Faktantarkistusprosessi alkaa aina samasta peruskysymyksestä: Ihanko totta? Kun uteliaisuus on herännyt, väitettä lähdetään tarkistamaan.
Tutkimusten mukaan faktantarkistajien “lateraaliseksi lukutavaksi” kutsuttu tapa lähestyä uutta informaatiota digitaalisilla alustoilla on osoittautunut erittäin tehokkaaksi (1). Perinteinen lukutapa ja tekstianalyysi voi olla tehotonta digitaalisessa ympäristössä, sillä jos alamme analysoida tuntemattomia verkkotietoja tarkistamatta ensin artikkelin alkuperää, emme välttämättä huomaa, että koko teksti perustuu puolueellisiin tai täysin harhaanjohtaviin tietoihin. Lateraalisessa lukutavassa lukija sen sijaan tarkistaa verkkotiedon taustan eri sivustoista ja lähteistä ennen asiaan paneutumista. Aiemmin tuntemattomaan verkkotietoon törmätessään faktantarkistajat avaavat heti useita välilehtiä selaimeen ja etsivät tietoa organisaatiosta tai sen takana olevasta henkilöstä.
Siinä missä keskivertolukija saattaakin käyttää huomattavan määrän aikaa virheellistä informaatiota lukiessaan ja pohtiessaan, faktantarkistajat käyttävät niin kutsuttua strategista ohittamista (strategic ignoring). Pienellä tutkimuksella epäilyttäviksi ja huonoiksi osoittautuvat verkkolähteet ohitetaan nopeasti ja jätetään huomiotta. Lähtökohtana on, että informaatio on heikkolaatuista, kunnes toisin todistetaan.
Yksinkertaisimmillaan tämä toimii niin, että uuteen verkkolehteen (esim. Daily Mail) törmätessään faktantarkistaja avaa heti uuden välilehden selaimessa, kirjoittaa kyseisen lehden nimen hakukoneeseen ja lisää perään sanan “reliability” (luotettavuus) tai “bias” (asenteellisuus) (esim. Daily Mail reliability) ja tutkailee hakukoneen tuloksia. Hakukoneesta etsitään tietoa, joka auttaa arvioimaan verkkosivun tai uutisartikkelin luotettavuutta. Samalla katsotaan, millaisia artikkeleita sama media on aiemmin julkaissut, kuka lehdestä on vastuussa ja ketkä sen tekstejä jakavat eteenpäin. Suomessa Julkisen sanan neuvoston verkkosivuilta näkee nopeasti, onko verkkolehti sitoutunut sen toimintaperiaatteisiin. Hankalammissa tapauksissa verkkosivun perustajaa voidaan jäljittää esimerkiksi sivuston koodista löytyvistä tiedoista tai erilaisista rekisteritiedoista.
Lateraalinen lukutapa toimii myös somealustojen kuva- ja videovirrassa kahlatessa. Kun uteliaisuus herää, faktantarkistaja tutkii eri lähteistä väitteen julkaissutta tahoa, mahdollisia motiiveja ja esimerkiksi sitä, missä muualla sama kuva tai video on aiemmin julkaistu. Kuvien ja videoiden oikeellisuutta on mahdollista tarkistaa monilla verkosta ilmaiseksi löytyvillä työkaluilla, joita kuvataan tarkemmin tämän artikkelin loppupuolella.
Faktantarkistajien käyttämistä työtavoista on tullut oleellinen osa digitaalisia informaatiolukutaitoja. Näitä työtapoja kuvataan tarkemmin luvussa 6 verkkolukutaitoja esitellessä ja luvussa 11 avoimuuteen perustuvan laadunvarmistuksen osalta. Näitä verkkolukutaitoja voidaan onneksi oppia, opettaaa ja kehittää, ja Faktabaarin tarkistajat ovat keränneet joitain omia ja kollegoidensa lähestymistapoja erityisesti lähdekritiikin kehittämiseen tähän artikkeliin. Täydennämme tämän oppaan artikkeleita ja työtapajoja Faktabaarin sivustolle laadittavilla opetusvideoilla osoitteessa: www.faktabaari.fi/DIL
Faktantarkistusprosessin avaaminen ja menetelmien esittely
Faktantarkistaminen on prosessi, jossa tarkistetaan, pitääkö julkisuudessa esitetty väite paikkansa vai ei. Tarkistettu tieto auttaa erottelemaan virheelliset, vääristellyt ja harhaanjohtavat tai huonosti perustellut väitteet luotettavasta ja todenperäisestä tiedosta.
Maailmassa toimii nykyisin noin 400 tutkija- ja toimittajaryhmää, jotka tekevät faktantarkistuksia 105 eri maassa. Euroopassa faktantarkistuspalveluita on yli 110. (2) Osa faktantarkistuspalveluista toimii täysin itsenäisesti, jotkut osana perinteistä uutismediaa ja jotkut esimerkiksi osana ajatushautomoita.
