Faktabaari ja Aalto-yliopiston informaatiovaikuttamisen kurssi järjestävät keväällä 2023 yhdessä yleisöluentosarjan “Vaalit, Faktat ja faktat - näkökulmia tosiasioihin, tarinoihin ja politiikkaan.” Luentosarjan yhteistyökumppanina toimii Voima-lehti.
Katso koko luentosarjan aikataulu tästä artikkelista.
Alla luennoitsijoiden vastauksia toimituksen esittämiin kysymyksiin.
Luentosarjan ensimmäisen osan luennoitsijoiden aiheet ja näkökulmat on talletettu tähän artikkeliin.
Jalonen: Puolan vaaleilla on merkitystä koko Euroopalle
Oulun yliopiston dosentti, sotahistorian ja Itä-Euroopan tutkija Jussi Jalonen luennoi 26.4. julkaistulla luennolla Puolan poliittisesta tilanteesta ja loppuvuodesta pidettävistä parlamenttivaaleista. Faktabaarin toimitus kysyi Jaloselta kolme luennon aiheeseen liittyvää kysymystä. Tässä niiden vastaukset:
1. Puolassa pidetään parlamenttivaalit loka-marraskuussa 2023. Miltä tilanne gallupien mukaan näyttää nyt ja mitä seikkoja seuraat erityisellä mielenkiinnolla? “Mielipidetiedusteluissa oikeistopopulistinen valtapuolue Laki ja Oikeus johtaa runsaalla kolmanneksella, mutta haastajan asemassa olevan Kansalaisfoorumin ja sen kanssa keskinäisestä yhteistyöstä sopineiden oppositiopuolueiden yhteenlaskettu kannatus on suurempi. Äärioikeistolaisen “Konfederacja”-puolueen nouseminen yli kymmenen prosentin lukemiin on tällä hetkellä eniten vaalianalyytikkoja puhuttava asia. Kokonaan omilla säännöillään pelaavan puolueen gallup-nousu horjuttaa vaalien tähän asti vallinnutta selvää polarisaatiota.”
2. Puolaa seurataan Suomessa ja suomalaisessa mediassa kohtalaisen vähän. Mitä Puolan poliittisesta tilanteesta olisi kuitenkin syytä tietää ja ymmärtää? “Puola on huomattava EU-maa ja ennen muuta merkittävä NATO-maa. Suomea lähimpänä olevista NATO-maista se on asevoimiltaan vahvin ja sikäli keskeinen Suomen liittolaismaa. Lisäksi maa on Ukrainan tärkeimpänä ja vankkumattomimpana tukijana avainasemassa nykyisen eurooppalaisen sodan aikana. Nämä asiat jo sellaisenaan tekevät maan politiikan ja sen ymmärtämisen merkitykselliseksi Suomelle. Suomessa olisi hyvä tiedostaa Puolan sisäiset jakolinjat EU-politiikassa, kansalaisyhteiskunnan voimistunut protesti oikeistopopulistisen hallituksen aikana, potentiaali yhteiskunnalliseen muutokseen sekä myös maan taloudellinen potentiaali. Sillä, mitä Puolan vaaleissa tapahtuu on hyvin paljon merkitystä koko Euroopalle.”
3. Kun ukrainalaista viljaa on sodan takia kuljetettu mm. Puolan läpi, maanviljelijät ovat joutuneet ahtaalle, kun iso osa viljasta ei olekaan jatkanut kauttakulkumatkaansa vientimaihin vaan on jumahtanut esimerkiksi Puolaan ja saanut näin hinnat putoamaan. Puola asetti ukrainalaisille maataloustuotteille tuontikiellon, vaikka solidaarisuus ukrainalaisia kohtaan on Puolassa hyvin korkealla. Kerroit, että valtapuolue Laki ja Oikeus (PiS) maalasi tilanteen EU:n syyksi. Miten merkittävä vaaliteema EU-vastaisuus on Puolassa ylipäätään nyt? “Euroskeptismi koki Puolassa takaiskuja siinä vaiheessa kun EU:n keskinäinen yhteistyö nousi aivan uudella tavalla merkittäväksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. On vaikea ratsastaa EU-vastaisella populismilla silloin kun Unionin yhteisrintama on uudella tavalla tärkeä Venäjän vastaisissa pakotteissa ja apupaketeissa Ukrainalle. Tässä mielessä perinteisen EU-vastaisen kansallismielisen oikeistopopulismin perusta on ratkaisevasti horjunut. Kamppailu EU-tukirahoista tai vaikkapa mainittu tullikysymys mahdollistavat kuitenkin yhä vastakkainasettelujen rakentamisen Brysselin kanssa, ja valtapuolueelle on tärkeintä pitää äänestäjien peruskannatus vakaana ja eheänä.”
