Faktabaari tapasi toukokuussa Helsingissä vierailleen ukrainalaisen sotareportterin Illia Ponomarenkon, joka puhui mielialoista Ukrainassa, sotasensuurista ja sosiaalisesta mediasta.
Kun Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan alkoi helmikuun lopussa 2022, Illia Ponomarenkolla oli poikkeuksellinen näköala sotaan. Ponomarenko täytti suurhyökkäyksen toisena päivänä vasta 30 vuotta, mutta oli seurannut sotaa reportterina jo kahdeksan vuoden ajan, vuodesta 2014 saakka.
Englannintaitoisen Ponomarenkon yleisö kasvoi pian maailmanlaajuiseksi. Kyiv Independent -lehden sotareportterina hänen juttujaan Ukrainan taistelusta luettiin kymmenissä maissa. Vielä suuremman yleisön Ponomarenko keräsi Twitterissä, jossa hänen päivityksiään Kiovan taistelujen keskeltä seurasi pian yli miljoona ihmistä. Syyskuussa 2022 saksalainen Der Spiegel luonnehti Ponomarenkoa ”todennäköisesti tunnetuimmaksi ukrainalaiseksi presidentti Volodymyr Zelenskyin jälkeen”.
Volnovahassa Donetskin alueella syntynyt Ponomarenko opiskeli Mariupolissa, kun Venäjä vuonna 2014 valloitti Krimin niemimaan, lietsoi sisällissotaa Itä-Ukrainassa ja toi lopulta asevoimansa alueelle saman vuoden kesällä. Sota tuli lähelle, ja Ponomarenko halusi antaa panoksensa kotimaansa puolustamiseen toimittajan työssä.
Kymmenen vuoden aikana hän on seurannut taisteluita lukuisten armeijan yksiköiden mukana. Yksi niistä on äärioikeistolaisena pidetty Azov-pataljoona, jolla oli tärkeä rooli vuoden 2014 puolustustaisteluissa. Ponomarenko kertoo, ettei hänellä ole joukko-osastoon sen kummempaa suhdetta, toisin kuin suomalaisten kansalaisjärjestöjen some-kampanjassa väitettiin.
”Olemme eläneet tämän tilanteen kanssa niin monta vuotta, että minun on vaikea enää kuvitella elämää ilman sotaa”, Ponomarenko miettii. Suurhyökkäys on kuitenkin merkinnyt uutta käännettä Ukrainan historiassa. Kaatuneita sotilaita on jo yli 70 000, Ponomarenko sanoo. Luku on yli kaksinkertainen presidentti Volodymyr Zelenskyin helmikuussa ilmoittamaan 31 000 kaatuneeseen. Suurempaa lukua ei kuitenkaan juuri peitellä Ukrainassa, Ponomarenko toteaa. Se on julkinen salaisuus, jonka voi kertoa myös ulkomaisille toimittajille.
Tappioilla ja tuholla on ollut väistämättä vaikutusta ukrainalaisten mielialaan. Myös Suomen tiedotusvälineissä on kerrottu kutsuntojen pakoilusta ja pakkorekrytoinneista Ukrainassa. Tilanne kuitenkin vaihtelee alueittain, ja myös vapaaehtoisia liittyy edelleen armeijaan. Käydessään hiljattain kotikaupunkinsa Butšan rekrytointitoimistossa hän näki kahden vapaaehtoisen liittyvän asevoimiin.
Samanlaista henkeä on monissa kansalaisjärjestöissä, jotka tukevat asevoimia, taistelevat korruptiota vastaan tai pyrkivät vahvistamaan demokratiaa maassa. ”Erot menneeseen ovat huomattavia”, Ponomarenko toteaa.
Venäjään suhtaudutaan sodan runtelemassa Ukrainassa hyvin kielteisesti, mutta silti on niitäkin, jotka olisivat valmis mihin vain saadakseen sodan päätökseen. ”Jäljellä ei ole mitään illuusioita siitä, minkälainen Venäjä on. Kaikki vihaavat Venäjää syystä. Tuhoa ja kuolleita on niin paljon, eikä odotettavissa ole ihmeitä”, Ponomarenko sanoo. ”Samaan aikaan on ihmisiä, jotka eivät välitä tai jotka olisivat valmiita hyväksymään miehityksen, koska se avaisi heille mahdollisuuden lähteä maasta muualle Eurooppaan.”
Rajattu pääsy rintamalle
Ponomarenko puhuu kotimaansa tilanteesta niin avoimesti, että on kysyttävä, onko hän joutunut sotareportterina vaikeiden valintojen eteen sen suhteen, mitä voi kertoa sodasta kotimaiselle tai ulkomaiselle yleisölle.
”Meillä ei oikeastaan ole vakiintunutta sota-ajan strategiaa Ukrainassa. Israelin mallin mukaista keskitettyä sotasensuuria ei ole ollut. Siihen on useita syitä, mutta tärkein niistä on se, että Ukraina on moderni demokratia. Artikkeleiden etukäteistarkistaminen nostattaisi vastalauseiden ryöpyn tiedotusvälineiden ja yleisön taholta: mitä yritätte piilotella meiltä?”
”Joitakin asioita ei vain voi pakottaa.”
Kolikon toinen puoli on, että sotareportterit törmäävät työssään monenlaisiin muihin hankaluuksiin. Hiljattain kaksisataa toimittajaa esitti vetoomuksen sen puolesta, että eräs Ponomarenkon kollegoista pääsisi raportoimaan etelärintaman tapahtumista. Armeijan tiedottaja perusteli luvan eväämistä sillä, että alueella vallitsee rajoituksia.
