Perussuomalaiset on osa laitaoikeistoa, toisin kuin Sebastian Tynkkynen väittää

Mitä ovat laitaoikeisto, radikaalioikeisto ja äärioikeisto? Suomen julkisessa keskustelussa vaikutetaan nyt kiivaasti politiikan oikeaa laitaa kuvaaviin termeihin. Politiikan tutkimus tarjoaa selkeitä välineitä käsitteiden jäsentämiseen.

Kevään eurovaaleissa vasemmistopuolueet ja etenkin Sdp asemoituivat politiikan oikean laidan vastaisiksi voimiksi, jotka kannattelevat demokratiaa, oikeusvaltiota ja tasa-arvoa. Sdp linjasi vaaliohjelmassaan, että puolue ja ”sosiaalidemokraatit Euroopassa ovat ainoa todellinen vastavoima laitaoikeistolle”.

Etenkin Perussuomalaisten vastavalittu Euroopan parlamentin jäsen Sebastian Tynkkynen on väittänyt sen jälkeen toistuvasti, ettei puolue kuulu laitaoikeistoon. Toukokuun lopulla Tynkkynen sanoi Ylen ja Kalevan Oulussa järjestämässä vaalitentissä, että ”Perussuomalaiset ei nimenomaan ole laitaoikeistolainen tai äärioikeistolainen puolue”. Tynkkynen on jakanut tentistä Youtube-kanavallaan lyhytvideon, jolla on yli 22 500 katselukertaa.

Keskustelu politiikan käsitteistä on jatkunut vaalien jälkeen, kun vastavalitut mepit ovat järjestäytyneet Euroopan parlamentissa poliittisiin ryhmiin. Tynkkynen palasi aiheeseen väittämällä 2. heinäkuuta viestipalvelu X:ssä: ”Euroopan perussuomalaisten kattopuolue ECR ei siis ole mikään laita- tai äärioikeistoliittymä, kuten media haluaa antaa ymmärtää. Meistä on tullut jo ihan tavallista valtavirtaa useassa maassa […]”.

Tämän faktantarkistuksen tarkoitus on luoda käsitteellistä selvyyttä keskusteluun, johon osallistui myös pääministeri Petteri Orpo eduskunnan kyselytunnilla 30.5. väittämällä: “Ei Suomessa ole mitään laitaoikeistoa tai äärioikeistoa, varsinkin jos te leimaatte tai annatte kuvaa siitä, että jotkut olisivat putinisteja tai Venäjä-mielisiä tai joku puolue aktiivisesti romuttaisi oikeusvaltioperiaatetta.” Heinäkuun alussa perussuomalaisista poliitikoista myös Jani Mäkelä ja Riikka Purra kommentoivat asiaa X:ssä ja vaativat tiedotusvälineitä määrittelemään käsitteensä selkeämmin. Kuten Mäkelä totesi, termi laitaoikeisto on suomen kielessä melko tuore. Se on vasta alkanut vasta vakiintua tiedotusvälineiden käytössä, eikä sanaa vielä löydy esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjasta.

Politiikan tutkimuksen valossa Tynkkysen väite ei pidä paikkaansa. ”Tynkkysen väite on faktuaalisesti virheellinen. Perussuomalaiset on laitaoikeistolainen puolue”, sanoo terminologiaa tutkinut yliopistotutkija Niko Pyrhönen Helsingin yliopistosta. ”Laitaoikeisto on sateenvarjotermi, jonka alle mahtuu ekstremististä liikehdintää ja radikaalin oikeiston puolueita. Perussuomalaiset on malliesimerkki jälkimmäisistä.”

Pyrhösen mukaan radikaalille oikeistolle on tyypillistä poliittisten vastustajien ja kansanvihollisten etsiminen sekä pyrkimys muokata radikaalisti yhteiskunnallista järjestystä raivaamalla perustuslaillisia esteitä, uudelleenarvioimalla kansainvälisiä sitoumuksia tai muokkaamalla esimerkiksi yleisradiotoimintaa. Siinä missä ekstremistiset liikkeet ovat valmiita turvautumaan väkivaltaan tavoitteidensa ajamiseksi, radikaali oikeisto on sitoutunut puoluepoliittiseen vaikuttamiseen.

”Nämä eivät ole lainkaan kontroversiaaleja asioita politiikan tutkijoiden piirissä, niistä ei ole varsinaisesti kukaan eri mieltä”, Pyrhönen jatkaa.

Samanlaista jaottelua noudattaa tutkijatohtori Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta. ”Tämän hetken suomalaisen tai eurooppalaisenkaan tutkimuksen valossa ei sen enempää Perussuomalaisten kuin ECR:n asemoitumisesta ole juuri epäselvyyttä. Kumpikin luetaan jokseenkin poikkeuksetta laitaoikeistoon (far-right) ja tarkemmin sen alakategoriaan radikaalioikeisto, erotuksena vallankumouksellisista, ja monesti väkivallankin hyväksyvistä äärioikeistolaisista (extreme right). Suomennoksissa on toki hieman hajontaa.”