Faktabaari on vuonna 2014 perustettu suomalainen riippumaton faktantarkistuspalvelu, jonka hallinnollisena taustayhdistyksenä toimii Avoin yhteiskunta ry. Faktabaarin tavoitteena on vahvistaa alan osaamista ja faktapohjaista julkista keskustelua Suomessa. Se toimii Helsingin yliopiston kanssa osana pohjoismaista NORDIS-verkostoa, jonka tehtävänä on mis- ja disinformaation tunnistaminen ja torjuminen.
Faktantarkistusta tarvitaan, koska väärä tai harhaanjohtava informaatio voi horjuttaa ihmisten mielipiteitä ja vaikuttaa toimintaan. Eurobarometrin mukaan 83 prosenttia eurooppalaisista näkee valeuutiset ja disinformaation uhkana demokratialle (3). Maailmalla on nähty, miten disinformaatiolla voidaan vaikuttaa vaaleihin, murentaa luottamusta instituutioihin, heikentää sananvapautta tai vaikkapa vähentää halukkuutta ottaa rokote. Väitteiden tarkistaminen uskottavista lähteistä peräisin olevalla luotettavalla tiedolla on yksi tehokas tapa torjua väärää informaatiota.
On silti syytä muistaa, ettei väitteiden tulkitseminen ole aina yksiselitteistä ja myös tosiasioita voidaan tulkita eri tavoin. Tästä syystä faktantarkistuksissa pyritään mahdollisimman läpinäkyvästi osoittamaan, mistä tiedot ovat peräisin, jotta lukija voi itse arvioida lähteiden luotettavuutta ja muodostaa oman mielipiteensä asiasta.
Faktabaarin toimitusprosessi:
- Faktabaari valitsee tarkistettavan väitteen. Faktabaarin toimitus seuloo sosiaalisesta mediasta ja muusta julkisesta keskustelusta yhteiskunnallisesti merkittäviä väitteitä, joiden tarkistaminen on perusteltua faktapohjaisen julkisen keskustelun edistämiseksi. Tarkistettava väite voi tulla toimitukseen myös vihjelomakkeella tai muun yhteydenoton kautta.
- Väitettä tarkastellaan keräämällä kattavasti luotettavaa tietoa tai verifioimalla esimerkiksi kuvaa, ääntä tai videota. Jotkut tarkistukset selviävät pelkkien verkosta löytyvien faktantarkistustyökalujen avulla tai muutamalla puhelinsoitolla, mutta joitakin täytyy selvittää useita päiviä käymällä läpi esimerkiksi tilastotietoja tai tieteellistä tutkimusta aiheesta. Faktantarkistustyön aluksi pyritään pääsemään alkuperäislähteille. Usein väitteen esittäjältä tarkistetaan ensin väitteen muotoilu ja tarjotaan tilaisuus korjata sitä itse.
- Faktantarkistusta varten haastatellaan asiantuntijoita. Täysin neutraalia asiantuntijaa ei ole olemassa, ja siksi asiantuntijalausunto tulee aina tarkistaa ainakin toisesta riippumattomasta lähteestä. Lisää luvussa 12.
- Kerätyt lähteet ja asiantuntijoilta saadut tiedot kootaan yhtenäiseksi faktantarkistusjutuksi. Faktabaari esittelee tarkistetun väitteen oikeassa asiayhteydessä ja hyvän journalistisen tavan ja kansainvälisten avoimuuskoodistojensa mukaisesti. Mikäli asiantuntijat ovat esittäneet keskenään ristiriitaisia tulkintoja väitteestä, ristiriita täytyy kirjoittaa auki. Vaikeissa tapauksissa etsitään lisää lähteitä ja asiantuntijoita väitteen tarkistamiseksi.
- Vastaava toimittaja tekee päätöksen faktantarkistusjutun julkaisemisesta. Sitä ennen sen lähteet on vielä kertaalleen tarkistettu. Sisällöllisesti faktantarkistusjuttu käydään läpi toimituksessa ja usein vielä juttuun haastateltujen asiantuntijoiden kanssa. Toimitus tekee kuitenkin itsenäisen päätöksen jutun sisällöstä ja julkaisusta. Jutun yhteydessä julkaistaan myös kokonaisarvio esitetyn väitteen paikkansapitävyydestä.
Kaikki tarkistuksen yhteydessä syntynyt aineisto dokumentoidaan ja arkistoidaan. Jos Faktabaari joutuu myöhemmin perustelemaan ratkaisuaan, tarkistuksen jokainen vaihe pitää voida arvioida myös jälkikäteen.
