Jarmo Mäkelä: Turvallisuuskomitea myrskyn silmässä
Presidentinvaalien ehdokkaiden ensimmäisen paneelikeskustelun ympärillä on julkisuudessa käyty kohua, joka koskee varautumista mahdollisiin ulkopuolisiin vaikutusyrityksiin. Erityisesti on kiistelty siitä, mitä voidaan tai saa sanoa Venäjän mahdollisista pyrkimyksistä – ja kuka arvion esittää.
Mistä on kysymys?
Turvallisuuskomitean sihteeristö oli antanut perustamansa suomalaisen asiantuntijaverkoston (kokonaisturvallisuuden ennakointiverkosto) jäsenille tehtäväksi esittää kirjallisesti näkemyksensä kolmesta asiasta:
Millä tavoin ja millä tavoittein Suomen vaaleihin pyrittäisiin vaikuttamaan;
Millä tavoin informaatiovaikuttaminen (yleisesti) Suomessa toteutettaisiin;
Mitkä olisivat vaikuttamisen päätavoitteet.
Vastaukset sihteeristö oli koonnut luetteloksi neljän otsakkeen alle: Vaaleihin vaikuttamistavat, vaaleihin vaikuttamisen tavoitteet, informaatiovaikuttamisen vaikuttamistavat sekä informaatiovaikuttamisen tavoitteet.
Kunkin otsikon alla näkemykset oli numeroitu, mutta niitä ei kommentoitu, eri uhkakuvien toteutumisen todennäköisyyttä ei pohdittu, niistä ei vedetty johtopäätöksiä eikä niiden perusteella tehty suosituksia tai esitetty toimenpiteitä. Ne oli vain ryhmitelty, luetteloitu ja numeroitu.
Muistiota ei käsitelty missään elimessä, eikä sen jakelulle määritelty mitään rajoitusta, koska sitä oli tarkoitus käyttää vain myöhemmin laadittavan raportin (hybridianalyysin) raakamateriaalina.
Johtopäätökset: Muistiolla ei ole nimeä, eikä sillä ole päiväystä. Se on kokoelma asiantuntijoiksi valittujen, nimettömiksi jääneiden henkilöiden näkemyksiä, joista he viime kädessä itse vastaavat. Muistiota ei voi pitää verkostoon valittujen asiantuntijoiden yhteisenä näkemyksenä.
Toimeksiannossa asiantuntijoita ei pyydetty esittämään näkemyksiä Venäjästä, vaan vaikuttamisesta yleensä. Vastauksista käy kuitenkin ilmi, että useimmilla on mielessä on ollut vain Venäjän toimista käyty julkinen keskustelu. Tältä osin muistion luonnehtiminen ”Venäjä-raportiksi” on perusteltua.
Koska muistiota ei ainakaan ennen siitä syntynyttä julkista kohua oltu käsitelty Turvallisuuskomiteassa, se ei edusta komitean näkemystä.
Muistion käsittely mediassa
Neljän liuskan mittainen muistio oli pyynnöstä annettu Helsingin Sanomien toimittajan käyttöön. Sitä täydensi Turvallisuuskomitean pääsihteerin kanssa käyty tunnin mittainen keskustelu.
Muistiota käsitellyt uutinen ilmestyi Helsingin Sanomissa 28.10. otsikolla ”Suomi varautuu Venäjän yrityksiin sotkea presidentinvaaleja – puolueet kutsuttiin turvallisuuskokoukseen”. Tekstistä käy ilmi, että otsikossa mainittu kokous oli pidetty jo kuukautta aiemmin, eikä sitä jutussa käsitelty lainkaan. Uutisen pääasiallinen sisältö koski muistiota.
Muistio esiteltiin asiantuntijaverkoston selvityksenä ja siinä esitetyt näkemykset verkoston arvioina. Muistioon viitataan kerran myös ”Turvallisuuskomitean muistiona”.
Uutisen loppuun oli Faktalaatikkona liitetty yksi muistion neljästä otsakkeesta. Siitä jäi lukijalle kuva, että kyse oli verkoston hyväksymistä johtopäätöksistä.
Uutinen oli asiallisesti laadittu, eikä aiheuttanut kohua.
Kohun sai liikkeelle seuraavana päivänä 29.10. Ilta-Sanomissa ilmestynyt kommentti, joka oli otsikoitu: ”Mitä peliä puolustusministeriön turvallisuuskomitea pelaa presidentinvaalien alla?”.
Tekstissä muistiota käsiteltiin Turvallisuuskomitean päätöksenä. Komitean kerrottiin sekä ”kehottavan”, että ”pelottelevan” kansalaisia. Jutussa kysytään, ”miksi komitea tuli ulos juuri nyt” ja epäiltiin, että komitea pelaa ”jotain omaa turvallisuuspoliittista peliään”.
