Jessikka Aro väittää kirjassaan, että vuoden 2010 lentoturman syynä oli Venäjän pommi-isku, jota Puolan hallitus peitteli. Kaksi Puolassa suoritettua onnettomuustutkintaa ja yhdysvaltalaisen laboratorion tutkimukset osoittavat kuitenkin selkeästi, että maan presidenttiä ja sotilasjohtoa kuljettanut kone tuhoutui osuttuaan puihin, ei räjähdysten takia.
Artikkelia päivitetty 15.6. kello 12:10 (katso artikkelin loppu).
Puolan ilmavoimien operoima Tupolev-154-matkustajakone putosi kohtalokkain seurauksin metsäiseen maastoon noin kilometrin päässä Smolenskin sotilaslentokentästä 10. huhtikuuta 2010 aamupäivällä klo 10:41 Moskovan aikaa. Onnettomuudessa menehtyi Puolan presidentti Lech Kaczyński, tämän puoliso Maria Kaczyńska sekä 94 muuta ihmistä. Puola menetti turmassa lukuisia asevoimien ja hallinnon korkeita edustajia, mukaan lukien Puolan maa-, meri- ja ilmavoimien komentajat. Venäläisvalmisteinen Tupolev-kone kuljetti seuruetta muistojuhlaan kunnioittamaan Katynin uhreja. Katyn on Smolenskin länsipuolella sijaitseva kylä, jossa murhattiin Josif Stalinin käskystä joukkohautoihin tuhansia puolalaisia upseereja ja eliitin jäseniä toisen maailmansodan aikana.
Puolassa tehdyn onnettomuustutkinnan nojalla tiedämme, että kone lähestyi Smolenskin sotilaslentokenttää sankassa metsän yllä lepäävässä sumussa, joka rajoitti näkyvyyden noin 500 metriin. Sekä lennonjohto että kentälle samana aamuna laskeutuneen puolalaisen Yakovlev Yak-40 -koneen miehistö varoittivat lentäjiä huonosta säästä. Yak-lentäjien mukaan näkyvyys oli vain 200 metriä. Siitä huolimatta Tupolevia ohjanneet Puolan ilmavoimien lentäjät päättivät yrittää laskeutumista.
Vain viittä sekuntia ennen tuhoutumistaan matkustajakoneen vasen siipi osui vankkaan koivunrunkoon, jonka se katkaisi matkallaan. Siiven kärjestä repeytyi 6,5 metrin pituinen osa, jonka jälkeen kone kallistui ensin jyrkästi vasemmalle ja kääntyi sitten ympäri osuessaan maahan. Kääntyessään kone menetti vielä peräsimessä olevan sivuvakaimensa, joka osui poppeliin. Kaikki Tupolevissa olleet kuolivat välittömästi.
Jessikka Aro julkaisi toukokuun alussa Venäjän hybridisodankäyntiä käsittelevän kirjan Putinin maailmansota (Johnny Kniga, 2024), joka pyrkii kumoamaan tämän vallitsevan käsityksen Smolenskin lentoturmasta. Aro rakentaa kirjassaan pääosin puolalaisiin haastattelulähteisiin nojaten narratiivin, jonka mukaan koneen tuhosivat pommit, jotka siihen oli asennettu Venäjällä huollon yhteydessä. Sen sijaan vallitseva käsitys tapahtumista perustuu Aron väitteiden mukaan Venäjän hallinnon syöttämään propagandaan, jota Puolan silloinen hallitus levitti, ja jonka muu kansainvälinen yleisö nielaisi sellaisenaan. Tulkinnan mukaan operaatio on osa Venäjän hybridisotaa, jota Aro käsittelee kirjassaan myös muissa maissa.
Kaksi onnettomuudesta tehtyä perusteellista puolalaista tutkintaa ja pommiteorian torjuneiden puolalaisten tutkivien toimittajien työn kirja sivuuttaa lähes kokonaan. Puolalaisen TVN24-kanavan julkistama ja Yhdysvaltain kansallisen ilmailuinstituutin laboratorion (NIAR) mallinnuksiin perustuva raportti onnettomuudesta vie myös pohjan monilta kirjan väitteiltä, mutta Aro ei näytä perehtyneen raporttiin.
Aron kirja on eräiltä muilta osin ansiokas. Faktabaarin arvion mukaan kirja tarjoaa suomalaisille lukijoille ensi käden lähteisiin perustuvaa uutta tietoa etenkin Venäjän informaatiovaikuttamisesta Saksassa Ukrainan sodan aikana. Kirjan lukuisat väitteet Smolenskin lentoturmasta ovat monista eri lähteistä kerättyjen tietojen perusteella sen sijaan virheellisiä ja harhaanjohtavia. Käsittelemme tässä artikkelissa niistä keskeisimpiä, joiden varaan turman kuvaus on kirjassa rakennettu. Aro käyttää argumentoinnissaan pommiteorian tukena runsaasti myös tunteisiin vetoavaa sisältöä, kuten väitteitä puolalaisten vainajien ruumiiden häpäisystä Venäjällä tai vainajien tietoliikennelaitteiden ja rahojen varastamisesta. On mahdollista, että nämä tiedot pitävät paikkansa, mutta emme ota niihin kantaa, koska niillä ei ole merkitystä koneen tuhoutumisen syiden kannalta.
Onnettomuuden syiden tarkistamiseen ja kertaamiseen on useita perusteita. Jessikka Aro on entinen Yleisradion toimittaja, joka nauttii laajaa kansainvälistä arvostusta julkaistuaan vuonna 2019 teoksen Putinin trollit. Kirjan käännösversioita on julkaistu jo yli 15 maassa. Kirja käsittelee Putinin hallinnon informaatiovaikuttamista ja Aroon kohdistuneita häirintä- ja lokakampanjoita. Myös uudesta kirjasta on vireillä neuvotteluja ulkomaisten kustantajien kanssa. Aro on kertonut Twitter-tilillään kirjan ilmestyvän syksyllä Ruotsissa.
