Faktantarkistusta voidaan pitää yhtenä Yhdysvaltain presidentinvaalien ilmiönä hyvässä ja pahassa. Sosiaalinen media vastasi sekä vaalien pelottavimmasta, että toivoa antavasta piirteestä. Tyyliltään täysin erilaisten ehdokkaiden välille ei käytännössä kyetty synnyttämään asiakeskustelua, vaan heidän annettiin keskittyä mielikuvien luontiin.
Yhdysvaltain vaalikamppailussa todennäköisesti koskaan aikaisemmin ehdokas ei ole selvinnyt yhtä helposti asiavirheellisistä ja jopa viimeisimmän tieteellisen tiedon kanssa ristiriitaisista lausunnoista syvästi poteroituneissa kannattajakunnissaan.
Oliko tämä kolaus myös Suomessa päätään nostaneelle faktantarkistukselle? Onnistuivatko yhdysvaltalaiset faktantarkistajat urakasssaan? Entä uskovatko äänestäjät enää faktoja ja tiedettä? Olemmeko siirtyneet postfaktuaaliseen aikaan, jolloin mielipide ja tunne voittavat tosiasiat? Onko yleensä mielekästä verrata USA:n vaaleja esimerkiksi reilun vuoden kuluttua pidettäviin presidentivaaleihimme faktantarkistuksen näkökulmasta?
Yhdysvaltain vaaleissa nähtiin faktantarkistuksen osalta hyvin poikkeuksellista ja hämmentävää kehitystä. Toisaalta laadukas ja riippumaton faktantarkistus löi laajasti läpi ja kykeni muun muassa erittäin vaativissa suorissa vaaliväittelyissä laadusta kärsimättä uskomattomaan nopeuteen ja teknologisiin innovaatioihin sosiaalista mediaa hyödyntämällä.
Toisaalta puolueellinen faktantarkistus ja erityisesti vaalivoittaja Donald Trump hämmensi jopa kaiken nähneitä poliittisen faktantarkistuksen pioneereja parhaan tieteellisenkin tiedon sivuuttamisella. Merkittävät riippumattomat faktantarkistuspalvelut joutuivat käyttämään loppuun asti välttämäänsä arvottavaa sanaa valhe, koska mitään muuta tulkintaa ei ollut enää tehtävissä. Erittäin tärkeässä roolissa oli sosiaalinen media, jonka roolista käydään paraikaa sekä kiivasta keskustelua että toivottavasti jatkossa rakentavaa uudelleenarviointia muun muassa Faktabaarin verkoston parissa.
Laadun ja vaikuttavuuden arviointia
Yhdysvaltojen vaaliväittelyiden faktantarkistusten onnistumista tutkiskellessa faktantarkistuspalveluiden on syytä arvioida ainakin tarkistusten laatua ja vaikuttavuutta. Onnistuminen laadun osalta riippui pitkälti siitä, osasiko valita faktantarkistajakseen ammattitaitoisen ja riippumattoman faktantarkistajan vai oliko ehdokkaiden tarkoituksenmukaisen oman “tarkistustoiminnan” armoilla.
Faktantarkistusten vaikuttavuus taas kilpistyi viime kädessä kysymykseen, nousivatko oikeiden faktantarkastajien jutut esille äänestäjien seuraamissa rinnakkaisissa medioissa, kuten ehdokkaiden omilla nettisivuilla, Twitterissä, Facebookissa ja muissa sosiaalisen median palveluissa.
Jos osasi valita faktantarkistajansa vaaliväittelyiden seurantaan, televisioväittelyn tueksi sai historiallisen nopeaa ja kattavaa faktantarkistuspalvelua. Näin palvelivat ainakin Factcheck.org, PolitiFact ja Washington Post Fact Checker. Ne ovat Faktabaarin tapaan sitoutuneet kansainväliseen avoimuusperiaatteisiin, jotka koskevat lähteitä, rahoitusta, faktantarkistuprosesseja ja tarvittaessa omia oikaisuja, Lukijoiden luottamukseen perustuva faktantarkistustoiminta voidaan ansaita vain maksimaalisella avoimuudella.
Nopeuteen - laadusta tinkimättä - myötävaikutti se, että suurin osa ehdokkaiden väitteistä oli jo tarkistettu pitkän kampanjan aikana moneen otteeseen ja ehdokkaiden toistellessa vanhoja vaaliteesejään faktantarkistuksia päästiin kierrättämään.
