Kuinka Kari Rajamäen väite tarkistettiin vaihe vaiheelta

Tapaus Kari Rajamäki, faktantarkistuksen teki Päivi Kärnä.

Mikä oli väite?

Kari Rajamäki: ”Lakiesitys olisi tarjonnut ilmaiset hiv-hoidot venäläisille”

Silloinen SDP:n kansanedustaja Kari Rajamäki väitti eduskunnassa niin sanotun  paperittomien terveydenhuoltoa koskeneen lakiesityksen käsittelyssä 9.3.2015, että “Suomella ei ole varaa tähän lainsäädäntöön. Tämähän tulee johtamaan siihen, että terveydenhuollon kustannuksiin tulee hallitsemattomia vaikutuksia. Meillä on miljoona paperitonta, Pietarissa 50 000 hiv-potilasta, joista 20 000 on hoidossa. Ja poiketen muiden maiden näistä hoitoperiaatteista, meillä kyllä hiv-potilaat ynnä muut syöpähoidot näille laittomille, paperittomille maahan tuleville ovat tässä hallituksen esityksessä mukana. Eli tämä on täysin epärealistinen, myöskin nämä niin sanotut kustannusarviot.”

Miten lähdit liikkeelle?

Lähdin liikkeelle Helsingin Sanomissa olleesta haastattelusta, jossa Rajamäki esittää suunnilleen samansisältöisen väitteen. Myöhemmin tarkistettavaksi väitteeksi valittiin kuitenkin Rajamäen eduskunnassa esittämä lausunto, koska se oli suoraan hänen itse sanomansa ja kirjattu eduskunnan istuntopöytäkirjaan sanatarkasti. Lisäksi taustalla oli Faktabaarin vuoropäällikkönä toimineen Taru Taipaleen löytämä Mediuutisten artikkeli, jossa haastateltiin lakiehdotuksesta kriittisen asiantunjalausunnon antanutta Hannu Syrjälää, jonka väitteet vaikuttivat olleen Rajamäen väitteiden takana (jäi epäselväksi, olivatko ne, mutta ne olivat samansisältöisiä).

Kehen otit ensiksi yhteyttä?

Aloitin tarkistuksen soittamalla ensiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansainväliseen yksikköön Outi Karvoselle. Sain häneltä tilaston Luoteis-Venäjän hiv-positiivisista ja vinkkejä muista asiantuntijoista. Sen jälkeen otin yhteyttä eduskunnan kirjaston tietopalveluun, josta sain tietää, että lakiesitykset löytyvät eduskunnan nettisivuilta, mutta esitysten pohjana oleva taustamateriaali olisi sosiaali- ja terveyslautakunnalla. Tilasin sen lautakunnan sihteeriltä.

Miten ja missä ajassa ajattelit tarkistuksen sujuvan?

Arvelin, että tarkistukseen menisi noin 8-10 tuntia. Totesin heti, että selvittely vaatii lakitekstiin tutustumista, yhteydenottoa useaan asiantuntijaan, ja että kaikista selvitettävistä asioista ei olisi helppoa saada tietoa.

Miten hankit asiantuntijat?

Sain Outi Karvoselta neuvon ottaa yhteyttä kahteen tuberkuloositilannetta tuntevaan asiantuntijaan ja THL:n tartuntatautiasiantuntijaan Taneli Puumalaiseen. Puumalainen otti itse sähköpostilla yhteyttä keskeisiin hiv-hoidosta vastaaviin yksiköihin ja lähetti vastauksen minulle. Hänen vinkistään soitin lakiehdotuksen esittelijälle Anne Koskelalle sosiaali- ja terveysministeriöön. Asiantuntijat neuvoivat aina eteenpäin seuraavalle.

Kuinka prosessi eteni?