Lisäksi palkitun toimittajan versio Smolenskin lentoturmasta levisi toukokuun alkupuolella miltei varauksetta suurissa suomalaisissa tiedotusvälineissä, kuten Yle Radio 1:ssä, Iltalehdessä, Talouselämässä, Kauppalehdessä ja Helsingin Sanomissa. Tämä on huolestuttava signaali suomalaisen tiedonvälityksen kritiikittömästä suhtautumisesta väitteisiin, jotka nojaavat narratiiviin Venäjän vihamielisestä vaikuttamisesta. Aron kirjan tapauksessa tulilinjalla on myös Puolan nykyinen demokraattisesti valittu hallitus, joka on sitoutunut oikeusvaltioperiaatteeseen.
Aron kirjasta julkistamisen jälkeen kertoneissa jutuissa jäi huomaamatta, että kirjan Smolensk-narratiivi rakentuu suurelta osin kahden puolalaisen toimittajan, Michał Rachońin ja Marek Pyzan, kertomusten varaan. Molemmat ovat lähellä Laki ja oikeus -puoluetta, joka hallitsi maata kumppaniensa kanssa vuosina 2015–2023. Tuona aikana Puolan hallitus horjutti maan demokraattisia instituutioita heikentämällä oikeuslaitoksen itsenäisyyttä ja valjastamalla maan yleisradioyhtiön Telewizja Polskan poliittisten vastustajiensa mustamaalaamiseen ja omien tavoitteidensa ajamiseen.
Teoria pommiattentaatista maan presidenttiä ja sotilasjohtoa kuljettaneeseen Tupolev-koneeseen on palvellut Laki ja oikeus -puoluetta (PiS) vuosien ajan välineenä hyökätä Donald Tuskin johtamaa Kansalaisfoorumi-puoluetta (Platforma Obywatelska, PO) vastaan. Puolan nykyinen pääministeri Donald Tusk toimi pääministerinä myös Smolenskin lentoturman aikaan. PiS on syyttänyt pommiteorian avulla Tuskin hallituksia maan historiallisten vihollismaiden eli Venäjän ja Saksan myötäilystä ja kuvannut Tuskin vuoroin Hitlerin perillisenä, vuoroin Putinin kätyrinä.
Kuvassa Gazeta Polska -lehden kansikuvia Donald Tuskista.
Aron kirja on päätynyt eurovaalien alla Puolassa nopeasti sisäpoliittisen valtakamppailun työkaluksi. Kuten Helsingin Sanomat kertoi jatkojutussaan, pommiteorian Arolle esitellyt Michał Rachoń edusti vuosina 2016–2023 tunnettuna tv-kasvona Laki ja oikeus -puolueen näkemyksiä Puolan televisiossa. Rachoń aloitti puolueen viestintätehtävissä jo 2000-luvun alussa, jolloin hän keräsi mainetta poliittisten vastustajien kovaotteisesta horjuttamisesta lokakampanjoilla. Kirjan julkaisun jälkeen Rachoń on esitellyt Aron kirjaa TV Republika -kanavalle juontamansa Jedziemy-ohjelman suorassa lähetyksessä ja leimannut kirjaa arvostelleet toimittajat, mukaan lukien Helsingin Sanomien jutun, painostamiseksi ja totuuden vaientamiseksi.
Toinen kirjan keskeisistä lähteistä, wPolityce.pl-verkkolehden päätoimittaja Marek Pyza, osallistui Aron kirjan julkistamistilaisuuteen Helsingissä. Pyza on kirjoittanut kirjan julkistamisesta Puolassa jutun otsikolla “tunnettu suomalainen toimittaja kumoaa Smolenskin katastrofin”. Oxfordin yliopiston julkaisemassa tutkimuksessa vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaaleihin kohdistuneesta manipulatiivisesta vaikuttamisesta wPolityce.pl luokiteltiin roskauutiskanavaksi (junk news), joka rinnastui sellaisiin sivustoihin kuin Voiceofeurope, Breitbart.com, Infowars.com, Friatider.se ja Deutschlandkurier.org. Oxfordin tutkijat arvioivat tuolloin, ettei sivustoa toimitettu journalistisin perusperiaattein luotettavasti, läpinäkyvästi ja ammattimaisesti. Roskauutisiksi luokiteltiin tutkimuksessa uutislähteet, jotka sortuivat tyypillisesti ideologisiin äärimmäisyyksiin, puolueellisuuteen, sensaatiohakuisuuteen ja salaliittoteorioihin.
Tietokirjan sisältämiä väitteitä ei voi kuitenkaan sinänsä arvioida käytettyjen lähteiden nojalla. Siksi tarkastelemme seuraavaksi lentoturmaan kirjassa liitetyn kolmen keskeisen väitteen paikkansapitävyyttä. Lopuksi palaamme kirjan pääteemaan, Putinin hallinnon hybridisodan vastaiseen taisteluun, johon Jessikka Aro yhdistää myös kirjansa pommiteorian.
Väite 1: Puolan hallitus ei tehnyt lentoturmasta kunnollista onnettomuustutkintaa, vaan omaksui onnettomuuden jälkeen Venäjän hallinnon propagandan tapahtumista.
Kirjassa väite perustuu Michał Rachońin tapahtumista luomaan kuvaan, jota Aro seuraa: ”[S]yksyllä 2017 arvostamani puolalaiskollega istui vastapäätäni varsovalaisessa ravintolassa ja kertoi, ettei asianmukaista onnettomuustutkintaa ollut koskaan tehty. Oli todisteita, jotka osoittivat Venäjällä olleen osuuden turmaan.”