Politifactin kokenut faktantarkistaja Aaron Sharockmann piti lukuisten televisiokanavien kyvyttömyyttä välittää faktantarkastajien tarkistuksia tarjolla olevien teknistenkin apuvälineiden kautta tv-ruuduille vaalien suurimpana menetettynä mahdollisuutena faktantarkistukselle. “Altistuakseen faktantarkistuksen näkemiselle vaati edelleen poikkeuksellista aktiivisuutta”, Sharockmann toteaa Faktabaarille.
Tähän liittyvän vaikuttavuuden osalta sosiaalinen media vastasi sekä vaalien pelottavimmasta, että toivoa antavasta piirteestä. Sosiaalisten medioiden kaupallisiin tarkoituksiin optimoidut algoritmit loivat kuplia, joissa vaihtoehtoiset näkemykset (faktantarkistuksista puhumattakaan) eivät saaneet juuri mahdollisuuksia.
Toisaalta aiemmin osansa faktantarkistajien kritiikistä saanut Google testasi palvelua, jossa sen algoritmi luokitteli riippumattomia faktantarkistuksia googlen uutistarjonnan rinnalle.
Kukaan ei voi pakottaa lukemaan faktantarkistusta, mutta faktantarkistusten tarjoaminen yhä aktiivisemmin ja lukijaystävällisemmin on yhdysvaltalaistenkin faktantarkastajien mielestä merkittävä avaus ja luo paineita muille alustoille reagoida kuplien vaikutuksiin populismin noustessa.
Sisällöttömyys suurin pettymys
Suurin pettymys oli vaalikeskustelujen sisällöttömyys. Ehdokkaat kohtasivat mutta asiat eivät. Poliittiselta kokemukseltaan ja tyyliltään täysin erilaisten ehdokkaiden välille ei käytännössä kyetty synnyttämään asiakeskustelua, vaan heidän annettiin keskityttyä mielikuvien luontiin. Luottamusta ei voitu arvioida argumentointikyvyn osalta vaan laatumedioita myöten keskityttiin pikemminkin ehdokkaiden elekielen tulkintaan.
Tästä vastuu kuuluu kysymykset kierrelleiden ehdokkaiden lisäksi toteutuksesta vastanneille toimituksille. Faktat tarvitsevat kontekstin ollakseen merkityksellisiä.
Faktantarkistusta voikin pitää yhtenä vaalien ilmiönä hyvässä ja pahassa ja jopa ylikorostettuna itse asiaväittelyn jäätyä hyvin pintapuoliseksi. Tämän takia kotimaisen Faktabaarimme rinnalle perustettiin aikoinaan Debattibaari, riippumaton alusta argumentoidulle, avoimelle asiakeskustelulle.
Monet palvelut tekivät kampanjan aikana aktiivista faktantarkistusta, mutta valheet eivät tuntuneet hetkauttavan äänestäjäkuntaa.
Faktantarkistajien ja alan tutkijoiden piirissä postfaktuaalisuudesta tai jälkitieteellisestä ajasta puhuminen on kuitenkin liioiteltua ja tutkimuksen puitteissa jopa virheellistä. Äänestäjän on vaikeampi ottaa vastaan omia näkemyksiään vastaan sotivia tarkistuksia, mutta niiden on silti osoitettu vaikuttavan.
Faktantakistus on yhteiskunnan itsepuolustusta
Riippumattomat faktantarkistukset tarjoavat julkiselle keskustelulle ja mielipiteenmuodostukselle vankkaa pohjaa. Aika harva äänestää lopulta faktojen pohjalta, vaan tunne on useasti tärkeämpi mobilisoiva voima.
Ilman faktapohjaa äänestäjät ovat helpommin manipuloitavissa, alttiimpia populismille ja suoranaiselle disinformaatiolle. Ilman faktapohjaa demokratian edellytykset heikkenevät. Riippumaton faktantarkistus on avoimen yhteiskunnan itsepuolustusta ja vastalääkettä disinformaatiolle.
Sosiaalinen media on mullistanut kaiken tiedonkulun ja poistanut portinvartijat. Faktantarkistuksen vaatima luottamus on nyt ansaittava tässä ympäristössä. Faktantarkistus on osa laatujournalismin tapaa erottautua tästä huutamisesta. Journalistinen faktantarkistus on tarpeellisempaa mutta vaikeampaa kuin koskaan.
