Faktabaari on ollut mukana Stanfordin yliopiston koordinoimassa projektissa, jonka loppuraportti ”Science Education in the Age of Misinformation” (1) julkaistiin keväällä 2022. Kansainvälinen asiantuntijaryhmä tarkasteli, miten tiedekasvatuksen tulisi vastata tieteellisen tiedon ja tieteellisen todistusaineiston väärinkäytön aiheuttamiin haasteisiin. Raportissa pohditaan sen lisäksi, miten sosiaalisessa mediassa esitettyjä tieteellisiä väitteitä voidaan todentaa ja miten arvioida väitteen esittäneen henkilön pätevyyttä alan asiantuntijana.
On hyvä tiedostaa, että verkkoympäristössä liikkuu kaikenlaista sisältöä. Sieltä löytyy oikean ja hyödyllisen tiedon lisäksi myös paljon virheellistä informaatiota (misinformaatiota eli hyvässä uskossa tai vahingossa levitettyä virheellistä informaatiota) ja vääristeltyä informaatiota (disinformaatiota eli tietoisesti levitettyä väärää tai epätarkkaa informaatiota). Virheellisen tai vääristelyn informaation levittäminen on usein haitallista sekä yksilölle että yhteisölle. Siksi onkin hyvä tunnistaa, kuka on informaation takana ja varmistaa asia useista lähteistä tiedon lähteen näkökulman ja mahdollisen puolueellisuuden ymmärtämiseksi.
Aina välillä joudumme arvioimaan sosiaalisesta mediasta löytämämme tieteellisen uutisen uskottavuutta. Esimerkiksi onko maskien käytön hyödyistä tieteellistä näyttöä? Onko ilmastonmuutos pysäytettävissä? Onko ydinvoima turvallista ja onko se kestävän kehityksen kannalta suositeltava vaihtoehto? Nykytiede on erikoistunut niin pitkälle, ettei kukaan voi hallita kaikkia aloja ja asioita. Siksi olemme riippuvaisia asiantuntijoista ja joudumme arvioimaan, kenen asiantuntemukseen voimme luottaa – etenkin jos asiantuntijalausunnot ovat keskenään jossain määrin ristiriitaisia.
Olemme kaikki törmänneet viime vuosien aikana esimerkiksi koronapandemiaan liittyviin vääristeltyihin väitteisiin, joita faktantarkistajat eri puolilla maailmaa ovat joutuneet oikaisemaan. Faktantarkastajien yhteistyönä on tarkastettu yli 17.000 Covid-19 väitettä (2). Osa näistä väitteistä tukeutuu tieteellisiltä vaikuttaviin tutkimuksiin ja asiantuntijalausuntoihin. Siksi onkin tärkeätä pysähtyä pohtimaan, miten tieteellisiin väittämiin voi suhtautua terveen kriittisesti ja mistä tunnistaa todellisen asiantuntijan.
Usein vääristelty informaatio puetaan luotettavan oloiseksi pseudotieteelliseksi väitteeksi. Tuotteita voidaan markkinoida harhaanjohtavilla tai olemattomilla viittauksilla erilaisiin tutkimuksiin. Sosiaalisessa mediassa levitetään artikkeleita, joiden tieteellinen taso on kyseenalainen. Erityisesti terveyttä ja hyvinvointia koskevia artikkeleita lukiessa on syytä olla tarkkaavainen. Suomalaisella Vastalääke -sivustolla (3) julkaistaan tutkimuksiin perustuvia helppotajuisia artikkeleita terveydestä. Sivuston artikkelit selvittävät erilaisten terveysväittämien todenperäisyyttä väite kerrallaan.
Asiantuntijan arvioiminen
Kun valitsemme lakimiestä, putkimiestä, hammaslääkäriä tai arkkitehtia, etsimme todisteita ja suosituksia henkilön aikaisemmasta ammattitaidosta ja pätevyydestä. Mutta miten arvioida tiedemiehen asiantuntemusta ja auktoriteettia - onko hän alan tunnustettu asiantuntija ja mitä todisteita hänen asiantuntemuksestaan on olemassa?