Alla kahden aiemman luennoitsijan, Salla Nazarenkon ja Janne “Rysky” Riiheläisen vastaukset Faktabaarin toimituksen esittämiin kysymyksiin.
Nazarenko: “Venäjän media on huonoimmassa tilanteessa minun elinaikanani”
Aiemmin sarjan kuudennella luennolla toimittaja, kirjailija ja patriotismista väitöskirjan tehnyt Salla Nazarenko pureutui venäläiseen isänmaallisuuteen ja sen vaikutuksista mediaan. Faktabaarin toimitus kysyi Nazarenkolta kolme luentoon liittyvää kysymystä, joiden vastaukset löytyvät alta. Luentotallenne poistui sivustolta 19.4.
Mitä eri patriotismin muotoja Venäjällä on tänä päivänä tunnistettavissa? “Tällä hetkellä voittopuolinen tarina on sotilaallinen. Venäjällä palataan fasisminvastaiseen taisteluun ja menestykseen toisessa maailmansodassa. Sodasta ei saa puhua sen oikealla nimellä ja vain valtion näkökulma sallitaan. Minun tutkimuksessani tunnistin myös muita puhetapoja patriotismista, mutta tämän hetken keskustelu Venäjällä sallii vain yhden äänen, valtion äänen.”
Onko journalisti Venäjällä “viekas ihminen”? “Viekas ihminen” on sosiologi Juri Levadan ajatus ihmisestä, joka seuraa pyyteetöntä (mutta ehkä salaa järjestelmää vihaavaa) neuvostoihmistä, homo sovieticusta. Viekas ihminen pyrkii selviämään järjestelmässä ja poimimaan siitä parhaat palat itselleen. Uskon, että osa venäläisistä toimittajista on ottanut juuri tämän asenteen. Journalismin ihanteiden, kuten ihmisoikeusperustaisen sananvapauden tai kansalaisten oikeuden saada totuudenmukaista tietoa, kanssa tällä on vähän tekemistä.”
Mitä Suomessa olisi hyvä ymmärtää venäläisen median tilasta? “Tällä hetkellä Venäjän media on huonoimmassa tilanteessa minun elinaikanani tai ehkä koskaan. Vapaata tiedonvälitystä ei sallita, voimassa on sotasensuurin kaltainen tilanne, ja moni toimittaja on vaihtanut ammattia tai lähtenyt maasta. Valtion media on osa sotakoneistoa. Suomalaisten olisi hyvä ymmärtää, että tästä huolimatta Venäjällä on, ja on aina ollut, toisinajattelua ja demokratiaan uskovia ihmisiä. Tällä hetkellä dissidenssi on ennen muuta digitaalista, tapahtuu Telegram- ja Youtube-kanavilla ja muualla somessa sekä maanpakoon siirtyneissä mediayrityksissä ja kansalaisjärjestöissä ja - liikkeissä.
Luettavaksi suosittelen apulaisprofessori Natalia Roudakovan Losing Pravda - kirjaa ja Roudakovan muita tekstejä venäläisen journalismin kyynistymisestä. ”
Riiheläinen: Suomalainen disinformaatiokenttä on pieni mutta äänekäs
Viidennellä luennolla bloggaaja ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Janne “Rysky” Riiheläinen puhui suomalaisesta disinformaatiokentästä.
