Faktabaari selvitti, mitä tuulivoimaloiden mikromuovipäästöistä todellisuudessa tiedetään. Aiheesta on esitetty useissa eri yhteyksissä liioittelevia väitteitä.
Tuulivoimaloista irtoavan mikromuovin määrä on viime vuosina nostettu julkiseen keskusteluun useita kertoja. Asiaa on pitänyt esillä muun muassa nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps) blogikirjoituksessaan vuonna 2022 ja uudelleen helmikuussa 2023, siitä on käyty keskustelua esimerkiksi Keskipohjanmaa-lehdessä viime keväänä, Maaseudun Tulevaisuudessa toissa vuonna, ja lisäksi väitteitä on pyörinyt muun muassa eri keskustelupalstoilla, verkkosivustoilla ja lukuisissa paikallis- ja maakuntalehdissä Suomessa.
Faktabaari tarttui väitteeseen tuulivoimaloiden mikromuovipäästöistä saatuaan siitä vinkin lomakkeensa kautta.
Väitteiden mukaan tuulivoimaloiden lavoista irtoaisi merkittäviä määriä mikromuovia ympäristöön. Esimerkiksi Kaisa Juuson blogikirjoituksissa väitetään, että yhdestä tuulivoimalasta irtoaisi noin 60–70 kilogrammaa mikromuovia vuodessa. Pelastetaan Suomen Luonto ry:n verkkosivuilla on väitetty, että yhdestä voimalasta irtoaisi käyttöikänsä aikana noin 30 tonnia mikromuovia. Pelastetaan Suomen Luonto ry on syksyllä 2021 perustettu yhdistys, joka kertoo olevansa puoluepoliittisesti sitoutumaton ja edistävänsä luonnon suojelemista ja vastuullista tuulivoiman rakentamista. Vauva.fi-keskustelupalstalla on väitetty, että yhdestä tuulivoimalasta irtoaisi vuodessa 62 kilogrammaa mikromuovia.
Suomen Tuulivoimayhdistys, joka on tuulivoima-alan edunvalvontajärjestö, on toistuvasti kiistänyt tällaiset väitteet (esimerkiksi täällä, täällä ja täällä).
Mihin väite suurista mikromuovipäästöistä perustuu?
Kaisa Juuso on blogikirjoituksessaan merkinnyt lähteeksi Leading Edge erosion and pollution from wind turbine blades -raportin, jossa on tarkasteltu norjalaisten tuulivoimaloiden mikromuovipäästöjä. Heinäkuulle 2021 päivätyssä raportissa väitetään, että yhdestä turbiinista irtoaisi vuodessa noin 62 kiloa mikromuovia, ja tämänkin väitetään olevan vain “varovainen arvio”. Faktabaari kysyi Pelastetaan Suomen Luonto ry:ltä, mihin sen mikromuovipäästöarvio perustuu, ja vastauksessa lähetettiin liitteenä sama norjalaisraportti.
Norjalaista raporttia ei ole vertaisarvioitu, eli sen tieteellistä laatua eivät ole ulkopuoliset asiantuntijat tarkastaneet. Kyseisessä raportissa on hyödynnetty skotlantilaista Strathchlyden yliopiston tutkimusta, jossa on tarkasteltu sateen aiheuttamaa tuulivoimaloiden lapojen kärkien eroosiota Irlannissa ja Britanniassa. Juuson linkittämässä norjalaisraportissa on kuitenkin tehty useita virhepäätelmiä ja -laskelmia skotlantilaisyliopiston tutkimuksesta. Skotlantilaisyliopiston tutkijat ovat kommentoineet muun muassa EDMO-verkostoon kuuluvalle factcheck.vlaanderen-sivustolle sekä norjalaiselle teknologialehdelle Teknisk Ukebladille, ettei heidän tutkimuksestaan voi tehdä sellaisia päätelmiä kuin norjalaisten tuulivoimavastustajien raportissa on tehty. Tähän päätelmään on päädytty myös Teknisk Ukebladin uutisartikkelissa ja factcheck.vlaanderenin faktantarkistuksessa.