Jos Faktabaari julkaisee virheellisen asiatiedon, se pyritään korjaamaan viipymättä ja mahdollisimman kattavasti. (4)
Kuvien ja videoiden oikeellisuuden tarkistaminen
Verkkoa selatessa silmien eteen osuu usein kuvia ja videoita, jotka herättävät kysymyksiä. Onko tätä muokattu? Missä ja milloin tämä on kuvattu? Mitä videolla tai kuvassa oikeasti tapahtuu?
Kuvan tai videon oikeellisuuden tarkistaminen ei aina ole helppoa ja joskus se voi tuntua jopa mahdottomalta. Kuitenkin teknologia kehittyy kaiken aikaa, ja siinä missä kuvien ja videoiden muokkaaminen on aina vain helpompaa, niin on myös teknologia, jolla oikeellisuutta voi tarkistaa. Kuka tahansa voi käyttää verkosta ilmaiseksi löytyviä faktantarkistustyökaluja, joita myös faktantarkistajat käyttävät päivittäisessä työssään.
On hyvä muistaa, että aina kyse ei ole siitä, että videota tai kuvaa olisi muokattu, vaan materiaali on täysin aitoa, mutta se on esitetty väärässä asiayhteydessä.
Kuvat
Käänteinen kuvahaku. Eri palveluiden tarjoamat käänteiset kuvahaut ovat usein parhaita paikkoja aloittaa valokuvan tarkistaminen. Käänteiseen kuvahakuun ladataan tai linkitetään tarkastelun kohteena oleva kuva, jolloin hakukone etsii samankaltaisia kuvia. Näin voidaan esimerkiksi etsiä, missä ja milloin jokin tietty valokuva on otettu, missä muualla sama valokuva on aikaisemmin julkaistu tai vaikkapa kuka henkilö tai mikä rakennus kuvassa näkyy. Alkuperäistä lähdettä etsiessä kannattaa tarkastella kuvien resoluutiota: yleensä korkeimman resoluution kuva vie kohti alkuperäistä julkaisupaikkaa.
Käänteinen kuvahaku löytyy muun muassa Googlelta (google.com/imghp), Tineyeltä (tineye.com), Bingiltä (Bing.com) sekä Yandexilta (yandex.com/images). Palvelut toimivat hieman eri tavoin ja saattavat löytää erilaisia asioita, minkä vuoksi on hyödyllistä tehdä käänteinen kuvahaku useassa eri palvelussa.
Käänteistä kuvahakua käyttäessä esimerkiksi Googlella voi määritellä, miltä ajanjaksolta kuvia etsitään. Google lisää aina kuvahaun perään jonkin hakusanan, jota kannattaa kokeilla vaihtaa hakutulosten muuttamiseksi. Bing tunnistaa tekstin kuvassa ja järjestää kuvat koon mukaan, Tineyessa kuvat puolestaan voi laittaa aikajärjestykseen.
Käänteisten kuvahakujen ongelmana on, etteivät ne yleensä löydä esimerkiksi Instagramissa julkaistuja kuvia.
Kuvan metatiedot. Kuviin tallentuu monenlaisia metatietoja, joita pystyy tarkastelemaan esimerkiksi Fotoforensics-sivustolla (Fotoforensics.com). Metatiedoista saattaa selvitä kuvanottohetken päivämäärä ja kellonaika. Jos kuva on alkuperäinen, sen tiedoissa luultavasti näkyy myös muun muassa kameran tai puhelimen malli, jolla kuva on otettu. Joskus, vaikkakin harvoin, metatiedoista löytyvät myös kuvanottopaikan GPS-koordinaatit.
Fotoforensics-sivustolla valokuvasta on mahdollista saada myös ELA-analyysi (error level analysis), josta voi tunnistaa kuvamanipulaation. ELA-analyysi auttaa erottamaan valokuvasta alueita, joiden pakkausaste eroaa muista alueista kuvassa. Muusta kuvasta poikkeavat kohdat voivat kieliä kuvanmuokkauksesta. Osa sosiaalisen median alustoista poistaa tai pitää metatietoja vain itsellään sitoen tarkistajia vain omiin työkaluihinsa. Tällaiseen metadataan liittyy paljon kysymyksiä, joita sivutaan myös myöhemmissä kappaleissa.
Pienet vihjeet. Kuvasta kannattaa etsiä pieniä yksityiskohtia ja vihjeitä. Näkyykö siinä esimerkiksi kylttejä, lippuja, rekisterikilpiä, säätila tai jokin tunnistettava rakennus tai maamerkki? Tai voiko kuvan ihmisten pukeutumisesta päätellä jotakin?
Jos kuvassa näkyy vieraskielinen kyltti riittävän selkeästi, kyltin kuvan voi ladata Google Translate -palveluun, joka kääntää kyltin tekstin. Tietyn päivän säätilaa tietyssä paikassa voi puolestaan tarkastella Wolfram Alpha -palvelussa (wolframalpha.com). Eri karttapalvelut, kuten Googlen Street view, Mapillary.com ja Map.snapchat.com sekä satelliittikuvat auttavat löytämään tarkan kuvanottopaikan.
