Luento: Mikko Salo: Yhdysvaltojen välivaalien opit Suomeen

31.03.2023 Toimitus

Forum, Demokratia, Vaalit, FI

Faktabaari ja Aalto-yliopiston informaatiovaikuttamisen kurssi järjestävät keväällä 2023 yhdessä yleisöluentosarjan “**Vaalit, Faktat ja faktat - näkökulmia tosiasioihin, tarinoihin ja politiikkaan**.” Luentosarjan yhteistyökumppanina toimii Voima-lehti.

Katso koko luentosarjan aikataulu tästä artikkelista.

Luentotallenne sarjan neljännestä luennosta löytyy alla olevasta upotuksesta. Luennolla Avoin yhteiskunta ry:n toiminnanjohtaja Mikko Salo puhuu Yhdysvaltain 2022 välivaaleista ja mitä niistä on opittavissa.

Toimitus kysyi Salolta kolme luentoon liittyvää kysymystä. Tässä niiden vastaukset:

1. Digitaalinen informaatioekosysteemi vaaleille – mistä siinä on kyse?

Sosiaalisen median markkinointialustat ja tekoäly mullistavat digitaalista informaatioympäristöämme. Tällä on luonnollisesti vaikutusta vaalikampanjointiin ja lopulta kansalaisten äänestyspäätöksiin. Yhdysvalloissa sosiaalisen median käyttäjä on ensisijaisesti alustojen itse määrittämien yhteisösääntöjen puitteissa myytävä tuote. EU:ssa näkemys on toisenlainen ja sääntelyn lähtökohtana on, että äänestäjä ei ole tuote vaan toimija. Autoritäärisissä maissa viimeinen sana on lähtökohtaisesti aina ei-demokraattisilla toimijoilla.

Kansalaisilla ei ole yksityisyyttä tai oikeuksia dataansa. Tyypittelyn tavoitteena on kannustaa myös EU-maissa kuluttajia vahtimaan oikeuksiaan osana digitaalista vaalilukutaitoaan. Tätä voidaan pitää edellytyksenä digiajan demokratialle, reilummalle datataloudelle ja terveemmän infomaatioekosysteemin mahdollistamiselle. 

1. Mikä on mielestäsi tärkein opetus USA:n 2022 välivaaleista?

Digitaalisilla markkinointialustoilla on jatkuvasti kasvava merkitys vaaleissa. Niiden vaikutuksia voidaan läpinäkymättömyyden takia usein vain spekuloida tiedon puuttuessa. Alustoilla tapahtuvasta vaalimarkkinoinnista on tehtävä läpinäkyvämpää, jottei markkinoinnista voi tehdä manipuloinnin tai vaalihäirinnän työkalua -  jäämättä siitä edes kiinni. EU:lla on tästä kehitteillä avoimuuslainsäädäntöä. Tällä hetkellä olemme kuitenkin datan osalta alustojen armoilla ja riippumattomilla toimijoilla (kuten tutkijat) ei ole mahdollisuuksia arvioida tekevätko alustat sen mistä ne kilvan raportoivat rauhoitellessaan poliitikkoja. Suomessa tähän voidaan vielä vastata myös ennaltaehkäisevästi esimerkiksi digitaalista vaalilukutaitoa kehittämällä.

1. Mihin saamme olla omassa vaalijärjestelmässämme tyytyväisiä?

Rakenteet ja perinteet korostetun analogiselle vaalijärjestelmällemme ovat kunnossa, mutta jatkon osalta avainasemassa olevat nuoret kaipaavat helppoja ja turvallisia digitaalisen osallistumisen kanavia, kuten Sitran demokratia-selvityksissäkin todetaan. 

Poliittinen propaganda asettaa demokratioille haasteita

Kolmannella luennolla väitöskirjatutkija, tietokirjailija ja toimittaja Joonas Pörsti puhui poliittisesta propagandasta ja muun muassa siitä, miksi propaganda vetoaa meihin. Faktabaarin toimitus kysyi myös Pörstiltä kolme aiheeseen liittyvää kysymystä.