Väite ei pidä paikkaansa. Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen 26 artiklan mukaan onnettomuustutkinnasta on vastuussa se valtio, jonka alueella onnettomuus tapahtui, mutta koneen rekisteröintimaa – tässä tapauksessa Puola – voi asettaa tutkimukseen omia asiantuntijoitaan. Vuonna 2010 suoritetun venäläisen onnettomuustutkinnan mukaan onnettomuuden syynä oli lentäjien virheellinen päätös yrittää laskeutumista huonossa säässä sekä maakosketuksesta hälyttävän koneen TAWS-järjestelmän varoitusten ohittaminen. Taustalla oleviksi syyksi tutkinta määritteli puutteet lentohenkilökunnan koulutuksessa sekä lentäjän psykologisen paineen kuljettaa arvovieraat sovitusti kentälle.
Onnettomuustutkinta ei kuitenkaan rajoittunut venäläisten sinänsä oikeansuuntaisiin mutta puutteellisiin johtopäätöksiin, jotka sisälsivät myös joitain virheitä. Onnettomuuspaikalle saapui jo samana päivänä Puolan hallituksen ja sotilassyyttäjänviraston nimeämiä asiantuntijoita. Seuraavana päivänä saapui toinen ryhmä, loput niistä 18 puolalaisesta asiantuntijasta, jotka osallistuivat Puolan sisäministerin Jerzy Millerin johtaman 30-henkisen tutkintakomitean työhön Venäjällä.
Tutkijaryhmän tehtävänä oli tarkastaa onnettomuuspaikka ja dokumentoida tapahtumia todisteiden valossa. Puolalainen osapuoli ei tyytynyt venäläiseen raporttiin, vaan esitti siihen yli 100 huomautusta perustuen kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n laatimiin ohjeisiin lento-onnettomuuksien tutkinnasta. Huomautukset päätyivät venäläisraportin liitteeksi. Psykologisten tekijöiden sijaan niissä kiinnitettiin huomiota teknisiin puutteisiin venäläisessä tutkinnassa ja Smolenskin lentokentällä sekä virheisiin, joita lennonjohto teki koneen lähestyessä kenttää.
Puolassa käynnistettiin kaksi erillistä onnettomuustutkintaa, jotka päätyivät turman syistä keskenään samanlaisiin tuloksiin. Puolan valtion asettama lento-onnettomuuksien tutkintakomitea, niin kutsuttu Millerin komitea, julkaisi raporttinsa vuonna 2011. Sen tehtävänä oli etsiä syitä onnettomuuteen ja esittää parannuksia lentoturvallisuuteen. Raportin englanninkielisen version voi ladata täältä. Toisen tutkinnan teki sotilaspiirisyyttäjänviraston nimittämä asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä oli etsiä syyllisiä onnettomuuteen. Siihen kuului sotilasilmailun johtavia asiantuntijoita ja teknisiä asiantuntijoita, joilla on vaativaa erityisosaamista onnettomuustutkinnan eri osa-alueilta. Faktabaari on saanut käyttöönsä myös jälkimmäisen työryhmän kokoaman raportin, jonka julkaisemisen Laki ja oikeus -puolueen johtama hallitus esti vuonna 2015, ja käynyt sen läpi puolantaitoisen avustajan kanssa.
Työnsä päätteeksi Millerin tutkintakomitea asetti lisäksi viisihenkisen tiimin selventämään onnettomuuden vaiheita, syitä ja sitä seurannutta tutkintaa suurelle yleisölle. Kaikki tulokset on julkaistu sivustolla Fakty Smolensk, jossa vastataan onnettomuuteen liittyviin kysymyksiin. Sivusto on puolankielinen, mutta on selattavissa myös englanniksi verkkoselainten käännöstoiminnon avulla. Näiden lähteiden lisäksi Faktabaari on perehtynyt onnettomuustutkinnan puolalaiseen aineistoon haastattelemalla Millerin komitean keskeistä jäsentä, joka ei halua esiintyä nykyisten tehtäviensä vuoksi omalla nimellään siirryttyään vuosia sitten uuteen työhön.
Väite 2: Koneen putoaminen johtui räjähdyksistä, joista jäi jälkiä hajonneen koneen osiin.
Puolan hallituksen vuonna 2010 nimeämän Millerin komitean tutkinnan mukaan onnettomuuden välittömiä syitä olivat lentokoneen laskeutuminen alle minimilaskeutumiskorkeuden, liiallinen laskeutumisnopeus, metsäisen maaston peittänyt sumu ja myöhästyminen koneen ylösvedossa sen jälkeen, kun laskeutuminen osoittautui mahdottomaksi. Lentäjät tekivät virheitä jättäessään huomiotta koneen ilmanpainekorkeusmittarin tiedot ja TAWS-hälytysjärjestelmän kehotukset nostaa kone välittömästi ylemmäs. Tässä vaiheessa Tupolev lensi maastossa olevassa painaumassa jo lentokentän kiitorataa matalammalla tasolla suhteessa merenpintaan. Lisäksi lennonjohto antoi miehistölle virheellistä tietoa sen sijainnista suhteessa laskeutumisreittiin. Taustatekijänä vaikuttivat puutteet lentäjien koulutuksessa.
“Raporttimme tunnisti useita sääntöjenvastaisia kohtia sekä puolalaisen että venäläisen osapuolen toiminnassa. Teimme useita muutosehdotuksia järjestelmään ja organisaatioon. Niitä on onnistuneesti otettu käyttöön Puolan asevoimissa, mikä on lisännyt lentoturvallisuutta”, sanoo Faktabaarin haastattelema Millerin komitean jäsen. Hän pitää täysin perusteettomina väitteitä siitä, että puolalainen onnettomuustutkinta olisi ollut kopio venäläisestä.
