Kansainvälinen faktantarkistusverkosto kokoontui vuosittaiseen Global Fact-konferenssiin seitsemännen kerran. Yhteistyö on edelleen myös tulevaisuuden malli.
Jos haluaa nimetä kansainvälisiä ”trendejä” misinformaation saralla, niin kontekstista irrottaminen voisi olla yksi niistä. Tämä tuli selvästi esiin juuri päättyneen kansainvälisen faktantarkistusverkoston vuotuisessa Global Fact-konferenssissa, joka tänä vuonna pidettiin Oslon sijaan digitaalisesti.
Kontekstista irrottaminen toimii pääpiirteissään niin, että alkuperäisistä julkaisuista kerättyjen palasten avulla kursitaan kokoon uusi tarina (false narratives), joka paremmin vastaa omia tarkoitusperiään, vaikka onkin täysin harhaanjohtava. Tämän uuden keitoksen haitallisuus syntyy usein siitä, että tarinassa on tosia ja paikkansa pitäviä elementtejä. Siksi emme voi oikein puhua vääristä kertomuksista, vaan käytämme sanaa harhaanjohtava.
Vääristellyn ja haitallisen tiedon ilmenemismuodot kirvoittivat faktantarkistajien keskuudessa keskustelua siitä, mitä faktantarkistus nykypäivänä tarkoittaa. Osa organisaatioista on keskittynyt poliittiseen faktantarkistukseen, osa aitouden varmentamiseen (verification) ja osa väärien tietojen ”torppaamiseen” (debunking). Kysymys on siis enemmän metodologinen, mutta tärkeä, koska määrittely ohjaa faktantarkistuksen globaalia suuntaa. Yhden paneelikeskustelun perusteella tästä kysymyksestä ei verkoston sisällä kuitenkaan ole vielä täyttä yhteisymmärrystä.
Meidän on vaikea nähdä, että tämän päivän faktantarkistusta olisi järkevää tehdä vain yhteen osa-alueeseen keskittyen, joten Faktabaarille faktantarkistus tarkoittaa niin sanotusti koko pakettia: poliittista faktantarkistusta, kuvien ja videoiden varmentamista sekä tahallisesti vääristellyn tai vahingoittavaksi tarkoitetun tiedon kartoittamista. Tosin jatkossa avaamme yhä enemmän, miksi kyseinen juttu on tehty ja miten.
Oma, mielenkiintoinen sivukeskustelu käytiin myös siitä, onko järkevää linkittää tarkistuksissa alkuperäiseen lähteeseen, jos se on ongelmallinen. Osa oli ehdottomasti sitä mieltä, että ei pidä linkittää, mutta linkittämisen puolesta esitettiin myös argumentteja esimerkiksi, että julkaisu on jo todennäköisesti levinnyt ympäri internetiä tai että lukijoiden on hyvä tietää, millaisesta julkaisusta on kyse. Faktabaarin linja on edelleen, että emme linkitä selvästi vääristellyn tiedon lähteisiin ja lisää näiden sivujen liikennettä, vaikka maito olisi jo niin sanotusti läikkynyt. Keskustelu on kuitenkin hyvä esimerkki koko ajan alan sisällä käytävästä eettisestä pohdinnasta.
Korona-pandemia on luonnollisesti työllistänyt tänä vuonna faktantarkistajia ympäri maailman. Olemme kevään mittaan raportoineet havainnoista, joita kansainvälisen faktantarkistusverkoston sisällä on tehty. Verkoston viisi eurooppalaista jäsentä tiivistivät havaintonsa oivalliseksi raportiksi, josta on helposti nähtävissä yhtymäkohtia myös Suomeen:
Lähde: Infodemic COVID-19 in Europe: A Visual Analysis of Disinformation. A fact-checking report by AFP, CORRECTIV, Pagella Politica/Facta, Maldita.es and Full Fact
Faktantarkistajat keskittyvät enemmän väärän tiedon oikaisuun, mutta suurempi haaste saattaa olla, että miten saada ihmiset uskomaan luotettavaa tietoa. Tässä kysymyksessä nousee esiin erityisesti teknologia-alustojen rooli. Teknologiayhtiöt ovat olleet halukkaita syventämään yhteistyötä faktantarkistajien kanssa jo jonkin aikaa, mikä on usein aliresurssoiduille faktantarkistajaorganisaatioille taloudellisesti houkuttelevaa. Samaan aikaan yhteistyö on myös ongelmallista, koska alustat ovat merkittävä osa informaatiohäiriöiden ongelmaa ja yhteistyön pelisäännöissä on vielä parannettavaa.
