Liittovaltiokehitys ei välttämättä merkitse keskusvaltaistumista
Monet poliitikot ovat väittäneet, että EU:n liittovaltiokehitys veisi unionin jäsenvaltioilta itsemääräämisoikeuden.
Europarlamentaarikko **Sampo Terho** (ps) kirjoittaa [bloginsa etusivulla](https://www.sampoterho.net/): “Liittovaltiossa muut päättäisivät meidän asioistamme ja suomalainen kansanvalta – siis sinun äänesi – menettäisi merkityksensä.**"**
Jos puhtaasti spekuloidaan ajatuksella, että EU:sta muodostuisi tulevaisuudessa liittovaltio, keskusvallan ja osavaltioiden valtaoikeudet olisivat silloin tarkkaan rajattu ja määritelty. Kyseessä olisi** **valtiojärjestelmä, jolle ominaista olisi valtion eri alueiden laaja itsemääräämisoikeus.
Ongelma liittovaltiokeskustelussa on liittovaltion määritteleminen. Liittovaltiokehitys on termi, jota käytetään toistuvasti väärin keskusvaltaistumisen synonyymina.
Yleensä liittovaltion luovat osavaltiot jonkinlaisella aktilla. On epäselvää, säilyykö niiden suvereenisuus vai luopuvatko ne siitä liittovaltion hyväksi.
Voi olla mahdollista, että liittovaltiossa osavaltioilla voisi olla joltain osin enemmänkin valtaa kuin EU:n jäsenvaltioilla nykyisin. Jos vertailukohdaksi otetaan löyhästi Yhdysvallat, arvonlisäveroa ei esimerkiksi ole siellä toteutettu ylikansallisin toimin.
Keskustan puheenjohtaja **Juha Sipilä** sanoi STT:n haastattelussa [14.4.2014](https://www.iltalehti.fi/uutiset/2014041418211988_uu.shtml): "Yhteinen velka on niin iso askel kohti liittovaltiota, että housut repeää. Etelä-Euroopan mailla on tietenkin kova halu yhteiseen velkaan sattuneesta syystä. EU:n sosiaalidemokraattien kärkiehdokas kannattaa eurobondeja selkeästi, samoin Euroopan kansanpuolueen kärkiehdokas. Se on vaarallista puhetta." Hänen mukaansa Suomen EU-politiikan ohjaava periaate pitää olla, että jokainen hoitaa oman taloutensa kuntoon itse. Sipilä arvioi, että eurovaalien keskeisimpiä kysymyksiä on se, miten Suomi sen onnistuu tekemään.
Kyseiset poliitikot antavat ulostuloissaan ymmärtää, että Euroopan parlamentti päättäisi liittovaltion siirtymisestä, vaikka EU:n tasolla ei voida päättää mitään, ellei jokainen jäsenvaltio ole yksiselitteisesti sopinut niin. Siinäkin tapauksessa säädöksen astuminen voimaan edellyttää, että jäsenvaltioiden hallitusten ylivoimainen enemmistö hyväksyy päätöksen Euroopan unionin neuvostossa. Arkaluontoisissa asioissa kuten verotuksessa ja ulkopolitiikassa tarvitaan kaikkien jäsenmaiden suostumus.
Viime kädessä muutoksista siis päättävät kansalliset hallitukset yksimielisesti.
Euroopan parlamentti saa kuitenkin nykyään tehdä ehdotuksia perustamissopimusten muuttamisesta, ja sen jäsenet osallistuvat valmistelukuntaan, joka sopimusluonnoksen laatii.
Europarlamentti voi siis vaikuttaa siihen, onko “Brysselillä” enemmän vai vähemmän valtaa verrattuna muihin yksiköihin unionin sisällä, mutta muutoksia perustamissopimuksen järjestelmään parlamentti ei voi tehdä, koska muutokset ovat etupäässä jäsenvaltioiden päätettävissä.
EU:ssa on jo nyt liittovaltion piirteitä. Kysymys on siitä, millä tavoin päätäntävalta jaetaan EU-tason ja kansallisen tason välillä ja miten taataan demokraattinen päätöksenteko.
Käytännössä kansallisvaltiosidonnaisuutta voidaan vähentää esimerkiksi pankkien vakuutusmaksuilla, joita voitaisiin rahastoida pankkien kaatumisen varalta ja toisaalta euroelinten suoralla lainanotolla (kuten vakautusmekanismien ja investointibondien avulla).
EU:n sisällä on liittovaltioita, kuten Saksa, Itävalta ja Belgia, mutta on spekuloitu, että EU:n liittovaltion rakentamisen pohjaksi voitaisiin ottaa esimerkkiä Yhdysvalloista.
EU:n federaatio tosin eroaisi Yhdysvalloista, koska osavaltioita on siellä enemmän ja niiden painoarvo jakautuu tasaisemmin. Euroopassa kriittinen massa muodostuisi vastakin etenkin Saksasta mutta myös Ranskasta, ja niiden päätöksentekijöiltä vaaditaankin erityistä huolellisuutta taloudenpidossaan, sillä euroalue toimii niiden “takuulla”.
Liittovaltioina EU:ta ja yhdysvaltoja vertailtaessa on syytä ottaa huomioon myös merkittävät erot keskitetyn budjettivallan käytössä: Washington DC:stä ohjataan suhteessa lähes 20-kertaista budjettia Brysseliin verrattuna.
Yleisen määritelmän mukaan liittovaltio eli federaatio on valtio, joka koostuu useista sisäisistä itsehallinnollisista osavaltioiksi kutsutuista alueista ja jolla on myös keskitetty liittovaltion hallinto.
Liittovaltiossa itsehallinnollisten osavaltioiden valtaa vähennetään perustuslaillisesti ja sitä ei voida vähentää keskitetyn hallinnon omalla päätöksellä. Liittovaltio yleensä vastaa omasta ulko- ja puolustuspolitiikasta, eli liittovaltiolla on yksi ainoa ulkopolitiikka ja yleensä armeijakin.
Jaa eteenpäin