Muistiossa luetteloiduista 35 mahdollisesta toimesta ja tavoitteesta kirjoittaja nostaa esiin yhden, jota luonnehtii ”tärkeimmäksi”. Muistiosta ei tälle löydy tukea. Ei myöskään väitteelle, jonka mukaan ”komitean raportin jälkeen” voidaan ”kaikki mitä Venäjästä kirjoitetaan tulkita Venäjä-myönteisyydeksi”. Muistiossa ei myöskään ”anneta ymmärtää, että (Venäjän uuden suurlähettilään kanssa tehdyt) lehtihaastattelut ovat vaarallisia”. Näistä asioista ei muistiossa sanota mitään.
Linja jatkui Ilta-Sanomissa 30.10., kun lehti julkaisi muistion koko tekstin, joka tällä kertaa esitettiin ”Turvallisuuskomitean arviona”.
Turvallisuuskomitea yritti 30.10. kumota vääriä käsityksiä julkaisemalla lyhyen tiedotteen. Sen mukaan kyseessä oli ”työpaperi”, kokoelma asiantuntijoiden näkökulmista, joita komitea myöhemmin hyödyntäisi viranomaisarvioissaan.
Kaksi päivää myöhemmin eli 1.11. Ilta-Sanomat julkaisi ”Täsmennyksen”, jonka mukaan Turvallisuuskomitean sihteeristön julkisuuteen antama muistio sisälsikin vain ”asiantuntijoiden arvioita mahdollisesta vaaleihin vaikuttamisesta”.
Mutta kuten aina, aihetta koskenut julkinen keskustelu oli siihen mennessä jo alkanut elää omaa, muistion sisällöstä, tekijöistä ja statuksesta riippumatonta elämäänsä.
Poliitikot puuttuvat peliin
Presidentinvaalien ehdokkaiden ensimmäisessä vaalipaneelissa lokakuun 30. päivän iltana muistiosta noussut julkinen kohu muuttui poliittiseksi.
Presidentti Niinistö syytti verkoston jäseniä siitä, että ”asiantuntijaporukka” oli ”omia mielipiteitään” esittämällä itse saanut aikaan ”trollausta”. Hän täydensi sanomaansa todeten muistion sisältävän ”sen tason salamurhajuttuja, että jos sellaista kylvetään, niin kyllä siinä jokin taka-ajatus täytyy olla”.
Myös muut ehdokkaat arvioivat muistiota, mutta epäselväksi jäi, oliko kukaan heistä muistiota lukenut. Poikkeuksen teki ehdokas Huhtasaari, joka omassa arviossaan nosti muistiosta esiin näkökohdan, jota ei julkisuudessa oltu siihen mennessä käsitelty.
Ehdokkaiden piirin ulkopuolella poliitikoista ensimmäisenä muistiota ja siitä syntynyttä kohua kommentoi Facebookissa kansanedustaja Tuomioja. Hänen syyttävä sormensa kohdistui Turvallisuuskomiteaan, johon hänen mukaansa on koottu ”supisuomalainen joukko pahauskoisia hölmöjä”.
Mitä tästä opimme?
-
Turvallisuuskomitea on valtionhallinnon korkeimmista virkamiehistä koostuva elin, jonka kannanotoilla ja päätöksillä on suuri merkitys. Sen lakisääteisenä tehtävänä on mm. ennakoivan varautumisen edistäminen.
-
Varautumisen suunnittelussa komitea käyttää apuna sekä hallinnon omia että sen ulkopuolisia asiantuntijoita. He esittävät henkilökohtaisia näkemyksiä, joille ei voida antaa samaa merkitystä kuin komitean päätöksille.
-
Tässä tapauksessa eroa komitean kannan ja asiantuntijoiden näkemysten välillä ei mediassa tehty selväksi. Siitä aiheutui harhaista julkista keskustelua ja varautumista vaikeuttavia kannanottoja,
-
Kohun keskipisteessä ollut muistio ei sellaisenaan edistänyt kansalaisten ymmärrystä mahdollisen ulkoisen vaikuttamisen keinoista ja tavoitteista. Uhkia koskevien luetteloiden julkaiseminen ei ole tarkoituksenmukaista, koska kaikkien uhkien torjumiseen ei voida eikä pidä varautua samalla painolla.
-
Todennäköisten uhkien erottaminen epätodennäköisistä olisi edellyttänyt poliittista harkintaa. Uhkakuvien esittäminen ilman tällaista harkintaa ja ilman toimintaohjeita lisää epävarmuutta ja pelkoa, jota varautumisen avulla on tarkoitus vähentää.
-
Ulkoisiin uhkiin varautuminen on kansallisen turvallisuuspolitiikan ydin. Vastuu siitä, että aihetta koskeva julkinen keskustelu edistää kansallista turvallisuutta on viimekädessä poliitikoilla, ei virkamiehillä.
Jaa eteenpäin
