Suomalaisen faktantarkistuspalvelumallin selvitysmiehenä olen seurannut varovaisen toiveikkaana uutismedian ja viranomaisten havahtumista koronakriisin alleviivaamaan mediamurroksen kiihtymiseen. Journalistisen median tärkeää roolia demokratiatyössä mainostulojen romahdettua on mahdollisuus uudistaa. Positiivista on, että edes pieniä mediatukia valmistellaan, Sanomalehtien Liitto brändäsi itsensä modernimmin Uutismedian liitoksi ja osa jäsenistä etenee digitaalisaatiossaan. Journalistisia standardeja kannattelevassa JSN:ssä keskustellaan algoritmeistä ja luottamus myös erityisesti kriisioloissa tärkeisiin julkisen palvelun tuottajiin kuten Yleen on säilynyt kovana.
Toisaalta Korona-kriisi siis vain kiihdyttää murrosta ja taloudellisia haasteita. Akuutin koronakriisin jälkeisessä tilanteessa on pakko etsiä yhä uusia toimia, ja edellä mainittujen merkkien todelliset vaikutukset jäävät vielä nähtäväksi: Osataanko koronan katalysoima mediamurroksen kiihtyminen kääntää luotettavan tiedonvälityksen ja avoimemman yhteiskunnan voitoksi? Lähtökohtahan on pitkälti ollut että Suomi on toistaiseksi selvinnyt “totuudenjälkeisen” maailman (määriteltynä tosiasioiden painoarvon heikentymisenä julkisessa keskustelussa) kakofoniassa suhteellisen hyvin mm. vahvan kansallisen tarinan ja keskinäisluottamuksen ansiosta. Toisaalta media-alan sisäisiä tulevaisuuskeskusteluja tiukassa tilanteessa saattaa edelleen leimata liiallinen pragmatismi ja kotimaisuus. Disinformaation seuraaviin teknologiahaasteisiin ei mielestäni ole vielä pureuduttu.
Mediapiireissä toki tunnustetaan kansainvälisten media-alustojen merkittävä rooli osana ongemia, mutta virallisissa kannoissaan tai edunvalvonnassaan Suomi on pitänyt matalaa profiilia mm. avainasemassa olevalla EU-tasolla. Tasolla jolla on vaikutusta ja jossa jopa alustojen kotimaasta Yhdysvalloista kannustetaan toimimaan milloin sananvapauden ja milloin terveen kilpailun mahdollistamiseksi. EU on se taho, jolta voi odottaa uskottavia demokratiaa tukevia avauksia ja toimintaa
Oman aktiivisen EU-edunvalvonnan sijasta osa kotimaisista mediavaikuttajista vaikuttaa kohdistaneen toiveensa jopa ex-suomalaispoliitikkoon, joka vaihtaa EU-neuvottelupöydässä toiselle puolelle merkittävän teknologia-alustan Brysselin edunvalvojaksi. Luotammeko suomalaisen median tulevaisuuden näkökulmasta yhdysvaltalaisten pörssiyritysten edunvalvojiin enemmän kuin EU:n regulaatio- ja kilpailuoikeusvaltaan? Tätä voi pohtia sisältömoderoinnin osalta suhteessa esimerkiksi yhden alustan [itse sisällöilleen perustaman valvontaeli](https://www.oversightboard.com/)men osalta. Alustojen kehitystä arvioidaan tarkasti erityisesti EU-tasolla- toivottavasti myös Suomessa.
Yhtä kaikki,ratkaisuja globaaleihin haasteisiin voidaan EU-vaikuttamisen rinnalla hakea nopeastikin uutismediayhteistyöllä ja aktiivisella osallistumisella riippumattomien toimijoiden kansainväliseen yhteistyöhön. Tässä erityisesti moderni ja jatkuvasti uudistuva faktantarkistus tarjoaa kustannustehokkaita mahdollisuuksia Suomenkin mis- ja disinformaatiohaasteiden lisääntyessä.
