Koko kevät on puhuttu siitä, miten sosiaalinen media on yhä tärkeämpi väylä vaalikampanjoinnille. Sosiaalisessa mediassa esitettyjä väitteitä ei silti tarkisteta.
Kattavammin, läpinäkyvämmin ja vaikuttavammin. Näin voisi tiivistää tarpeen faktantarkistustoiminnalle Suomessa.
Eduskuntavaaleissa oli ehdolla noin 2400 ehdokasta, joten tasapuolisen ja kattavan poliittisen faktantarkistuksen tekeminen Faktabaarissa kahden osa-aikaisen toimittajan voimin olisi ollut mahdotonta. Siksi keskityimme eduskuntavaalien yleiseen seurantaan mis- ja disinfomaatiohaasteen osalta. Seurasimme toisaalta sitä, millaisia virheitä ja valheita julkisessa keskustelussa liikkuu ja millä foorumeilla, toisaalta sitä, mistä teemoista ja väitteistä lehdet tekevät faktantarkistuksia. Lisäksi katsoimme, mitä jää tarkistamatta ja arvioimme yleisesti tarkistusten läpinäkyvyyttä EFCSN-laatustandardia vasten. Seurannan päämääränä oli määritellä, mihin meidän tulisi ensi vuoden presidentinvaalien ja EP-vaalien osalta valmistautua.
50 tarkistettua väitettä
Kokosimme Twitteriin aprillipäivänä yhteen kaikki suomalaisissa medioissa havaitsemamme maaliskuussa julkaistut noin 50 faktantarkistusta.
Tarkistuksia oli tehty muun muassa Ylen vaalitenteistä (esim.a esim.), Nasan hiilinielulaskelmista sekä Hussein al-Taeen arabiankielisestä videosta. Sen sisältö asiantuntijoiden mukaan muistutti vuosia jatkunutta disinformaatiokampanjaa. Hiilinielulaskelmat, Hussein al-Taeen video ja väitteet koskien Sanna Marinin Puolan-vierailua (esim.) olivat ainoat havaitsemamme faktantarkistukset, jotka oli tehty nimenomaan sosiaalisessa mediassa leviävistä väitteistä – lukuun ottamatta pienen lukijakunnan saavuttavaa Moreenimediaa, jossa journalistiopiskelijat Faktabaarin kanssa yhteistyössä haravoivat poliitikkojen sosiaalisen median tileillä julkaistuja väitteitä. Julkisessa keskustelussa ja lehdissä on puhuttu toistuvasti ”Tiktok-vaaleista”, mutta myöskään Tiktokissa esitetyt väittämät eivät siis näytä päätyneen tarkistettaviksi muualla.
Faktabaarin omien tarkistuksien osalta puutuimme muun muassa EU:ssa käsittelyssä olevaan rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin, kun alkoi näyttää siltä, että sitä koskeva julkinen keskustelu lähti maaliskuun alkupuolella täysin laukalle. Virheellisiä väitteitä levittivät monet ehdokkaat (esim.), eivätkä uutismediat korjanneet poliitikkojen sepityksiä, vaan myös monet uutiset ja etenkin uutisotsikot maalasivat direktiivin käsittelyn tilanteesta harhaanjohtavaa kuvaa. Uutisissa ja poliitikkojen väitteissä toisteltiin, että EU olisi “säätänyt” “pakkoremontit”, vaikka kolmikantaneuvottelut parlamentin, komission ja neuvoston kesken eivät vielä olleet edes alkaneet. Faktabaarin tarkistus vaikuttikin tulleen tarpeeseen, sillä pelkästään Twitterissä ensimmäinen aiheesta julkaisemamme twiitti on kerännyt yli 45 000 näyttökertaa.
Lue lisää: Jäitä hattuun! Neljä faktaa rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä
Maaliskuun alussa julkaistussa kokoomajutussamme ennakoimme eurooppalaisista verkostoistamme kuuluneiden viestien ja someseurantamme perusteella, että vaalien tulosta tullaan kyseenalaistamaan, ja näin näyttää myös käyneen.
Tehtiinkö faktantarkistusta tarpeeksi?