Kotonen toteaa, että kiistat puolueiden määritelmistä ovat politiikan tekemisen ydintä. Tutkimus seuraa kiistoja analysoimalla niitä. Politiikasta.fi-sivustolla viime vuonna julkaisemassaan artikkelissa Äärioikeisto ja sen määritelmät hän huomauttaa, että ääriajattelun yleinen piirre on voimakas jako sisä- ja ulkoryhmän välillä, joka ”ilmenee äärioikeistossa useimmiten ulossulkevana nationalismina”.

Tutkimuksessa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, mitkä piirteet laitaoikeistoon kuuluvia puolueita yhdistävät. Hollantilaisen politiikan tutkijan Cas Mudden mukaan ne ovat autoritaarisuus, populismi ja nativismi, jonka mukaan rodullisesti, etnisesti tai kulttuurisesti vierasperäiset ihmiset ja vaikutteet ovat uhka kansallisvaltion yhtenäisyydelle. Laitaoikeistolle valtio ja kansa ovat yhtä. Myös Cas Mudden mukaan laitaoikeisto (far right) on kattokäsite, joka jakautuu edelleen demokraattisiin menettelytapoihin sitoutuneeseen radikaaliin oikeistoon (radical right) ja niihin sitoutumattomaan äärioikeistoon (extreme right).

Radikaali oikeisto hyväksyy poliittisen kilpailun vaaleissa, mutta kyseenalaistaa perustuslain kansanvallalle asettamat rajoitukset. Adjektiivi radikaali viittaa määritelmässä vastakkainasetteluun liberaalin demokraattisen järjestyksen kanssa. Euroopassa islaminvastaisuudesta on tullut viime vuosikymmeninä laitaoikeistoon kuuluvien radikaalien oikeistopuolueiden johtava poliittinen teema.

Jotkut radikaalin oikeiston tutkijat, kuten Ann-Christine Jungar, katsovat että perussuomalaisten maahanmuuttolinjaukset radikalisoituivat jo vuodesta 2003 alkaen. Mudde jätti vielä vuonna 2016 perussuomalaiset rajatapauksena radikaalin oikeiston ulkopuolelle, koska puolueen sisällä oli merkittävä nativistinen, halla-aholainen siipi, mutta puolueohjelmassa maahanmuuttovastaisuus ei ollut etusijalla. Sen jälkeen kun Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi vuonna 2017, puolueen linja on yhdentynyt Euroopan muun radikaalin oikeiston kanssa.

”Halla-ahon valinnan myötä perussuomalaiset asemoitui selkeämmin nationalistiseen laitaoikeistoon, kun Soinin kaudella puhuttiin yleisemmin oikeistopopulismista. Nykyään samaa puolueperhettä Perussuomalaisten kanssa edustavat siis esimerkiksi Ruotsidemokraatit ja Saksan AfD, vaikka ne ovatkin eri europarlamenttiryhmissä”, Kotonen sanoo.

Uudelleen järjestäytyneen ECR-ryhmän suurimmat puolueet ovat oikeusvaltiokehitystä Puolassa hallituskaudellaan vuosina 2015–2023 horjuttanut Laki ja oikeus sekä Italian maahanmuuttovastainen hallituspuolue Italian veljet. Näistä Italian veljet sijoitetaan tutkimuksessa tyypillisesti radikaaliin oikeistoon. Laki ja oikeus -puolue on rajatapaus, joka sijoitetaan autoritaarisesta ja oikeusvaltion vastaisesta politiikastaan huolimatta kansallismieliseen konservatiiviseen oikeistoon. ”ECR siirtyi brittien lähdettyä selkeämmin laitaoikeistoon, vaikka onkin edelleen jossain mitassa maltillisempi kuin ID. ECR:n johdossa on nykyään Italian veljet -puolueen myötä myös entisiä uusfasisteja”, Kotonen lisää.

Euroopan parlamenttiin on nyt perustettu uusi oikeistolainen ryhmä Euroopan patriootit, johon iso osa ID-ryhmästä vaihtaa. Virallinen perustamiskokous on ensi viikolla. Sen myötä ID hajoaa. Euroopan patriootteihin ovat liittyneet muun muassa Ranskasta Kansallinen liittouma, Unkarista Fidesz-puolue, tšekkiläinen ANO, Tanskan kansanpuolue sekä Itävallan Vapauspuolue.