Tätä tapahtuu usein: ukrainalaisten ja ulkomaalaisten toimittajien pääsy rintamalle estetään sanomalla, että se on liian vaarallista – turvallisuussyistä.
Silti toimittajat tekevät työtään rintamilla, toisinaan hallinnon asettamia sääntöjä ohittaen tai suhteidensa avulla. Näin Ponomarenko joutui toimimaan esimerkiksi toukokuussa 2022, kun hän matkusti Lymanin kaupunkiin Donetskin alueelle raportoimaan ukrainalaisten perääntymisestä Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisenä keväänä. Ponomarenko otti ensin yhteyttä puolustusministeriöön, josta hänet ohjattiin Lymania puolustavan laskuvarjoprikaatin komentajan pakeille.
Ponomarenko tapasi komentajan ja yritti vakuuttaa tälle, että hän on hyvä tyyppi, jonka kannattaisi antaa viettää aikaa laskuvarjojääkärien kanssa. Kun hän sai prikaatinkomentajalta luvan ja pääsi rintamalle, paikallinen komppanianpäällikkö käski hänen häipyä: ”Ala vetää! En tiedä kuka olet enkä piittaa siitä mitä komentaja on sanonut.”
Ponomarenko kuitenkin jäi, ja hänen seuraava päivänsä kului siihen, että hän antoi itsestään parhaan mahdollisen vaikutelman komppanianpäällikölle. Se onnistui, ja hän pääsi seuraamaan laskuvarjojääkärien panssarintorjuntakomppanian työtä – ja sai juttunsa.
”Toimin täysin laittomasti, mutta lopulta sillä ei ollut väliä”, Ponomarenko muistelee.
Voittajan vankkureissa
Länsimaissa kiinnostus sotaa kohtaan on osoittanut hiipumisen merkkejä, vaikka Ukraina on hyvin riippuvainen länsimaiden avusta. Ponomarenkon mukaan se on ollut odotettavissa. Perussyynä läntisen yleisön kiinnostuksen laimentumiseen hän näkee ukrainalaisten vastoinkäymiset sodassa.
”Ihmiset haluavat nähdä menestystarinoita. Kun löimme vihollisen pois Kiovan läheltä ja saimme vallattua Harkovan ja Hersonin takaisin, tapahtui jotain uskomatonta. Vihollinen lamaantui ja kaikki seurasivat meitä.”
Sitten tuli takaiskuja, kuten Bahmutin hävitty taistelu, joka kesti elokuusta 2022 toukokuuhun 2023. Niitä on seurannut väistämättä väsyminen sotauutisiin, vaikka sota on edelleen Euroopan suurin toisen maailmansodan jälkeen. Ponomarenko näkee, että tunteiden ja moraalin sijaan olisi nyt korostettava sodan käytännöllisiä vaikutuksia: Mitä hyödymme Ukrainan tukemisesta? Mitä Ukraina hyötyy siitä?
Sodan pitkittyessä läntinen yleisö on joutunut kohtaamaan myös sen raadollisia puolia. Niihin kuuluvat jo alussa nähtyjen Venäjän sotarikosten ohella Ukrainan virheet ja yksittäisten ukrainalaisten sotilaiden väärinkäytökset. Lennokkisodassa on nähty kotiruuduilta esimerkiksi antautumaan pyrkiviä haavoittuneita venäläissotilaita, joiden niskaan pudotetaan kranaatti.
”Näihin tapauksiin pyritään onneksi puuttumaan. Emme voi käydä sotaa venäläisten tavoin. Tällaisia tapauksia tulee sodassa väistämättä, mutta niihin on reagoitava”, Ponomarenko sanoo.
Ponomarenkolla on nyt 1,2 miljoonaa seuraajaa X:ssä. Miten hän haluaa käyttää tällaista vaikutusvaltaa erilaisiin yleisöihin?
”Sosiaalisen median ansiosta journalismista tulee henkilökohtaisempaa. Nähdäkseni nimestä ja kasvoista tulee brändiä tärkeämpiä. Se vie meidät takaisin 1950-luvulle, jonka jälkeen tv-kasvoista tuli hyvin suosittuja, ihmisiä joihin luotettiin. Nyt seuraat jotakuta ihmistä Twitterissä, vaikka et ole koskaan tavannut tätä.”
Ponomarenko mainitsee esimerkiksi seuraamansa tamperelaisen tutkijan Pekka Kallioniemen, joka esittelee Vatnik Soup -sarjassaan X:ssä Venäjää myötäileviä vaikuttajia ja propagandisteja eri puolilta maailmaa. Myös Kallioniemi on sen ansiosta kansainvälisesti tunnettu. Ponomarenko tapasi Kallioniemen käydessään Helsingissä.
”Yritän voittaa itsekin ihmisten luottamuksen olemalla epätäydellinen ja niin rehellinen kuin osaan. Kun tulen ystäväksi yleisöni kanssa, voin auttaa sitä ymmärtämään monia asioita sodasta – ja kerätä edelleen tukea Ukrainalle.”
Seuraa Illia Ponomarenkoa:
Twitter: @IAPonomarenko
Instagram: https://www.instagram.com/iponomarenkohere/?hl=fi
Illia Ponomarenko julkaisi toukokuussa Kiovan vuoden 2022 taistelusta teoksen I Will Show You How It Was: The Story of Wartime Kyiv (Bloomsbury, 2024)
Pääkuva: Illia Ponomarenko vieraili Helsingissä toukokuussa. Kuva: Joonas Pörsti
Jaa eteenpäin