Myös syyttäjänviraston tutkinnan tulokset osoittavat kiistattomasti, että onnettomuuteen vaikuttivat lentäjien virhearvioinnit, puutteet tiedonkulussa lentäjien ja lennonjohdon välillä sekä sankka sumu. Lentokoneessa ei ilmennyt lennon aikana teknisiä ongelmia eikä mikään tutkinnassa antanut tukea väitteille räjähteistä tai räjähdyksestä koneessa. Smolenskin kenttää lähestyttäessä koneen nopeus, etäisyys kentästä ja maan pinnasta, laskeutumiskulma, moottorien teho ja heikko näkyvyys myötävaikuttivat siihen, että pilotti aloitti ylösvedon aivan liian myöhään eikä kone ehtinyt väistää edessä olevia puita.
Kun Laki ja oikeus -puolue nousi liittolaistensa kanssa valtaan vuonna 2015, puolueen johtama uusi hallitus sulki Millerin komitean tiedotussivut ja keskeytti sotilassyyttäjänviraston tutkinnan. Sen sijaan uusi hallitus käynnisti oman onnettomuustutkintansa, joka pyrki todistamaan teorian Venäjän pommi-iskusta teknisten kokeiden ja laskelmien avulla. Laki ja oikeus -puolueen puheenjohtajana toimi Jarosław Kaczyński, onnettomuudessa kuolleen Lech Kaczyńskin kaksoisveli. Tämä antoi tutkinnalle siunauksensa. Koska tutkinta oli irrallaan valtion lainmukaisesta onnettomuustutkinnasta eivätkä valtion onnettomuustutkinta-asiantuntijat osallistuneet siihen, uusi tutkintaryhmä nimitettiin ”alakomiteaksi”.
Tästä niin kutsutusta Macierewiczin alakomiteasta erosi kesken työn useita teknisiin testeihin kuten räjäytyskokeisiin osallistuneita jäseniä, joiden mukaan kokeita järjestettiin sattumanvaraisesti tai niitä ylitulkittiin ja manipuloitiin. Alakomitea pyrki esimerkiksi kokeilla todistamaan, että koneen vasemman siiven kärki irtosi pommin vaikutuksesta eikä osumasta siihen koivunrunkoon, josta löytyi onnettomuuden jälkeen siivenpalasia. Vastaavasti irronneesta siiven päästä löytyi puuainesta muttei räjähdyksen jälkiä. Alakomiteasta eronneet jäsenet huomauttivat, että jos siivessä olisi räjähtänyt pommi, sen olisi täytynyt aiheuttaa symmetrisiä vaurioita räjähdyskohdan molemmin puolin ja sytyttää siivessä ollut polttoaine palamaan. Tällaisesta ei kuitenkaan ollut jälkeä.
”Ristiriitaiset todisteet joko ohitetaan hiljaa tai tulkitaan vastoin sitä mitä ne kertovat. Ongelmana on, että Smolenskin tapauksessa raporttien kirjoittamista on ohjannut alun alkaen niiden sovittaminen ennalta päätettyyn lopputulemaan”, alakomiteasta eronnut arkkitehti Marek Dąbrowski kertoi vuonna 2022 TVN-televisiokanavan toimittajalle.
Aro kertoo Puolan radion vuonna 2019 Laki ja oikeus -puolueen kaudella julkaisemiin tietoihin nojaten, että Puolan poliisin teknikot löysivät hylystä ja maaperästä onnettomuuden jälkeen jälkiä räjähdysaine TNT:stä. ”Kun Puolan viranomaiset olivat kiistäneet räjähteiden olemassaolon, juuri omaisten aloitteesta räjähdysainejäämiä tutkittiin kansainvälisissä rikosteknisissä laboratorioissa Irlannissa, Italiassa ja Britanniassa”, Aro kirjoittaa. Näissä tutkimuksissa räjähteiden jäämiä löytyi alakomitean uudelleentutkinnan aikana vuosina 2017 ja 2019.
Räjähdysteoriaa vastaan puhuvat useat tosiasiat koneen tuhoutumisesta: Jos kone olisi hajonnut ilmassa räjähdyksen seurauksena, lentokoneen osia ja rungon sisältä tullutta tavaraa olisi levinnyt ympäriinsä räjähdysalueella. Sen sijaan ensimmäiset koneen osien jäänteet löydettiin katkenneista puista tai niiden takaa, kuten tyypillisesti törmäyksessä esteisiin. Lisäksi koneen ja vainajien jäänteet löytyivät suhteellisen pieneltä soikion muotoiselta 160 x 50 metrin kokoiselta alueelta sen kohdan takana, jossa lentokoneen ensimmäinen maakosketus tapahtui.
Pommiväitteitä käsittelee perusteellisesti Puolassa vuoden 2023 sananvapauspalkinnon saanut TVN24-kanavan tutkiva toimittaja Piotr Świerczek dokumenttielokuvassaan Siła kłamstwa (”Valheiden voima”). Pommiteorian oikeellisuus edellyttäisi elokuvan mukaan, että iskun suunnitelleet venäläiset olisivat kyenneet lavastamaan puustovaurioita Tupolevin lentoreitillä muutaman minuutin aikana räjähdyksen ja koneen putoamisen jälkeen hämmästyttävällä tarkkuudella. Lähestyessään lentokenttää koneen korkeus laski vajaaseen seitsemään metriin, jolloin vasemman siiven rikkonut koivunrunko, konetta repineet oksat ja hetkeä myöhemmin koneen kallistuttua peräsimessä olevan koneen sivuvakaimen rikkonut poppeli olisi pitänyt katkaista täsmälleen oikeista kohdista.
