On mahdollista, että Saksa voisi myydä Venäjältä ostamaansa maakaasua edelleen Suomeen. Asiaan liittyy kuitenkin useita epävarmuuksia.
Twitterissä on hiljattain levinnyt väite, että Suomi ostaisi tulevaisuudesta Saksalta maakaasua, jonka Saksa on ostanut Venäjältä. Väitteen mukaan Saksa myisi kaasun edelleen eteenpäin Suomeen voitolla.
Anonyymin käyttäjätunnuksen @_ihtiriekko_ Twiitti on kerännyt lähes 500 tykkäystä ja sitä on jaettu eteenpäin yli 60 kertaa.
Käyttäjän väite perustuu tulevaisuuden spekulointiin, mutta Faktabaari tarkisti, onko ylipäätään teknisesti mahdollista siirtää Saksasta Suomeen maakaasua ja mitä rajoitteita tähän liittyy. Tarkistuksen tärkeimmät löydökset voi tiivistää seuraavasti:
- Kaasun virtaaminen putkia pitkin Saksasta Suomeen on teknisesti mahdollista. Se mahdollistui 1.5.2022, kun Baltian kaasuverkosto, joka on yhteydessä Suomen kaasuverkostoon, kytkettiin GIPL-yhteydellä Puolan kaasuverkostoon. Se on puolestaan yhteydessä Keski-Eurooppaan. Kaasu voi kuitenkin virrata vain jompaankumpaan suuntaan, joten tällä hetkellä, kun kaasua virtaa Liettuasta Puolaan päin, kaasumolekyylien virtaaminen päinvastaiseen suuntaan ei ole mahdollista.
- Vaikka fyysisissä kaasuvirroissa on rajoitteensa, kaupallisia energiansiirtoja voidaan tehdä mihin suuntaan tahansa.
- Valtionyhtiö Gasum Oy:n kaasumonopoli purettiin 1.1.2020. Nyt kaasulla on Suomessa useita maahantuojia, jotka kaikki tekevät omat sopimuksensa. Gasumilta kerrotaan Faktabaarille, ettei yhtiö ole ostanut Saksasta kaasua tai tehnyt sen kanssa sopimuksia kaasun ostamisesta, mutta tulevaisuutta ei ole mahdollista ennustaa.
- Venäläisen putkikaasun tulo Suomeen loppui 2022 toukokuun lopulla, ja myös Saksa on pyrkimässä eroon venäläisestä putkikaasusta mahdollisimman pian. Venäläisestä putkikaasusta luopumisen myötä maakaasun tuonnista riippuvainen Saksa tarvitsee kaikkialta muualta tulevan kaasun, jonka se saa haalittua. Näin ollen on aiheellista kysyä, miksi Saksa myisi venäläistä kaasua vaikkapa Suomeen, vaikka se onkin teknisesti mahdollista. Samalla Suomi ostaa edelleen Venäjältä nesteytettyä LNG-kaasua.
- Tällä hetkellä Suomen ja Viron välisen Balticconnector-maakaasuputken siirtokapasiteetti ei todennäköisesti riitä kattamaan Suomen talviajan kaasutarpeita. Siksi kaasun saamiseksi tarvitaan muita keinoja. Suomi ja Viro ovat hankkimassa yhteistä nestemäisen maakaasun kelluvaa terminaalia, jonka kapasiteetin pitäisi riittää kattamaan Suomen kaasukysyntä kokonaan.
Kaasua voisi tulla Saksasta Suomeen putkea pitkin
Suomeen maakaasua voidaan tuoda joko putkea pitkin tai nesteytettynä maakaasuna (LNG). Lisäksi Suomessa on pienemmässä määrin biokaasun tuotantoa, jota myös syötetään kaasuverkostoon.
Kun nesteytettyä maakaasua tuodaan suoraan Suomeen, se tuodaan yleensä laivoilla. Kaasu voidaan tuoda periaatteessa mistä päin maailmaa tahansa. Suomessa on kaksi LNG-terminaalia: yksi Porissa ja yksi Torniossa. Porin ja Tornion terminaalien kautta tullutta kaasua siirretään käyttöpaikoille esimerkiksi rekoilla, sillä niistä kumpaakaan ei ole yhdistetty maakaasun putkiverkostoon, joka sijaitsee Etelä-Suomessa.
Syksyllä Haminassa on tarkoitus ottaa käyttöön kolmas LNG-terminaali. Tämä terminaali kytketään maakaasun putkiverkostoon, jolloin terminaalista voi syöttää maakaasua suoraan sinne.