Teknisk Ukebladille lähettämässään sähköpostiviestissä skotlantilaisyliopiston tutkijat huomauttivat, että heidän tutkimuksensa perustuu niin sanottuun pahimpaan mahdolliseen skenaarioon, jossa oletettiin, että turbiini pyörii koko ajan täydellä nopeudella ympäri vuoden ja että pinnoite, turbiinin lavan suojamaalikerros, oli kulunut pois, jolloin sen alla oleva muovilaminaatti oli koko ajan suoraan alttiina sateelle ja tuulelle. Tämä tarkoittaisi myös sitä, ettei lapoja koskaan huollettaisi. Nämä eivät kuitenkaan ole tuulivoimalan tavanomaisia käyttöolosuhteita, tutkijat viestittivät TU:lle ja factcheck.vlaanderen-sivustolle.
Ongelmana norjalaisraportin laskelmissa on myös muun muassa se, että skotlantilaistutkimus perustui materiaalinäytteeseen, joka otettiin lavan uloimmasta osasta, joka pyörii suurimmalla nopeudella. Lähempänä napaa olevat lavan osat pyörivät luonnollisesti hitaammin. “Laskelmiemme avulla ei voi laskea koko lavan muovihukkaa”, skotlantilaistutkijat viestittivät TU:lle.
Myös esimerkiksi sademäärät ovat olleet skotlantilaistutkimuksessa ääriolosuhteissa, jollaisia harvoin koetaan esimerkiksi Suomessa.
Samat ongelmat norjalaisraportista nostaa esiin myös Suomen Tuulivoimayhdistys sähköpostiviestissään Faktabaarille.
Paljonko mikromuovia todellisuudessa irtoaa?
Faktabaari ei selvityksessään löytänyt erillisiä tieteellisiä tutkimuksia tuulivoimaloiden todellisista mikromuovipäästöistä.
Suomen Tuulivoimayhdistys vetoaa sivuillaan Ruotsin suurimman ympäristöjärjestön Naturskyddsföreningenin arvioon aiheesta. Naturskyddsföreningenin mukaan on totta, että tuulivoimaloista irtoaa mikromuovia, mutta määrä on verrattain vähäinen. Se viittaa omilla sivuillaan Fornybar Norgen laskelmiin. Fornybar Norge, entinen NORWEA, on norjalainen uusiutuvien energialähteiden alan edunvalvonta- ja työnantajajärjestö.
Fornybar Norgen mukaan kaikista Ruotsin tuulivoimaloista irtosi vuonna 2021 noin 645 kilogrammaa eli noin 0,6 tonnia mikromuovia. Valtaosa siitä johtuu roottorin lapojen maalin irtoamisesta, Naturskyddsföreningen kertoo. Vuonna 2021 Ruotsissa oli noin 4300 tuulivoimalaa, joten karkeasti laskettuna yhdestä tuulivoimalasta irtosi siis noin 150 grammaa mikromuovia vuodessa. Suomessa oli vuonna 2023 noin 1600 tuulivoimalaa, joten samalla laskukaavalla laskettuna Suomen kaikista tuulivoimaloista olisi viime vuonna irronnut noin 240 kiloa mikromuovia.
Faktabaarin NORDIS-kollega Faktisk kirjoitti tuulivoimaloiden mikromuovipäästöistä toukokuussa 2022. Faktiskin haastattelema Norjan vesistö- ja energiaviraston (NVE) vanhempi insinööri Thomas Mo Willig kertoi, että NVE on pyrkinyt yhdessä Norjan ympäristöviraston kanssa selvittämään, kuinka suuria määriä mikromuovia Norjassa voi irrota tuuliturbiineista. Selvityksen lopputulos oli, että arviolta yhdestä tuulivoimalasta irtoaisi noin 200 grammaa mikromuovia vuodessa. Useat asiantuntijat, kuten Teknisk Ukebladin haastattelema tutkimuspäällikkö Jens Kjær Jørgensen Sintefin materiaali- ja nanoteknologiaosastolta sekä Källkritikbyrån-faktantarkistuspalvelun haastattelema Karl Lilja Ruotsin ympäristövirastosta ovat arvioineet, etteivät määrät ole niin suuria kuin norjalaisraportissa väitetään.