Puustovauriot olisi täytynyt lavastaa niin yksityiskohtaisesti, että ne vastaavat vuosia myöhemmin Wichitan yliopistossa Yhdysvaltain kansallisen ilmailuinstituutin laboratoriossa (NIAR) tehtyjä laskelmia koneen lentoradasta. Pommiteoriaa ajanut Antoni Macierewiczin alakomitea tilasi laskelmat itse instituutista, jonka muita asiakkaita ovat esimerkiksi Boeing ja Bombardier, ja maksoi työstä kahdeksan miljoonaa zlotya eli lähes 1,9 miljoonaa euroa. Alakomitea julkisti kuitenkin vain osia raportista. Valtaosan yhdysvaltalaisraportin tuloksista se piilotti yleisöltä, koska ne eivät sopineet pommiteoriaan vaan päinvastoin täsmäsivät Puolan valtion onnettomuustutkinnan kanssa. NIAR-instituutin laskelmat esimerkiksi vahvistivat, että siiven pään katkaisi osuma koivuun ja että kone kääntyi sen jälkeen kuten aiemmissa Venäjällä ja Puolassa tehdyissä tutkimuksissa oli päätelty.
Katkenneet puut ja oksat tiellä näkyvät onnettomuuspaikan lähellä olleen venäläisen automekaanikon hetkeä onnettomuuden jälkeen ottamalla videolla, josta voidaan päätellä, ettei puita ole katkottu myöhemmin. Reilun viiden metrin korkeudesta katkennut koivu näkyy myös Puolan television onnettomuuspaikalla kuvaamalta videolta.
Katkennut koivu. Lähde: Fakty Smoleńsk
Kuvakaappaus dokumenttielokuvasta Siła kłamstwa (”Valheiden voima”).
Katkennut siiven pää löytyi reilun sadan metrin päästä koivusta, mikä vastaa Toronton yliopistossa myöhemmin mallinnettua lentorataa satojen kilojen painoiselle siiven osalle, joka iski koivuun 270 kilometrin tuntinopeudessa. NIARin laskelmat puolestaan vahvistavat, että syvälle maaperään painunut lentokoneen matkustamon ovi saattoi päätyä sinne koneen rungon painamana eikä siihen tarvittu räjähdystä, kuten Macierewiczin alakomitea ja Aro väittävät. Samoin ne osoittavat, että koneen ja vainajien hajoaminen lukemattomiin palasiin oli mahdollista siiven repeämistä seuranneiden voimien vaikutuksesta. Aron kirjassa nämä ovat yksittäisiä todisteita pommiteorian puolesta, mutta niiden todistusvoima ei näytä kestävän NIARin raportin lukemista kokonaisuudessaan. Puolalaistutkijat päättelivät jälkikäteen vainajien jäänteistä, että matkustajien kehoihin kohdistui koneen maahansyöksystä yli 100 G:n voima eli yli satakertainen putoamiskiihtyvyys verrattuna maan painovoimaan, mikä selittää lukuisat vammat.
Macierewiczin alakomitea sisällytti mekaanikon videon lähteisiinsä mutta väitti silti, että kone lensi puiden yli ja räjähti ilmassa vasempaan siipeen ja runkoon sijoitettujen pommien voimasta. Laki ja oikeus -puolueen johtama hallitus puolestaan yritti vaientaa Piotr Świerczekin tutkivan työn nostamalla oikeuskanteen toimittajaa vastaan ja yrittämällä perua toimiluvan TVN24-kanavalta, jolle Świerczek työskenteli. Aro siteeraa kirjassaan Macierewiczin alakomitean väitteitä, joiden mukaan ”lentäjät eivät olleet yrittäneet laskeutua Severnyin kentälle” vaan ”ryhtyivät toimenpiteisiin turvallisessa lentokorkeudessa”. Syyllisyyden alakomitea ja kirja vyöryttävät turman takana olleille ”Venäjän tiedustelupalveluille”, jotka sekä ohjasivat koneen Moskovasta käsin vaaralliselle lentoreitille että räjäyttivät sen ilmassa.
Teorian todistelu edellyttää edelleen, että lentokoneen mustia laatikoita eli laitteita, jotka rekisteröivät lennon vaiheet, ohjaamossa käydyt keskustelut ja koneen tekniseen suorituskykyyn liittyviä tekijöitä, olisi jälkikäteen manipuloitu. Näin Aro myös kirjassaan väittää Macierewiczin alakomiteaa seuraten. Tämä ei kuitenkaan puolalaisten tutkijoiden mukaan pidä paikkaansa. Koneen neljästä mustasta laatikosta kolme löydettiin, ja yhdessä niistä pystyttiin muodostamaan täydellinen kuva lennon viime sekunneista, mukaan lukien koneen laskeutumisesta liian alas lähestyessään kenttää, osumat puihin, koneen kääntyminen ympäri sekä miehistön jäsenten kauhistuneet reaktiot. Sen sijaan räjähdyksestä ilmassa ei ole merkkejä mustien laatikoiden nauhoilla. Puolalaiset asiantuntijat osallistuivat venäläisvalmisteisten tallentimien sisällön purkamiseen Venäjällä. Laitteiden manipuloinnin sulkee ulos myös se tosiasia, että yksi niistä, malliltaan ATM QAR, oli valmistettu Puolassa, johon se lähetettiin tutkittavaksi, koska muistikasetin salauksen pystyi purkamaan vain puolalaisen valmistajan avustuksella.