Tiedemiehenä toimiminen edellyttää vuosien koulutusta ja usein myös tohtorin tutkintoa. Tohtorintutkintokin kattaa vain yhden kapean alan tuntemisen. Asiantuntemusta voidaan hankkia myös tieteellisestä ammatillisesta koulutuksesta tai käytännön työkokemuksesta.
Pelkkä tutkijana toimiminen ei pätevöitä ketään antamaan lausuntoja kaikista asioista. Nobel-palkinnon saaminen yhdellä alalla ei tee hänestä asiantuntijaa muilla aloilla. Radiologian asiantuntijalta ei kannata kysyä neuvoa viruksista. Yhden tieteenalan tutkijana toimiminen ei tee ihmisestä kaikkien tieteenalojen asiantuntijaa. Teoreettinen kosmologi ei tiedä ekologiasta sen enempää kuin kukaan muukaan pätevä ulkopuolinen. Silti on tavallista, että tieteen arvostelijat käyttävät yhden tieteenalan asiantuntijan argumentointia haastamaan tieteellisen konsensuksen jollakin muulla alalla, esimerkiksi käyttämällä kyseenalaista tai tilastollisesti manipuloitua näyttöä.
Viime kuukausien aikana sosiaalisessa mediassa on esiintynyt erilaisia asiantuntijoita, jotka ovat kommentoineet Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Asiantuntijoiden lausunnoista on voinut usein helposti päätellä, mitä tahoa he edustavat. Konfliktilanteiden aikana onkin suhtauduttava erilaisiin uutisiin ja asiantuntijamielipiteisiin tavallista suuremmalla maltilla ja varovaisuudella. On tärkeä selvittää, kuka edustaa mitäkin tahoa, mihin evidenssiin tiedot perustuvat ja mikä on lausunnonantajan todellinen asiantuntijuus kyseisessä asiassa.
Miten arvioida tieteellistä väitettä?
Tieteellisen tiedon on läpäistävä joukko prosesseja, jotta voidaan varmistaa, että tieto on luotettavaa. Avoimuus, kriittinen keskustelu ja vertaisarviointi vievät tutkimusta eteenpäin. Tiede korjaa itse itseään. Tutkitun tiedon tulkintoja muutetaan ja tarkennetaan, kun uutta tietoa syntyy. Tutkimustyö rakentuu vuosikymmenien, ellei jopa vuosisatojen aikana rakennetulle tietämykselle.
Tutkittu tieto on paras tämänhetkinen käsityksemme asioista. Se ei ole kenenkään mielipide tai henkilökohtainen kokemus, vaan syntynyt järjestelmällisen prosessin tuloksena. Se voi muuttua uusien tutkimustulosten myötä ja ymmärryksen lisääntyessä. Siksi tutkittu tieto on mielipiteitä arvokkaampaa! Lue lisää akatemian sivuilta #mutuaihmeellisempää (5).
Kun törmätään tieteeseen pohjautuvaan väitteeseen, niin kannattaa selvittää, onko väitteen esittäneellä henkilöllä/organisaatiolla eturistiriita? Onko taustalla taloudellisia, uskonnollisia tai poliittisia intressejä? Jos vastaus on myöntävä, niin kyseessä saattaa olla eräänlainen maksettu mainos, ja silloin tuloksiin on syytä suhtautua epäilevästi. Esimerkiksi tupakkateollisuus ja fossiilista energiaa tuottavat yritykset ovat käyttäneet palkkalistoillaan olevia asiantuntijoita yritykselle edullisen tiedon levittämiseen.
Jos eturistiriitaa ei ole, kannattaa esittää seuraavat kysymykset:
- Onko henkilöllä/organisaatiolla asiaankuuluvaa asiantuntemusta juuri tällä alalla?
- Mikä on kirjoittajan asema tiedeyhteisössä?
- Onko kirjoittajalla alan koulutus ja työkokemus?