Esimerkiksi Facebookin faktantarkistusohjelma (Third Party Fact-Checking) säästää monelta pieneltä toimijalta aikaa, koska ei tarvitse itse käydä läpi netissä liikkuvaa sisältöä, vaan voi keskittyä itse tarkistusten tekoon. Toisaalta kuvio sitoo faktantarkistajat Facebookin sääntöihin ja voi viedä resursseja keskittyä johonkin muuhun tärkeään asiaan. Moni teknojättien yhteistyömalleista on sidoksissa IFCN:n (International Fact-Checking Network) täysjäsenyyteen, joten Suomessa tämän kaltaista yhteistyötä ei ole käynnissä. Lisäksi Faktabaari ei halua taloudellista riippuvuussuhdetta, mikä vaatisi vakaan perusrahoituksen esimerkiksi Norjan malliin.
Pahin misinformaation tulva uuteen koronavirukseen liittyen on laantunut, mutta ei missään tapauksessa ohi. Paljon riippuu varmaan myös siitä, tuleeko toisia tai kolmansia aaltoja. Selvää kuitenkin on, että koronarokotteisiin liittyvät väitteet tulevat työllistämään faktantarkistajia myös riippumatta yleisestä virustilanteesta.
Selvää myös on, että Yhdysvaltain tulevilla presidentinvaaleilla on työtä lisäävä vaikutus. Washington Postin mukaan Donald Trumpin valheiden määrä presidenttikautensa aikana lähentelee jo 18 000:n rajapyykkiä. Politifact pitää myös tilastoa Trump-tarkistuksistaan:
Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, kuinka paljon Trumpin puheita voidaan osoittaa paikkansa pitämättömäksi tai mitä presidenttiehdokkaat sanovat, vaan miten heidän kannattajansa käyttäytyvät. Tilanne on jo nyt räjähdysherkkä Yhdysvalloissa, joten syksystä näyttäisi olevan tulossa vaikea.
Faktabaari aloitti vuoden alussa kotoperäisten informaatiohäiriöiden kartoittamisen, jonka ensivaihe on käsittänyt erityisesti uuden metodin rakentamisen, joka kattaa poliittisen faktantarkistuksen ohella myös muut tiedon oikeellisuuden varmentamisen osa-alueet. Työ on edennyt kevään lopussa monitorointivaiheeseen, eli verkkomaailmassa tapahtuvaan mediaseurantaan sekä havaintojen järjestelmälliseen kirjaamiseen. Havaintomateriaalin analysoinnin jälkeen pystymme sanomaan enemmän Suomen digitaalisesta mediamaailmasta. Alustavista havainnoista kerromme enemmän alkusyksyllä.
Faktantarkistajat ovat jo pitkään ymmärtäneet yhteistyön arvon, mutta koronakevät korosti tätä arvoa entisestään. Faktantarkistajien maailma ei kuitenkaan ole koskaan valmis, vaan uusia yhteistyön muotoja mietitään koko ajan. Mitä enemmän dataa kertyy ja ymmärrys käsillä oleviin haasteisiin lisääntyy, sitä parempia työkaluja kehitetään. Yhteistyö on kuitenkin ehdottomasti myös tulevaisuuden malli.
Konferenssissa oli hetki, kun yhden session osallistujat kollektiivisesti tajusivat, että faktantarkistus on oma alansa, jonka ympärille on syntynyt tietynlaisia bisnesmalleja ja että tämä ala vain kasvaa maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi Faktabaarissa me olemme ajatelleet, että työmme tarkoitus on tehdä itsemme työttömiksi, niin paradoksaalista kuin se onkin. Tuo kollektiivinen ymmärrys, että faktantarkistus ei ole muuttumassa tarpeettomaksi – todennäköisesti koskaan – ei aiheuttanut ihmisissä tyytyväisyyttä omista työnäkymistään, vaan enemmän surullisuutta siitä, että olemme päätyneet tällaiseen tilanteeseen globaalisti.
Emme halua kuitenkaan päättää kevätkauttamme liian masentaviin tunnelmiin, joten olkaamme kuitenkin iloisia siitä, että faktantarkistuspalveluiden määrä nousi viimeisen vuoden aikana yli sadalla. Palveluja on nyt 83 eri maassa, joista osa on sellaisia, joissa sanan- tai mediavapauden suhteen tilanne on ongelmallinen. Internetin ei odoteta muuttuvan valhevapaaksi ympäristöksi tulevaisuudessakaan, mutta ymmärryksen lisääjiä on maailmassa yhä enemmän, mikä lisää toivoa.
Sillä me emme ole menossa mihinkään.
Suuri osa Global Fact 7:n sessioista on katsottavissaIFCN:n Youtube-kanavalla.
Jaa eteenpäin