Aro kuittaa nämä tosiasiat kirjassaan lähinnä pommiteorian puolesta todistelevan tanskalaisen virtausdynamiikan maisterin Glenn Jørgensenin väitteillä, että venäläiset ”eivät ole antaneet Puolalle lentokoneen mustia laatikoita” ja että ”venäläiset manipuloivat ohjaamon äänitteen todistusarvon kannalta merkittäviä segmenttejä”. Jørgensen on naimisissa puolalaisen toimittajan Ewa Stankiewiczin kanssa. Kuten Aro kertoo, myös Stankiewicz on kyseenalaistanut dokumenttielokuvissaan virallisen version tapahtumista ja etsinyt kytköksiä Venäjään. Jørgensen puolestaan opiskeli lento-onnettomuustutkijaksi voidakseen selvittää Smolenskin tapahtumat. Hän pyrki ja pääsi mukaan Macierewitzin alakomiteaan. Kirjan mukaan hän oli ainoa komitean jäsen, jolla oli maisterintutkinto lento-onnettomuuksien tutkinnasta.
Jørgensen näyttää kuitenkin tukeutuvan tahallisesti tai tahattomasti vääristeltyyn informaatioon Arolle antamassaan haastattelussa. Jørgensen väittää NIARin tutkimuksen osoittaneen, että ”koneen rungossa oli sarja räjähdyksiä. Aivan maanpinnan yläpuolella”. Keskeinen todiste tästä on Jørgensenin mukaan juuri maahan painunut matkustamon ovi. Tämä ei NIARin raportin perusteella pidä paikkaansa. 160-sivuisessa raportissa ei mainita räjähdyksistä mitään, mutta sen sijaan ovea koskevien yksityiskohtaisten laskelmien yhteenvedossa sivulla 152 todetaan, kuinka oven ”kinematiikka ja analyysi osoittavat, että lentokoneen inertiakuormat voivat työntää oven maahan, kun se on irronnut rungosta”. Tämän lisäksi Świerczek osoittaa dokumenttielokuvassaan, että Macierewiczin alakomitea muunteli mustien laatikoiden nauhojen sisältämiä äänitteitä saadakseen väitetyn räjähdyksen äänen sopimaan ajallisesti osumiin puuston kanssa.
Aro suhtautuu ymmärrettävän epäluuloisesti Venäjällä vuonna 2010 tehtyyn onnettomuustutkintaan, vaikka Putinin hallinto ei vielä tuolloin ollut lähimainkaan yhtä pitkällä ”lännen vastaisessa sodassaan” kuin nykyisin vaan pyrki pikemminkin lisäämään yhteistyötä Puolan kanssa. Aron vaakakupissa tanskalaisen lento-onnettomuustutkinnan maisterin laskelmat ja politisoituneen Macierewiczin komitean sanat painavat kuitenkin myös enemmän kuin kahden puolalaisen onnettomuustutkinnan tulokset sekä vuonna 2022 julki tulleet NIARin laboratorion laskelmat onnettomuuden kulusta.
Lopulta kriittiselle lukijalle käteen jää lähinnä oletus Tuskin ja Putinin hallitusten solmimasta salaliitosta Laki ja oikeus -puoluetta (ja Puolan asevoimien ylintä johtoa) vastaan. Tähän oletukseen Aro ohjaa lukijaa kirjassaan. Salaliittoon olisi pitänyt kuitenkin sitoa mukaan myös riippumaton sotilassyyttäjänvirasto, joka teki oman tutkintansa tapahtumista. Puolan presidenttiin ja asevoimien komentajiin kohdistunut salaliitto olisi merkinnyt sotilaallista hyökkäystä Nato-maata vastaan. Kirjan Smolensk-luku vihjailee tällaisesta salaliitosta, mutta esittää sen tueksi niukasti todistusaineistoa.
Aro viittaa tietoihin, joita Michał Rachoń on esittänyt Puolan televisiossa Laki ja oikeus -puolueen kaudella esitetyssä Reset-dokumenttisarjassa. Ne perustuvat puolalaisista ministeriöistä ja pääministerin kansliasta luovutettuihin tietoihin. Puolan sotilastiedustelu solmi väitetysti FSB:n kanssa vuonna 2013 sopimuksen, jonka mukaan ne ”tarjoavat molemminpuolista apua vastatakseen kolmansien maiden Venäjän federaatioon tai Puolan tasavaltaan kohdistamaan tiedustelu- ja vaikuttamistoimintaan”. Pääministeri Tuskin mukaan sopimus liittyi joukkojen vetämiseen Afganistanista, minkä Rachoń puolestaan kyseenalaistaa Arolle antamassaan haastattelussa.
Aro esittää pommiteorian tueksi myös muutamia silminnäkijälausuntoja. Eräs paikallinen silminnäkijä kertoo kuulleensa “pommin äänen” koneen pudotessa, ja tämä on päätynyt myös kirjan väliotsikkoon. Toinen sanoo kuulleensa kovan räjähdyksen, joka muistutti ukkosen jylinää. Kuten Aro itsekin toteaa, onnettomuustutkijat keräsivät Puolassa ja Venäjällä satoja lausuntoja koneen viime hetkien tapahtumista. Silti myös ne muutamat lausunnot, joita Aro on valikoinut kirjaansa, eroavat toisistaan sisällöllisesti.
Piotr Świerczekin haastattelema Puolan television kuvaaja Sławomir Wiśniewski näki koneen putoamisen hotellihuoneensa ikkunasta ja oli paikalla videokameransa kanssa, kun palavaa lentokerosiinia vielä sammutettiin koneen hylyn ympärillä. Hän kertoo tapahtumista seuraavasti: “En varmuudella kuullut mitään räjähdystä. Jos olisin kuullut räjähdyksen, olisin varmasti ollut enemmän peloissani enkä olisi juossut paikalle.” Sen sijaan Wiśniewski näki, miten koneen pudotessa kymmenen tonnia lentokerosiinia roihahti yli kaksi kertaa puiden latvojen korkuiseksi tulipatsaaksi, joka poltti maastoa ja matkustajia.