Videot
Monet edellä mainitut keinot toimivat myös videoiden tarkasteluun: pienten vihjeiden etsiminen, käänteinen kuvahaku ja metatiedot auttavat usein oikeille jäljille.
Käänteinen kuvahaku. Myös videosta on mahdollista tehdä käänteinen kuvahaku ottamalla siitä ruutukaappauksia ja lataamalla ne käänteiseen kuvahakuun. Selaimeen asennettava InVid-lisäosa auttaa tekemään videon eri kohdista useita käänteisiä kuvahakuja kerralla. InVid-työkalulla pystyy myös tarkastelemaan videon metatietoja, kuten kuvauspäivämäärää.
Katso ja kuuntele. Aidon näköisistä deepfake-videoista puhutaan paljon, mutta toistaiseksi tätä teknologiaa ei ole disinformaation levittämisessä käytetty erityisen paljon. Deepfake-videoissa henkilö voidaan kuvaa manipuloimalla saada sanomaan tai tekemään aidon näköisesti asioita, joita hän ei todellisuudessa ole sanonut tai tehnyt.
Deepfakea yleisempää videohuijauksissa on, että aitoa videota esimerkiksi leikataan harhaanjohtavasti, jolloin puhujan sanomisista piirtyy vääristynyt kuva. Leikkaus saattaa olla hyvin hienovaraista ja taidolla tehtyä, jolloin sitä on hankalaa havaita.
Alkuperäisen videon voi löytää käänteisen kuvahaun tai hakukoneen avulla. Muitakin keinoja on. Katsomalla videota tarkkaan, kuuntelemalla sen ääntä ja etsimällä outoja hyppäyksiä, voi päästä leikkausmanipulaation jäljille. Watchframebyframe.com-sivustolle pystyy linkittämään Youtubessa tai Vimeossa julkaistun videon ja katsomaan hidastettuna jokaista ruutua, jolloin yllättävä hyppäys paljastuu helpommin.
Vieraskielisen videon kääntäminen. Yksi keino, jolla väärää informaatiota levitetään, on videoiden tekstittäminen väärin sekä se, että vieraskielinen video asetetaan täysin valheelliseen asiayhteyteen. Jos videolla puhutaan vaikkapa venäjää, eikä vastaanottaja osaa kyseistä kieltä, keksityillä tekstityksillä tai keksityllä asiayhteydellä on helppo väittää jotakin, mikä ei pidä paikkaansa.
Videon voi kuitenkin kääntää omalle kielelleen. Jos puhe on riittävän selkeää, siihen tarvitaan vain kaksi erilaista laitetta, kuten älypuhelin ja kannettava tietokone. Älypuhelimeen ladataan Google Translate -sovellus, joka kykenee tunnistamaan puhetta ja kääntämään sitä. Toiselta laitteelta laitetaan video äänineen pyörimään, jolloin puhelimen Google Translate kuuntelee puhetta ja kääntää sen halutulle kielelle. Youtubesta on mahdollista saada videon litteraatio, jonka voi syöttää käännöskoneeseen. Käännöspalvelut eivät ole täydellisiä, mutta videon konteksti tai puheen suurpiirteinen merkitys saattavat tällä keinolla selvitä.
Faktabaarin kotisivuilla jaetaan havainnollisia video-ohjeita näistä tyypillisistä faktantarkistajien perustaidoista.
Esimerkkejä tämän prosessin läpikäyneistä jutuista taas löytyy faktantarkistajien sivuilla – Faktabaarin osalta www.faktabaari.fi.
Lähteet:
(1) [i]Wineburg, S, Breakstone, J., McGrew, S., Smith, M., and Ortega, T. (2022) Lateral Reading on the Open Internet: A District-Wide Field Study in High School Government Classes Journal of Educational Psychology https://psycnet.apa.org/fulltext/2022-53872-001.pdf
(2) https://reporterslab.org/fact-checkers-extend-their-global-reach-with-391-outlets-but-growth-has-slowed/
(3) https://europa.eu/eurobarometer/surveys/detail/2183
(4) https://faktabaari.fi/toimitusperiaatteet/
Pipsa Havula on Faktabaarin faktantarkistaja ja vapaa toimittaja. Hän on työskennellyt kotimaan ja ulkomaan uutistoimittajana eri lehdissä vuodesta 2012 alkaen. Faktabaarissa hän on erityisesti keskittynyt opastamaan lukijoita faktantarkistustyökalujen hyödyntämiseen.
Kuvitus: Lumi Pönkä
Lataa Digitaalinen informaatiolukutaito-opas (PDF)
Jaa eteenpäin