Suunnilleen näin se meni: Tarkoitus oli ensiksi selvittää, ovatko Rajamäen esittämät perusfaktat Pietarin hiv-positiivisista ja tuberkuloosipotilaista totta. Pääosin ne olivat, vaikka kaikkeen ei löytynyt lähteitä. Ensin yritin selvittää tuberkuloosia sairastavien määriä Venäjällä ja Suomessa ja tubin hoitokäytäntöjä. Sitten selvitin hiv:n hoitokäytäntöä. Tutkin lakiesityksen sisällön ja lisäksi haastattelin lyhyesti sen kirjoittajaa. Luin myös tartuntatautilain kohtia, joihin asiantuntijat olivat viitanneet. Kävi ilmi, ettei lakiesityksessä esitetty sellaisia asioita, joita Rajamäki väitti siinä olevan. Selvitin tilastokeskuksesta venäläisten matkailijoiden määrää Suomessa (tietoa ei loppujen lopuksi käytetty). Yritin tavoittaa eri tavoin Hannu Syrjälää, en onnistunut. Yritin tavoittaa paperittomien klinikan työntekijöitä, en onnistunut. Kirjoitin pari kertaa Taru Taipaleelle raportin selville saamistani asioista ja viestimme sähköpostitse. Taipale editoi korjaili kirjoittamaani tekstiä hiukan. Hän myös otti yhteyttä HS:n jutun kirjoittajaan yrttäessään selvittää, mistä Rajamäki sai faktansa.

Mikä oli vaikeinta?

Vaikeinta oli päättää, mitä argumentaatioketjua kannattaisi käyttää ja toisaalta missä vaiheessa lopettaa selvittämästä asiaa, josta ilmeisesti ei ole saatavissa lähteisiin perustuvaa tietoa.

Mitkä ovat faktantarkistuksen pahimmat sudenkuopat?

“Puolueellisten” ja “erimielisten” asiantuntijoiden lausuntojen vertailu, sen arvioiminen, kuka on oikeassa. Vaikeasti hankittavat tiedot – niitä ei moni viitsi kaivaa esiin. Voi myös juuttua kaivamaan yhä lisää tietoa asiasta, tarpeettomastikin.

Miten prosessi erosi alkukuvitelmistasi?

Minulla ei ollut prosessista kovin selvää kuvaa alussa, päätin vain tarttua hommaan ja lähetä liikkeelle. Oli alusta alkaen (ensimmäinen asiantuntija sen jo sanoi) selvää, että Rajamäen väite on puppua, mutta oli pitkään epäselvää, miten sen saisi aukottomasti todistettua. Oli niin paljon sellaisia yksityiskohtia, joita oli vaikeaa todistaa yksiselitteisesti oikeiksi tai vääriksi.

Kauanko aikaa meni?

Aikaa meni ainakin 12 tuntia faktojen selvittelyyn ja tekstin kirjoittamiseen. (Lisäksi meni muutama tunti aikaa Taru Taipaleen kanssa kommunikoimiseen eli sähköpostiviesteihin ja väärinkäsitysten korjaamiseen. Se olisi sujunut huomattavasti kivuttomammin, jos olisimme puhuneet puhelimessa.)

Kuinka helppoa oli saada vastauksia?

Vastausten saaminen oli erittäin helppoa lähes kaikilta. THL:n asiantuntijat olivat selvästi ärtyneitä Rajamäen väitteistä ja näkivät vaivaa löytääkseen minulle tilastotietoja ja pyytääkseen vielä kollegoiltaankin lisälausuntoja. He myös tarkastivat kirjoittamani tekstin nopeasti. Sen sijaan oli mahdotonta saada yhteyttä Hannu Syrjälään, joka oli lomalla eikä vastannut puheluihin, sähköpostiviesteihin eikä soittopyyntöihin.

Millaista oli editoida ekspertin tekstiä?

Suurimman osan tekstistä kirjoitin itse kooten eri asiantunjoiden kommentteja ja lakiluonnoksen sisältöä yhteen. Asiantuntijoiden tekstiä tarvitsi muokata vain vähän. Kirjoittaminen vaati tarkkuutta.

Yleisiä huomioita?

Mielenkiintoinen ja opettavainen prosessi! Vaati paljon vaivaa osoittaa, että kansanedustaja puhuu pötyä, vaikka alusta alkaen oli selvää, että hänen esittämänsä uhka oli rajusti liioiteltu. Se johtui osittain siitä, että Venäjältä ei ollut mahdollista saada lausuntoa kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella vaivalla, vaan joudimme turvautumaan tietoon, joka oli Suomessa saatavilla.

info@faktabaari.fi

Evästeet

Käytämme sivustollamme yksityisyyden suojaavaa analytiikkaa palveluidemme parantamiseksi.

Lue lisää tietosuoja käytännöistämme täältä.