1. Mikä sai sinut kiinnostumaan erityisesti propagandasta?
   Erityisesti kaksi maailmanpolitiikkaa ravistellutta tapahtumakulkua: Irakin sotaa edeltänyt informaatiovaikuttaminen vuosina 2002–2003 ja Venäjän luisuminen autoritarismiin. Ensimmäisessä taustalla oli kahden vakiintuneen demokratian, Yhdysvaltojen ja Britannian, hallinnot George W. Bushin ja Tony Blairin kaudella. Toisessa Putinin valtaannousu vuonna 2000, jonka jälkeen Venäjän presidentinhallinto ryhtyi hallitsemaan suunnitelmallisesti informaatiotilaa propagandan avulla. Vaikka lähtökohdat olivat näissä kehityskuluissa erilaisia, keinojen tasolla oli yhtäläisyyksiä ja seuraukset olivat yhtä lailla tuhoisia kansainvälisen vakauden ja myös näiden valtioiden maineen kannalta. Propagandassa minua on kiinnostanut erityisesti sen vaikutus: miksi kansalaiset seuraavat johtajia, vaikka he tukeutuvat ulkopuolelta katsottuna ilmiselvään disinformaatioon?

2. Miten propagandaan pitäisi suhtautua?

   Poliittinen propaganda asettaa demokratioille suuria haasteita, joiden ratkomiseen tulisi käyttää enemmän resursseja. Suomi on onnekkaassa asemassa korkean koulutustason ja yhteiskunnallisen luottamuksen ansiosta, mutta demokratiat eivät ole propagandalta suojassa. Näin on ollut aina, mutta digitalisaation aikakaudella ongelmat ovat kertautuneet, kun tehokasta disinformaatiota on entistä helpompi levittää. Ennen portinvartijoina toimivat tiedotusvälineet, nyt samaa vastuuta sovitellaan digijäteille, joiden intressit ovat kaupallisia. Lisäksi meihin vaikuttaa myös se, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tästä tuorein esimerkki.

3. Jos epäluottamuksen lietsojat onnistuvat, kansa kyynistyy. Miten tämä on vältettävissä?

   Hyvä kysymys! Perimmiltään propaganda on demokratian ja sivistyksen vastaista, jos ymmärrämme sivistyksen laajasti. Siihen kuuluu paitsi hyvä koulutus, myös taito kuunnella erimielisiä, oppia uutta ja pysyä avoimena yhteiskunnallisesti parhaille mahdollisille ratkaisuille. Vaakakupissa on toisaalta ihmisten tarve rakentaa identiteettiään osana yhteisöjä, joista kansakunta on yksi tärkeimpiä, toisaalta sivistys ymmärrettynä tällaisena avoimuutena. Luottamusta rakennetaan parhaiten pitämällä koko kansakunta samassa veneessä. Tämä edellyttää demokratioilta myös sellaista talouspolitiikkaa, jossa kansa ei jakaudu voittajiin ja häviäjiin. Toisaalta kyynistymistä voisi torjua niin, että emme pelkästään opi tunnistamaan erilaisia tapoja manipuloida ihmisten käsityksiä, vaan käsittelemme niiden taustalla olevia vaikuttimia. Miksi poliittisesti erimieliset toimivat niin kuin toimivat? Onko heidän pyrkimyksissään jotain hyvää? Leiriytyminen tiukasti paalutettujen identiteettien ympärille ruokkii vastakkainasetteluja ja tuottaa propagandistista vaikuttamista.

Suosittele jotain artikkelia/kirjaa/tutkimusta luettavaksi aiheesta kiinnostuneille.

Kirjani Propagandan lumo – sata vuotta mielten hallintaa tarkastelee 2000-luvun poliittisen propagandan mekanismeja mutta tarjoaa myös historiallisen johdatuksen aihepiiriin. Kirjoitin teoksen, koska aihepiiri oli hämmästyttävää kyllä painunut keskustelussa taka-alalle, eikä suomen kielellä ollut saatavilla kirjaa, joka avaisi propagandan vaikutusmekanismeja. (Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2018.)

