Sosiaalisessa mediassa on levitetty toimittajien puoluekantoja esittävää kuvaajaa. Viime vuosina aika-ajoin esiin noussut kuvaaja on keksitty. Se ei perustu mihinkään todennettuun lähteeseen.
Toukokuussa sosiaalisessa mediassa on levitetty pylväsdiagrammia toimittajien puoluekannoista. Kuva on noussut esiin jälleen nyt, kun keskustelu suomalaisen median puolueettomuudesta ja Yleisradion rahoituksesta on ollut runsasta.
Käänteisen kuvahaun avulla selviää, että sama kuvaaja on esiintynyt jo useita vuosia sitten tehdyissä julkaisuissa muun muassa Twitterissä ja erinäisissä blogiteksteissä.
Kyseinen kuvaaja toimittajien puoluekannoista on kuitenkin keksitty. Siinä ei ole viittausta mihinkään lähteeseen eikä sille löydy tukea aiheesta tehdyistä tutkimuksista. Lisäksi kuvaajaan ei ole merkitty yksiköitä, eli siitä ei selviä, mitä se oikeastaan esittää. Mikäli vasemmassa laidassa olevissa numeroissa olisi kyse prosenteista, pylväiden yhteenlaskettu tulos menisi yli sadan.
Faktabaari kävi tarkistusta varten läpi aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Tiivistettynä voi todeta, että tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ei ole mahdollista tehdä yleistettävää päätelmää Suomessa työssä olevien toimittajien puoluekannoista.
Keskustelu toimittajien puoluekannoista
Julkisuudessa esiintyy aika-ajoin keskustelua suomalaisten toimittajien poliittisesta suuntautumisesta. Vuosien varrella useat tahot ovat myös halunneet toimittajien puoluekannat selvitetyksi. Kevään 2023 eduskuntavaalit nostivat aiheen jälleen pinnalle.
Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2019 teettämässä Ilmapuntari-tutkimuksessa selvitettiin kansalaisten arvioita suomalaisten toimittajien poliittisesta taustasta. Tutkimuksessa haastateltiin 1127 iältään 18–79-vuotiasta suomalaista.
Tutkimuksessa eniten kansalaiset olettivat toimittajien kannattavan SDP:tä. Vastaajista 25% otaksui, että toimittajien keskuudessa olisi eniten SDP:n kannattajia. Toiseksi eniten toimittajien uskottiin kannattavan kokoomusta (17%) ja kolmanneksi eniten vihreitä (12%).
Tutkimuksen perusteella kolmannes (31 %) suomalaisista ei osaa arvioida lainkaan, minkä puolueen kannattajia on toimittajien keskuudessa eniten. Etenkin naiset (40 %), opiskelijat (43 %) ja työttömät (49 %) ovat kokeneet vaikeaksi arvioida toimittajien poliittisia kantoja.
Mitä toimittajien puoluekannoista tiedetään?
Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ei ole mahdollista tehdä yleistettävää päätelmää työssä olevien toimittajien puoluekannoista. Ajankohtaista ja edustavuudeltaan pätevää tutkimusta aiheesta ei ole saatavilla, sillä tutkimuksissa, joita aiheesta on tehty, on tarkasteltu esimerkiksi opiskelijoita, tai tutkimusten otanta ei ole ollut edustava.
Yliopistotutkija Reeta Pöyhtäri Tampereen yliopistosta näkee edelleen vaikuttavan siltä, että puoluekantaa ei toimittajilla joko selkeästi ole, tai ainakin sen näkymistä jutunteossa pyritään välttämään. ”Mielestäni halukkuutta puoluekantojen ilmaisemiseen ei myöskään ole laajemmalti ollut”, Pöyhtäri sanoo.
Toisinaan toimittajien poliittiseen suuntautumiseen liittyvissä keskusteluissa viitataan suomalaisiin tutkimuksiin, joita aiheesta on tehty. Niiden perusteella ei voi kuitenkaan tehdä asiasta yleispäteviä päätelmiä.
Esimerkiksi Ville Mäkilä (2020) tarkasteli opinnäytetyössään journalistiikan opiskelijoiden arvoja. Sen mukaan valtaosa journalistiikan opiskelijoista kannattaa vasemmistolaisia ja liberaaleja arvoja. Opinnäytetyön mukaan vihreät ja vasemmistoliitto olivat journalistiikan opiskelijoiden keskuudessa suosituimmat puolueet. Vastaajista 31 prosenttia ilmoitti äänestävänsä vihreitä ja 26 prosenttia vasemmistoliittoa, mikäli vaalit olisivat nyt. Perussuomalaiset oli journalistiikan opiskelijoille etäisin puolue. 70 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei missään nimessä äänestäisi perussuomalaisia. Opinnäytetyön perusteella ei ole kuitenkaan mahdollista tehdä päätelmiä toimittajien puoluekannoista, sillä se koski toimittajaopiskelijoita, ei työssä olevia toimittajia.