Aivan kuten Tynkkynen sosiaalisen median julkaisuissaan, monet radikaalin oikeiston puolueet ovat pyrkineet valtavirtaistamaan julkikuvaansa muokkaamalla sitä keskustaoikeistolaisemmaksi. Näihin voi lukea myös Ruotsidemokraatit, joka määritteli 2000-luvun ensi vuosikymmenellä itsensä kansallismielisen sijaan ”sosiaalikonservatiiviseksi”.

Laitaoikeistoa vai äärioikeistoa?

Suomessa historiantutkija Oula Silvennoinen on kutsunut julkisissa puheenvuoroissaan perussuomalaisia äärioikeistolaiseksi puolueeksi. Silvennoinen käyttää äärioikeistoa kattokäsitteenä laitaoikeiston sijasta. Hän on perustellut valintaa sillä, että puolueen joidenkin jäsenten ”kytkökset väkivaltaiseen katuaktivismiin ja äärioikeistoterroriin ovat pitkäaikaiset, kiistattomat ja hyvin dokumentoidut”. Erotuksena parlamentaarisesta radikaalista oikeistosta Silvennoinen kutsuu väkivaltaista äärioikeistoa ekstremistiseksi oikeistoksi.

Tällainenkin jaottelu on käännösteknisesti oikea: far right voidaan kääntää suomeksi ”äärioikeistoksi”. Siinä kuitenkin kadotetaan analyyttisesti niitä eroja, joita laitaoikeiston sateenvarjon alla on, Niko Pyrhönen huomauttaa. Suomen hallituksessa toimivan radikaalin oikeiston ja osin laittoman (ekstremistisen) äärioikeiston toimintatavat poikkeavat oleellisesti toisistaan. Esimerkiksi suojelupoliisi noudattaa tämän linjan mukaista vakiintuneempaa terminologiaa. Vuosikirjoissaan se liittää äärioikeiston Suomessa kiellettyyn Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen ja sen kaltaisiin ryhmiin, jotka ovat kallellaan väkivaltaiseen ekstremismiin.

Puolueen kuuluminen laitaoikeistoon tai radikaaliin oikeistoon ei ole sidoksissa sen kokoon tai valta-asemaan. Oulun eurovaalitentissä Sebastian Tynkkynen perusteli väitettään sillä, että perussuomalaiset on ”yksi Suomen hallituspuolueista, toiseksi suurin. Meillä on 46 edustajaa 200:sta.”

Toisaalta laitaoikeistoon kuulumista ei määrittele myöskään puolueen suhde Putinin Venäjään. Useissa vaalitenteissä vasemmistopuolueiden ehdokkaat nostivat esiin, että perussuomalaisten kumppanit Euroopan parlamentissa ovat myötäilleet Vladimir Putinin hallintoa Venäjällä. Tällainen kytkös oli taustalla myös vihreiden Maria Ohisalon eduskunnan täysistunnossa 30.5. pääministeri Orpolle esittämässä kysymyksessä, jota seurasi Orpon virheellinen väite, ettei Suomessa ole laita- tai äärioikeistoa.

Sebastian Tynkkynen oli ehtinyt esittää samanlaisen väitteen jo Ilta-Sanomien ja CMI:n vaalitentissä 21. toukokuuta: ”Meistä on aivan turha lähteä leimaamaan jonkunnäköistä laitaoikeistolaista puoluetta tai että meissä olisi jonkun näköistä putinismia”. Tynkkynen puolustautui tentissä muiden ehdokkaiden väitteiltä, joiden mukaan perussuomalaiset tekee Euroopan parlamentissa yhteistyötä Putinin Venäjää tukeneiden laita- tai äärioikeistopuolueiden kanssa. Tosiasiassa Venäjää europarlamentin äänestyksissä myötäilleitä edustajia ei ole niinkään perussuomalaisten ECR-ryhmässä, vaan toisessa laitaoikeiston ryhmässä ID:ssä, laitavasemmistossa (Left) ja sitoutumattomissa edustajissa (NI). ID-ryhmään kuuluva Ranskan Kansallinen liittouma on saanut viime vuosikymmenellä myös merkittävää rahoitusta Venäjältä.

Tuomioita islaminvastaisista herjauksista

Myös akateemisen tutkimuksen ulkopuolelta on laajaa näyttöä sen puolesta, että Suomessa on nativistista laitaoikeistoa, johon myös perussuomalaiset kuuluu. Eri oikeusasteet ovat viime vuosina antaneet useita tuomioita, joiden perusteena on rotuopin tai johonkin kansanryhmään kohdistuvan maahanmuuttovastaisen opin levittäminen. Helsingin hovioikeus tuomitsi huhtikuussa viisi Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) jäsentä hakaristilipun kantamisesta itsenäisyyspäivän kulkueessa joulukuussa 2018. Hovioikeus katsoi, että ”hakaristilippua ja sen edustamia symbolisia arvoja oli käytetty PVL:n edustaman niin sanotun rotuopin ja tavoitteiden sekä mielenosoituksessa sanallisestikin lausutun maahanmuuttovastaisen viestin ilmaisemiseksi ja vahvistamiseksi”. PVL lakkautettiin vuonna 2020 korkeimman oikeuden päätöksellä. Äärioikeistoa toimii kuitenkin edelleen useilla paikkakunnilla. Oulun puukotuksilla kesäkuussa oli selkeä kytkös äärioikeistoon.

