Erkka Railo: Millainen on kevään 2015 vaaliagenda – ja kuka siitä hyötyy?
Kevään eduskuntavaaleihin on runsas puoli vuotta aikaa. Se ei ole paljon. Tulevien vaalien julkisuuden agenda alkaa hahmottua. Vähitellen on mahdollista arvioida, mitkä aiheet todennäköisesti tulevat hallitsemaan julkisuutta ja miten aiheet hyödyttävät eri puolueita.
Tutkimusten mukaan vaalien julkisuus vaikuttaa merkittävästi siihen, millä perusteella liikkuvat äänestäjät tekevät päätöksensä. Esimerkiksi vuoden 2011 vaaleissa Euroopan unionin ylivelkaantuneiden jäsenmaiden auttaminen oli ylivertaisesti tärkein yksittäinen julkisuuden asia-aihe. Se jakoi äänestäjät Euroopan unionin vastustajiin ja kannattajiin. Koska perussuomalaiset oli ainoa puolue, joka oli johdonmukaisesti vastustanut Suomen EU-jäsenyyttä, äänestäjien merkittävä osa siirtyi perussuomalaisten kannattajiksi.
Tällä kertaa näin ei käy. On erittäin epätodennäköistä, että Euroopan unionin taloustilanne kriisiytyisi keväällä 2015 samalla tavalla kuin se teki keväällä 2011. Perussuomalaiset voi arvostella Euroopan unionia minkä jaksavat, mutta EU tuskin tulee olemaan tulevien vaalien merkittävä aihe. Kevään 2015 vaalien agenda tulee olemaan muualla. Se on ongelma perussuomalaisille, joilla on niukalti uskottavuutta muissa politiikan keskeisissä aiheissa.
Yksinkertaistaen voi sanoa, että vaalien agenda perustuu kahteen seikkaan: yhtäältä ulkomaiden tapahtumiin tai toisaalta kotimaan asioihin. Toisin kuin usein ajatellaan ”perinteisillä suurilla puolueilla” – kokoomuksella, sosiaalidemokraateilla ja keskustalla on varsin paljon valtaa päättää, mistä sisäpolitiikan aiheista julkisuudessa ennen vaaleja puhutaan. Sen sijaan ulkomaailman tapahtumiin ne eivät voi vaikuttaa, kuten kevään 2011 julkisuus ja sen seuraukset osoittivat.
Jos nämä puolueet päättävät olla keskustelematta opetuksesta, siitä keskustellaan vain vähän tai ei lainkaan. Jos ne päättävät olla samaa mieltä siitä, että vanhustenhoitoon täytyy laittaa lisää rahaa, vastakkainasettelua ei synny, eikä myöskään vaaleja ratkaisevaa julkisuutta. Jos kokoomus, SDP ja keskusta sen sijaan päättävät, että ne haluavat riidellä esimerkiksi verotuksesta, niin verotus todennäköisesti nousee vaalien tärkeäksi teemaksi ja vaikuttaa vaalitulokseen.
Viime aikoina kokoomus ja sosiaalidemokraatit ovat heitelleet koepallona julkisuuteen lausuntoja, joissa puolueet esittelevät verolinjauksiaan. Kokoomuksen puheenjohtaja Aleksander Stubb on todennut, että hän haluaa kokoomuksen alentavan verotusta kautta linjan. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne on ottanut haasteen vastaan ja todennut, että hän haluaa nostaa pääomaveroja jotta palkkaveroja voidaan alentaa.
Tässä pelissä kumpikin puolue voi voittaa, jos ne kykenevät vakuuttamaan äänestäjät siitä, että nämä ovat ainoat varteenotettavat vaihtoehdot. Kokoomuksen ongelma on, että keskusta esittelee oman kilpailevan tarjouksensa ja näin talousliberaaleille äänestäjille on tarjolla kaksi puoluetta joka tapauksessa. Sosiaalidemokraattien etu on, että kilpailussa perussuomalaisten kanssa talouspoliittisesta uskottavuudesta SDP:llä on selkeä ylilyöntiasema.
Vuoden 2015 vaalit ovat siinä suhteessa erityiset, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Suomessa tullaan melko varmasti keskustelemaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu on tyypillisesti ollut konsensushakuista ja avointa julkisuutta välttelevää. Nyt Ukrainan-kriisi nostanee Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen suuntautumisen keskustelun kohteeksi.
Kuten jokaisessa poliittisessa keskustelussa, selkeys on valttia. Kokoomuksella ja vasemmistoliitolla on todennäköisesti kirkkain ajatus siitä, miten sotilasliitto Natoon tulisi suhtautua. Edellinen ajaa Suomen Nato-jäsenyyttä pitkällä aikavälillä ja jälkimmäinen vastustaa jäsenyyttä kategorisesti. Siinä välissä on monta puoluetta, joiden linjanvetojen selkeys jättää toivomisen varaa. Puhe Nato-optiosta on liturgiaa, joka ei äänestäjille aukene. Toisaalta kokoomuksen ulkopoliittisessa linjassa on tällä hetkellä ydinvoimalan kokoinen ongelma. Puolue ei voi johdonmukaisesti ajaa tiukkaa pakotelinjaa ja yhtenäistä Euroopan unionin ulkopolitiikkaa suhteessa Venäjään ja käydä samanaikaisesti kauppaa ydinvoimalasta venäläisten kanssa. Tässä asiassa kokoomuksen vastapooliksi on asettunut vihreät, mutta riittääkö vihreiden uskottavuus turvallisuuspolitiikasta puhumiseen? Sen näyttävät vaalit.
Erkka Railo
Kirjoittaja on Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija.
Jaa eteenpäin
