Kokemus huomioiduksi tulemisesta ja oman äänen kuulumisesta on perusta luottamukselle. Nuorten moninaiset äänet tulee ottaa vakavasti, ennen kuin on liian myöhäistä, kirjoittaa Helsingin yliopiston tutkija Minna Horowitz.
“Miksi meitä nuoria ei vieläkään oteta vakavasti?”
“Meille nauretaan, meitä uhkaillaan eikä hätäämme uskota, vaikka Suomen säilyminen hyvinvointivaltiona on jätetty meidän harteillemme. (…)”
“Pitääkö kukaan huolta siitä, että me nuoret – Suomen tulevaisuus – voimme saada äänemme kuuluviin?” Näin kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 5.6.2023 opiskelija Valentina Vihonen.
Kysymys on aiheellinen, eikä vain nuorten näkökulmasta, vaan koko suomalaisen yhteiskunnan resilienssin kannalta. Jos ei löydä itselle merkittäviä sisältöjä, on kiusaus lähteä etsimään niitä esimerkiksi sosiaalisen median suljetuista ryhmistä.
Silti: lieneekö Suomessa yhtään toimitusta, joka ei kertoisi tavoittelevansa erityisesti nuorta yleisöä? Nuorten tavoittaminen ja sitouttaminen journalistisen median yleisöksi on tavallaan elämän ja kuoleman kysymys. Jos medialla ei ole nuoria yleisöjä, onko sillä tulevaisuudessa keski-ikäisiä tai ikääntyneitäkään yleisöjä?
Samalla kokemus huomioiduksi tulemisesta ja oman äänen kuulumisesta mediassa ja muualla on perusta sille, että luotamme yhteiskunnan toimivuuteen, kotimaisiin tietoinstituutioihin kuten valtakunnalliseen mediaan, sekä toisiimme. Ja tällainen kolmen tason luottamus taas rakentaa vahvaa, informaatiohäiriöitä vastustavaa demokratiaa.
Median – ja miksei informaatiolukutaitokasvattajienkin – haasteena on se, että nuoret eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, ja samalla he elävät monikanavaisen informaatiotulvan aikakautta. Nuoria pidetään joissakin yhteyksissä diginatiiveina. Tämä on enemmänkin myytti kuin todellisuutta, sillä nuoret eivät muodosta digitaalisen median käytöltään ja osaamiseltaan yhtenäistä sukupolvea.
DECA-projekti, jossa myös Faktabaari on mukana, kokosi hiljan yhteen tutkittua tietoa nuorista, mediasta ja luottamuksesta. Varsinkin nämä havainnot lienevät tärkeitä niin journalisteille kuin faktantarkistajillekin:
- Media on nuorille usein monitahoinen ja hahmoton käsite. Se sisältää useimmiten niin valtakunnalliset mediatalot kuin kansainvälisen median ja sometietolähteet.
- Uutisten tai ajankohtaisten asioiden seuraaminen ei ole vähentynyt vaan monimuotoistunut ja pirstaloitunut. Nuoret ovat varsinkin uutisten kuluttajina heterogeeninen ryhmä ja oman elämänpiirin merkitys korostuu uutisten kuluttamisessa.
- Some on tyypillisin uutis- ja sisältöareena. Erityisesti Snapchatin, Instagramin ja Facebookin käyttäjät jakavat ja tuottavat uutisia. Monia nuoria viehättää visuaalisten median sovellusten epämuodollinen ja viihteellinen tyyli. Vertaisryhmän rooli on tärkeä uutissisältöjen merkityksen ja luottamuksen arvioinnissa.
- Verkkoyhteisöjen merkitys vahvistuu. Kaksi kolmesta nuoresta kertoo kuuluvansa jonkinlaiseen nettiyhteisöön.
- Iso osa nuorista kokee informaatioähkyä ja välttelee uutisia. Vaikka nuorten aikuisten oletetaan hallitsevan digitaalista informaatiotulvaa, on heillekin liika liikaa. Nuoret toivovat uutismedialta koontia ja selkeyttä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan jopa 40–42 prosenttia alle 35-vuotiaista välttelee aktiivisesti uutisia.
- Viihtyminen motivoi enemmän kuin tieto ja yhteiskunnallisuus. Nuorten mediakulutuksessa viihteeseen ja rutiiniin liittyvät motiivit ovat tärkeämpiä kuin yhteiskunnalliset ja tiedolliset motiivit.
- Tietoisuus omasta kuplasta. Nuoret aikuiset tuntevat elävänsä vahvemmin sosiaalisen median kuplassa ja kokevat sosiaalisen median ohjaavan tiedonsaantia enemmän kuin aikuiset.
- Omaa ääntä kuuluviin! Nuoria kiinnostaa omaa elämää lähellä olevat aiheet, mutta samalla suuri osa nuorista on sitä mieltä, että nuorten näkemyksiä kuullaan mediassa melko huonosti tai erittäin huonosti. Nuoret kaipaavat toiveikkaampaa uutisointia.
- Nuoret ovat (itse)kriittisiä ja skeptisiä - mediaa ja muita kohtaan. Nuoret aikuiset kokevat, että uutismedia tekee herkästi sisältöjä, jossa jonkinlaisesta yleisestä mielipiteestä poikkeava esitetään altavastaajana tai jossa eri tavalla ajattelevia asetetaan vastakkain. Nuorten monimuotoinen mediakulutus on totuttanut heidät siihen, että yhtä totuutta ei ole.
- Kriittisyys kertautuu luottamuksessa. Luottamusta uutisjournalismiin ja mediaan yleensä murentavat eritoten avoin kaupallisuus ja klikkien kalastelu sekä informaatiovyöry (joka korostui eritoten koronapandemian ensimmäisinä vuosina) ja siihen liittyvä moniäänisyyden ja eri näkökantojen puute. Nuorten luottamus someen on laskenut informaatioon liittyvien ongelmien tiedostamisen myötä.
Edellä kuvatut tulokset antavat viitteitä siitä, että nuorten motiivit käyttää ja kuluttaa mediaa vaihtelevat. Jos halutaan antaa nuorille ääntä niin mediassa kuin muualla ja esimerkiksi tukea nuorten kriittistä informaatiolukutaitoa, on tärkeää oppia ymmärtämään tätä erilaisuutta – ja sitä, mihin erilaisten nuorten arviointi median ja sen välittämän tiedon luotettavuudesta perustuu. Nuorten moninaiset äänet tulee ottaa vakavasti, ennen kuin on liian myöhäistä, yhteiskunnan ja luottamuksen kannalta.
Lue lisää DECA-raportista.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston (DECA), NORDIS-verkoston ja Avoin yhteiskunta ry:n hallituksen jäsen.
Jaa eteenpäin