Tarjoamme kolmea aloitetta kesän ja syksyn keskusteluihin:
1. Norjan mallin pohjalta Suomen faktantarkistuspalvelumalli. Konkreettisimman mallin yhteistyölle tarjoaa Pohjoismaista Norja, jossa kilpailevat mediatalot yhdistivät voimansa Faktisk-faktantarkistuspalvelussa, joka nopeasti nousi moderniksi ja kansainväliseksi referenssiksi. Media-alan tutkimussäätiön ja Avoin yhteiskunta ry:n tuella selvitämme paraikaa samankaltaisen mallin soveltuvuutta Suomeen konsultoiden mm. Päätoimittajien yhdistyksen (PTY) ja Mediapoolin tilaisuuksien puitteissa alan toimijoita. Esiselvitys paljastaa, että Norjan malli on osoittautunut sekä taloudellisesti että sisällöllisesti merkittäväksi mediainnovaatioksi, ja siihen on kiinnostusta myös Suomessa. Tämän lisäksi Faktiskin kanssa tehdään jo tiivistä yhteistyötä media- ja informaatiolukutaidon edistämiseksi. Koronan takia peruuntuneen Suomen vierailunsa takia norjalaiset laativat meille pilke silmäkulmassa tiiviin “game of trolls” -esittelyvideon tarinastaan.
2. Osallistuminen uuteen European Digital Media Observatory:n. Tavoitteena on tämän yhteistyön kautta tarttua digiajan valtaviin rakenteellisiin haasteisiin ja lisätä tietoisuutta esimerkiksi siitä, miten teknologia-alustojen algoritmit vaikuttavat digitaaliseen todellisuuteemme ja mitä verkossa oikeasti tapahtuu. Käytännössä tullaan perustamaan alueellinen vahtikoira mm. alustojen omalle raportoinnille niiden mis- ja disinformaation vastaisesta toimistaan. EU:n komissio on luvannut rahoittaa ainakin riippumattomien faktantarkastajien, tutkijoiden ja media- ja informaatiolukutaito-osaajien konsortioiden liikkeellelähtöä ja yhteistä infrastruktuuria “United against disinformation” teemalla.
3. Kansainvälisestä faktantarkistusverkostosta puuttuu sosiaalisen median kanavilla tarkistustoimintaan systemaattisesti kykenevä suomalaisjäsen. Tämä on huolestuttavaa, sillä arvioiden mukaan valtaosa mis- ja disinformaatiosta myös suomeksi leviää juuri näillä kanavilla ja nakertaa suomalaisten mediakuluttajien - erityisesti nuorten - kuvaa todellisuudesta. Globaali verkostomme pitää 22.-30.6. virtuaalisen ja kaikille avoimen Global Fact 7 -konferenssin, jota suosittelemme erityisesti journalisteille ja mediapäättäjille tämän merkitystään kasvattavan faktantarkistuslähestymistavan ymmärtämiseksi. Informaatiolukutaidon edelläkävijänä Faktabaari jakaa osaamistaan norjalaisten kanssa 29.6.. Kansalliseksi tavoitteeksi voisi asettaa, että kansainvälisenä faktantarkistuspäivänä 2.4.2021 Suomessa toimii näihin JSN-periaatteitakin tiukempiin avoimuusperiaatteisiin sitoutunut yhteistoimitus?
Mikä sitten on edustamani Avoin yhteiskunta ry:n ja sen lähes talkoopohjalta toimivan Faktabaarin rooli? Olen tarkoituksella ollut nostamatta Faktabaaria, jonka nimissä faktantarkistusta ja informaatiolukutaitoa on vuodesta 2014 kehitetty, jotta yhteinen vastuumme digitaalisista informaatiohäiriöistä korostuisi. Jokainen voi käyttää malttia jakaessaan sisältöjä ja huolehtiessaan yksityisyydestään, mutta journalistiselta medialta tulee odottaa ammattilaisten digitaalista informaatiolukutaitoa, kykyä ja halua osallistua avoimen yhteiskunnan ja faktojen puolustamiseen. Korostetusti, jos journalistinen media tavoittelee tai jo nauttii veronmaksajien tukea. Moderni faktantarkistus on avoin julkinen palvelu ja norjalaismallissa toimivaksi osoitettu ja kustannustehokas tutkivan journalismin alalaji, jolla suora linkki kaikkien tarvitsemaan informaatiolukutaitoon.
Yhdistyksellä ja Faktabaarilla on pitkä kokemus ja laajat kansainväliset verkostot, mutta noin 50 000 euron vuosibudjetilla pääfokus on toistaiseksi peruskoulun ja lukion digitaalisen informaatiolukutaidon kehittämisessä ja edellä mainitun faktantarkistusyhteistyön edistämisessä - kanssanne.
ELI mitä aloitetteista aletaan toteuttaa yhdessä?
Mikko Salo
Avoin yhteiskunta ry, puheenjohtaja
Faktabaari, perustajajäsen
Selvitysmies / Quo vadis suomalainen faktantarkistus?
mikko.salo(at)iki.fi
040-5565050
Jaa eteenpäin