Entisistä tai nykyisistä perussuomalaisista poliitikoista kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on tuomittu sakkoihin esimerkiksi Teuvo Hakkarainen, Terhi Kiemunki, Jussi Halla-aho ja Sebastian Tynkkynen. Kaikkien heidän tuomionsa liittyivät islaminuskon tai muslimien solvaamiseen. Tynkkynen on tuomittu kolmesti kiihottamisesta kansanryhmää vastaan: vuosina 2017, 2020 ja 2021. Tuorein oikeuden päätös on viime vuoden elokuulta, jolloin korkein oikeus ei myöntänyt Tynkkyselle valituslupaa asiasta.

Perussuomalaiset on ajanut lainsäädännön muuttamista niin, että kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan katsottaisiin vain rikoksella uhkaaminen tai siihen yllyttäminen, ei esimerkiksi uskonnon, etnisen tai rodullisen alkuperän herjaaminen. Puolueen kriminaalipoliittisen ohjelman mukaan nykyinen lainsäädäntö rajoittaa sananvapautta ja suojelee etenkin islaminuskoa arvostelulta.

Nykyisessä rikoslaissa asiasta säädetään kansainvälisten oikeusperiaatteiden mukaisesti luvussa 11, joka käsittelee sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan, kuten joukkotuhontaa. Sen pykälän 10 mukaan kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy, jos levittää mielipiteitä tai viestejä, joissa ”uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella”.

Oikeusministeri Leena Meri (PS) tilasi helmikuussa rikosoikeuden professori Sakari Melanderilta selvityksen rangaistussääntelystä, joka koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan. Taustalla on EU:n komission Suomea vastaan käynnistämä rikkomusmenettely, koska rangaistussääntely ei ole Suomessa tarpeeksi kattavaa kansanryhmää vastaan kiihottamisen osalta. Oikeusministeriössä tavoitteeksi asetettiin rangaistavuuden ”minimivelvoitteiden” täyttämisen lisäksi kuitenkin myös lain muutostarpeiden selvittäminen perustuslain turvaamien sanan- ja mielipiteenvapauden osalta.

Perussuomalaiset kansanedustajat tekivät jo vuonna 2013 Jussi Halla-ahon johdolla lakialoitteen uskonrauhan rikkomista koskevan rikoslain 17 luvun 10 pykälän poistamisesta. Pykälän ensimmäinen osa määrittelee uskonrauhan rikkomiseksi jumalanpilkan sekä kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan pyhänä pitämien asioiden herjaamisen ja häpäisemisen. Perussuomalaisten mukaan laki ei ole sopusoinnussa maallisen yhteiskunnan kanssa ja asettaa islamin eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin aatteisiin, joita laki ei suojele kritiikiltä.

Suomen perustuslain kuudennen pykälän mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan ”sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Yhteenvetona voidaan todeta, että toisin kuin Sebastian Tynkkynen (PS) on väittänyt, Perussuomalaiset on radikaaliin oikeistoon kuuluva laitaoikeistolainen puolue. Euroopan parlamentissa Perussuomalaisten puolueryhmän ECR:n yli 80 jäsenestä huomattava osa kuuluu samoin maahanmuuttovastaisiin radikaalin oikeiston puolueisiin, kuten Italian veljiin, Ruotsidemokraatteihin ja Perussuomalaisiin. Ryhmä ei ole kuitenkaan ideologisesti yhtenäinen. Ryhmässä on myös oikeistokonservatiivisia puolueita, kuten Laki ja oikeus, jonka pääteemoja on maahanmuuton vastustamisen sijasta EU:n edustamien liberaalien demokraattisten instituutioiden kaataminen ja perinteisten arvojen palauttaminen yhteiskuntaan.

Tynkkynen ei vastannut Faktabaarin toimituksen yhteydenottoon ennen jutun julkaisua.

Pääkuva: Perussuomalaisten ilmapallo ja ruutukaappaus Tynkkysen Youtube-videosta. Kuva: Ismo Pekkarinen / AOP

toimitus@faktabaari.fi

Evästeet

Käytämme sivustollamme yksityisyyden suojaavaa analytiikkaa palveluidemme parantamiseksi.

Lue lisää tietosuoja käytännöistämme täältä.