Faktabaarin toimitus kysyi kolme kysymystä luennon aiheesta. Ryskyn vastaukset löytyvät alta:
1. Luentosi otsikkona on “Suomalainen disinformaatiokenttä kansanvallan karkeloissa”. Mikä on saanut sinut kiinnostumaan juuri tästä aiheesta? “Olen ollut pienestä pitäen salaliittoteorioiden huvikäyttäjä. Mieleeni on jäänyt Erich von Dänikenin kirjojen villi, mutta kuitenkin uskomaan houkutteleva maailma. 90-luvulla toimin Joensuun Ylioppilaslehden päätoimittajana, kun kaupungin skini-ilmiö nousi pintaan. Olen ollut siitä lähtien aktiivisesti rasismikeskustelussa mukana ja sitä myötä ajautunut myös seuraamaan poliittisia marginaaleja. Työtausta sekä journalismin että markkinoinnin alueilla että kiinnostus kansainväliseen politiikkaan taas johdattivat kuin itsestään seuraamaan ja tutkimaan informaatiovaikuttamista osana sisäistä ja ulkoista turvallisuutta.”
2. Miten laaja ja vaikutusvaltainen suomalainen disinformaatiokenttä on? “Se on pieni, mutta äänekäs. Pienuus ei tarkoita, että se olisi merkityksetön. Samaan aikaan tässä kentässä kehittyvät osaaminen, organisoituminen ja tavoitteellisuus. Toki siellä samaan aikaan myös suuret persoonallisuudet kolahtelevat yhteen ja aiheuttavat hajaantumista. Mutta Suomi on edelleen suuren luottamuksen yhteiskunta, hyvistä syistä. Se ei tarkoita, etteikö disinformaatiota pidä ottaa tosissaan, sillä yksikin disinfohitti saattaa muuttaa asioiden kulkua paljon. Tämä riski on olemassa erityisesti kriisien keskellä, joita ikävä kyllä on näkyvissä.”
3. Miten uudet vaihtoehtopuolueet pärjäsivät vaaleissa ja mitä ajatuksia se herättää? “Disinformaatiosta nousevien puolueiden menestys jäi vaatimattomaksi, mutta oli se kuitenkin yhteensä noin 45 000 ääntä. Jää nähtäväksi, minkälaiseksi välineeksi puoluepolitiikka muodostuu tälle skenelle. Tämä ilmiö tarkoitti myös sitä, että myös asiapohjalle rakentuvat pienet ja uudet puolueet joutuvat samaan koriin niiden kanssa. Tämä kävi hyvin ilmi Ylen pienpuoluetentissä, jossa asialliset pienpuolueiden edustajat joutuivat seisomaan salaliittoteoreetikoiden ja hurmahenkien keskellä. Mutta näiden puolueiden olemassaolo ja toiminta kertoo kuitenkin Suomen demokratian avoimuudesta ja toimivuudesta.”
Suosittele jotain artikkelia/kirjaa/tutkimusta luettavaksi aiheesta kiinnostuneille. “Disinformaatiota vastaan pitää taistella monilla eri tavoilla. Yksi tapa on käydä keskustelua keskustelusta. Käytännössä siis näyttää lennosta, mitä manipulaatiokeinoa disinformaatiota sisältävässä väitteessä käytetään. Tämä saattaa hieman paradoksaalisesti mennä joskus paremmin perille ihmisille kuin pelkkä faktojen esittäminen. Ihminen haluaa olla oikeassa, mutta ei myöskään halua tulla huijatuksi. Joskus on helpompi vedota jälkimmäiseen pyrkimykseen. Tässä on Australian vaaliviranomaisten lyhyt mutta kattava yhteenveto lähteineen disinformaatiossa käytetyistä taktiikoista. https://www.aec.gov.au/media/disinformation-tactics.htm
Taustakuva: EPA-EFE/MAURI RATILAINEN
Jaa eteenpäin
