Disinformaation torjunnan ja informaatioturvallisuuden kannalta vahva, itsenäinen, eettinen ja monipuolinen mediajärjestelmä on Suomelle tärkeä. Siksi Suomen viimeaikaiset mediapoliittiset toimet uhata Julkisen sanan neuvoston rahoitusta ja Yleä ovat epäloogisia ja huolestuttavia.
Suomessa ollaan oudon mediapoliittisen tilanteen edessä. Suomalaista mediajärjestelmää halutaan purkaa, vaikka se on saanut paljon kansainvälistä huomiota toimivuudestaan. Suomalaisten luottamus mediaan on Oxfordin yliopiston tutkimuksissa vuodesta toiseen korkeinta maailmassa. Suomi on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa mediavapaustilastojen kärjessä ja maailmankuulu medialukutaitotoimistaan.
Pohjoismaiseen menestyksen taustalla on mediajärjestelmä, johon kuuluu vahva, yleisöjen suurta luottamusta nauttiva julkisen palvelun media sekä kaupallinen media, joka myös on vahvasti sitoutunut hyvään journalistiseen tapaan. Kansalaisilla on mahdollisuus kannella median toiminnasta Julkisen sanan neuvostolle ja vastaaville median itsesäätelyelimille.
Viime vuosina Pohjoismaihin on perustettu myös itsenäisiä faktantarkistusorganisaatioita, jotka tekevät yhteistyötä muiden kansallisten mediatoimijoiden ja mediakasvattajien kanssa. Faktabaari on mukana neljän Pohjoismaan NORDIS-projektissa, jossa vahvistetaan näiden toimijoiden yhteyksiä ja tiedonvaihtoa – juuri siksi, että haasteet ja mahdollisuudet torjua disinformaatiota ovat niin samankaltaisia.
Euroopan tasolla tätä työtä tukee esimerkiksi EU:n Digitaalisen median seurantakeskus (EDMO), ja EU:ssa säädetään myös lainsäädäntöä vapaan lehdistön tueksi, viimeksi tänä keväänä 2024 hyväksytty Eurooppalaisenen medianvapaussäädös (EMFA). Siinä korostetaan julkisten palvelun mediaorganisaatioiden roolia ja niiden riittävän rahoituksen tarvetta.
Myös Euroopan neuvosto on alleviivannut itsenäisen julkisen palvelun merkitystä eurooppalaiselle demokratialle sekä disinformaation torjunnassa. Samoin Pohjoismaiden ministerineuvoston ajatuspajan suositukset demokraattisen keskustelun ja viestinnän tukemiseksi nostavat esiin julkisen palvelun roolin näissä maissa. Pohjoismaisten mediatoimijoiden haastattelut osoittavat, että julkisen palvelun rooli nähdään käytännön toimijoiden – toimittajien, mediakasvattajien ja mediapolitiikkaa tekevien virkamiesten – näkökulmasta keskeisenä osana kansallista kokonaisuutta.
Vahvan julkisen palvelun säilyttäminen saa siis paljon kansainvälistä tukea.
Suomessa huolestuttava suunta
Tätä taustaa vasten Suomen viimeaikaiset mediapoliittiset toimet ovat epäloogisia ja huolestuttavia.
Hallitus esittää Julkisen sanan neuvoston (JSN) valtionavun lakkauttamista. Olisi ymmärrettävää, jos vuosittaista noin 135 000 euron tukea pienennettäisiin valtion taloustilanteen vuoksi, mutta tuen lakkauttaminen olisi merkittävä päätös.
JSN on media-alan luoma itsesäätelyelin, jonka tehtävänä on vaalia hyvää journalistista tapaa ja tarjota kansalaisille mahdollisuus tehdä kantelu, jos heidän mielestään hyvää journalistista tapaa, kuten totuudenmukaisuutta, objektiivisuutta tai piilomainonnan torjuntaa, ei ole noudatettu. Hallituksen päätöksen viesti on selkeä: hyvä journalistinen tapa ei ole tärkeää, eikä kansalaisilla tule olla mahdollisuutta valittaa journalistisen tavan rikkomisesta.
Esitys JSN:n valtion tuen lopettamiseksi on osa laajempaa suomalaisen mediajärjestelmän romuttamista, jonka keskiössä on ollut Ylen rahoitus. Oikeistopopulistiseen ideologiaan, jota siis Suomessa edustaa perussuomalaiset, kuuluu Ylen kaltaisen julkisen palvelun alasajo. Toisaalta myös kaupallinen media haluaa karsia Ylen toimia, vaikka Ylen ja muiden julkisen palvelun medioiden vaikutus kansallisen kaupallisen median toimintaan näyttää olemattomalta.
Yle on tärkeä osa suomalaista tiedonvälitystä: se on laajasti luotettu ja koronakriisin aikana lähes kaikkien suomalaisten luottamusta nauttiva. Yle edistää kulttuuria ja se tarjoaa sisältöjä eri väestöryhmille, muun muassa Areenalla vaihtoehdon globaaleille suoratoistopalveluille. Yle tuottaa runsaasti laadukkaita lastenohjelmia ja se tunnetaan media- ja informaatiolukutaidon edistäjänä.
Yleä ja sen rahoitusta saa luonnollisesti kritisoida ja sen journalistisia valintoja arvostella, esimerkiksi tekemällä kantelu JSN:oon. Muitakin ongelmia tietysti on ja niitä pitäisi yrittää korjata. Esimerkiksi mediasisällöt yksipuolistuvat, kun median omistajuus keskittyy, mikä kertoo kaupallisen median vaikeuksista. Olisikin pyrittävä edistämään kaikelle medialla, niin kaupalliselle medialle kuin Ylelle hyvät toimintamahdollisuudet, sekä taattava kansalaisille mahdollisuus kannella median toiminnasta.
On vaikea ymmärtää, miksi hyvää järjestelmää halutaan romuttaa, vaikka tilalle ei ole tarjolla mitään parempaa, mikä parantaisi journalismia ja lisäisi kansalaisten luottamusta mediaan. Disinformaation torjunnan kannalta vahva, itsenäinen, eettinen ja monipuolinen, julkisen palvelun toimijan sisältävä mediajärjestelmä on tärkeä ellei tärkein turva disinformaatiota ja muita informaatiohäiriöitä vastaan.
Minna Horowitz on Helsingin yliopiston tutkija sekä NORDIS-projektin jäsen ja Faktabaarin taustaorganisaation, Avoin yhteiskunta -yhdistyksen, hallituksen jäsen
Janne Matikainen on Helsingin yliopiston viestinnän yliopistonlehtori ja Hyvinkään kaupunginvaltuutettu (vihr./sit.)
Kuva: Miguelb / CC BY 2.0
Jaa eteenpäin