Avonius ja kumppanit (2016) puolestaan selvittivät tutkimuksessaan koulutusalan yhteyttä yliopisto-opiskelijoiden poliittiseen orientaatioon. Tutkimuksen mukaan journalistiikan ja viestinnän opiskelijoiden suosituimmat puolueet olivat vihreät (47.7%), vasemmistoliitto (27.3%) ja SDP (11.4%). Tutkimuksen mukaan kuitenkin myös monilla muilla koulutusaloilla vihreät ja vasemmistoliitto olivat suosituimmat puolueet. Vertailun 18:sta koulutusalasta ainoastaan lääketieteen, kauppatieteen ja tietojenkäsittelytieteen koulutusalat poikkesivat tästä. Kuitenkaan myöskään tämä tutkimus ei käsitellyt työssä olevia toimittajia, vaan opiskelijoita. Lisäksi siinä tarkasteltiin vain yhtä journalismia opettavista korkeakouluista.
Ilkka Ruostetsaaren (2014) eliittejä tarkastelleen tutkimuksen mukaan suomalaisen joukkotiedotuseliitin keskuudessa kannatetuin puolue oli kokoomus (50%). Tutkimuksessa joukkotiedotuseliittiin kuuluivat päivälehdistön, eli 3–7-päiväisten sanomalehtien ja suurimpien aikakauslehtien päätoimittajat sekä STT:n päällikkötoimittajat. Sähköisen viestinnän osalta eliittiin sisältyivät Yleisradion, MTV3:n, Nelonen Median ja suurimpien paikallisradioiden johto ja toimituspäälliköt. Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöksiä työskentelevien rivitoimittajien puoluekannoista. Aineisto on lisäksi vuodelta 2011.
Sunnuntaisuomalainen selvitti vuonna 2012 julkaistussa kyselyssä suomalaisten toimittajien suosikkipuoluetta. Kyselyyn vastasi 284 toimittajaa, mikä on murto-osa suomalaisesta toimittajakunnasta. Yleisradio, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kieltäytyivät vastaamasta kyselyyn. Pöyhtäri arvioi kieltäytymisen johtuneen siitä, että mediat ovat halunneet korostaa sitoutumattomuuttaan. Kyselyyn vastanneiden toimittajien suosituin puolue oli vihreät, jota kyselyä edeltäneissä vaaleissa kertoi äänestäneensä 26 prosenttia vastaajista. Toiseksi suosituin oli kokoomus, jota oli äänestänyt 18 prosenttia vastanneista. Perussuomalaiset olivat kyselyn mukaan toimittajien vähiten suosima puolue. Edellisissä vaaleissa perussuomalaisia oli äänestänyt kaksi prosenttia kyselyyn vastanneista toimittajista.
Väliverronen, Pöyhtäri ja Villi (2023) perehtyivät kansainväliseen Worlds of Journalism -projektiin kuuluvassa tutkimushankkeessa suomalaisten journalistisen työn tekijöiden ammattiarvoihin, -etiikkaan, työoloihin ja käsityksiin journalismista. Tutkimus on Suomessa ensimmäinen, jossa tiedusteltiin myös suomalaisten työssäolevien journalistien arviota sijoittumisestaan vasemmisto-oikeisto-akselille. Tutkimukseen pyrittiin saamaan eri ikäisiä toimittajia useista mediavälineistä eri puolilta Suomea.
Poliittiselta kannaltaan kyselyyn vastaajat olivat hienokseltaan vasemmalle kallellaan. Kaikkien vastaajien keskiarvo asteikolla 0–10 (0=vasemmisto, 10=oikeisto) oli 4,17, ja 60 % vastaajista sijoitti itsensä keskustasta vasemmalle. Rivitoimittajien keskuudessa oli yleisempää vasemmistolainen kanta, kun taas toimituksen ylintä johtoa edustaneet vastaajat asemoituivat todennäköisemmin poliittiseen keskustaan ja oikeistoon.
Pöyhtäri kertoo, että tutkimuksen otos on siinä mielessä kattava, että kyselyyn vastannut toimittajapopulaatio vastaa melko hyvin koko Suomen toimittajapopulaatiota. Samalla hän kuitenkin huomauttaa, että osallistujina oli vain murto-osa (n. 3%) suomalaisista toimittajista, sillä tutkimuksen kyselyyn vastasi 453 toimittajaa ja ryhmähaastatteluihin osallistui 33 toimittajaa. Lisäksi aineistossa painottuvat jonkun verran päällikkötasoiset toimittajat, jotka käytännön syistä vastasivat kyselyyn hieman muita enemmän, Pöyhtäri sanoo.
Worlds of Journalism -tutkimushankkeessa tarkasteltiin myös suomalaisten journalistisen työn tekijöiden tieto- ja objektiivisuuskäsityksiin liittyviä kysymyksiä. Pöyhtärin mukaan tutkimuksessa havaittiin muutosta siinä, että toimittajat eivät välttämättä enää usko absoluuttiseen objektiivisuuteen. ”Se on arvo, jota pidetään työssä tärkeänä, mutta toimittajat ajattelevat, että objektiivisuus määrittyy monenlaisista tekijöistä käsin eri tilanteissa. Toimittajien käsitys objektiivisuudesta on siis aiempaa monimuotoisempi ja tulkitsevampi.”
Tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa huomataan, että vastaajien käsityksissä korostuvat kuitenkin aiempaan tapaan pyrkimykset puolueettomaan ja neutraaliin tiedonvälitykseen sekä kriittisyyteen ja analyyttisyyteen. Niiden lisäksi on tullut vahva halu taistella disinformaatiota vastaan. Puoluepoliittiseen vaikuttamiseen pyritään yhä pitämään etäisyyttä, mutta ei-puoluepoliittista aktiivisuutta ja kantaaottavuutta suvaitaan entistä paremmin erityisesti nuorten ja naisjournalistien parissa. Tätä voi tutkimuksen mukaan pitää todennäköisenä journalismin kehityskulkuna jatkossa.
Journalistisen työn tekijöiden yleiset eettiset kannat ovat hyvin yksituumaiset, kuten aiemmassakin WJS-tutkimuksessa. Niitä määrittelee edelleen vahva luottamus ammatillisiin standardeihin, eli käytännössä Journalistin ohjeisiin. Muunlaiset ajattelutavat eivät saa vastaavaa tukea. Kuten ennenkin, mahdollisesti arveluttaviin eettisiin toimintatapoihin suhtaudutaan ainakin ajatuksen tasolla valtaosin kielteisesti. Vain ne eettisesti kyseenalaiset toimintatavat, jotka liittyvät valtaapitävien valvontaan, ollaan laajemmin valmiita hyväksymään. Aiemman tutkimuksen tapaan nuoret journalistisen työn tekijät erottuvat muista sallivammilla asenteillaan.
Miksi toimittajien puoluekannoista ei ole kattavampaa tutkimusta?
Yliopistotutkija Esa Reunanen Tampereen yliopistosta näkee yhdeksi syyksi sen, että aihe on melko herkkä. ”Toimittajat eivät välttämättä mielellään kerro kantojaan, tai sitten ajatellaan, ettei sillä ole juurikaan merkitystä.”
Pöyhtärin mukaan kyse voi olla ajattelun muutoksesta. Vanhassa maailmassa toimittajien toiminta kytkeytyi kiinteästi johonkin puoluekantaan. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. ”Ajatus siitä, että toimittajalla kuuluisi olla jokin puoluekanta, jota pitäisi edustaa aktiivisesti, on nykyisessä ajassamme pääosin hylätty.”
On keskusteltu paljon siitä, olisiko journalismin itsensäkin kannalta reilumpaa, jos kerrottaisiin avoimemmin, mitä toimittajat edustavat ja mistä asemasta käsin he kirjoittavat. Joidenkin mielestä se edistäisi journalismin asioita, toiset näkevät asian päinvastoin. ”Se on aika kiistanalainen kysymys”, Pöyhtärikin myöntää.
WJS-tutkimuksesta kuitenkin ilmenee, että alalla on kannatusta avoimempaan ja journalismin käytäntöjä yleisölle selkeämmin avaavaan toimintakulttuuriin.
Onko toimittajien puoluekannoilla väliä?
Reunanen toteaa, että toimittajat ovat ajattelevia ihmisiä, joilla on näkemyksiä, jotka voivat vaikuttaa jollain tavalla aihevalintoihin ja kysymysten asetteluun. Toimittajien mahdollisilla puoluekannoilla ei hänen mielestään ole silti suurta merkitystä. ”Toimittajat nimenomaan varovat puoluepoliittisia kannanottoja ja leimautumista minkään puolueen kannattajaksi.”
Toimittajien puoluekannat ovat nousseet esiin myös Yleisradion rahoitusta koskevissa keskusteluissa. Keskustelut liittyvät Pöyhtärin mukaan osaltaan yleisesti Euroopassa käytävään poliittiseen pohdintaan siitä, mikä on yleisradioiden tehtävä, kuinka niitä rahoitetaan ja ketä niiden pitäisi palvella. ”Yleisradioyhtiöille on määritelty julkisen palvelun tehtäviä, joissa niiden pitää palvella kaikenlaisia ihmisiä ja yhteisöjä, joten niiden toiminnassa korostuvat hyvin laajat arvot.”
Kiista kytkeytyy Pöyhtärin mukaan siihen, että tietyt poliittiset tahot Suomessa ja Euroopassa katsovat, että julkinen rahoitus valuu väärille toimijoille ja palvelee vain tietynlaisia aatemaailmoja. ”Usein keskusteluissa halutaan nähdä, että yleisradioyhtiöt ovat vasemmistolaisia ja arvoliberaaleja toimijoita, jotka eivät palvele oikeistolaisia toimijoita samassa määrin tai huomioi konservatiivisia arvoja riittävästi.”
Jaa eteenpäin
