Eduskuntavaaliehdokas Petrus Pennanen (pir) on piirtänyt graafiinsa Energiewenden alkaneen vuonna 2002.
Hän on väitteessään oikeassa, sillä yleisesti vallalla olevan käsityksen mukaan Energiewende nykymuodossaan oli käynnissä viimeistään vuonna 2002. Saksassa neuvoteltiin ydinvoiman alasajosta jo muutama vuosi ennen sitä, vuodesta 1998 alkaen.
Neuvottelut päätyivät kuitenkin lakiin asti vasta vuonna 2002, jolloin sovittiin ydinvoiman alasajon aikataulu. Tämä vuosi tulee esille esimerkiksi Energiewendeä käsittelevällä wiki-sivulla.
Koska Energiewende on suhteellisen politisoitunut aihe, niin wikin lisäksi on aihetta syytä tarkastella myös muista lähteistä. Sellaiseksi sopii aihetta paljon tutkineen Petri Hakkaraisen Kalevi Sorsa -säätiölle kirjoittama Energiawenden historiakatsaus.
Hakkaraisen mukaan kenties yleisin Energiewendeä koskeva harhaluulo on, että se alkoi Japanin dramaattisten tapahtumien jälkeen vuonna 2011.
Hakkarainen kirjoittaa sivulla 4:
"Pitkään jatkuneet ruohonjuuritason vaatimukset ydinvoiman alasajosta alkoivat saada poliittista vastakaikua vuoden 1998 liittopäivävaalien jälkeen, jolloin Kohlin ja kristillisdemokraattien (CDU/CSU) 16-vuotinen valtakausi päättyi sosiaalidemokraattien (SPD) vaalivoittoon. Liittokansleri Gerhard Schröderin johtaman uuden hallituskoalition toinen osapuoli oli vihreät, joiden syntyhistoriassa juuri ydinvoimanvastainen liike oli ollut keskeisessä osassa. Vuonna 1998 puolue nousi ensimmäistä kertaa liittovaltiotasolla hallitusvastuuseen. Jo vaaliohjelmien perusteella oli odotettavissa, että punavihreä hallitus ajaisi ydinvoimasta luopumista (Atomausstieg) ja vihreät ympäristöministeri Jürgen Trittinin johdolla vieläpä hyvinkin nopealla aikataululla. Lopulta Schröderin hallitus neuvotteli kesällä 2000 yhdessä Saksan ydinvoimaloista vastanneiden neljän energiayhtiön kanssa valmiiksi sopimuksen, jonka mukainen lakimuutos astui voimaan vuonna 2002. Uusi ydinvoimalaki määritteli kullekin voimalaitosyksikölle kokonaissähköntuotantomäärää koskevan katon, joka oli laskettu korkeintaan 32 vuoden käyttöiän mukaan. Käytännössä tämä teollisuuden kanssa neuvoteltu konsensus tarkoitti vaiheittaista luopumista ydinvoimasta 2020-luvun alkupuolelle mennessä.”
Pennasen käyttämästä graafista on kysytty, että mikä sen pystyasteikon suure on. Pennasen graafissa asteikko on jäänyt nimeämättä (siinä olisi voinut lukea esim. 1960=100), mutta asiayhteydestä voidaan päätellä, että hän on indeksoinut sekä Ranskan että Saksan sähkön- ja lämmöntuotannon CO2-päästöt vuoteen 1960 luvulla 100. Eli vuoden 1960 CO2-päästöt on asetettu sadaksi ja muiden vuosien CO2-päästöt on ilmoitettu suhteessa tähän. Tällaisen indeksilaskennan etuna on helppo vertailtavuus aikasarjojen välillä.
Lisäksi kunakin vuotena on helppo arvioida prosentuaalinen muutos vuoteen 1960 nähden, sillä asteikko on samalla prosenttimuutos vuoteen 1960 nähden, kun graafin kustakin pisteestä vähentää luvun 100. Pennasen graafi on toistettu Pennasesta riippumattomasti ja todettu paikkansa pitäväksi aiemmin.
Jaa eteenpäin
