Ylen järjestämässä presidenttiehdokkaiden vaalitentissä 13.12. ehdokas Paavo Väyrynen ja ehdokas Sauli Niinistö kävivät seuraavan vuoropuhelun (Yle Areena Suuri vaalikeskustelu: Presidentinvaalit 2018 kohdassa 22.38):
Ehdokas Väyrynen:
“Isäntämaasopimus.
Se on asia, joka pitäisi tutkia eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Ovatko ministerit ja presidentti toimineet virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, kun on hyväksytty tämä isäntämaasopimus kesällä 2014 eikä saatettu sitä eduskunnan käsiteltäväksi.”
Ehdokas Niinistö:
“Ymmärtääkseni hallitus tästä keskusteli aika lailla puolustusvaliokunnassa vai oliko se ulkoasiainvaliokunnassa. Jotenka kyllä se eduskunnan tietoon saatettiin. Siinä ei ole sellaista sitoumusta, joka automaattisesti veisi meitä johonkin.”
Ylen vaalitenttiä joulukuussa televisiosta suorana seurannut Faktabaarin toimitus kiinnitti Väyrysen väitteeseen huomiota ja selvitti, olisiko asia perustuslain mukaan pitänyt käsitellä toisin. Ehdokas Merja Kyllönen sanoi samassa tentissä, että isäntämaasopimus on hänelle epäselvä asia, vaikka hän oli Kataisen hallituksessa liikenneministeri kun päätöstä tehtiin. Näytti siltä, että isäntämaasopimusta oli syytä hieman avata.
Isäntämaasopimus oli Suomen ja Naton kumppanuustavoitteissa jo ennen sopimuksen tekoa. Suomi liittyi vuonna 1994 Naton rauhankumppanuusohjelmaan ja jäseneksi Euro-Atlanttiseen kumppanuusneuvostoon, jonka jäseninä ovat kaikki Nato-maat ja rauhankumppanit eli yhteensä 60 valtiota.
Suomi on ylläpitänyt sotilaallista yhteensopivuutta Naton kanssa ja hankkinut kokemusta Naton kriisinhallintaoperaatioissa. Toisin sanoen Suomella on paljon Nato-yhteistyötä, mikä liittyy harjoituksiin. Sopimus fasilitoi tätä harjoittelutoimintaa, eli se sisältää yksityiskohtaisia asioita käytännön toimista esimerkiksi jos Naton joukkoja tulee Suomeen harjoittelemaan.
Sama koskee mahdollisia kriisitilanteita, eli tavoitteita voidaan myös soveltaa tilanteissa, joissa Nato toteuttaa sotilaallista operaatiota. Esimerkiksi Aurora-harjoituksen keskeinen tavoite oli harjoitella sotilaallisen avun vastaanottamista Ruotsin puolustamisessa. Siinä mielessä jos ja kun Suomi järjestää vastaavan oman harjoituksensa, isäntämaasopimuksella on siinä rooli.
Suomi solmi 4.9.2014 Naton kanssa ns. isäntämaasopimuksen (Memorandum of Understanding regarding the Provision of Host Nation Support for the Execution of NATO Operations (MOU)). Sopimus päätyi Suomen säädöskokoelman sopimussarjaan (SopS 82/2014) Naton kanssa tehdyksi isäntämaatukea koskevaksi yhteisymmärryspöytäkirjaksi.
Epämuodollisempi yhteisymmärrysasiakirja tarkoittaa käytännössä, että sitä ei voida rekisteröidä YK:ssa peruskirjan 102 artiklan tarkoittamana valtiosopimuksena. Mikä puolestaan tarkoittaa, että sopimus ei pakota Suomea mihinkään, eli ei vaikuta Suomen suvereniteettiin edes kriisitilanteissa.
Suomessa Väyrysen tarkoittama laillisuusvalvonta ei lähtökohtaisesti kuulu eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, vaan ylimpänä laillisuusvalvojana toimii oikeuskansleri.
Keväällä 2014 oikeuskanslerin virastoon saapui lukuisia kantelukirjoituksia, jotka koskivat Suomen ja Naton välistä ns. isäntämaasopimusta eli Suomen ja Naton välillä tehtyä yhteisymmärryspöytäkirjaa isäntämaatuesta.
Kanteluihin vastatessaan (OKV/839/1/2014) oikeuskansleri 29.9.2014 arvioi erityisesti kolmea näkökohtaa:
-
Onko yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelussa noudatettu oikeaa menettelyä, erityisesti sen suhteen, olisiko eduskunnan tullut hyväksyä kyseinen sopimus perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti;
-
Ovatko sopimuksesta päättäneet tahot ja sen allekirjoittajiksi aikovat syyllistyneet rikoslain 12 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamiseen tai rikoslain 12 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun Suomen puolueettomuutta koskevien määräysten rikkomiseen;
-
Onko sopimuksen valmistelu maanpetos ja Venäjän kanssa vuonna 1992 suhteiden perusteista tehdyn valtiosopimuksen vastaista erityisesti siltä osin kuin sopimuksessa on määrätty, etteivät sopimuspuolet käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.
Oikeuskansleri otti 25.5.2014 vielä uudelleen (OKV/384/1/2015) erityisesti kantaa valitukseen, jonka mukaan asiakirjaa ei oltu saatettu eduskunnan käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi perustuslain 94 §:n mukaisesti.
Asiakirjan eduskuntakäsittelyn osalta oikeuskansleri totesi yksiselitteisesti, ettei ”minulla ole aihetta epäillä kenenkään valvontavaltaani kuuluvan menetelleen lain tai virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, kun yhteisymmärryspöytäkirjaa ei ole saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti…yhteisymmärryspöytäkirjan liittyvän menettelyn osalta ei…ole ilmennyt muutakaan sellaista, mihin minun tulisi laillisuusvalvojana puuttua”.
Myöhemmin tehdystä kantelusta hän totesi, ettei ”siitä käy ilmi sellaisia seikkoja, joiden vuoksi asiaa olisi syytä käsitellä uudelleen”.
Perustuslain 47 pykälän mukaan eduskunnalla on tiedonsaantioikeus, mikä realisoituu valiokuntien pyynnöillä. Tällaista selvityspyyntöä mikään valiokunta ei isäntämaasopimukseen liittyen ole kuitenkaan esittänyt. Tällaista huomautusta ei eduskunnassa ole valmisteltu edellisen eikä nykyisen vaalikauden aikana.
Perustuslaki antaa kuitenkin mahdollisuuden poliittiseen pelaamiseen. Perustuslain 115 §:n mukaan Valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinta eduskunnan perustuslakivaliokunnassa voidaan panna vireille:
1) oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen perustuslakivaliokunnalle tekemällä ilmoituksella;
2) vähintään kymmenen kansanedustajan allekirjoittamalla muistutuksella; sekä
3) eduskunnan muun valiokunnan perustuslakivaliokunnalle esittämällä tutkintapyynnöllä.
Teoriassa on siis mahdollisuus saada kymmenen kansanedustajaa allekirjoittamaan muistutus, jonka jälkeen asia menee perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi. Eduskunta päättää perustuslakivaliokunnan kannanoton jälkeen syytteen nostamisesta. Tällainen muistutus on tehty Matti Vanhasesta vuonna 2010 liittyen Nuorisosäätiöön ja Jyrki Kataisesta vuonna 2013 liittyen Himasen raporttiin.
Lähteet:
Oikeuskanslerinviraston päätökset
Suomen perustuslaki
Perustuslakivaliokunta
Ulkopoliittinen instituutti
Helsingin yliopisto
Jaa eteenpäin