Kirja on saatavilla monista kirjastoista tai tilattavissa edullisimmin tekijältä (pokkari 10 €, kovakantinen 30 €, sis. postikulut) sähköpostitse: etunimi piste sukunimi ät gmail piste com

Kaksoispuhe on Putinin Venäjän valtastrategia

Luentosarjan toisessa luennossa kuultiin Venäjän ympäristöpolitiikan professorilta Veli-Pekka Tynkkyseltä Venäjästä ja sen energiapolitiikasta.

Faktabaarin toimitus kysyi Tynkkyseltä kolme aiheeseen liittyvää kysymystä.

1. Miksi luennoit juuri tästä aiheesta? “Venäjän harjoittama väkivalta ei synny tyhjästä. Luennolla kuvaan Venäjän monisatavuotista resurssien ja (väki)vallan välistä kytköstä, fokuksen ollessa Putinin kauden öljykulttuurissa. Se on ollut tärkeässä asemassa oikeuttamassa Venäjän hallinnon toimia 2000-luvun alusta koskien yksipuolista fossiilitaloutta sekä ollut luomassa harhaista kuvitelmaa kaikkivoipaisesta Venäjän sotilaallisesta ja geopoliittisesta voimasta.”
2. Venäjän kansalle sisäisesti rakennettu propaganda eroaa huomattavasti siitä, mitä Venäjä viestii ulospäin mm. ilmastopolitiikasta. Mistä se johtuu?  “Kaksoispuhe koskien niin ilmastonmuutosta, arktista kuin energiaa ulkopoliittisena vipuvartena on Putinin Venäjän tietoinen valtastrategia, jonka tavoitteena on regiimin vallan lujittaminen. Kansainväliselle yhteisölle, etenkin Euroopan suuntaan Venäjä on koko Putinin kauden viestinyt, että se on vastuullinen ilmastotoimija, joka haluaa arktisen yhteistyön ja energiakaupan kautta vain taloudellista, keskinäisriippuvuutta rakentavaa yhteistyötä. Venäläisille samoista teemoista taas on rakennettu propagandan avulla tarinaa, jossa ilmastopolitiikka ja arktinen yhteistyö on läntinen salaliitto Venäjän intressejä vastaan, mutta Venäjä kykenee energia-aseellaan pitämään Euroopan otteessaan.”

3. Mitä on luennolla mainitsemasi “fossiilipopulismi” ja mitä merkitystä sillä on?  “Fossiilipopulismi on oikeisto- ja vasemmistopopulististen puolueiden harjoittamaa politiikkaa, joka tulisi Euroopassa nähdä Putinin Venäjän öljykulttuurin peilikuvana. Se perustuu Venäjältä halvalla hankittuun fossiilienergiaan, jonka turvin esimerkiksi Unkarissa Orbanin johtama äärioikeistopuolue on kyennyt hankkimaan kannatusta. Kansalaisten energiastaan maksaman alhaisen hinnan vastineeksi ko. maan ulkopolitiikkaa määrittää myötämielinen suhtautuminen Venäjän geopoliittisiin tavoitteisiin, ja energiapolitiikkaa taas fossiililisiin energialähteisiin tukeutuminen aktiivisen ilmastopolitiikan ja energiamurroksen edistämisen sijaan.”

   Suosittele jotain artikkelia/kirjaa/tutkimusta luettavaksi aiheesta kiinnostuneille.  Tynkkynen, Veli-Pekka (2022). Venäjä, energiavalta. Öljykulttuuri kohtaa ilmastonmuutoksen. Gaudeamus.

Luentosarja jakautuu kolmeen kokonaisuuteen. Ensimmäisessä osassa, johon yllä oleva luento kuuluu, tarkastellaan vaikuttamista ja politiikkaa käsitteiden ja teorian kautta. Katso koko luentosarjan aikataulu tästä artikkelista.

Kuva: EPA-EFE/MAURI RATILAINEN / Ruutukaappaus luennosta

Jaa eteenpäin

info@faktabaari.fi