Perussuomalaisten maahamuuttopoliittisessa ohjelmassa esiintyy useita väitteitä, jotka ovat Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisia. Faktabaari valikoi ohjelmasta kaksi väitettä. Toimittaja Taika Dahlbom valottaa, kuinka faktantarkistus eteni vaihe vaiheelta.
Mikä oli väite?
Kansanedustaja** Juhana Vartiainen** (kok) epäili Twitterissä, että perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma perustuslain vastainen.
Miten lähdit liikkeelle?
Ensiksi piti katsoa, mistä ohjelma löytyy (netistä pdf:nä) ja sitten tarkistaa, löytyykö sieltä omaan silmään perustuslain vastaisia ehdotelmia, vaatimuksia tai muuta sisältöä. Koska niitä löytyi, oli otettava yhteyttä asiantuntijoihin, jotka voivat varmistaa diagnoosin ja selvittää, mitä perustuslain momenttia vastaan lausumat käyvät ja miten.
Kehen otit ensiksi yhteyttä?
Ensin otin yhteyttä Eduskunnan perustuslakivaliokunnan sihteeriin valiokuntaneuvos Petri Helanderiin. Helander ei voinut asemansa takia vastata kysymyksiini, mutta ohjasi ottamaan yhteyttä Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professoriin Tuomas Ojaseen.
Miten ajattelit, että tarkistus sujuisi ja missä ajassa?
Väite oli niin selkeä, että ajattelin tarkistuksen sujuvan nopeasti, mikäli saisin oikean asiantuntijan myöntymään edes kuuntelemaan asiani. Ajattelin, että pari tuntia maksimissaan.
Miten hankit asiantuntijat?
Puhelimitse.
Kuinka prosessi sitten eteni?
Kun sain Ojasen langan päähän ja esitin asiani, ja hän lupautui heti puhelimessa kommentoimaan jotain väitettä. Esitin raflaavimman löytämäni. Keskustelumme kesti kaikkiaan viitisentoista minuuttia. Esitin useita väitteitä, ja professori ampui ne välittömästi alas perustuslain vastaisina perusteluineen. Kirjoitin vastaukset ylös, naputtelin ne puhtaaksi ja lähetin meilitse Ojaselle tarkistettavaksi. Kävimme tarkistusprosessia muutaman meilin ajan, sillä lakitekstin tulkinnan kirjoittaminen on pikkutarkkaa, mutta tekstistä piti saada kuitenkin yleisölle ymmärrettävissä oleva.
Mikä oli vaikeinta?
Vaikeinta oli professorin lakiterminologiaa vilisevän tekstin muokkaaminen artikkelin muotoon. Päätin, että jätän tekstin lopulta väite-vastaus-muotoiseksi Faktabaarin tavallisesta linjasta poiketen, koska eksaktit muotoilut olivat tarpeen.
Mitkä ovat faktantarkistuksen pahimmat sudenkuopat?
Tarkistettavissa olevan väitteen löytäminen lehtitekstistä on erittäin vaikeaa, sillä kiertelevässä “liibalaabassa” ei ole mitään, minkä voisi irrottaa tarkistettavaksi. Väitettä ei voi laittaa tarkistettavan suuhun, joten Twitter ja poliitikkojen omat tuotokset ovat tässä suhteessa antoisempia kuin toimitettu media.
Miten prosessi erosi alkukuvitelmista?
Tarkistettuista väitteistä kirjoitettuja juttuja hinkattiin paljon tarkemmin kuin olin kuvitellut. Pelkkä totuuden selvittäminen ei riittänyt, vaan se oli myös ilmaistava tavalla, jota ei voi käsittää väärin.
Kauanko aikaa meni?
Kolmisen tuntia.
Kuinka helppoa oli saada vastauksia?
Todella helppoa.
Millaista oli editoida ekspertin tekstiä?
Vaikeaa, lähes mahdotonta. Onneksi tässä tapauksessa asiantuntija oli sitoutunut jutun tekemiseen.
Yleisiä huomioita?
Olin yllättynyt, miten ihan tavanomaisella yhteiskunnan- ja lakituntemuksella pystyi luottamaan intuitioonsa siinä, että joku fakta piti ottaa syyniin. Vaikeampaa oli keksiä, kuka pystyy toimimaan asiantuntijana faktaa tarkistettaessa. Kaikki asiantuntijat, joihin otin yhteyttä, suhtautuivat faktantarkistuspyrkimyksiin erittäin kannustavasti ja ohjasivat eteenpäin seuraavalle henkilölle, jos kokivat etteivät olleet oikea henkilö vastaamaan.
Jaa eteenpäin