Tällä hetkellä Suomen maakaasun putkiverkosto on yhteydessä kahteen suuntaan: Venäjään sekä Balticconnector-putkiyhteyden kautta Baltian kaasuverkostoon. Venäläisen maakaasun tulo putken kautta Suomeen loppui 21.5.2022. Vaikka venäläisen putkikaasun tulo Suomeen loppuikin, valtionyhtiö Gasum tuo Suomeen edelleen LNG-kaasua Venäjältä. Asiasta on uutisoinut muun muassa Iltalehti.
Baltiassa kaasuverkostoon on kytketty Liettuan Klaipedassa sijaitseva LNG-terminaali, jonka kautta kaasua voidaan tuoda laivoilla nesteytettynä ympäri maailmaa ja syöttää siitä verkostoon. Liettuan kaasuverkosto kytkettiin Puolan kaasuverkostoon 1.5.2022 GIPL-yhteydellä. Sen kautta Puolasta on mahdollista tuoda kaasua Baltian alueelle ja edelleen myös Suomeen. Puolan kaasuverkosto puolestaan on yhteydessä Keski-Euroopan kaasuverkostoon.
Näiden putkien kautta siis myös Suomen kaasuverkosto on yhteydessä Keski-Euroopan kaasuverkostoon. Kaasuvirtauksia ja liitäntäpisteitä voi tarkastella eurooppalaisten kaasun siirtoverkonhaltijoiden yhteistyöelimen ENTSOG:n sivustolta. Artikkelin julkaisuhetkellä GIPL-yhteyttä ei ollut vielä merkitty karttaan.
Saksaan tulee maakaasua monesta suunnasta. Venäjältä sitä virtaa Nordstream 1 -putkea pitkin ja esimerkiksi Norjan kaasukentiltä Pohjanmereltä tulevia putkia pitkin. Näiden lisäksi Saksaan tulee ympäri maailmaa tuotettua kaasua esimerkiksi Hollannissa ja Belgiassa sijaitsevien LNG-vastaanottoterminaalien kautta.
Maakaasu tulee Saksaan yksinomaan putkistojen kautta. Sillä ei tällä hetkellä ole infrastruktuuria LNG:n suoraa tuontia varten, mutta kuten moni muukin Euroopan maa, myös Saksa on nyt hankkimassa kelluvia LNG-terminaaleja. Näin ollen, jos Saksasta tulisi kaasua Suomeen, se tulisi nimenomaan putkien kautta, ei laivoilla.
Toukokuun alussa käyttöönotetussa GIPL-yhteydessä kaasuvirtaus on ollut Liettuasta Puolaan päin. Kaasumolekyylit eivät voi putkessa virrata yhtä aikaa päinvastaisiin suuntiin.
”Juuri tällä hetkellä ei ole mahdollista, että Saksasta tulisi fyysisesti kaasua Suomeen fyysisen kaasuvirtauksen ollessa GIPL-putkiyhteydessä Liettuasta Puolan suuntaan. Kuitenkin kaasuvirtauksen suunta määräytyy markkinaperusteisesti ja virtauksen suunta voi kääntyä nopeastikin”, sanoo kaasumarkkinapäällikkö Mika Myötyri siirtoverkkoyhtiö Gasgridista.
Tällöin kaasun tulo Saksasta Puolan ja Baltian kautta Suomeen olisi mahdollista, mutta kaasumolekyylit sekoittuvat putkissa matkan varrella eri syöttöpisteiltä tulevaan kaasuun, jolloin Suomeen saapuvasta kaasuerästä ei voida tietää, mistä molekyylit ovat alun perin lähteneet.
Näin ollen, jos Suomeen tulisi Saksan kautta maakaasua, asiantuntijoiden mukaan olisi mahdotonta sanoa, olisivatko ne juuri venäläisiä kaasumolekyylejä.
”Kaasumarkkinoilla kaasun siirto perustuu markkinatoimijoiden kaupallisiin ilmoituksiin. Fyysisesti eri syöttöpisteistä tuleva kaasu sekoittuu tehokkaasti ja on epätodennäköistä, että Suomeen tulisi juurikaan Saksasta peräisin olevia molekyylejä”, Myötyri arvioi.
Energiamarkkinoilla voidaan tehdä myös kaupallisia siirtoja. Se tarkoittaa sitä, että jos vaikkapa Puola myisi Saksaan 100 yksikköä kaasua ja Saksa Baltian suuntaan 50 yksikköä, kaasua virtaisi fyysisesti Puolasta Saksaan 50 yksikköä. Kaupallisen siirron myötä Suomeen voitaisiin ostaa Saksalta kaasua, joka ei kuitenkaan fyysisesti saapuisi juuri Saksasta.
