmän sen lisäys syrjäyttää korkeiden muuttuvien kustannusten tuotantoa.
-
Ilmiö ei koske eritoten tuulivoimaa vaan mitä tahansa sähköntuotantoa, jolla on alemmat muuttuvat kustannukset kuin viimeisenä ja kalleimpana markkinoille mukaan tulleen tarjoajan muuttuvat kustannukset. Vastaava ilmiö voi tapahtua myös, kun minkä tahansa markkinoille tulevan uuden sähköntuotannon marginaalinen kustannus on alempi kuin sillä hetkellä kalleimman tuotannon kustannus. Tällöin tämä vaikutus voidaan saada aikaan myös ilman takuuhintoja. Jos jokin tuotantomuoto nauttii takuuhintaa, joka on suurempi kuin kyseisen tuotannon muuttuvat kustannukset, se kykenee periaatteessa syrjäyttämään markkinoilta kaikki muut tuotantomuodot, joissa muuttuvia kustannuksia (kuten polttoaine) on.
Se, paljonko tuulivoima voi kasvattaa osuuttaan ja olla silti kuvatulla tavalla ”nettohyödyllinen”, riippuu sekä sähköntuotannon hintarakenteesta, että sille säädetyn takuuhinnan suuruudesta. Tuulivoiman sähkön hintaa alentavan vaikutuksen tutkimiseen ei ole olemassa yhtä ja oikeaa menetelmää. Siihen voidaan soveltaa ekonometrisiä malleja sekä otoskokoja, joiden tulokset ja niiden epävarmuudet poikkeavat toisistaan.
Jos tai kun lauhdevoima paljolti poistuu markkinoilta Olkiluoto 3:n valmistuttua, sähkön markkinahinta halpenee todennäköisesti siten, että tuulivoiman hintoja laskeva vaikutus jää maltillisemmaksi. Vastaavasti kun tuulivoiman tuotanto lähivuosina kasvaa moninkertaiseksi nykyisestä, ei uusi kapasiteetti jossain vaiheessa syrjäytä enää yhtä kallista muuta tuotantoa ja saatu suhteellinen hyöty pienenee. Vastaavasti takuuhintojen kokonaiskustannus kuitenkin kasvaa tuotannon kasvaessa. Hieman ironisesti, Oskalan ja muiden peräänkuuluttama lisäkapasiteetti lopulta poistaa tämän hyödyn, jolla kyseistä lisäkapasiteettia ilmeisesti perustellaan. Näin on käynyt ainakin Saksassa ja Espanjassa uusimpien tutkimusten mukaan (ks. viitteet).
Esimerkiksi Satu Hassi toteaa kirjoituksessaan, että:
_”__Monissa Euroopan maissa on jo vuosia sitten huomattu, että tuuli- ja aurinkosähkö alentavat sähkön markkinahintaa ja että tämän ilmiön vaikutus kuluttajien sähkölaskuun on isompi kuin tukien hinta.”_
Löytämiemme tuoreimpien lähteiden mukaan näin ei ole esimerkiksi uusiutuvia paljon rakentaneissa Saksassa, Tanskassa ja Espanjassa. Saksassa uusiutuvan tuotannon hintavaikutus on erään tutkimuksen[i] mukaan arvioitu välille 6–10 euroa/MWh, kun taas uusiutuvien tariffien osuus kuluttajien sähkölaskuissa on noin 62 euroa / MWh[ii] (Saksassa lasku tosin on langetettu eritoten kuluttajille ja pk-teollisuudelle, joten lisämaksuista vapautettu energiaintensiivinen teollisuus on toki hyötynyt – muiden kustannuksella). Espanjan tuulivoimatukien sähkön spot-hintaa laskeva vaikutus on ollut suurempi kuin tuen aiheuttamat menot vuosina 2006–2010[iii], mutta sittemmin uudemman tutkimuksen[iv] mukaan tuki on tullut kalliimmaksi. Tanskassakin[v] takuuhintojen menot ovat olleet saatuja säästöjä isommat ainakin vuosina 2004–2007.
Uusiutuvan tariffituen ynnä muiden tukien varsinainen tarkoitus ei ole ollut kuluttajien sähkölaskujen alentaminen ainakaan lyhyellä aikavälillä vaan pikemminkin mahdollistaa investointien hinnanlasku teknologisen oppimisen myötä. On mahdollista (mutta ei itsestään selvää), että uusiutuva energia halpenee niin paljon tulevaisuudessa teknologisen oppimisen myötä, että tariffit maksavat pitkällä aikavälillä itsensä takaisin. Toisaalta markkinoilla jonkin vaihtoehdon tukeminen on yleensä pois muista vaihtoehdoista ja niiden kehityspotentiaalista, joten teknologianeutraali lähestymistapa on lähes aina tehokkain.
LÄHTEET:
[i] Cludius, J., Hermann, H., Matthes, F. C., & Graichen, V. (2014). The merit order effect of wind and photovoltaic electricity generation in Germany 2008-2016: estimation and distributional implications. Energy Economics, 44(2014), 302–313. doi:10.1016/j.eneco.2014.04.020
[ii] https://www.germanenergyblog.de/?p=14559
[iii] de Miera, G., Gonzales, P. & Vizcaino, I. Analysing the impact of renewable electricity support schemes on power prices: The case of wind electricity in Spain. Energy Policy 36: 3345-3359.
[iv] Wind power merit-order and feed-in-tariffs effect: A variability analysis of the Spanish electricity market, https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0196890414002568
[v] [https://iea-pvps.org/fileadmin/dam/public/workshop/12-Nicolas_Gourvitch_-Revenues_through_electricity_markets_Merit_order_effect.pdf, sivu 5](https://iea-pvps.org/fileadmin/dam/public/workshop/12-Nicolas_Gourvitch-_Revenues_through_electricity_markets_Merit_order_effect.pdf,%20sivu 5)
Jaa eteenpäin