Facebookissa, Telegramissa, Twitterissä ja jossain määrin myös Instagramissa esitettyjä väitteitä on lähtökohtaisesti helpompi seurata kuin Youtubessa tai Tiktokissa julkaistuja väitteitä, sillä tällä hetkellä käytössä olevat seurantatyökalut suosivat ensin mainittuja. Videoiden katsominen ja niiden kattava seuraaminen on merkittävästi työläämpää kuin väitteiden etsiminen tiettyjen avainsanojen avulla Facebookista, Instagramista, Telegramista ja Twitteristä. Samaan aikaan kuitenkin etenkin nuoret imevät informaationsa yhä enemmän videoiden muodossa.
Nyt, kun monet Tiktokista tutut ehdokkaat näyttävät menestyneen vaaleissa, on odotettavissa, että seuraavalla kerralla ääniä lähdetään yhä enemmän hakemaan sieltä. Onko joku silloin vahtimassa, millaisia väitteitä Tiktokissa, Youtubessa tai muilla videopohjaisilla alustoilla levitetään?
Toivottavasti on.
Lisäksi arvioimme, että yksittäisten väitteiden tarkistaminen ei riitä, jos disinformaatioon halutaan oikeasti puuttua. Väitteiden tarkastelun lisäksi olisi syytä tehdä näkyväksi verkostot, jotka disinformaatiota systemaattisesti levittävät - ja erityisesti heidän motiivinsa. Tätä ymmärrystä Faktabaari on kartuttanut tutkijoiden ja mediakasvattajien kanssa EDMO NORDIS -verkostossaan. Töitä riittää ja pullonkaula on edelleen sosiaalisen median alustojen dataan pääsyssä.
Poliittisen faktantarkistuksen sosiaalisessa mediassa tekee erityisen arvokkaaksi se, että ainakin toistaiseksi monet alustayhtiöt ovat rajanneet sen kokonaan joidenkin faktantarkistajien kanssa tekemänsä yhteistyön ulkopuolelle. (ks. esim. täältä)
Entä laatu ja vaikuttavuus?
Laadullinen arviomme Twitteriin kokoamamme listan faktantarkistuksista paljasti, että vain selvästi alle puolet niistä läpäisisi uuden eurooppalaisen EFCSN-faktantarkistuskoodiston kriteerit. Vaikka nopea aikataulu ei mahdollistanut syvällisempää analyysia, toisen riippumattoman lähteen puuttuminen, toimitusprosessin kuvauksen puuttuminen tai lähteiden uupuminen tipautti pääosan tarkistuksista kriteerien ulkopuolelle. Faktantarkistukselle on tiukat laatustandardit,jotka esitellään myös Faktabaari Forumissa.
Tekemistä siis riittää ennenkaikkea tarkistusten läpinäkyvyydessä päästäksemme nykyvaatimuksiin. EFCSN:n periaatteisiin on sitoutunut vain Faktabaari, joka ainoana suomalaistoimijana on ollut jopa perustamassa kansainvälistä IFCN-standardia, NORDIS-hankkeen partnereidensa kanssa valmistelemassa EFCSN-standardia sekä täysjäsen EDMO- ja NORDIS-verkostoissa. JSN-jäsen Faktabaarin haaste onkin vain määrällisen kriteerin vaatimat resurssit, sillä laadusta ei tulla tinkimään jatkossakaan.
Lopulta kysymys on kuitenkin myös vaikuttavuudesta. Läpinäkyvästi ja huolellisesti suoritetun tarkastustoiminnan on osoitettu (ks. esim. täältä) toimivan monella tasolla aina koulutuksesta käyttäytymisen muuttumiseen. Tähän päästäksemme sekä määrän, laadun että kattavuuden on syytä yhdistyä. Toistaiseksi tähän on Pohjoismaissa päästy vain Norjassa, mutta partneriemme myötä malli on sovellettavissa myös Suomeen jopa ennen ensi vuoden vaaleja.
Kysymys on investoinnista journalismin pyhimpään - faktapohjaisuuteen. Antaisiko YLE:n tuore “tiedon huoltovarmuus” -aloite ja hyvän journalistisen tavan päivitys yhteistyölle ja tehokkaalle kansainväliselle osallistumisellemmekin pitkään kaivatun yhteistyön puitteet Suomen ansaitsemalle riippumattomalle journalistiselle ratkaisulle?
Selvää on, että 2024 vaalivuoden alla on tarvetta suomalaisosallistumiselle sekä kansallisella, pohjoismaisella että EU:n tasolla osana kansainvälisiä faktantarkistusyhteisöjä.
Kuva: Maailmassa toimii 391 aktiivista faktantarkistuspalvelua. Lähde.
Artikkeli on julkaistu 4.5.2023.
Jaa eteenpäin