Ammattimainen faktantarkistus on varsin nuori ilmiö ja sopeutuu koko ajan someaikaan. Sosiaalinen media on muuttanut faktarkistajan työkenttää, tapoja ja ennen kaikkea nopeuttanut rytmiä.
Automaatiota ja tekoälyä yritetään paraikaa saada työn tueksi ja muiden muassa kuvien aitouden tarkistamiseen on jo olemassa hyviä työkaluja, joilla voidaan ruokkia kansalaisten medialukutaitoa.
Faktabaarissa tavallinen mediakuluttaja on usein “valheenpaljastaja” kaikille tarkoitetun vinkkilomakkeen kautta, mutta niin ikään tarkistusten jakajana. Maailmalla on myös lupaavia faktantarkistukseen sopivia joukkoitusmalleja ja esimerkkejä. Faktabaari hyödyntää toimitusprosessinsa mukaan riippumattomia asiantuntijoita.
**Faktabaari uudistuu **
Faktabaari on toistaiseksi Suomen ainoa ja lisäksi pääosin vapaaehtoispohjalta toimiva faktantarkistuspalvelu. Se on kahdella vaalikampanjallaan vakiinnuttanut roolinsa osana suomalaista vaalijournalismia mutta pikkuhiljaa myös osana journalismikoulutusta Suomessa ja vastaisuudessa myös Euroopassa. Lisäksi Faktabaari osallistuu aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön.
Joukkoistuskokeiluja tekevä Faktabaari toimii yhdistyspohjalta, ja sen painopiste on pedagogisen faktantarkistustoiminnan lisäksi se tarjoaa kanavan faktapohjaista keskustelua edistäville kokeiluille.
Journalistikouluyhteistyön rinnalla edistämme faktapohjaista julkista keskustelua paitsi Facebookissa myös fyysisillä baarikokoontumisilla ja jakamalla blogissamme faktantarkistukseen liittyviä näkökulmia.
Faktabaarin rinnalla blogipohjalta toimii Johannan Vehkoon ansiokas Yleisradion puitteissa toimiva Valheenpaljastaja. Noteerata kannattaa myös journalistivoimin vapaaehtoispohjalta toimitettu Huhumylly maahanmuuttoteemasta.
Faktabaari on pyrkinyt vetoamaan erityisesti journalisteihin ja tutkijoihin toimintansa mahdollistamiseksi. Haaasteena resursseja vaativalle työlle on laatumedian ansaintamallien jatkuva mullistus. Toistaiseksi Faktabaari on yhdistyspohjalta pyrkinyt luomaan laatua varjelevan kokeilualustan faktapohjaisen julkisen keskustelun edistämiselle; palvelu tukee journalistikoulujen rinnalla ja resurssiemme puitteissa samanhenkisiä toimijoita ja toimituksia. Kaikki materiaali on vapaasti jaettavissa.
Yhdysvalloissa käydyissä vaaleissa riittää analysoitavaa poliittisten toimijoiden lisäksi myös faktantarkistajille, journalisteille ja tutkijoille. On kiintoisaa seurata erityisesti jakutuneiden kampanjoiden ympärille kuplan muodostaneiden verkkoalustojen reaktioita. Kokevatko he vastuuta roolistaan? Myös alustatalouden ykkösmaalla Yhdysvalloilla on tässä paljon valtaa ja vastuuta.
Kuntavaalien lähestyessä myös Faktabaarin on määrä aktivoitua uusien hankkeiden ja paraikaa rekrytoitavien vahvistusten voimin. Suurin haaste lienee, kuinka tavoittaa epävarmat äänestäjät faktapohjaisen keskustelun luokse. Kuinka tuoda faktat tiskiin niin, että asiat kiinnostavat? Tulisiko faktantarkistukset tarjota tarinoina, elämyksellisinä, konkreettisina lukukokemuksina, jotta ne saavuttaisivat vaalien kannalta keskeisen yleisön? Sana on vapaa Facebookissa.
Teksti perustuu pitkälti Päivi Hakulisen Faktabaarin isännälle Mikko Salolle tekemään haastatteluun Faktanatrkistuksesta marras-joulukuun vaihteessa ilmestyvään Suomi-USA -lehteen (https://sayl.fi/suomi-usa/).
Jaa eteenpäin