Eri asia on, haluaisiko Saksa ylipäätään myydä kaasua tilanteessa, jossa sillä on sille huutava tarve. Saksassa lähes puolet taloista lämpenee kaasulla ja maa on erittäin riippuvainen maakaasun tuonnista. Viime vuosina noin 55 prosenttia Saksan maakaasusta on saapunut Venäjältä.
Nyt venäläisestä maakaasusta halutaan irti. Tavoitteeksi on otettu tämän vuoden loppu, mutta Saksan talous- ja ilmastoministeri Robert Habeck on toisaalta arvioinut, että maa pääsisi venäläisestä putkikaasusta eroon aikaisintaan vuoden 2024 keskivaiheilla.
Teollisuusneuvos Petteri Kuuva työ- ja elinkeinoministeriöstä ihmettelee, että vaikka kaasun virtaaminen Saksasta Suomeen onkin teknisesti mahdollista, miksi Saksa ylipäätään myisi kaasua Suomeen tässä tilanteessa. Hän pitää tällaista skenaariota mahdottomana.
”Saksa on sanonut pyrkivänsä pääsemään venäläisestä kaasusta irti vuoden loppuun mennessä. Se on todella kova tavoite, koska Saksassa niin iso osa kiinteistöistä lämmitetään suoraan kaasulla. Saksa imuroi nyt kaiken kaasun, jonka se maailmalta saa. Sillä on hirveä hätä saada kaasua, jos sitä ei Venäjältä osteta”, Kuuva arvioi.
Suomessa Gasum Oy:n kaasumonopoli purettiin 1.1.2020. Nyt Suomessa on useita kaasun maahantuojia, joista valtionyhtiö Gasum on yksi. Kukin kaasun maahantuoja tekee itse sopimukset siitä, mistä kaasua ostetaan.
Gasumilta kerrotaan Faktabaarille, että Gasum ei ole tähän mennessä ostanut Saksasta maakaasua.
”Tulevasta tilanteesta on mahdoton sanoa tarkkaa arviota. Voi olla, että Saksasta tulevalle maakaasulle on tarvetta kaasun toimitusvarmuuden takia, mutta tässä vaiheessa sellaisia sopimuksia ei ole tehty ainakaan Gasumin toimesta”, kertoo Gasumin trading-palveluista vastaava johtaja Jouni Liimatta.
Faktabaari ei kysynyt asiasta muilta kaasun maahantuojilta.
Suomi käyttää vuosittain noin 25 terawattituntia kaasuenergiaa. Suomen ja Viron välisen Balticconnector-putken siirtokapasiteetti ei todennäköisesti yksin riitä kattamaan Suomen talvikauden kaasuntarpeita. Tällä hetkellä kaasua virtaa putkea pitkin Suomeen noin 65 GWh päivässä.
Liimatta kertoo, että Gasumin ostama putkikaasu, joka tällä hetkellä virtaa Balticconnector-putkea pitkin Suomeen, on tullut Baltian alueelle joko Klaipedan LNG-terminaalin kautta jostain muualta, esimerkiksi Yhdysvalloista tai Norjasta, tai vaihtoehtoisesti Puolan läpi Pohjanmeren kaasukentiltä. ”Lisäksi osa Gasumin tällä hetkellä Suomeen tuomasta kaasusta tulee Latviassa sijaitsevasta maanalaisesta kaasuvarastosta, jonne Gasum varastoi kaasua ennen venäläisen kaasuntuonnin loppumista”, Liimatta kertoo. Venäläistä putkikaasua yhtiö ei siis tällä hetkellä osta myöskään muita reittejä.
Huoltovarmuuden turvaamiseksi Suomi ja Viro ovat yhdessä vuokraamassa kelluvan LNG-terminaalilaivan, joka aiotaan sijoittaa Suomen etelärannikolle Inkooseen. Laiva on tarkoitus ottaa käyttöön ensi talveksi ja se aiotaan kytkeä kaasuverkkoon Suomessa. Tiukan aikataulun vuoksi projektiin liittyy kuitenkin vielä epävarmuuksia.
”Suomen ja Viron yhteinen FSRU-alus tulee muuttamaan toimitusvarmuuteen liittyvää kokonaistilannetta huomattavasti. Tämän uuden FSRU-aluksen kapasiteetti pitäisi riittää kattamaan Suomen kaasunkysyntä kokonaisuudessaan”, Liimatta sanoo.
FSRU-alukseen tuleva LNG voi tulla mistä tahansa päin maailmaa, todennäköisimmin Norjasta tai Yhdysvalloista, mutta myös esimerkiksi Australiasta, Malesiasta, Qatarista tai Algeriasta.
Kuva: Maakaasun vastaanottoasema Heidenaun kaupungissa Saksassa. CARO / Andreas Bastian
Jaa eteenpäin