- Vallitseeko asiasta yksimielisyys? Jos ei, mitä mieltä on tiedemiesten enemmistö? Mitä mieltä ovat arvostetuimmat asiantuntijat?
- Ovatko saman alan asiantuntijat tarkastaneet havainnot?
On myös hyvä pysähtyä pohtimaan asiaan liittyviä mahdollisia hyötyjä ja riskejä. Esimerkiksi korona-aikana olemme joutuneet tekemään henkilökohtaisia valintoja asiantuntijoiden ohjeistusten noudattamisesta – esim. koronarokotteiden ottamisesta, maskien käyttämisestä, karanteeniajan pituuden noudattamisesta ja kotitestien luotettavuudesta.
Mistä löytää luotettavaa tietoa?
Englanninkielisessä maailmassa esimerkiksi Wikipedia voi olla hyvä paikka aloittaa tiedonetsintä. Myös suurten tieteellisten instituutioiden, kuten kansallisten tiedeakatemioiden (6) ja vakiintuneiden uutismedioiden verkkosivut ovat usein luotettavia tietolähteitä.
Faktantarkistajien sivuilta löytyy mielenkiintoisia faktantarkistuksia, joista voi oppia, miten faktantarkistajat tarkistavat erilaisten väitteiden oikeellisuutta ja esim. kuvien ja videoiden aitoutta ja alkuperäisyyttä.
Kannattaa myös tutustua ”Science Education in the Age of Misinformation” (7) raporttiin, jossa aihetta käsitellään syvemmin.
Lähteet:
(1) Osborne, J., Pimentel, D., Alberts, B., Allchin, D., Barzilai, S., Bergstrom, C., Coffey, J., Donovan, B., Kivinen, K., Kozyreva. A., & Wineburg, S. (2022). Science Education in an Age of Misinformation. Stanford University, Stanford, CA https://sciedandmisinfo.stanford.edu/
(2) CoronaVirusFacts Alliance, Poynter, https://www.poynter.org/coronavirusfactsalliance/
(3) Vastalääke https://www.vastalaake.fi/
(4) Osborne, J., Pimentel, D., Alberts, B., Allchin, D., Barzilai, S., Bergstrom, C., Coffey, J., Donovan, B., Kivinen, K., Kozyreva. A., & Wineburg, S. (2022). Science Education in an Age of Misinformation. Stanford University, Stanford, CA https://sciedandmisinfo.stanford.edu/
(5) Miten tutkittu tieto syntyy? https://www.aka.fi/tietysti/mutuaihmeellisempaa/#d82904a1
(6) National Academies https://nap.nationalacademies.org/
(7) Osborne, J., Pimentel, D., Alberts, B., Allchin, D., Barzilai, S., Bergstrom, C., Coffey, J., Donovan, B., Kivinen, K., Kozyreva. A., & Wineburg, S. (2022). Science Education in an Age of Misinformation. Stanford University, Stanford, CA https://sciedandmisinfo.stanford.edu/
Kari Kivinen, FT, on EUIPO:n koulutusalan asiantuntija. Hänellä on yli 30 vuoden kokemus kansainvälisestä opetustoiminnasta. Vuodesta 2017 lähtien hän on johtanut Faktabaari EDU:n digitaalisen informaatiolukutaitopalvelun pedagogista kehitystyötä, joka rakentuu faktantarkistusmenetelmiin. Hän on ollut mukana kirjoittamassa ja pilotoimassa oppimateriaalia opettajakollegoiden kanssa Suomessa ja ulkomailla. Hän on jäsenenä komission asiantuntijaryhmässä, joka käsittelee disinformaation torjuntaa ja digitaalisen osaamisen edistämistä. Kirjoittaja työskentelee EUIPO:ssa ja EU:n virastossa, mutta hänen esittämänsä näkemykset ovat henkilökohtaisia, eikä niitä voida pitää EU:n tai EUIPO:n virallisina lausuntoina.
Kuvitus: Lumi Pönkä
Lataa Digitaalinen informaatiolukutaito-opas (PDF)
Jaa eteenpäin