Naturskyddsföreningen vertaa tuulivoimaloista irtoavan mikromuovin määrää Ruotsin ympäristöviraston arvioihin muista mikromuovipäästöjen lähteistä: Ruotsissa esimerkiksi tieliikenteestä, mukaan lukien renkaiden kuluminen, aiheutuu vuonna 2017 teetetyn tutkimuksen mukaan vuosittain noin 8190 tonnin mikromuovipäästöt. Ruotsin tekonurmikentistä tulee 1640–2460 tonnin vuotuiset mikromuovipäästöt. Suomen ympäristökeskuksen mukaan myös Suomessa tieliikenne on merkittävin yksittäinen mikromuovin lähde: pelkästään ajoneuvojen renkaiden kulumisesta tulee vuosittain noin 5000–10 000 tonnin mikromuovipäästöt. Määrät ovat useita tuhansia kertoja suurempia kuin Fornybar Norgen esittämät arviot Ruotsin tuulivoimaloiden mikromuovipäästöistä. Ne ovat myös monikymmenkertaisia verrattuna Suomessa esitettyihin virheellisen suuriin väitteisiin tuulivoimaloiden mikromuovipäästöistä.
Erityistä huomiota mikromuoveissa on kiinnitetty bisfenoli A:han, jota käytetään polykarbonaattimuovien rakennusaineena. Siitä valmistetaan esimerkiksi ruokailuvälineitä ja juomapulloja. Sen käyttöä on rajoitettu EU:ssa, sillä se on haitallista terveydelle. Juuri bisfenoli A:han moni tuulivoiman kritisoija onkin kiinnittänyt katseensa – myös Kaisa Juuso blogikirjoituksessaan viime vuonna. Tuulivoimaloissakin käytetään bisfenoli A:ta, ja sitä päätyy luontoon niistä jonkin verran. Nykytiedon valossa määrät ovat kuitenkin hyvin vähäisiä, Norjan ympäristöviraston jätteistä ja maaperän pilaantumisesta vastaavan osaston päällikkö Henning Gøhtesen arvioi Faktiskille.
Hän huomautti, että on kuitenkin tärkeää, kaikki teollisuudenalat, myös tuulivoimateollisuus, ottavat vastuun mikromuovipäästöjen ja muovipäästöjen vähentämisestä yleensä.
Pelastetaan Suomen Luonto ry väitti sähköpostivastauksessaan Faktabaarille, että tuulivoimaloiden lapojen kohtalo purkamisen jälkeen nostaa (mikro)muovipäästöjen määrää. Yhdistys väittää, että tuulivoimaloiden lavat eivät ole kierrätettäviä ja että ne hävitetään “kaatopaikoille tai peittämällä ne maahan”.
On totta, että tuulivoimaloiden lapojen kierrättämistä on pidetty hankalana. Asiasta ovat kirjoittaneet muun muassa Yle, Vaasan sähkö, YIT ja Suomen Tuulivoimayhdistys. Lavat ovat suuria ja ne koostuvat useista eri materiaaleista, joita on hankalaa erotella toisistaan. Lapojen hautaaminen maahan on Suomessa kuitenkin kielletty.
Suomen tuulivoimalakanta on kohtalaisen nuorta, eikä voimaloita ole montaa vielä purettu. Purkutahdin odotetaan kiihtyvän 2030-luvun lopulla. Ensimmäiset teollisen mittakaavan tuulivoimaloiden lavat kierrätettiin Suomessa vuonna 2022 osana muovikomposiitin kierrätysratkaisuja selvittänyttä KiMuRa-hanketta. Suomen Tuulivoimayhdistyksen mukaan aiemmin osa materiaalista olisi päätynyt kaatopaikalle tai ulkomaille käsiteltäväksi.
Tuulivoimaloiden kierrätykseen kehitetään jatkuvasti uusia ratkaisuja. Euroopassa tuulivoima-ala on kieltänyt lapojen päätymisen kaatopaikoille vuodesta 2025 alkaen.
Euroopan digitaalisen median seurantakeskus (EDMO) on aiemmin koonnut yhteen tuulivoimaan liittyviä faktantarkistuksia eri puolilta Eurooppaa.
Faktabaari laittoi sähköpostia myös ministeri Kaisa Juusolle aiheesta, mutta ei saanut viestiinsä vastausta ennen artikkelin julkaisua.
Pääkuva: Tuulivoimaloita Saksassa. Agencja Fotograficzna Caro / Alamy
Tämä julkaisu on osa European Media and Information Fundin (EMIF) rahoittamaa Faktabaarin faktantarkistushanketta.
Jaa eteenpäin