Entä koneen hylystä löytyneet jäljet TNT:stä? Piotr Świerczek käsittelee dokumentissaan perusteellisesti myös näitä väitteitä, joihin PiS on tukeutunut levittämässään pommiteoriassa. Koneen hylystä on löydetty tosiasiassa minimaalisia jäämiä kolmesta eri räjähdysaineesta, TNT:stä, heksogeenista ja pentriitistä. Kaksi jälkimmäistä ovat sotilasräjähteitä, joita käytetään muoviräjähteissä, pentriittiä myös esimerkiksi kranaattien ja maamiinojen räjäytinten valmistamiseen ja tulilankojen ytimenä. Kuten Aro kirjoittaa, räjähdejäämät havaitsi ensimmäisenä vuonna 2012 tutkimuksissaan Puolan poliisin rikostekninen laboratorio. Silti myös poliisi sulki räjähdyksen pois onnettomuuden syynä.
Tähän voi olla hyviä syitä. 90 prosenttia niistä näytteistä, joissa havaittiin tutkimuksissa räjähdejäämiä, tehtiin lentokoneen istuimista. Valtion lentokone oli kuljettanut taistelupioneereja, tykistömiehiä ja muita räjähteiden kanssa tekemisissä olevia sotilaita sotaharjoituksiin tai esimerkiksi kriisinhallintatehtäviin Afganistaniin. Näytteistä voidaan havaita hyvinkin pieniä jäämiä räjähteistä, jotka ovat kulkeutuneet koneen sisälle sotilaiden mukana. Vain kolmessa lentokoneen metallikuoresta otetusta näytteestä havaittiin myöhemmin Britanniassa tehdyissä tutkimuksissa nanogrammojen kokoisia jäämiä räjähteistä. Mikään niistä ei ollut koneen vasemmasta siivestä.
Kuten Piotr Świerczek kertoo dokumentissaan silminnäkijöiden havaintoihin perustuen, Laki ja oikeus -puolueen käynnistämän uudelleentutkinnan aikana tehdyissä kokeissa ei noudatettu erityisiä puhtausvaatimuksia. Ennen kuin Puolaan Venäjältä luovutetun vasemman siiven kärjestä lopulta löydettiin heksogeeniä yhdestä näytteestä, se oli lojunut sotilaslentokentän hangaarin lattialla. Świerczekin mukaan “stadionin verran” väkeä oli käynyt paikalla tekemässä tutkimuksia ilman steriilejä hansikkaita, mukaan lukien sotilaita.
Väite 3: Puola on jaettu kahtia levittämällä Venäjän propagandaa, jolla totuus lentoturmasta on kätketty.
Aro aloittaa kirjansa kertomalla tapaamisestaan Michał Rachońin kanssa vuonna 2016 Naton huippukokouksen yhteydessä järjestetyssä konferenssissa Varsovassa ja uudelleen seuraavana vuonna: “Michał kertoi minulle katastrofista, jonka avulla Puolan kansa ja toimittajat oli Venäjän valheilla jaettu kahtia: Venäjän Smolenskissa 2010 tapahtuneesta lentoturmasta, joka tappoi Puolan presidentin ja 95 muuta ihmistä.”
Faktabaarin kokoamien tietojen valossa Rachońin kertomuksesta on vain puolet totta. Lentoturmaa on käytetty Puolan jakamiseen kahtia, mutta Rachoń on politiikan toimijana itse yksi tämän työn arkkitehdeistä. Lisäksi Puolan kahtiajaossa on hyödynnetty Venäjän tai sitä lähellä olevien puolalaisten toimijoiden levittämää disinformaatiota, mutta ei siten kuin Aro väittää. Putinin hallinnolle Laki ja oikeus -puolueen levittämä pommiteoria on ollut hyödyllinen väline Puolan kahtiajaon lietsomisessa. Tunteita kuumentavien väitteiden avulla Venäjä on ruokkinut monin tavoin Puolan sisäistä konfliktia. On mahdollista, että Aron kirja on päätynyt vastoin kirjan tarkoitusperiä pommiteorian varaan rakennetun disinformaation välikappaleeksi.
“Onnettomuus oli normaali lentoturma, eikä sillä ollut yhteyttä Venäjän salaisiin palveluihin tai Putinin väkeen. Poliittisista syistä PiS:n väki on käyttänyt onnettomuuteen liittyvää salaliittoteoriaa kyynisesti demokraattisen maamme jakamiseen”, sanoo Puolan Newsweekin tutkiva toimittaja Grzegorz Rzeczkowski Faktabaarille.
Venäjän osuuteen pommiteorian levittämisessä viittaavat Rzeczkowskin esiin kaivamat lähteet, joihin Faktabaari ei ole voinut tutustua suoraan. Rzeczkowski julkaisi vuonna 2020 kirjan Katastrofa posmoleńska: Kto rozbił Polskę (Smolenskin jälkeinen katastrofi: Kuka tuhosi Puolan). Kirja vie lukijan onnettomuuden ympärille rakennettujen salaliittoteorioiden lähteille. Rzeczkowski on löytänyt pommiteorian taustalta Putin- ja Venäjä-mielisiä puolalaisia ryhmiä, joilla on yhteyksiä Laki ja oikeus -puoluetta tukeneisiin toimittajiin.
“Näkemykseni on, että Venäjä on tukenut teoriaa jakaakseen Puolan yhteiskunnan ja levittääkseen ristiriitoja maahan”, Rzeczkowski sanoo. “Keskustelin kirjaa varten Puolan tiedustelupalvelun entisten työntekijöiden kanssa, jotka löysivät yhteyksiä [Venäjän turvallisuuspalveluun] FSB:hen.”
