Tänään on Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla pitkä ja ansiokas reportaasi Hyèresin muotifestivaaleilta Ranskasta. Artikkelin on kirjoittanut freelancertoimittaja Sami Sykkö.
Muotitalo Chanel kutsui Sykön festivaaleille ja osa pienemmistä tapahtumista oli kokonaan Chanelin järjestämiä. Chanel oli valinnut myös Sykön hotellin ja huolehti autokyydeistä festivaalin aikana. Helsingin Sanomat kertoo maksavansa lennot ja hotellimajoituksen. Jutussa ei kerrota, että toimittaja oli festivaaleilla Chanelin kutsumana.
Olisiko se pitänyt mainita?
Viime helmikuussa Julkisen Sanan Neuvosto antoi langettavan päätöksen Helsingin Sanomien julkaisemasta Sami Sykön kirjoittamasta blogipostauksesta. Loistohotellia käsitellyssä tekstissä syyllistyttiin neuvoston mukaan piilomainontaan ja journalistisen aseman väärinkäyttöön.
Ranskalaisessa muotimaailmassa on enemmän kuin tavallista, että iso muotimerkki kutsuu toimittajat vieraikseen ja kestitettävikseen.
Pitäisikö suomalaisen lehden olla tällaisessa mukana? Hyéresin festivaaleilta olisi voinut kirjoittaa myös ilman Chanelin apua. Osa eksklusiivisista haastatteluista olisi toki voinut jäädä saamatta.
Missä rajan pitäisi kulkea?
Olisi liian helppoa vetää viiva siihen, ettei journalisti saa tehdä mitään yhteistyötä minkään tahon kanssa. Suomen Kuvalehden toimittaja Jari Lindholm oli Suomen Punaisen ristin delegaattina Sierra Leonessa viime marraskuussa.
Lindholm kuvasi ja kirjoitti Suomen Punaiselle Ristille. Hän oli paikalla myös Suomen Kuvalehden toimittajana. Suomen Kuvalehti osallistui myös rahallisesti matka- ja palkkakuluihin. Lindholm kirjoitti Keneman ebolaklinikalta artikkelit Sairaala/”Minulla ei ole ebolaa”.
Kokonaisuus palkittiin Suuren Journalistipalkinnon Vuoden juttuna viime maaliskuussa. Artikkelin lopussa kerrotaan, miten Punaisen Ristin työtä Sierra Leonessa voi tukea, mutta ei mainita, että Lindholm oli matkalla eräänlaisessa kaksoisroolissa tai sulautettuna (embedded) Punaisen Ristin toiminnassa.
Olisiko tämän mainitseminen ollut tarpeellista?
Ebola-sairaalasta kirjoittaminen ei selkeästi eroa uutismedioiden yleisesti käyttämästä tavasta, jossa toimittaja on turvallisuussyistä sodan jonkin osapuolen suojissa (embedded) raportoidessaan taisteluista. Artikkeli olisi ollut liki mahdoton tehdä ilman Punaisen Ristin apua.
Mitä kaikkea lukijalle kertoa ja millä tavoin? En osaa sanoa. Mutta luulen, että asiasta pitäisi keskustella.
Maija Tammi
Tätä juttua varten keskustelin Jari Lindholmin, Sami Sykön ja Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivujen esimiehen Anssi Miettisen kanssa. __Kirjoittaja on myös itse tehnyt delegaattina töitä Punaiselle Ristille ja kuvaa freelancerina Helsingin Sanomille ja Suomen Kuvalehdelle.
Jaa eteenpäin