Rzeczkowski kertoo, että todisteita siitä, miten Venäjä on käyttänyt onnettomuutta Puolan jakamiseen ja sekaantunut sen avulla maan sisäiseen tilanteeseen, on monia. Yksi keskeisimmistä on muutama kuukausi onnettomuuden jälkeen Venäjältä Puolaan kuljetettu video. Se sisälsi järkyttäviä näkymiä onnettomuusalueelta, kuten maassa makaavia runneltuja ruumiita. Videolla venäläiset näyttivät suhtautuvan ruumiisiin piittaamattomasti.
“Vastatiedustelupalvelumme pystyi osoittamaan, että elokuva oli kuvattu FSB:n käyttämällä kameralla pari tuntia onnettomuuden jälkeen”, Rzeczkowski jatkaa. ”Video herätti Puolassa suuttumusta Tuskin hallitusta kohtaan, joka oli antanut venäläisten kohdella sankareitamme tällä tavoin. Video ruokki salaliittoteoriaa.“
Rzeczkowski kertoo, että salaliittoteoriat Smolenskin lento-onnettomuudesta lähtivät liikkeelle ensimmäisenä Putinia kannattavista ryhmistä kolme neljä päivää onnettomuuden jälkeen. He kyselivät ensimmäisinä: “Katsokaa, eikö se ollutkaan onnettomuus? Tappoiko Putin presidenttimme?” Laki ja oikeus -puolue tarttui teoriaan vasta näiden ryhmien jälkeen, jolloin väitteet alkoivat kiertää yhä laajemmin.
Rzeczkowski sanoo olevansa täysin vakuuttunut, ettei Laki ja oikeus -puolueen pommiväitteiden varaan rakentamalla salaliittoteorialla ole mitään pohjaa tai todistusvoimaa. ”Puolue on käyttänyt sitä jakaakseen yhteiskuntamme kahtia ja noustakseen valtaan mystifioimalla tapahtunutta”.
Myös Faktabaarin haastattelema Puolan valtion asettaman tutkintakomitean jäsen pitää lento-onnettomuuden esittämistä terrori-iskuna propagandana, jolla Puola jaettiin kahtia. Onnettomuus oli suuri shokki puolalaiselle yhteiskunnalle. Siitä tehtiin yksi niistä välineistä, jolla Laki ja oikeus -puolue nousi valtaan vuonna 2015. ”On hyvä, että ne ajat ovat ohi, vaikka yrityksiä väärentää faktoja esiintyy edelleen”, hän sanoo.
Faktabaari lähetti ennen julkaisemista koko artikkelin luettavaksi Jessikka Arolle, mutta hän ei vastannut toimituksen yhteydenottoon millään tavalla. Aro kieltäytyi aiemmin keskustelemasta kirjansa väitteistä myös Suomen Kuvalehden toimittajan kanssa.
Artikkelia päivitetty 15.6. kello 12:10.
Faktabaarin toimittaja Joonas Pörsti keskusteli tästä faktantarkistuksesta Jessikka Aron sekä Aleksanteri-instituutin Jean Monnet -professorin Katalin Miklóssyn kanssa Pauliina Grymin juontamassa Yle Radio 1:n Kulttuuriykkösessä 5.6.
9. kesäkuuta Jessikka Aro lähetti Faktabaarille sähköpostitse kolme oikaisupyyntöä. Maanantaina 10.6. Aro lähetti vielä 13 oikaisupyyntöä lisää.
Faktabaari kävi kaikki oikaisupyynnöt yksityiskohtaisesti läpi. Päädyimme lisäämään ”lähinnä”-sanan tähän virkkeeseen: ”Aro kuittaa nämä tosiasiat kirjassaan lähinnä pommiteorian puolesta todistelevan tanskalaisen virtausdynamiikan maisterin Glenn Jørgensenin väitteillä, että venäläiset ‘eivät ole antaneet Puolalle lentokoneen mustia laatikoita’ ja että ‘venäläiset manipuloivat ohjaamon äänitteen todistusarvon kannalta merkittäviä segmenttejä’.” Aro totesi tätä kohtaa koskevassa oikaisupyynnössään, että ”mustien laatikoiden sisällön vääristelystä” kerrotaan muissakin kirjan osissa, mikä pitää paikkansa. Mustien laatikoiden sisällön vääristely mainitaan muutamassa muussakin kohdassa kirjaa, mutta aihetta käsitellään syvemmin Glenn Jørgensenin haastattelun kautta. Siksi on perusteltua lisätä ”lähinnä”-sana virkkeeseen, mutta jättää se muutoin ennalleen.
Muiden oikaisupyyntöjen osalta emme löytäneet jutusta korjattavaa. Toisin kuin toimitus oli Aron kirjan perusteella ymmärtänyt, hän kertoo kuitenkin perehtyneensä NIARin raporttiin. Emme silti nähneet asiassa oikaistavaa, koska artikkelissa sanotaan, että ”Aro ei näytä perehtyneen raporttiin”. Kyse on toimituksen tulkinnasta, mikä käy lauseesta selvästi ilmi.
27.5.2024 julkaistun artikkelin alkuperäinen versio on tallennettu esimerkiksi verkkosivuarkisto Waybackmachineen tänne. ■
Pääkuva: Tupolev-154-matkustajakoneen hylyn palanen pellolla lähellä Smolenskin lentokenttää 10.4.2010. / European Pressphoto Agency EPA. Päällä valokuva Jessikka Aron kirjan kannesta.
Tämä julkaisu on osa European Media and Information Fundin (EMIF) rahoittamaa Faktabaarin faktantarkistushanketta.
Jaa eteenpäin
